Onko molemminpuolinen korvatulehdus erilainen kuin toispuolinen?

Vanhassa ja tavallisessa lastentaudissa riittää yhä tutkimista ja yllätyksiä. Omassa tutkimuksessamme totesimme viime syksynä, että molemminpuolinen korvatulehdus paranee hoidettunakin selvästi hitaammin kuin toispuolinen. Loppuvuodesta Lancetissa julkaistiin iso, tälläkin palstalla referoitu meta-analyysi, jossa todettiin, että antimikrobihoidosta on selvimmin hyötyä alle 2-vuotiaiden lasten molemminpuolisessa korvatulehduksessa lumeeseen verrattuna. Nyt otiitin puoleisuudesta on innostuttu laajemminkin ja asiaa pohti omien aineistojensa pohjalta kaksi arvostettua työryhmää Atlantin molemmin puolin.

Marjo Renko

Foolihappo saattaa vähentää aivohalvauksia primaaripreventiossa

Kun homokysteiini havaittiin itsenäiseksi riskitekijäksi sepelvaltimotaudille, aivohalvauksille sekä syville laskimotrombooseille, on tautien komplikaatioita pyritty vähentämään alentamalla homokysteiiniä. Tulokset satunnaistetuissa kontrolloiduissa tutkimuksissa ovat kuitenkin olleet ristiriitaisia. Lancetissa julkaistiin meta-analyysi tutkimuksista, joissa potilaille on annettu foolihappoa (annos 0,5-15 mg/päivä) tavoitteena aivohalvauksen ehkäisy. Meta-analyysissä oli mukana kahdeksan satunnaistettua, kontrolloitua tutkimusta (n = 16 841). Tutkimusten kesto vaihteli 2 ja 6 vuoden välillä. Foolihappolisä vähensi aivohalvauksen riskiä 18 %. Erityisen hyödyllinen se oli primaaripreventiossa. Aiemman aivohalvauksen sairastaneilla foolihappopreventiosta ei ollut hyötyä. Foolihappo vähensi aivohalvauksia sitä enemmän, mitä enemmän se vähensi homokysteiinipitoituutta ja mitä pidempään potilaat sitä saivat.

Kaisu Pitkälä

... mutta ei kuitenkaan kolorektaaliadenoomia riskipotilailla

Useissa epidemiologisissa tutkimuksissa on osoitettu, että vähäfolaattiseen ruokavalioon liittyy kolorektaalimalignoomien riskin kasvu. Yhdysvalloissa tehtiin 10 vuoden satunnaistettu, kontrolloitu tutkimus, jossa oli mukana 1 021 potilasta. Puolet sai foolihappoa (1 mg/päivä) ja puolet lumetta. Kolmen ensimmäisen vuoden aikana lähes kaikki tutkittavat osallistuivat seurantaan ja kolonoskopioihin. Ryhmien välillä ei ollut eroa uusien adenoomien ilmaantuvuudessa (11,4 % foolihapporyhmässä ja 8,6 % lumeryhmässä). Noin 60 % osallistui toiseen seurantaan, jossa ryhmien välillä ei edelleenkään ollut eroa adenoomien synnyssä. Foolihappoa saaneilla oli kuitenkin riski saada useampia adenoomia (kolme tai enemmän) tai pidemmälle edennyt leesio.

Kaisu Pitkälä

Ei huolta terveen ihmisen eteisvärinästä

Mayo-klinikan tutkijat ovat seuranneet Olmstedin piirikunnan väestön sydänterveyttä 30 vuoden ajan. Tänä aikana eteisvärinä ilmeni yli 3 600 henkilöllä. Vain 76:lla heistä (2 %) eteisvärinä luokiteltiin terveen sydämen eteisvärinäksi. Tätä potilasryhmää (keski-ikä 44 vuotta, miehiä 78 %) seurattiin yli 25 vuoden ajan. Eteisvärinä muuttui krooniseksi vain vajaalla kolmanneksella potilaista. Koko ryhmän eloonjäämisennuste ei poikennut mitenkään muusta väestöstä. Aivoverenkiertohäiriöt olivat myös harvinaisia, eikä niitä ilmennyt lainkaan ilman muiden vaaratekijöiden ilmaantumista. Keski-ikäisen muuten terveen henkilön eteisvärinän ennuste näyttää siis hyvältä, mikä on syytä pitää mielessä uusien hoitojen riskejä punnittaessa. Tilanne muuttuu ikääntymisen myötä kun muita, lähinnä aivoverenkiertohäiriöille altistavia sairauksia alkaa ilmetä. Vastikään julkaistu Käypä hoito -suositus antaa antitromboottisen hoidon suuntaviivat seurantaan.

