Lihavuudelle altistava geenivariantti löytyi, mekanismi edelleen epäselvä

Lihavuus yleistyy räjähdysmäisesti. Normaalipainon ylärajaksi on asetettu painoindeksi 25 kg/m2, koska sen ylittäminen lisää jo useiden sairauksien vaaraa. Vaikka lihavuudella on yhteyttä perimään, toistaiseksi ei ole voitu osoittaa väestössä yleisesti esiintyviä geenivariantteja, jotka selvästi altistaisivat juuri tavalliselle lihavuudelle. Britanniassa tutkijat lähtivät laajassa, koko genomin kattavassa, 490 032 eri SNP-markkeria käsittävässä tutkimuksessa etsimään tyypin 2 diabetekselle altistavia geenejä. Tutkimuksessa löytyi selkeä yhteys tyypin 2 diabeteksen ja toistaiseksi huonosti tunnetun FTO-nimisen geenin välillä. Yhteys näytti ennen kaikkea liittyvän painoindeksiin. Tämän takia laajassa jatkotutkimuksessa selvitettiin FTO SNP rs9939609 -markkerin yhteyttä painoindeksiin 13 eri kohortissa, joihin kuului lähes 39 000 henkilöä. A-alleelin homotsygoottiset kantajat (16 %, genotyyppi AA) painoivat keskimäärin 3 kg enemmän kuin ne, jotka eivät olleet A-alleelin kantajia. Heillä oli myös 1,67-kertainen riski olla ylipainoisia (painoindeksi >= 25 kg/m2) tai lihavia (painoindeksi >= 30 kg/m2) verrattuna niihin, jotka eivät kantaneet A-alleelia. Yhteys suurentuneeseen rasvamassaan havaittiin jo seitsemästä ikävuodesta ylöspäin.

Camilla Schalin-Jäntti

Miksi polttava kuumuus taltuttaa kutinan?

Kroonisesta kutinasta kärsivät lievittävät usein kutinaa ottamalla jääkylmiä tai mahdollisimman kuumia suihkuja. Myös ihon raapimisen verille tiedetään helpottavan kutinaa. Monet potilaat ovat huomanneet, että myös kutisevan ihottuman vierestä raapiminen saattaa tepsiä. Lämpötilan vaihtelun tai raapimisen ei tarvitsekaan välttämättä kohdistua juuri kutisevaan kohtaan. Tämä on nyt todistettu myös kokeellisesti parinkymmenen terveihoisen henkilön tutkimuksessa, jossa koehenkilöille aiheutettiin kutinaa johtamalla histamiinia ihoon. Kutinaa lievitettiin raapimalla, jäähdyttämällä (+2 °C), viilentämällä (+15 °C), lämmittämällä (+41 °C) tai kuumentamalla kutina-alueesta 3 cm:n päässä olevaa ihoa. Kaikki keinot lievittivät kutinaa merkittävästi. Tehokkaimmin kutinaa vähensivät raapiminen ja polttava kuumuus. Seuraavaksi tehokkaimmat olivat kylmyys ja viilennys. Ilmiön syytä pohdittaessa tutkijat päätyivät siihen, että kyseessä on keskushermoston kautta välittyvä vaikutus. Päteekö sama myös ihottumaiseen ihoon, on tutkimatta. On mahdollista, että ekseemassa kutinaa välittävät monet mekanismit, ja ekseeman lähellä olevan ihon ärsytys jopa yllyttää kutinaa. Koehenkilöiltä mitattiin myös kipukynnys. Kivun aistimuksen voimakkuuden ei voitu osoittaa liittyvän kutinan aistimuksen voimakkuuteen.

Sirkku Peltonen

Myös dementikot hyötyvät liikunnallisesta kuntoutuksesta

Dementoivissa sairauksissa liikkuminen jäykistyy ja kävely hidastuu taudin vaikeutuessa. Jäykkyys mutkistaa pieniäkin päivittäisiä toimia ja hankaloittaa hoitajien työtä. Toimintakykyä heikentää edelleen taudille tyypillinen laihtuminen ja lihaskato, joka haurastuttaa ja vaikeuttaa kehon hallintaa sekä altistaa kaatumisille. Ranskassa tehtiin dementoituneille laitoshoidon potilaille satunnaistettu kontrolloitu tutkimus, jossa selvitettiin intensiivisen liikunnallisen kuntoutuksen vaikuttavuutta.

Kaisu Pitkälä

Turvallinen iskemia-aika munuaisresektioissa oletettua lyhyempi

Munuaisen periferiaan lokalisoituva tuumori voidaan usein hoitaa munuaisen osapoistolla. Munuaisen verenkierron pysähdyttäminen resektion ajaksi helpottaa toimenpidettä. Arviot munaisen lämpimän iskemian sietokyvystä perustuvat eläinkokeisiin. Lämmintä iskemiaa käytettäessä pysyvän vaurion ylärajana on pidetty 30:tä minuuttia. Munuaiskudoksen toleranssia iskemiaa kohtaan voidaan parantaa jäähdyttämällä munuainen resektion ajaksi munuaisarterian sulun jälkeen.

