Perindopriili hyödyllinen Marfanin syndroomassa?

Marfanin oireyhtymää sairastavan potilaan aortta on normaalia jäykempiseinäinen, mikä altistaa aortan aneurysmaattiselle laajenemiselle ja dissekoitumalle. Beetasalpaajalla voidaan vähentää aortan seinämään kohdistuvaa mekaanista kuormitusta ja ilmeisesti myös vähennetään ruptuuran vaaraa. Useat kokeelliset tutkimukset ovat osoittaneet, että reniini-angiotensiinijärjestelmällä on merkittävä vaikutus tautiprosessiin ja ACE:n estäjillä tai sartaaneilla voidaan vaikuttaa edullisesti taudin patofysiologiaan.

Juhani Airaksinen

Työ rasittaa miehen, perhe naisen sydäntä

Useissa väestötutkimuksissa on havaittu, että työstressi lisää sepelvaltimotaudin riskiä. Valtaosa infarktin kokeneista palaa takaisin työelämään. Miehiä koskeneessa tutkimuksessa sydäninfarktin jälkeen työhön palanneilla työstressi ennakoi uutta sydänkohtausta, mutta naisilla tällaista yhteyttä ei ilmennyt. Sen sijaan naisilla perheeseen liittyvä stressi lisäsi uuden sydänkohtauksen riskiä.

Raimo K. R. Salokangas

Tiheä PSA-seulonta ei liene väestötasolla tarpeellista

Vielä 20 vuotta sitten vain 5 % uusista eturauhassyövistä todettiin pelkästään kohonneen PSA-arvon takia ohjelmoitujen tutkimuksien perusteella. Nykyään yli puolet uusista eturauhassyövistä diagnosoidaan oireettomilla potilailla, joilla sattumalöydöksenä todetaan kohonnut PSA-arvo. Satunnainen eturauhassyöpäseulonta on vallannut merkittävän jalansijan käytännössä, vaikka näyttö seulonnan kuolleisuutta vähentävästä tehosta puuttuu.

Sirkku Jyrkkiö

Sähköhoito vähentää masennuskuolemia

Sähköhoito on vakiinnuttanut asemansa psykiatriassa varsinkin masennuksen hoidossa, vaikka takavuosina siihen suhtauduttiin varsin varauksellisesti. Nopean vaikutuksen takia moni hoito-opas suosittelee sähköä ensisijaiseksi hoidoksi elämää uhkaavissa tilanteissa. Sähköhoidetut potilaat ovat kuitenkin nykyään vanhempia ja monisairaampia kuin puoli vuosisataa sitten, mikä tuleekin ottaa huomioon, kun arvioidaan sähköhoidon tuloksellisuutta.

Raimo K. R. Salokangas

PET-tutkimuksesta vain vähän apua kivessyövän hoidon suunnittelussa

Kiveksen non-seminooma on usein rajoittunut kivekseen (65 % kaikista potilaista). Joka kolmannella tauti uusii myöhemmin. Jos kasvain invasoi veri- tai imusuoniin, uusiutumisriski on 35-50 %. Nykyisin on tapana tarjota potilaille mahdollisuus valita joko välitön liitännäishoito tai seuranta ja solunsalpaajahoito vasta taudin uusiutuessa. Molemmissa ryhmissä hoitotulos on yhtä hyvä, viiden vuoden seurannassa yli 98 % potilaista on elossa. Nuorien potilaiden solunsalpaajahoitoihin liittyy myöhäishaittoja, jonka takia aktiivista seurantaa pidetään nykyään suositeltavana vaihtoehtona potilaille, joilla uusimisriski on 20-30 %. PET-tutkimuksella pystytään havaitsemaan kivessyövän etäpesäkkeet jonkun verran herkemmin kuin morfologisella kuvantamisella.

Sirkku Jyrkkiö

Glitatsonit ja sydämen vajaatoiminta

Tutkimustulokset glitatsonien (rosiglitatsonin ja pioglitatsonin) sydänturvallisuudesta menevät ristiin. Kesällä ilmestyneessä artikkelissa päädyttiin siihen, että rosiglitatsonia käyttäneille potilaille ilmaantuu kontrolleihin verrattuna tilastollisesti merkitsevästi enemmän sydäninfarkteja. Myös sydän- ja verisuonitautikuolleisuus oli suurempi, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä.

Robert Paul

Lihavuus suojaa psykoosilta?

Lihavuus on noussut kiivaan terveysvalistuksen painopisteeksi. Monet tutkimukset tukevat tätä lähes hysteeriset mittasuhteet saavuttanutta kansallista projektia. Englantilaiset tutkijat selvittivät etenevällä tutkimusasetelmalla painoindeksin (BMI) ja psykiatrisen sairastavuuden välistä yhteyttä seuraamalla runsaan 15 000:n 45-64-vuotiaana tutkitun skotlantilaisen psykiatrisia sairaalahoitoja 29 vuoden aikana. Ilmeni, että tutkittavat, joiden BMI oli yhtä standardideviaatiota suurempi, joutuivat psykoosin, masennuksen tai ahdistuneisuuden vuoksi psykiatriseen sairaalahoitoon normaalipainoisia harvemmin. Alipainoisilla tilanne oli päinvastainen. Tulos oli miehillä ja naisilla samanlainen, eivätkä seuranta-aikaiset painon muutokset vaikuttaneet tulokseen. Sekoittavat tekijät oli otettu huomioon. Näyttääkin siltä, että keski-ikäisillä lihavilla on normaalipainoisia pienempi riski sairastua vakavaan psykiatriseen häiriöön. Yleissairauksissa tilanne on päinvastainen, mikä luonnollisesti tulee ottaa huomioon, kun arvioidaan tämän ilosanoman painoarvoa. Tutkijat peräänkuuluttavatkin riittävän laajojen ja pitkään jatkuvien, kontrolloitujen tutkimusten tarvetta, jotta voidaan luotettavasti arvioida, mitkä ovat painonhallintaan tähtäävien toimenpiteiden kokonaishyödyt ja -haitat.

Raimo K. R. Salokangas

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030