Geenit ennakoivat keuhkosyövän taudinkulkua

Radikaalisti leikattujen keuhkosyöpäpotilaiden viisivuotisennuste on vain 40 %. Suurinta osaa keuhkosyövästä ei pystytä leikkaamaan taudin laajan levinneisyyden takia.

Sirkku Jyrkkiö

Glyseryylitrinitraattivoide avuksi pukamaleikkauksen kipuun

Perinteinen peräpukamaleikkaus on tavallisesti varsin kivulias ja haava-alueet umpeutuvat hitaasti. Yhdeksi kipua lisääväksi tekijäksi on osoitettu sisemmän sulkijalihaksen spasmi. Kroonisen anaalifissuuran hoidossa käytetty voidemainen glyseryylitrinitraatti (GTN) vähentää anaalikanavan painetta ja parantaa myös anodermaalista verenkiertoa. Satunnaistetussa kaksoissokkotutkimuksessa oli mukana 99 potilasta, jotka leikattiin peräpukamien takia. Leikkauksen jälkeen 40 potilasta hoidettiin GTN-voiteella ja 42 lumevoiteella, 18 potilasta jäi pois tutkimuksesta eri syistä. Anaalifissuurapotilailla tavallinen GTN-voiteeseen liittyvä päänsärky todettiin vain kahdella potilaalla ja vain yksi keskeytti hoidon tästä johtuen. Ryhmät eivät poikenneet toisistaan sukupuolen, painon, pukamien vaikeusasteen, kirurgian, hoitoajan tai komplikaatioiden suhteen. Eroa ei myöskään ollut leikkauksen jälkeisessä kivussa tai kipulääkityksen tarpeessa. Sitä vastoin 3 viikon kuluttua todettiin, että GTN-ryhmän potilaiden haavat olivat parantuneet merkittävästi verrokkeja paremmin.

Tom Scheinin

Vaguksen stimulaatio auttaa masennuksessa?

Noin 2 % väestöstä kärsii hoitoon reagoimattomasta masennuksesta. Eräs lupaava hoitomenetelmä näiden potilaiden hoitamiseksi on vagushermon stimulaatio. Yleisanestesiassa rintakehän alueelle sijoitetaan tahdistin, josta johdetaan johdot ja anturi kosketukseen vagushermon kanssa. Tahdistimella hoidettiin 11 vaikeasti masentunutta potilasta: puolella heistä tauti vastasi hoitoon ja neljäsosa toipui. Myös sivuvaikutukset olivat huomattavia: yksi potilas teki itsemurhan ja kahdelle aiheutui tilapäinen äänihermohalvaus. Ongelmista huolimatta vagusstimulaatiota olisi ehkä syytä yrittää vaikean masennuksen hoidossa.

Raimo K. R. Salokangas

Toimintaterapia parantaa dementiapotilaan toimintakykyä

Dementiapotilaiden lääkehoitoa on tutkittu runsaasti, mutta lääkkeettömistä hoidoista on tehty paljon vähemmän laajoja, kontrolloituja tutkimuksia. Hollannissa tehtyyn tutkimukseen osallistui 135 yli 65-vuotiasta, lievää tai keskivaikeaa dementiaa sairastavaa potilasta ja heidän omaishoitajaansa. Potilaat satunnaistettiin tavanmukaista hoitoa saavaan kontrolliryhmään ja toimintaterapiaryhmään. Toimintaterapia toteutettiin 10 kerran sarjana viiden viikon ajan, yhteensä kukin potilas sai 18 tuntia terapiaa. Potilaat testattiin päivittäisiä toimintoja ja kognitiivista suoriutumista mittaavilla testeillä toimintaterapian alkaessa sekä 6 ja 12 viikkoa terapian alusta. Myös omaishoitaja haastateltiin.

Jaana Suhonen

Hoitoon sitoutumista kannattaa tukea

Vain puolet ihmisistä käyttää lääkkeitään ohjeiden mukaan. Hoitomyöntyvyyden tukemiseksi tehdyissä tutkimuksissa tulokset ovat olleet verrattain heikkoja ja tehoa on havaittu vain usealla samanaikaisella keinolla potilaita tukevissa interventioissa. Nyt lääkkeiden käyttöä ja sen tukemisen mahdollisuuksia selvitettiin satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa, jossa oli mukana 159 vanhusta (keski-ikä 78 v, vähintään neljä lääkettä). Yli 80 % tutkittavista käytti statiinia ja lähes kaikki verenpainelääkettä.

