Antikoagulanttihoito hyödytön katkokävelypotilaille

Noin puolet katkokävelypotilaista sairastaa perifeerisen valtimotaudin lisäksi sepelvaltimotautia. Aterotromboottiset komplikaatiot, sydäninfarkti ja aivohalvaus ovat perifeerisen valtimosairauden tärkeimmät kuolinsyyt, vaikka katkokävely voikin olla pitkään ainoa oireita antava krooninen ateroskleroosin ilmentymä. Verihiutaleisiin vaikuttavat lääkkeet pienentävät näiden aterotromboottisten ilmentymien riskiä, mutta antikoagulanttihoidon tehosta tässä potilasryhmässä ei ole tietoa.

Juhani Airaksinen

Naisilla enemmän aivohalvauksia keski-iässä

Laajassa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa selvitettiin aivohalvauksen yleisyyttä ja riskitekijöitä 35-64-vuotiaiden amerikkalaisten joukossa. Tutkimusaineisto kerättiin vuosina 1999-2004 ja lopullinen analyysi tehtiin 15 309 potilaan aineistosta. Seuranta-aikana aivohalvaukseen sairastui tutkituista 4 %, heistä 51 % miehiä ja 49 % naisia. Todennäköisyys saada aivohalvaus oli 45-54-vuotiailla naisilla merkittävästi suurempi (OR 2,39) kuin miehillä. Aivohalvauksen itsenäisiä riskitekijöitä naisilla olivat sepelvaltimotauti ja vyötärönympärysmitta. Hormonikorvaushoidon ei todettu olevan riskitekijä. Koko aineistossa naisilla esiintyi enemmän koholla olevaa verenpainetta ja kolesterolia kuin miehillä. Naissukupuoleen liittyy aivoinfarktiriskiin vaikuttavia vaaratekijöitä, kuten raskaus, hormonikorvaushoito ja migreeni, mutta ne eivät yksinään selitä naisten lisääntynyttä aivohalvausriskiä. Naisten yli kaksinkertainen aivohalvausriski korreloi tässä tutkimuksessa selvästi vaskulaarisiin vaaratekijöihin. Aivoverenkiertohäiriöiden primaaripreventio kannattaa aloittaa varhain ja kohdistaa myös nuoriin naisiin.

Jaana Suhonen

Hoidon teho näkyy sepelvaltimokuolleisuudessa

Sepelvaltimotautikuolleisuus on lähes puolittunut Yhdysvalloissa vuosien 1980 ja 2000 välillä. IMPACT-tilastomallin mukaan 47 % kuolleisuuden laskusta selittyi tehostuneella hoidolla, ennen kaikkea sydäninfarktin ja sydämen vajaatoiminnan entistä paremmalla hoidolla sekä sekundaaripreventiolla. Vaaratekijöiden - kolesterolin, verenpaineen ja tupakoinnin - muutokset positiiviseen suuntaan selittivät 44 % ennusteen paranemisesta. Diabeteksen ja ylipainon lisääntyminen lisäsivät puolestaan kuolleisuutta 18 %. Suomessa riskitekijämuutosten vaikutus ennusteen paranemiseen on ollut selvästi hoidon kehityksen vaikutusta suurempi.

