Radiojodilla hoidettu hypertyreoosi lisää kardiovaskulaari- ja syöpäkuolleisuutta

Suomalaistutkijat selvittivät radiojodilla hoidettujen hypertyreoosipotilaiden (n = 2 793) kuolleisuutta 9 vuotta kestäneessä seurantatutkimuksessa. Verrokkiryhmä oli saman suuruinen, saman ikäinen ja sukupuolijakauma oli sama. Potilasryhmässä kuolleisuus 10 000 henkilövuotta kohti oli 453 ja verrokkiryhmässä 406 (RR 1,12; 95 %:n lv 1,03-1,20). Lisääntynyt kuolleisuus selittyi aivoverisuonitaudeilla (RR 1,40) ja osittain myös syövällä (RR 1,29). Kokonais- ja kardiovaskulaarikuolleisuus oli suurentunut niillä, jotka olivat yli 60-vuotiaita saadessaan radiojodihoidon. Lisääntynyt kuolleisuus koski vain nodulaarista tautia (43 % potilaista), ei Basedowin hypertyreoosia (57 % potilaista) sairastavia, ja oli yhteydessä radiojodiannokseen. Potilasryhmässä eteisvärinän riski oli suurentunut ja hypotyreoosin kehittyminen vähensi kuolleisuutta merkitsevästi. Syöpäkuolleisuus (ylemmän ruoansulatuskanavan syöpä) oli suurentunut ainoastaan iäkkäillä miehillä. Tutkijat toteavat, että lisääntynyt kuolleisuus todennäköisesti selittyy hypertyreoosilla eikä hoitomuodolla. Valitettavasti ei ollut mahdollisuutta verrata tuloksia tyreoidektomialla tai tyreostaatilla hoidettujen hypertyreoosipotilaiden kuolleisuuteen.

Camilla Schalin-Jäntti

Parkinson-dementia sai omat diagnostiset kriteerit

Dementia on Parkinson-potilailla kuusi kertaa yleisempi kuin normaaaliväestössä. Kun sairauden toteamisesta on kulunut 15 vuotta, sen esiintyvyys on lähes 80 %. Parkinson-potilaan kognitiiviset oireet jäävät kuitenkin usein huomaamatta perustaudille yleisen hitauden ja jähmeyden vuoksi.

Jaana Suhonen

Seminoomaan seurannasta uutta näyttöä

Kivessyöpä on 20-35-vuotiaiden miesten yleisin syöpä. Noin puolet kaikista kivessyövistä on puhtaita seminoomia. Suurin osa seminoomista todetaan paikallisina (ST I). Paikallisen seminooman ennuste on erinomainen, viiden vuoden seurannan jälkeen potilaista on elossa yli 99 %. Para-aorttaalisten imusolmukkeiden postoperatiivista sädehoitoa on pidetty paikallisen seminooman standardihoitona. Sädehoitoon liittyy pitkäaikaishaittoja. Nykytiedon mukaan pelkkä seuranta tai karboplatiinihoito tuottaa yhtä hyvän hoitotuloksen vähemmillä pitkäaikaishaitoilla. Jos potilaalle valitaan pelkkä seurantalinja, pitäisi seurannassa havaita taudin uusiutuminen. Kasvainmerkkiaineista ei ole seminoomapotilailla apua, taudin uusiutuminen non-seminoomana on erittäin harvinaista.

Sirkku Jyrkkiö

Lisäävätkö liikenteen saasteet sepelvaltimotautimuutoksia?

Useissa tutkimuksissa on osoitettu hienojakoisen kaupunkipölyn lisäävän sepelvaltimotautitapahtumia. Ruhrin alueella mitattiin lähes 4 500 keski-ikäisen henkilön sepelvaltimokalkkien määrää tietokonekerroskuvauksella. Laajojen kardiologisten selvittelyjen ohella selviteltiin henkilöiden asuinpaikka suhteessa vilkkaisiin liikenneväyliin. Osoittautui, että moottoriteiden läheisyys lisäsi lineaarisesti sepelvaltimoiden kalkkeutumista ja aivan vieressä asuvien (etäisyys alle 50 metriä) henkilöiden sepelvaltimoissa oli 63 % enemmän kalkkia kuin vertailuryhmällä (etäisyys yli 200 metriä). Muut vaaratekijät oli huomioitu tutkimuksessa.