Kaisu Pitkälä

Hypertrofinen arpi - kuokkavieras paranevassa haavassa

Hypertrofinen arpi on paranevan ihohaavan harmittava seuralainen, joka vaivaa potilasta paitsi ulkonäön, myös kutinan ja kivun takia. Hypertrofinen arpi syntyy, kun sidekudoksen tuotanto paranevassa ihohaavassa jatkuu yli normaalin tarpeen. Arpi kasvaa nopeasti noin puoli vuotta, jonka jälkeen se voi pienentyä seuraavan vuoden tai puolentoista aikana.

Sirkku Peltonen

Erektiohäiriöt ennakoivat sepelvaltimotautia

Sepelvaltimotautipotilailla on usein erektiohäiriöitä. Aikanaan ongelman aiheuttajana pidettiin sydänlääkkeitä. Nyt tiedetään, että myös valtimotauti sinänsä aiheuttaa erektio-ongelmia.

Juhani Airaksinen

Masennus näkyy työsuorituksissa

Masennus johtaa työsuoritusten heikkenemiseen. Kahdessa äskettäin ilmestyneessä tutkimuksessa selvitettiin masentuneiden työssä menestymistä sekä verrattiin yksi- ja kaksisuuntaisen masennuksen aiheuttamaa työstä poissaoloa. Ensimmäisessä seurattiin pitkäaikaisesta masennuksesta kärsivien työssä olevien ja hoitoa saavien potilaiden työmenestymistä. Vertailuryhmänä käytettiin nivelreumaa sairastavia. Masennuspotilaiden työssä selviytyminen oli koko seurannan ajan vertailuryhmiä heikompaa tunnevuorovaikutuksessa, ajankäytössä ja työn tuotoksessa. Vain fyysisen suoriutumisen suhteen nivelreumapotilailla oli enemmän vaikeuksia. Tutkimus korostaa masennuksen aktiivisen hoidon tärkeyttä. Lisäksi tulisi muistaa, että vaikka henkilö toipuu masennuksesta, työtuotos ja vuorovaikutuskyky voivat vielä pitkään olla vajavaisia.

Raimo K. R. Salokangas

Mihin uskoa lääketutkimuksissa?

Lääketehtaat ovat entistä aktiivisempia lääketutkimusten tukijoina ja tekijöinä. Neljässä psykiatrian alan lehdessä julkaistuista lääketutkimuksista oli vuonna 1992 lääketehtaiden tukemia 25 %, mutta vuonna 2002 jo 57 %. Tehtaan tuki vaikuttaa tutkimuksen tulokseen. 542 tutkimusta käsittävässä selvityksessä todettiin, että jos tutkittiin tehtaan omaa lääkettä, tulos oli myönteinen lähes 80 %:ssa tutkimuksista, kun kilpailija sai vastaavan tuloksen vajaassa 30 %:ssa. Vailla lääketehtaan tukea myönteiseen tulokseen päädyttiin noin puolessa tutkimuksista. Mahdollisten välittävien tekijöiden ottaminen mukaan analyysiin ei muuttanut tulosta. Lääketutkimuksia lukiessa onkin hyvä pitää mielessä, että tutkittavan lääkkeen ohella myös tutkimusta tukevalla taholla voi olla vaikutusta tulokseen.

Raimo K. R. Salokangas

MRSA on jalkapallofani

Metisilliinille resistentti Staphylococcus aureus eli MRSA liikkuu nykyään myös avohoidossa. Liikkuupa se myös liikkujiin kuten urheilijoihin. Lajeissa, joissa kontaktia otetaan enemmän, esim. painissa, amerikkalaisessa jalkapallossa ja rugbyssä, on raportoitu MRSA:n aiheuttamia infektioita joukkueissa. Hollannista tulee nyt raportti MRSA:n aiheuttamasta ongelmasta jalkapallojoukkueessa. Joukkueen pelaajista yksi joutui sairaalaan paiseiden takia. Viljelyssä kasvoi MRSA, jonka takia koko joukkue, huoltohenkilöstö ja asuinkumppanitkin tarkastettin. Yhteensä 56:sta tutkitusta MRSA löytyi 9 pelaajalta ja kahdelta asuinkumppanilta. Valtaosalla oli paise raajoissa tai pakarassa. Bakteeri oli tyypityksissä sama kaikilla, tuttu eurooppalainen MRSA-kanta ST80-IV. Yhdysvalloissa urheilijoita piinannut MRSA oli eri tyyppiä. Tilanne saatiin hallintaan sulfa-trimetopriimi- ja tarvittaessa rifampisiinihoidoilla sekä hygieniaa parantavilla toimenpiteillä.