Juhani Airaksinen

Eturauhassyövän sädehoidon annosta voi lisätä

Uusi sädehoitotekniikka mahdollistaa yhä suurempien sädeannosten antamisen rajatulle alueelle. Aiemmin on jo osoitettu, että sädeannoksen suurentaminen hyödyttää ainakin osaa eturauhassyöpäpotilaista. Brittien nyt julkaisema 843 potilaan satunnaistettu tutkimus antaa arvokasta lisätietoa eturauhassyövän sädehoidosta. Kaikki potilaat saivat 3-6 kk kestäneen hormonaalisen neoadjuvanttihoidon. Puolella potilaista sädeannos oli 64 Gy ja puolella 74 Gy. Viiden vuoden seurannan jälkeen biokemiallisia uusiutumia (PSA kääntyy nousuun) oli enemmän pienen sädeannoksen ryhmässä (71 % vs. 60 %). Suuremman annoksen ryhmässä taudin kliininen uusiutuminen oli jonkin verran vähäisempää seuranta-aikana, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkittävä. Riskikerroin taudin kliiniseen etenemiseen oli 0,69 ja taudin paikalliseen etenemiseen 0,65 ja etäpesäkkeisen taudin ilmenemiseen 0,74. Myöhäisiä peräsuolen haittaoireita oli enemmän suurimman annoksen ryhmässä, sen sijaan virtsaoireita oli molemmissa ryhmissä yhtä paljon. Annoksen kasvattamisen hyöty näkyi kaikissa riskiryhmissä.

Sirkku Jyrkkiö

Radiojodilla hoidettu hypertyreoosi lisää kardiovaskulaari- ja syöpäkuolleisuutta

Suomalaistutkijat selvittivät radiojodilla hoidettujen hypertyreoosipotilaiden (n = 2 793) kuolleisuutta 9 vuotta kestäneessä seurantatutkimuksessa. Verrokkiryhmä oli saman suuruinen, saman ikäinen ja sukupuolijakauma oli sama. Potilasryhmässä kuolleisuus 10 000 henkilövuotta kohti oli 453 ja verrokkiryhmässä 406 (RR 1,12; 95 %:n lv 1,03-1,20). Lisääntynyt kuolleisuus selittyi aivoverisuonitaudeilla (RR 1,40) ja osittain myös syövällä (RR 1,29). Kokonais- ja kardiovaskulaarikuolleisuus oli suurentunut niillä, jotka olivat yli 60-vuotiaita saadessaan radiojodihoidon. Lisääntynyt kuolleisuus koski vain nodulaarista tautia (43 % potilaista), ei Basedowin hypertyreoosia (57 % potilaista) sairastavia, ja oli yhteydessä radiojodiannokseen. Potilasryhmässä eteisvärinän riski oli suurentunut ja hypotyreoosin kehittyminen vähensi kuolleisuutta merkitsevästi. Syöpäkuolleisuus (ylemmän ruoansulatuskanavan syöpä) oli suurentunut ainoastaan iäkkäillä miehillä. Tutkijat toteavat, että lisääntynyt kuolleisuus todennäköisesti selittyy hypertyreoosilla eikä hoitomuodolla. Valitettavasti ei ollut mahdollisuutta verrata tuloksia tyreoidektomialla tai tyreostaatilla hoidettujen hypertyreoosipotilaiden kuolleisuuteen.

Camilla Schalin-Jäntti

Seminoomaan seurannasta uutta näyttöä

Kivessyöpä on 20-35-vuotiaiden miesten yleisin syöpä. Noin puolet kaikista kivessyövistä on puhtaita seminoomia. Suurin osa seminoomista todetaan paikallisina (ST I). Paikallisen seminooman ennuste on erinomainen, viiden vuoden seurannan jälkeen potilaista on elossa yli 99 %. Para-aorttaalisten imusolmukkeiden postoperatiivista sädehoitoa on pidetty paikallisen seminooman standardihoitona. Sädehoitoon liittyy pitkäaikaishaittoja. Nykytiedon mukaan pelkkä seuranta tai karboplatiinihoito tuottaa yhtä hyvän hoitotuloksen vähemmillä pitkäaikaishaitoilla. Jos potilaalle valitaan pelkkä seurantalinja, pitäisi seurannassa havaita taudin uusiutuminen. Kasvainmerkkiaineista ei ole seminoomapotilailla apua, taudin uusiutuminen non-seminoomana on erittäin harvinaista.

Sirkku Jyrkkiö

Lisäävätkö liikenteen saasteet sepelvaltimotautimuutoksia?