Juhani Airaksinen

Alkoholipitoinen käsihuuhde iholle saippuapesua hellävaraisempi

Isopropanoli- tai etanolipitoisia käsihuuhteita käytetään yleisesti potilastyössä. Kliinisissä tutkimuksissa isopropanolin on osoitettu ärsyttävän ihoa vähemmän kuin vesi-saippuapesun. Myös ihon fysiologisia toimintoja, kuten veden haihtumista (transepidermal water loss, TEWL), voidaan mitata ja tutkia, mikä vaikutus iholle levitettävillä aineilla on ihon suojakerrokseen, ärtyneisyyteen ja veden haihtumiseen.

Sirkku Peltonen

Hidastavatko beetasalpaajatkin sepelvaltimotaudin etenemistä?

Kalifornialaiset tutkijat analysoivat 4 satunnaistettua sepelvaltimoiden intravaskulaariseen ultraääneen perustunutta tutkimusta, joihin osallistui yli 1 500 sepelvaltimotautipotilasta. Seuranta-aika oli 1,5-2 vuotta. Valtimoplakin kasvu oli merkittävästi hitaampaa niillä 1 154 potilaalla, jotka käyttivät seuranta-aikana beetasalpaajia, vaikka tunnetut sekoittavat tekijät huomioitiin. Kyseessä on satunnaistamaton post hoc -analyysi, jonka tuloksiin on suhtauduttava suurin varauksin, vaikka samansuuntaisia tuloksia on saatu kaulavaltimon ultraäänitutkimuksistakin. Rahoitusta kontrolloituihin tutkimuksiin tuskin löytyy lääketeollisuuden puolelta.

Juhani Airaksinen

Lyhyt raskaus näkyy masennuksena vielä 60-vuotiaanakin

Alhainen syntymäpaino on sydän- ja verisuonisairauksien sekä masennuksen riskitekijä. Mm. suomalaistutkijat ovat todenneet, että alhaisen syntymäpainon ohella myös lyhyt raskausaika on aivoinfarktin ja verenpainetaudin riskitekijä. Nyt suomalaistutkijat halusivat selvittää raskauden keston ja 60 vuoden iässä esiintyvän masentuneisuuden välistä yhteyttä. Tätä varten he kävivät läpi 1 371:n vuosina 1934-1944 syntyneen synnytystiedot. Mukaan otettiin tapaukset, joiden raskausaika vaihteli 259:n ja 294 päivän välillä. Tutkittavien masennusoireet mitattiin 61,5 ja 63,5 vuoden iässä. Kävikin ilmi, että mitä lyhyempi raskausaika oli, sitä enemmän tutkittavat raportoivat masennusoireita; yhden raskauspäivän lyhenemä merkitsi 0,8-0,9 %:n lisäystä masennusoireissa. Yhteys oli vielä suurempi, jos kriteerinä oli masentuneisuus molempina ajankohtina ja säilyi, kun sekoittavat tekijät otettiin huomioon. Alhaisella syntymäpainolla, pituudella tai pään ympärysmitalla ei ollut yhteyttä masentuneisuuteen, kun sukupuoli ja raskauden kesto oli otettu huomioon. Tosin korkeintaan 2,5 kg:n painoisena syntyneillä oli muita enemmän masentuneisuutta.

Raimo K. R. Salokangas

Lievien sepelvaltimoahtaumien stenttauksesta ei ole hyötyä

Lievää sepelvaltimotautia diagnosoidaan aikaisempaa enemmän mm. tietokonekerroskuvausten avulla. Tästä potilasjoukosta löytyy yhä useammin ahtaumistaan huolestuneita potilaita, jotka haluaisivat ahtaumiaan hoidettavan joko ohitusleikkauksella tai pallolaajennuksella. Jo vanhastaan tiedetään, ettei "ennaltaehkäisevällä" ohitusleikkauksella ole sijaa tässä indikaatiossa. Sen sijaan hauraiden ahtaumien tai plakkien "vahvistaminen" varjoainekuvauksen yhteydessä stenteillä saattaa kuulostaa houkuttelevalta vaihtoehdolta, ovathan lievät sepelvaltimoahtaumat tukkeutuessaan vaarallisempia kuin tiukat ahtaumat, ja niiden ennalta arvaamaton tulppautuminen onkin yleisin äkkikuoleman ja ison sydäninfarktin aiheuttaja.