Heikki Arvilommi

Vähähiilihydraattinen ruokavalio ja sydäntautiriski

Yhdysvaltalainen hoitajatutkimus selvitti ruokavalion hiilihydraattipitoisuuden ja sydäntautiriskin yhteyttä. Tutkimuksessa todettiin, että ruokavalion hiilihydraattipitoisuuden mukaan alimpaan kymmenykseen kuuluvien sydäntautiriski ei poikennut ylimmän kymmenyksen riskistä. Sen sijaan jos otettiin huomioon myös ravinnon rasvojen ja proteiinien lähde, kasvirasvoja ja proteiineja käyttävien riski oli merkittävästi alentunut. Ruokavalion korkea glukoosikuorma oli yhteydessä sydäntautiriskiin: glukoosikuorman mukaan ylimpään 10 %:iin kuuluvien riski oli 1,9-kertainen alimpaan kymmenykseen kuuluviin verrattuna.

Tiina Laatikainen

Käärmeen myrkystä ei ole hyötyä aivoinfarktin liuotushoidossa

Lancetissa julkaistussa mielenkiintoisessa tutkimuksessa on verrattu käärmeen myrkystä eristetyn ancrod-valmisteen tehoa lumelääkkeeseen aivoinfarktin liuotushoidossa. Liuotushoito toteutettiin 6 tunnin kuluessa infarktin ensioireista. ESTAT-tutkimus oli eurooppalainen monikeskustutkimus (n = 1 222), johon osallistui potilaita myös Suomesta. Aiemmassa pohjoisamerikkalaisessa STAT-tutkimuksessa ancrod oli todettu lumelääkettä tehokkaammaksi aivoinfarktin liuotuksessa 3 tunnin aikaikkunalla arvioituna. Ancrod ehkäisee tukosmuodostusta stimuloimalla endogeenisia plasminogeeni-aktivaattoreita.

Jaana Suhonen

Antibiootti suun kautta turvallisesti jo keuhkokuumeen hoidon alussa

Sairaalan ulkopuolella saadun vaikean keuhkokuumeen hoito käy terveydenhuollolle kalliiksi. Sairaalahoidossa on perinteisesti käytetty suonensisäisiä antibiootteja, kunnes paraneminen on voitu varmuudella osoittaa. Toistaiseksi on varsin vähän korkeatasoisia tutkimuksia, joissa on selvitetty turvallista ajankohtaa ja niitä kliinisiä merkkejä, jotka puoltaisivat siirtymistä suonensisäisestä suun kautta otettavaan antibioottihoitoon.

Katariina Korkeila

Pneumaattinen laajennus vai kirurgia akalasian hoitoon?

Akalasia on harvinainen ruokatorven motorinen häiriö, joka aiheuttaa nielemishäiriöitä, regurgitaatioita ja rintakipua. Oireiden lievitykseen on käytetty lääkkeitä, alasulkijan venyttämistä (pallolaajennus) ja alasulkijan lihassäikeiden katkaisuleikkausta (Hellerin myotomia). Pallolaajennusta on pidetty ensisijaisena, mutta mm. laparoskopiatekniikan kehitys on lisännyt kiinnostusta Hellerin myotomiaan.

Tom Scheinin

Naiset alttiimpia vuoto-ongelmille sepelvaltimotautikohtausta hoidettaessa

Tehokas antitromboottinen hoito on oleellinen osa nykyaikaista sepelvaltimotautikohtauksen hoitoa. Hoitosuositusten mukaan glykoproteiini IIb/IIIa -reseptorin salpaajat (GP-estäjät) kuuluvat oleellisesti suuren vaaran potilaiden hoitoon. Hoitoon liittyvät vuotovaarat ja annosteluvirheet tavanomaisessa kliinisessä työssä ovat kuitenkin selvittämättä.