Ossi Lindell

Päänsärkypotilaan masennus on monen muuttujan summa

Päänsäryn ja depression välillä tiedetään olevan vahva yhteys. Migreenipotilaat ovat riskissä sairastua masennukseen ja masennuspotilailla on lisääntynyt riski saada migreeni. Kuitenkin päänsäryn ja masennuksen yhteisiä taustatekijöitä on tutkittu vähän. Prospektiivisessa tutkimuksessa analysoitiin 712 päänsärkyspesialistille tullutta potilasta ja etsittiin tekijöitä, jotka altistaisivat päänsärystä kärsivää masennukselle.

Jaana Suhonen

Lyhytkestoinen rosiglitatsonihoito vaikuttaa epäedullisesti luustoon

Lääkeinfo-palstalla raportoitiin äskettäin (SLL 2007;62:1144), että rosiglitatsonin pitkäaikaiseen käyttöön tyypin 2 diabeteksessa liittyy naisilla lisääntynyt raajojen murtumariski. Tutkijat selvittivät nyt 14 viikkoa kestävässä, satunnaistetussa, lumekontrolloidussa tutkimuksessa rosiglitatsonin vaikutuksia luumarkkereihin ja luun tiheyteen. Tutkimukseen otettiin mukaan 50 tervettä, postmenopausaalista naista, joilta ensin tiheysmittauksella suljettiin pois osteoporoosi (T-score lannerangassa tai lonkassa

Camilla Schalin-Jäntti

Suolan käytön vähentäminen hyödyksi myös normaalipaineisille

Tutkimustulokset suolan käytön vaikutuksista normaalipaineisten verenpainetasoihin ovat olleet osin ristiriitaisia. Käytön rajoituksilla on saatu aikaan vain vähäisiä vaikutuksia. Ongelmana on ollut suolan saannin kontrolloiminen. DASH-tutkimus, jossa tutkittavat söivät vain tutkimusruokaa, on kuitenkin selkeästi osoittanut, että suolan saannin rajoitus alentaa verenpainetta myös normaalipaineisilla.

Tiina Laatikainen

Foolihappo ehkäisee huulihalkion syntymistä

Foolihapon huulihalkioita estävä vaikutus tuli selkeästi ilmi norjalaisessa tutkimuksessa, jossa selvitettiin vuosina 1996-2001 syntyneiden huulihalkiolasten äitien foolihappolääkitystä, monivitamiinivalmisteiden käyttöä ja alkuraskauden aikaisia ruokailutottumuksia. Norjassa foolihapon lisääminen ravintovalmisteisiin ei ole sallittua, ja toisaalta siellä huulihalkioiden esiintyvyys on Euroopan suurimpia. Foolihappolääkitys (400 myyg/vrk tai enemmän) alkuraskauden aikana vähensi merkitsevästi sikiön huulihalkion esiintyvyyttä verrattuna raskauksiin, joissa hoitoa ei ollut (OR 0,61, 95 %:n lv 0,39-0,96). Mikäli äidin ruoka tämän lisäksi sisälsi runsaasti foolihappoa ja äiti söi myös monivitamiinivalmisteita, riski pieneni edelleen (0,36, 0,17-0,77). Kitahalkion esiintyvyyteen hoito ei vaikuttanut.

Pertti Kirkinen

Sepelvaltimotautikohtauksen kiireinen kajoava hoito ei aina ole hyödyllistä

Tämän lehden palstoillakin käsitellyn ICTUS-tutkimuksen neljän vuoden seurannan tulokset julkaistiin vastikään. Tutkimuksessa satunnaistettiin yhteensä 1 200 sepelvaltimotautikohtauspotilasta, joiden troponiinitaso oli koholla, joko aikaiseen kajoavaan hoitostrategiaan tai selektiivisesti kajoavaan hoitostrategiaan. Edellisessä tehtiin sepelvaltimoiden varjoainekuvaus lähes kaikille jo kahden vrk:n kuluessa satunnaistamisesta ja 76 %:lle tehtiin samalla revaskularisaatiokin. Toisessa hoitoryhmässä tehtiin kuvaukset ja revaskularisaatio vain harkitusti oireiden ja rasituskokeiden perusteella, jolloin alkuvaiheessa revaskularisaatioon "joutui" vain 40 % potilaista. Molempia ryhmiä hoidettiin asianmukaisella lääkehoidolla kohtauksen jälkeen. Tosin klopidogreelia sai kotiutettaessa vain runsaat puolet potilaista.

Juhani Airaksinen

Lääkeverkkoputkien turvallisuus puhuttaa

Lääkeverkkoputket vähentävät restenoosia ja siitä johtuvaa uusintapallolaajennuksen tarvetta noin 60-70 % metalliverkkoputkiin verrattuna. Monissa keskuksissa siirryttiinkin käyttämään lähes kokonaan lääkeverkkoputkia, Yhdysvalloissa niitä käytettiin viime vuonna lähes 90 %:ssa sepelvaltimotoimenpiteistä. Viime syksynä Euroopan kardiologikongressissa esitettiin huolestuttava meta-analyysi, jonka mukaan lääkeverkkoputkien käyttöön liittyy vuosittain noin 0,3 %:n riski saada tukkiva hyytymä (stenttitromboosi) verkkoputkeen. Stenttitromboosi on vakava komplikaatio, joka aiheuttaa usein joko laajan sydäninfarktin tai johtaa kuolemaan.

Juhani Airaksinen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030