Juhani Airaksinen

Hyvä sisaruussuhde suojaa masennukselta

Suvun masennus on tärkein masennusta ennakoiva tekijä. Moni tutkimus ja kliininen kokemus on puhunut sen puolesta, että myös huono suhde vanhempiin on masennuksen riskitekijä. Takautuvia tai poikkileikkaustutkimuksia vaivaavat kuitenkin monet virhelähteet, joita etenevällä tutkimusasetelmalla voidaan välttää.

Raimo K. R. Salokangas

Seleenilisä saattaa altistaa tyypin 2 diabetekselle

Nutritional Prevention of Cancer -tutkimuksessa selvitettiin seleenilisän (200 µg/päivässä) pitkäaikaisvaikutusta tyypin 2 diabeteksen ilmaantuvuuteen. 1 202 amerikkalaista otettiin alunperin seleenitutkimukseen sen jälkeen, kun he olivat sairastaneet muun ihosyövän kuin melanooman. He olivat kotoisin asuinalueilta, joissa seleenin saanti oli vähäistä. Lähtötilanteessa kukaan ei sairastanut tyypin 2 diabetesta. Henkilöt satunnaistettiin joko seleeni- tai lumeryhmään ja keskimäärin 7,7 seurantavuoden jälkeen selvitettiin diabeteksen ilmaantuvuutta. Hypoteesinä oli, että seleeniryhmässä olisi vähemmän diabetesta. Tulos oli kuitenkin päinvastainen, diabetes kehittyi 58:lle henkilölle seleeni- ja 39 henkilölle lumeryhmästä (ilmaantuvuus 12,6 tapausta 1 000 henkilövuotta kohti vs 8,4 tapausta 1 000 henkilövuotta kohti, riskisuhde 1,55). Diabetesriski oli suurin niillä, joilla lähtötilanteessa oli korkein plasman seleenipitoisuus. Tutkijat toteavat, että seleenilisä ei näytä suojaavan tyypin 2 diabetekselta, vaan saattaa lisätä riskiä sairastua siihen.

Camilla Schalin-Jäntti

AKE:n estäjillä ei vaikutusta Alzheimerin taudin puhkeamiseen

Lievää kognitiivista heikentymistä (MCI) sairastavilla on noin 12-15 %:n vuosittainen riski sairastua Alzheimerin tautiin. Yhdysvaltalaisessa InDDEx-tutkimuksessa selvitettiin, voidaanko rivastigmiinilääkityksellä myöhentää MCI-potilaiden Alzheimerin taudin puhkeamista.

Jaana Suhonen

Leningradin piiritys kaataa yhä miehiä

Leningradin piirityksen aikana syyskuusta 1941 tammikuuhun 1944 kaupunkilaiset altistuivat äärimmäiselle nälälle, kylmyydelle ja psyykkiselle stressille. Nyt venäläiset ja ruotsalaiset tutkijat analysoivat sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä ja kuolleisuutta kaupunkilaisten joukossa. Tarkoituksena oli selvittää, olisiko jokin ikä erityisen haavoittava ja olisiko sukupuolten välillä eroja. Tutkimuksen aineistossa oli 3 901 vuosina 1916-1935 syntynyttä miestä, jotka osallistuivat vuosina 1975-77 tehtyyn sydän- ja verisuonitautitutkimukseen Leningradissa, sekä vastaavan naisille tehdyn tutkimuksena aineisto, 1 429 vuosina 1910-1940 syntynyttä naista. Tutkituista miehistä 36 % ja naisista 42 % oli asunut Leningradissa lapsena piirityksen ajan. Aiemmin oli havaittu, että piirityksestä selvinneiden riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin ja diabetekseen on suurentunut.