Useissa tutkimuksissa on osoitettu hienojakoisen kaupunkipölyn lisäävän sepelvaltimotautitapahtumia. Ruhrin alueella mitattiin lähes 4 500 keski-ikäisen henkilön sepelvaltimokalkkien määrää tietokonekerroskuvauksella. Laajojen kardiologisten selvittelyjen ohella selviteltiin henkilöiden asuinpaikka suhteessa vilkkaisiin liikenneväyliin. Osoittautui, että moottoriteiden läheisyys lisäsi lineaarisesti sepelvaltimoiden kalkkeutumista ja aivan vieressä asuvien (etäisyys alle 50 metriä) henkilöiden sepelvaltimoissa oli 63 % enemmän kalkkia kuin vertailuryhmällä (etäisyys yli 200 metriä). Muut vaaratekijät oli huomioitu tutkimuksessa.

Juhani Airaksinen

Alkoholipitoinen käsihuuhde iholle saippuapesua hellävaraisempi

Isopropanoli- tai etanolipitoisia käsihuuhteita käytetään yleisesti potilastyössä. Kliinisissä tutkimuksissa isopropanolin on osoitettu ärsyttävän ihoa vähemmän kuin vesi-saippuapesun. Myös ihon fysiologisia toimintoja, kuten veden haihtumista (transepidermal water loss, TEWL), voidaan mitata ja tutkia, mikä vaikutus iholle levitettävillä aineilla on ihon suojakerrokseen, ärtyneisyyteen ja veden haihtumiseen.

Sirkku Peltonen

Hidastavatko beetasalpaajatkin sepelvaltimotaudin etenemistä?

Kalifornialaiset tutkijat analysoivat 4 satunnaistettua sepelvaltimoiden intravaskulaariseen ultraääneen perustunutta tutkimusta, joihin osallistui yli 1 500 sepelvaltimotautipotilasta. Seuranta-aika oli 1,5-2 vuotta. Valtimoplakin kasvu oli merkittävästi hitaampaa niillä 1 154 potilaalla, jotka käyttivät seuranta-aikana beetasalpaajia, vaikka tunnetut sekoittavat tekijät huomioitiin. Kyseessä on satunnaistamaton post hoc -analyysi, jonka tuloksiin on suhtauduttava suurin varauksin, vaikka samansuuntaisia tuloksia on saatu kaulavaltimon ultraäänitutkimuksistakin. Rahoitusta kontrolloituihin tutkimuksiin tuskin löytyy lääketeollisuuden puolelta.

Juhani Airaksinen

Lyhyt raskaus näkyy masennuksena vielä 60-vuotiaanakin

Alhainen syntymäpaino on sydän- ja verisuonisairauksien sekä masennuksen riskitekijä. Mm. suomalaistutkijat ovat todenneet, että alhaisen syntymäpainon ohella myös lyhyt raskausaika on aivoinfarktin ja verenpainetaudin riskitekijä. Nyt suomalaistutkijat halusivat selvittää raskauden keston ja 60 vuoden iässä esiintyvän masentuneisuuden välistä yhteyttä. Tätä varten he kävivät läpi 1 371:n vuosina 1934-1944 syntyneen synnytystiedot. Mukaan otettiin tapaukset, joiden raskausaika vaihteli 259:n ja 294 päivän välillä. Tutkittavien masennusoireet mitattiin 61,5 ja 63,5 vuoden iässä. Kävikin ilmi, että mitä lyhyempi raskausaika oli, sitä enemmän tutkittavat raportoivat masennusoireita; yhden raskauspäivän lyhenemä merkitsi 0,8-0,9 %:n lisäystä masennusoireissa. Yhteys oli vielä suurempi, jos kriteerinä oli masentuneisuus molempina ajankohtina ja säilyi, kun sekoittavat tekijät otettiin huomioon. Alhaisella syntymäpainolla, pituudella tai pään ympärysmitalla ei ollut yhteyttä masentuneisuuteen, kun sukupuoli ja raskauden kesto oli otettu huomioon. Tosin korkeintaan 2,5 kg:n painoisena syntyneillä oli muita enemmän masentuneisuutta.

