On oltava aikaa myös ystäville ja levolle, linjaa tuore arkkiatri. Hietasta on luonnehdittu arvostetuksi kollegaksi, joka on tunnettu laajasta humaaniudestaan ja kirkkaista eettisistä arvoistaan.

Syksyllä 2025 syöpätautien erikoislääkäri, dosentti Päivi Hietanen oli opetellut jo hidastamaan. Tehnyt asioita, joita tavalliset suomalaiset tekevät eläkkeellä: käyvät mökillä, hoitavat lastenlapsia ja kuuntelevat äänikirjaa. Sitten puhelin soi.

– Ensimmäinen ajatus oli pelko, hän sanoo avoimesti.

Edellinen arkkiatri Risto Pelkonen oli tehnyt mittavan uran, kokonaisen toisen uran varsinaisen professuurinsa perään. Ollut medisiinareiden ja mestareiden esikuva. Hietanen näki mielessään Pelkosen tummassa puvussa, juhlalliset käädyt kaulassaan. Instituution ja ammatillisen majakan. Voisiko sellaiseen rooliin astua.

Mutta yhteydenotto velvoitti. Hietanen alkoi etsiä ansioluetteloaan ensimmäistä kertaa vuosiin.

Hän oli tehnyt vaikuttavan kliinisen tutkimusuran Hyksin syöpätautien klinikalla, perustanut Suomen ensimmäisen psykososiaalisen tuen yksikön ja omistautunut pohtimaan potilaan ja lääkärin välistä vuorovaikutusta. Julkaissut kymmeniä tieteellisiä artikkeleita, ollut ohjaajana ja esitarkastajana useissa väitöskirjoissa. Puolustanut potilaita ja lääkäreitä.

– Tajusin, että tämähän näyttää oikeastaan aika hyvältä, hän nauraa ja kertoo ilon ja kiitollisuuden kollegoiden arvostuksesta nousseen pintaan.

Arkkiatrit ovat perinteisesti omistautuneet lääketieteelle elämänsä loppuun asti.

– Nyt siihen tulee muutos.

Hietanen toteaa, että on osattava asettaa rajoja ja pidettävä huolta muustakin elämästä. Oltava arkkiatri voimiensa mukaan. Häntä ei suotta pidetä viisaana, lämpimänä ja empaattisena.

– On lastenlapset, jotka asetan etusijalle. Tämä ei saa mennä sen ohi. Pitää olla myös aikaa ystäville ja aikaa levätä.

Hietanen painottaa, että hänen taustansa on hyvin vakavien sairauksien hoidossa. Se on vaikuttanut hänen ajatteluunsa.

Jatkuvuus tuo merkitystä

Hietasesta välittyy valintaperusteissa mainitut laaja humaanius ja kirkkaat eettiset arvot. Tuore arkkiatri puhuu lämpimästi potilaista, joita on vuosikymmenien saatossa hoitanut. Hän kertoo hiljan kuunnelleensa Pascal Mercierin äänikirjan Sanojen paino. Teoksen alussa päähenkilö pohtii elämän merkitystä.

– Lääkärin ei tarvitse pohtia, tekeekö tärkeää työtä. Työ on hyvin merkityksellistä, mutta siinä on myös uupumisen vaara.

Hietanen pohtii lääkäreiden olevan usein tunnollisia ja velvollisuudentuntoisia, eikä omia rajoja ole aina helppo asettaa. Kollegiaalisen tuen hän uskoo olevan erityisen tärkeää nuorten lääkäreiden arjessa.

Hän haluaisi keskustella siitä, mitä hyvän tekeminen on käytännössä ja olla kollegoiden tukena.

Nyt aletaankin olla arkkiatrin roolin ytimessä. Keskustelussa ja arvojohtamisessa, mahdollisuuksissa toteuttaa lääkärin valaa. Voiko keskustelua käydä ottamatta kantaa terveyspolitiikkaan?

Hietanen painottaa, ettei ole terveyspolitiikan asiantuntija. Puoluepolitiikkaan hän pitää tiukasti etäisyyttä.

– Rooliodotukset arkkiatrille ovat ylevät, mutta jokainen luo oman roolinsa. Haluan puolustaa niitä, joilla ei ole ääntä, myös terveydenhuollon työntekijöitä.

Viime aikoina on keskusteltu hoitomaksuista ja siitä, voiko hoitoon hakeutumiseen muodostua suurempi kynnys. Arkkiatri haluaa uskoa, että kehitys voi kääntyä parempaankin suuntaan. Omalääkärimallia hän tervehtii ilolla.