Katariina Korkeila

Leikkausta edeltävä solunsalpaajahoito pienentää keuhkosyöpäkasvainta

Pienikokoisen paikallisen ei-pienisoluisen keuhkosyövän ensisijainen hoito on leikkaus. Viiden vuoden päästä potilaista on elossa 25-55 %. Ennen leikkausta annettavalla solunsalpaajahoidolla tavoitellaan parempaa hoitotulosta.

Sirkku Jyrkkiö

Epidermaalisen kasvutekijäreseptorin estäjistä hypomagnesemiaa

Epidermaalisen kasvutekijäreseptorin estäjät (epidermal-growth-factor receptor inhibitors, EGFR-estäjät) ovat monoklonaalisia vasta-aineita, joita käytetään suolistosyövän hoitoon. Niiden käyttöä muiden syöpien hoidossa tutkitaan aktiivisesti. Tämän lääkeryhmän lääkkeistä setuksimabi, matuzumabi ja panitumumabi ovat joko kliinisessä käytössä tai kliinisissä tutkimuksissa käytettäviä lääkeaineita.

Sirkku Jyrkkiö

Perfenatsiinin voittokulku jatkuu

Toisen polven neurolepteja pidetään skitsofrenian positiivisten oireiden hoidossa yhtä tehokkaina kuin perinteisiä neurolepteja, mutta negatiivisten oireiden ja kognitiivisten häiriöiden hoidossa niitä parempina. CATIE-tutkimus on tähän mennessä osoittanut, että perinteistä neuroleptiä, perfenatsiinia, saaneet potilaat pysyivät hoidossa yhtä pitkään ja heidän elämänlaatunsa oli yhtä hyvä, mutta heidän hoitonsa oli taloudellisesti edullisempaa kuin toisen polven lääkkeitä saaneilla. Nyt julkaistussa tutkimuksessa tarkastellaan neurokognitiivisten muutosten yhteyttä neuroleptilääkitykseen. Kahden ja kuuden kuukauden kohdalla potilaiden neurokognitiivinen suorituskyky oli hieman parantunut, mutta lääkkeiden (olantsapiini, perfentsiini, ketiapiini, risperidoni, tsiprasidoni) kesken ei ollut merkitsevää eroa. Sen sijaan 18 kuukauden kohdalla perfenatsiinia saavien potilaiden neurokognitiivinen suoriutuminen oli parempi kuin olantsapiinia tai risperidonia saaneilla. Saatu tulos poikkeaa aiemmista tuloksista ja sitä voidaan pitää käänteentekevänä. Aiemmissa tutkimuksissa vertailulääkkeenä on käytetty suuria haloperidoliannoksia, ja voimakas dopaminerginen salpaus on saattanut ehkä johtaa jopa neurokognitiivisen suorituskyvyn taantumiseen. Sen sijaan potilaat, jotka saavat perfenatsiinia kohtuullisena annoksena (CATIE tutkimuksessa 8-32 mg/pv), pärjäävät ehkä jopa paremmin kuin toisen polven lääkkeitä saavat. Erityisesti tutkijat painottavat lääkkeen annostelun tärkeyttä. Neuroleptilääkityksessä tulee pyrkiä pienimpään tehokkaaseen päiväannokseen, jolloin myös lääkkeen aiheuttamat sivuvaikutukset ovat vähäisimmät ja potilaiden hoitomyöntyvyys parempi.

Raimo K. R. Salokangas

Helikobakteeristakin allergian estäjäksi

Allergian lisääntymistä länsimaissa on selitetty hygieniahypoteesilla. Jos altistus jää pois, immuunipuolustuksen on arveltu harhautuvan allergian suuntaan. Helikobakteeri on yksi meitä länsimaalaisiakin ihan viime aikoihin asti kolonisoineista mikrobeista. Voisiko sen häätyminen edistää allergioita? Ajatus ei ole ihan uusi, sillä Timo Kosusen joukkueen tutkimuksissa todettiin jo muinoin kiinnostava yhteys IgE-pitoisuuksien ja helikovasta-aineiden välillä.