Juhani Airaksinen

Lääkkeellinen raskaudenkeskeytys ei huononna seuraavan raskauden ennustetta

Raskauden keskeytys on tehty perinteisesti laajentamalla kohdun kaula mekaanisesti ja tyhjentämällä kohtu pihdeillä. Tähän on liittynyt tulehdusriskin lisäksi riski myöhemmästä kohdun kaulan toiminnanvajauksesta, joka voi aiheuttaa ennenaikaisen synnytyksen. Nykyään valtaosa keskeytyksistä tehdään lääkkeellisesti jo ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana. Mikäli keskeytys tehdään operatiivisesti, kohdun kaula pehmennetään lääkkeellisesti ja kohtu tyhjennetään imulla. Laajaa kohdun kaulan dilataatiota ei yleensä tarvita. Siten komplikaatioita ilmenee aiempaa vähemmän.

Pertti Kirkinen

Prostatan rakkoulokkeen koko ennustaa katetrista vieroituksen onnistumista

Prostatahyperplasian aiheuttaman akuutin virtsaretention hoito noudattaa yleensä kaavaa: virtsarakon tyhjennys katetrilla, potilaan kotiutus kestokatetrin kanssa, alfasalpaajalääkityksen aloitus ja yritys katetrista vieroitukseen sopivaksi katsotun ajan kuluttua. Yritys onnistuu noin puolella potilaista. Lopputuloksen ennustaminen säästäisi toisen puolen potilaista pettymyksiltä, turhilta hoitokäynneiltä ja nopeuttaisi lopullista hoitopäätöstä.

Ossi Lindell

Työperäinen altistuminen lisää astmariskiä

Tietyillä ammattiryhmillä on muita suurempi riski sairastua astmaan. Arvion mukaan työhön liittyvät tekijät vaikuttavat astman syntyyn noin 9 %:n osuudella. Keuhkosairauksien esiintyvyyttä selvittäneen tutkimushankkeen (ECRHS) seurantatutkimuksessa tutkittiin erilaisten ammattiryhmien, työperäisten altisteiden ja inhalaatio-onnettomuuksien vaikutusta uusien astmatapausten syntyyn. Laajan kansainvälisen tutkimuksen seuranta toteutettiin vuosina 1998-2003.

Tiina Laatikainen

Deksametasonista ei ole hyötyä imeväisen ensimmäisessä bronkioliitissa

Yhdysvaltalaisessa isossa monikeskustutkimuksessa todistettiin pienempien tutkimusten havainto: alle 1-vuotiaiden ahtauttavassa keuhkoputkitulehduksessa kortikosteroideista ei ole hyötyä. Tässä tutkimuksessa 600 ensimmäistä kertaa vinkuvaa 2-12 kk:n ikäistä vauvaa satunnaistettiin saamaan joko kerta-annos deksametasonia annoksella 1 mg/kg suun kautta tai lumelääkettä. Ryhmät eivät eronneet toisistaan sairaalaan joutumisen, mahdollisen sairaalahoidon pituuden tai oirepisteytyksen perusteella. Lapsia seurattiin viikon ajan. Tulokset eivät muuttuneet, vaikka niitä tarkasteltiin lapsen iän tai sen mukaan, löytyikö hengitystie-eritteistä Respiratory syncytial -virusta. Muita viruksia lapsilta ei systemaattisesti haettu. Sivuvaikutuksia steroidista ei raportoitu enempää kuin lumeryhmässäkään. Pienet keuhkoputkivinkujat saavat meillä Suomessa vielä usein systeemisen steroidiannoksen, turhaan. Säästetään ne jatkossa laryngiittilapsille.

Marjo Renko

Antaako mitotaania lisämunuaisen kuorikerroksen karsinoomaan?

Alle puolet lisämunuaisen kuorikerroksen karsinoomaan sairastuneista elää yli viisi vuotta diagnoosista. Italialaiset ja saksalaiset tutkijat yhdistivät voimansa ja selvittivät retrospektiivisesti, onko liitännäishoitona annetusta mitotaanihoidosta hyötyä. Vuosina 1985-2003 liitännäishoitoa annettiin vain osassa keskuksista: näin saatiin kerättyä 177:n radikaalisti leikatun potilaan aineisto. Potilaista 47 oli saanut mitotaania, 130 ei. Mitotaania saaneilla potilailla aika taudin uusiutumiseen oli pidempi ja kuolleisuus syöpään oli vähäisempää. Mitotaaniin liittyvät sivuvaikutukset olivat yleensä lieviä. Yksittäisillä potilailla oli huimausta ja ataksiaa. Hoidon aikana on syytä seurata maksa-arvoja.

Sirkku Jyrkkiö

Geneetikot atooppisen ihottuman syiden jäljillä

Atooppinen ihottuma johtuu perinnöllisten tekijöiden ja ympäristötekijöiden vuorovaikutuksesta. Perinnöllisiä tekijöitä etsittäessä huomio on nyt kiinnittynyt filaggriinigeeniin. Filaggriinia tarvitaan ihon pinnan sarveiskerroksen muodostumisessa. Jos sarveiskerroksen kehitys häiriintyy, iho hilseilee ja kuivuu tavallista voimakkaammin - tuttu ilmiö atooppisessa ihossa. Filaggriini olisi siis varsin looginen geeni selittämään, miksi atooppisen ihon pinta on kuiva ja helposti ärsyyntyvä.