– On näyttöä siitä, että elää pidempään, jos on pitkäaikainen hoitosuhde. Me kaipaamme jatkuvuutta kaikissa ihmissuhteissa, hän miettii.

Yhteinen tavoite

Hietanen on nähnyt paljon. Hän tunnistaa erilaisia jakolinjoja, sillä lääkäreiden ammattikunta on iso. Hän on itse tehnyt pitkän uran sairaalaympäristössä, ammatinharjoittajana, opettanut, mentoroinut ja hakenut inspiraatiota ulkomailta. Hän tunnistaa myös vaikeat keskustelunaiheet Suomessa.

– On tärkeä pitää yllä humaaneja arvoja. Talous menee helposti kaiken edelle. Meillä on iso ammattikunta mutta yhteinen tavoite, auttaa ihmistä parantumaan, elämään sairauden kanssa tai auttaa kuolemaan.

Lääkärin ja potilaan kohtaaminen, läsnäolo, on hänen mielestään ensiarvoisen tärkeää – myös lääkärille itselleen.

– On oltava ihminen ihmiselle vaikeissa tilanteissa. Läsnäolo on tärkeää. Siten säilyy lääkärin identiteetti ja merkitys.

Hietanen arvioi, että luottamukseen tarvitaan useimmiten läsnäoloa, jotta potilas voi kysyä jotain mikä hävettää. Hän toteaa, että moni asia hoituu toki myös digitaalisesti.

– Olen kuitenkin vahva läsnäolon puolustaja. Siihen liittyy paljon non-verbaalista viestintää, joka ei toimi verkon välityksellä. Läsnäolosta syntyy toivo, siinä on sen merkitys.

Suhde potilaaseen muuttunut

Kollegat ja kannustavat esihenkilöt ovat olleet Hietaselle tärkeitä työuran aikana. Merkittävänä motivaation lähteenään hän mainitsee äitinsä, joka jäi orvoksi 6-vuotiaana. Tämän äiti oli kuollut tuberkuloosiin, eikä orpolapsella ollut mahdollisuutta opiskella.

Hietanen oli hyvin tietoinen omista mahdollisuuksistaan jo varhain.

Hän väitteli tohtoriksi, kun hänen lapsensa olivat 4- ja 6-vuotiaita. Lääkärin ammatti oli arvostettu, ja siitä sai hyvän toimeentulon. Se oli merkityksellistä 50-luvulla syntyneelle naiselle. Nykyisin yli 60 prosenttia lääkäreistä on naisia.

– Olen kiitollinen työstäni, lääkäriys on minulle iso asia. Tuntuu mukavalta ajatella, että olen ensimmäinen nainen tässä roolissa. Koin roolin velvoittavana: kuka sitten, jos en minä.

Lääkäriyden ytimen arkkiatri ei näe juuri muuttuneen, vaikka maailma ja olosuhteet ovat muuttunut paljon.

– Ennen lääkäriltä odotettiin asiallista arvokkuutta, nyt suhde potilaaseen on tasa-arvoisempi.

Hän sanoo tuntevansa onnea tavatessaan luennoitsijan tai työnohjaajan roolissa humaaneja nuoria lääkäreitä, joilla on korkea työmoraali. Hietanen on edelleen työnohjannut lääkäreitä eri aloilta ja saanut oppia heiltä työn tämänhetkisestä todellisuudesta. Hän tunnistaa, että kiire voi sanella ja tuoda eettistä stressiä. Jotkut siirtyvät itsenäisiksi ammatinharjoittajiksi.

– Lääkäreiden pitäisi pystyä pitämään kiinni arvoistaan. Työn tekemisen tapaan ja olosuhteisiin pitäisi pystyä vaikuttamaan.

Hietanen siirtyi itse sairaalaympäristöstä 2000-luvun alussa Lääkärilehden tieteelliseksi päätoimittajaksi 13 vuodeksi. Sen ansiosta hän oppi pitämään potilaiden lisäksi kollegoiden ja tieteellisen tutkimuksen puolta. Hänen mielestään lääkäreille kuuluvat humaanit arvot ja tiede. Niitä on pidettävä rohkeasti esillä.

– Lääkärin työ on näköalapaikka yhteiskuntaan. Teen parhaani. Lääkäreillä on velvollisuus käyttää ääntä niiden puolesta, joilla ääntä ei ole, arkkiatri toteaa.

Lue lisää: Päivi Hietanen on Suomen 13. arkkiatri