Heikki Arvilommi

Miten vähentää pallolaajennuspotilaan riskejä yleiskirurgian yhteydessä?

Vaikea sepelvaltimotauti aiheuttaa usein ongelmia suurten yleiskirurgisten toimenpiteiden yhteydessä. Stabiilin potilaan leikkausriskiä ei pystytä yleensä pienentämään profylaktisen ohitusleikkauksen tai pallolaajennuksen avulla, joten ylimääräiset sepelvaltimotaudin vaikeusasteen leikkausta edeltävät selvittelyt ja invasiiviset hoidot ovat turhia. Verkkoputkien asentamisen jälkeen yleiskirurgiaan liittyy varsin suuri stenttitromboosin vaara silloin, kun potilailta lopetetaan ASA- ja klopidogreelilääkityksiä. Ennenaikainen lääketauko leikkauksen ajaksi helpottaisi luonnollisesti kirurgin työskentelyä, mutta lisää yleensä potilaan kokonaisriskiä kohtuuttomasti. Jos pallolaajennukseen tulevan potilaan tiedetään lähikuukausina joutuvan yleiskirurgiseen toimenpiteeseen, interventiokardiologit pyrkivät nykyään välttämään lääkeverkkoputkien käyttöä. Joissakin tapauksissa paras vaihtoehto on pelkkä vanhanaikainen pallolaajennus, jolloin tehokkaan antitromboottisen hoidon tarve on lyhyempi ja leikkaus voidaan tehdä aikaisemmin. Elektiiviset leikkaukset pyritään tekemään vasta sitten, kun stenttien arvioidaan endotelisoituneen.

Juhani Airaksinen

Probiootti hävittää vankomysiiniresistenssin

Vankomysiiniresistenssin siirtyminen esimerkiksi stafylokokkeihin on väijynyt uhkana jo pitkään. Resistenssigeenejä kantavista enterokokeista käytetään lyhennettä VRE. Enterokokit ovat näppäriä siirtämään geenejään muihin mikrobeihin. Siksi tervetulleita ovat kaikki keinot, joilla VRE-kantajuutta voitaisiin vähentää.

Heikki Arvilommi

CURB65 edelleen hyvä malli keuhkokuumeen ennusteen arvioinnissa

Britanniassa arvioitiin keuhkokuumeen vakavuuden ja ennusteen määrittämiseen sopivia malleja vertailemalla CURB65:n, SIRS:n ja SEWS:n soveltuvuutta. CURB65 koostuu neljästä arvioinnista ja yhdestä laboratoriotestistä. Mukana oli 419:n avosyntyistä keuhkokuumetta sairastaneen tiedot. Osoittautui, että CURB65 ja hieman yksinkertaisempi CRB65 olivat varsin hyviä kuolleisuuden mittareita; etuna oli niin ikään helppous. Kirjoittajat toteavat, että C(U)RB65:ttä ei tulisi ainakaan kokonaan korvata monimutkaisimmilla ja tehohoidosta johdetuilla indikaattoreilla.

Hannu Puolijoki

Miesten migreeni lisää sydäntapahtumariskiä

Aurallisen migreenin on havaittu lisäävän sydän- ja verisuonisairauksia naisilla. Miehistä ei vastaavia löydöksiä ole aiemmin tehty. Itse ilmoitetun migreenin yhteyttä sydäntapahtumiin 15 vuoden seuranta-aikana tutkittiin lähtötilanteessa verisuoniltaan terveiden yhdysvaltalaisten mieslääkärien joukossa (n = 20 084, ikä 40-84 v). Migreeniä sairastavilla (7,2 %) oli sairastamattomiin verrattuna lisääntynyt riski sydän- ja verisuonitapahtumille (OR 1,24; 95 %:n lv 1,06-1,46), etenkin sydäninfarktille (1,42; 1,15-1,77). Tunnetut sydän- ja verisuonitautien riskitekijät oli vakioitu. Syyksi tutkijat arvelevat mm. endoteelidysfunktiota tai sen ja muiden riskitekijöiden keskinäistä synergiaa.

Katariina Korkeila