Juhani Airaksinen

Tolvaptaani, selektiivinen V2-reseptoriantagonisti hyponatremian hoitoon

Hyponatremia on yleisin elektrolyyttihäiriö sairaalapotilailla. Sydämen vajaatoimintaa ja maksakirroosia sairastavilla potilailla hyponatremia (S-Na < 135 mmol/l) ennustaa kuolleisuutta, mutta on yleensä vaikea korjata eikä siihen löydy tehokkaita lääkkeitä. Tolvaptaani on uusi oraalinen selektiivinen vasopressiini V2-reseptoriantagonisti, joka lisää elektrolyyttivapaan veden poistumista munuaisista.

Camilla Schalin-Jäntti

Googlaten diagnoosiin

Internetissä on julmetusti tietoa. Nyt selvitettiin, voisiko lääkäri saada apua diagnoosin tekemiseen näppäilemällä keskeiset oireet hakukoneeseen, esimerkiksi Googleen. Kimmoke tutkimukseen tuli ensin New England Journal of Medicine -lehdestä, jossa kerrottiin lääkäristä, joka oli ällistyttänyt kollegansa lataamalla ongelmapotilaalle diagnoosin suoralta kädeltä. Lääkäri tunnusti, että diagnoosi tuli Googlesta. Toinen kokemus oli peräisin praktiikasta: potilaana oli vesipalloa pelaava poika, jolla oli vena subclavian tromboosi. Kun lääkäri selitti potilaan isälle hyytymän moninaisia syitä, isä puuskahti pojan ilmiselvästi potevan Paget-von Schröderin oireyhtymää. Isä myös selvitti lääkärille tilan patofysiologian ja oikean hoidon. Ei ihme, että tuli halu tutkia googlauksen käyttökelpoisuutta diagnostiikassa.

Heikki Arvilommi

Mikseivät PSA-määrityksen suositukset ja käytäntö ole linjassa?

Rutiiniluoteinen PSA-seulonta hyödyttää harvaa miestä, jos odotettavissa oleva elinaika on alle 10 vuotta. Useimmat seulontasuositukset eivät puollakaan PSA-määritystä, jos jäljellä oleva elinaika on lyhyt.

Ossi Lindell

Pitkän terveen elämän salaisuus - taas kerran terveet elintavat

Pitkän terveen elämän salaisuutta on tutkittu Yhdysvalloissa ja Japanissa syntyneiden miesten kohorttiaineiston avulla. Miehiä on seurattu 1960-luvun puolivälistä lähtien rekisteritietojen ja seurantatutkimusten - joista viimeisin tehtiin vuonna 2005 - avulla. Analyyseihin poimittiin miehet, jotka olivat alkututkimuksessa terveitä. Lopputarkastelussa miehet jaettiin "ei selviytyjiin", jotka siis olivat kuolleet, "normaaleihin selviytyjiin" ja "erinomaisesti selviytyneisiin". Normaaleja selviytyjiä olivat ne, joilla loppututkimuksessa oli jokin krooninen sairaus ja erinomaisesti selviytyneitä ne, jotka olivat edelleen terveitä, eli heillä ei ollut kroonisia sairauksia eikä merkittäviä kognitiivisia häiriöitä. Seurantaa jatkettiin joko kuolemantapaukseen tai 85. ikävuoteen saakka.

Tiina Laatikainen

Synnytyksen jälkeinen masennus suvuittaista

Aiemmin sairastettu masennus ja lähisuvun masennukset lisäävät synnytyksen jälkeisen masennuksen riskiä. 120 masennuksen sairastaneen sisarusparin tutkimuksessa heitä seurattiin synnytyksen jälkeen. Jos sisarella oli esiintynyt synnytyksen jälkeinen masennus, oli indeksihenkilön riski sairastua siihen ensimmäisen synnytyksen jälkeen 42 %. Jos taas sisarella ei masennusta synnytyksen jälkeen ollut, oli riski vain 12 %. Lähisuvun masennus siis lisää riskiä sairastua synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Riski oli suurin ensimmäisen 4 viikon aikana synnytyksen jälkeen. Tutkimuksen perusteella synnyttäneitä äitejä tulisi tavata neuvolassa jo synnytyksen jälkeisen ensimmäisen kuukauden aikana. Nopea tapaaminen on tarpeen erityisesti silloin, jos äidillä tai hänen lähisuvussaan on esiintynyt masennusta.

Raimo K. R. Salokangas