Raimo K. R. Salokangas

Lievien sepelvaltimoahtaumien stenttauksesta ei ole hyötyä

Lievää sepelvaltimotautia diagnosoidaan aikaisempaa enemmän mm. tietokonekerroskuvausten avulla. Tästä potilasjoukosta löytyy yhä useammin ahtaumistaan huolestuneita potilaita, jotka haluaisivat ahtaumiaan hoidettavan joko ohitusleikkauksella tai pallolaajennuksella. Jo vanhastaan tiedetään, ettei "ennaltaehkäisevällä" ohitusleikkauksella ole sijaa tässä indikaatiossa. Sen sijaan hauraiden ahtaumien tai plakkien "vahvistaminen" varjoainekuvauksen yhteydessä stenteillä saattaa kuulostaa houkuttelevalta vaihtoehdolta, ovathan lievät sepelvaltimoahtaumat tukkeutuessaan vaarallisempia kuin tiukat ahtaumat, ja niiden ennalta arvaamaton tulppautuminen onkin yleisin äkkikuoleman ja ison sydäninfarktin aiheuttaja.

Juhani Airaksinen

Seleenilisä saattaa altistaa tyypin 2 diabetekselle

Nutritional Prevention of Cancer -tutkimuksessa selvitettiin seleenilisän (200 µg/päivässä) pitkäaikaisvaikutusta tyypin 2 diabeteksen ilmaantuvuuteen. 1 202 amerikkalaista otettiin alunperin seleenitutkimukseen sen jälkeen, kun he olivat sairastaneet muun ihosyövän kuin melanooman. He olivat kotoisin asuinalueilta, joissa seleenin saanti oli vähäistä. Lähtötilanteessa kukaan ei sairastanut tyypin 2 diabetesta. Henkilöt satunnaistettiin joko seleeni- tai lumeryhmään ja keskimäärin 7,7 seurantavuoden jälkeen selvitettiin diabeteksen ilmaantuvuutta. Hypoteesinä oli, että seleeniryhmässä olisi vähemmän diabetesta. Tulos oli kuitenkin päinvastainen, diabetes kehittyi 58:lle henkilölle seleeni- ja 39 henkilölle lumeryhmästä (ilmaantuvuus 12,6 tapausta 1 000 henkilövuotta kohti vs 8,4 tapausta 1 000 henkilövuotta kohti, riskisuhde 1,55). Diabetesriski oli suurin niillä, joilla lähtötilanteessa oli korkein plasman seleenipitoisuus. Tutkijat toteavat, että seleenilisä ei näytä suojaavan tyypin 2 diabetekselta, vaan saattaa lisätä riskiä sairastua siihen.

Camilla Schalin-Jäntti

Leningradin piiritys kaataa yhä miehiä

Leningradin piirityksen aikana syyskuusta 1941 tammikuuhun 1944 kaupunkilaiset altistuivat äärimmäiselle nälälle, kylmyydelle ja psyykkiselle stressille. Nyt venäläiset ja ruotsalaiset tutkijat analysoivat sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä ja kuolleisuutta kaupunkilaisten joukossa. Tarkoituksena oli selvittää, olisiko jokin ikä erityisen haavoittava ja olisiko sukupuolten välillä eroja. Tutkimuksen aineistossa oli 3 901 vuosina 1916-1935 syntynyttä miestä, jotka osallistuivat vuosina 1975-77 tehtyyn sydän- ja verisuonitautitutkimukseen Leningradissa, sekä vastaavan naisille tehdyn tutkimuksena aineisto, 1 429 vuosina 1910-1940 syntynyttä naista. Tutkituista miehistä 36 % ja naisista 42 % oli asunut Leningradissa lapsena piirityksen ajan. Aiemmin oli havaittu, että piirityksestä selvinneiden riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin ja diabetekseen on suurentunut.

Katariina Korkeila

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030