Sirkku Peltonen

Antikoagulanttihoito hyödytön katkokävelypotilaille

Noin puolet katkokävelypotilaista sairastaa perifeerisen valtimotaudin lisäksi sepelvaltimotautia. Aterotromboottiset komplikaatiot, sydäninfarkti ja aivohalvaus ovat perifeerisen valtimosairauden tärkeimmät kuolinsyyt, vaikka katkokävely voikin olla pitkään ainoa oireita antava krooninen ateroskleroosin ilmentymä. Verihiutaleisiin vaikuttavat lääkkeet pienentävät näiden aterotromboottisten ilmentymien riskiä, mutta antikoagulanttihoidon tehosta tässä potilasryhmässä ei ole tietoa.

Juhani Airaksinen

Naisilla enemmän aivohalvauksia keski-iässä

Laajassa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa selvitettiin aivohalvauksen yleisyyttä ja riskitekijöitä 35-64-vuotiaiden amerikkalaisten joukossa. Tutkimusaineisto kerättiin vuosina 1999-2004 ja lopullinen analyysi tehtiin 15 309 potilaan aineistosta. Seuranta-aikana aivohalvaukseen sairastui tutkituista 4 %, heistä 51 % miehiä ja 49 % naisia. Todennäköisyys saada aivohalvaus oli 45-54-vuotiailla naisilla merkittävästi suurempi (OR 2,39) kuin miehillä. Aivohalvauksen itsenäisiä riskitekijöitä naisilla olivat sepelvaltimotauti ja vyötärönympärysmitta. Hormonikorvaushoidon ei todettu olevan riskitekijä. Koko aineistossa naisilla esiintyi enemmän koholla olevaa verenpainetta ja kolesterolia kuin miehillä. Naissukupuoleen liittyy aivoinfarktiriskiin vaikuttavia vaaratekijöitä, kuten raskaus, hormonikorvaushoito ja migreeni, mutta ne eivät yksinään selitä naisten lisääntynyttä aivohalvausriskiä. Naisten yli kaksinkertainen aivohalvausriski korreloi tässä tutkimuksessa selvästi vaskulaarisiin vaaratekijöihin. Aivoverenkiertohäiriöiden primaaripreventio kannattaa aloittaa varhain ja kohdistaa myös nuoriin naisiin.

Jaana Suhonen

Hoidon teho näkyy sepelvaltimokuolleisuudessa

Sepelvaltimotautikuolleisuus on lähes puolittunut Yhdysvalloissa vuosien 1980 ja 2000 välillä. IMPACT-tilastomallin mukaan 47 % kuolleisuuden laskusta selittyi tehostuneella hoidolla, ennen kaikkea sydäninfarktin ja sydämen vajaatoiminnan entistä paremmalla hoidolla sekä sekundaaripreventiolla. Vaaratekijöiden - kolesterolin, verenpaineen ja tupakoinnin - muutokset positiiviseen suuntaan selittivät 44 % ennusteen paranemisesta. Diabeteksen ja ylipainon lisääntyminen lisäsivät puolestaan kuolleisuutta 18 %. Suomessa riskitekijämuutosten vaikutus ennusteen paranemiseen on ollut selvästi hoidon kehityksen vaikutusta suurempi.

Juhani Airaksinen

Eturauhassyövän sädehoidon annosta voi lisätä

Uusi sädehoitotekniikka mahdollistaa yhä suurempien sädeannosten antamisen rajatulle alueelle. Aiemmin on jo osoitettu, että sädeannoksen suurentaminen hyödyttää ainakin osaa eturauhassyöpäpotilaista. Brittien nyt julkaisema 843 potilaan satunnaistettu tutkimus antaa arvokasta lisätietoa eturauhassyövän sädehoidosta. Kaikki potilaat saivat 3-6 kk kestäneen hormonaalisen neoadjuvanttihoidon. Puolella potilaista sädeannos oli 64 Gy ja puolella 74 Gy. Viiden vuoden seurannan jälkeen biokemiallisia uusiutumia (PSA kääntyy nousuun) oli enemmän pienen sädeannoksen ryhmässä (71 % vs. 60 %). Suuremman annoksen ryhmässä taudin kliininen uusiutuminen oli jonkin verran vähäisempää seuranta-aikana, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkittävä. Riskikerroin taudin kliiniseen etenemiseen oli 0,69 ja taudin paikalliseen etenemiseen 0,65 ja etäpesäkkeisen taudin ilmenemiseen 0,74. Myöhäisiä peräsuolen haittaoireita oli enemmän suurimman annoksen ryhmässä, sen sijaan virtsaoireita oli molemmissa ryhmissä yhtä paljon. Annoksen kasvattamisen hyöty näkyi kaikissa riskiryhmissä.

Sirkku Jyrkkiö

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030