Eturauhassyövän postoperatiivinen sädehoito ei lisää elinaikaa

Kun eturauhanen poistetaan syövän takia, lähes puolella potilaista todetaan leikkauspinnassa syöpäsoluja. Leikkauksen jälkeen näille potilaille on tapana antaa sädehoito, jonka tavoitteena on estää taudin paikallista uusiutumista. Tässä tutkimuksessa satunnaistettiin 425 potilasta joko 60-64 Gy:n sädehoitoon tai seurantaan. Kymmenen vuoden seuranta-aikana elossaolossa ei ollut eroa ryhmien välillä. Aika PSA:n nousuun oli pitempi sädehoidon saaneilla (10,3 v vs. 3,1 v). Aika taudin kliiniseen uusiutumiseen oli sädehoitoryhmällä pitempi (13,8 v vs. 9,9 v). Kymmenen seurantavuoden kohdalla sädehoidon saaneiden riski siihen, että tauti on metastasoitunut, oli vähän pienempi (0,75) mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Sädehoidon saaneilla oli enemmän haittoja. Virtsaputken striktuuroita todettiin enemmän, inkontinessia oli enemmän, samoin peräsuolioireita. Sädehoito näyttää pidentävän aikaa taudin uusimiseen, mutta kokonaisselviytymiseen sillä ei tämän tutkimuksen mukaan voida vaikuttaa.

Sirkku Jyrkkiö

Antiseptinen pesu ei vähennä haavatulehduksia

Haavainfektioiden ehkäisemiseksi on yleisesti ollut tapana pestä potilas antiseptisellä aineella ennen leikkausta. Tulokset pesun hyödyllisyydestä ovat kuitenkin olleet ristiriitaisia. Rekistereistä löydettiin haussa kuusi tutkimusta, joissa oli yhteensä 10 007 potilasta. Kaikissa tutkimuksissa oli käytetty 4 %:sta klooriheksidiini-glukonaattia. Kolmessa tutkimuksessa verrattiin klooriheksidiiniä lumeeseen ja kolmessa saippuaan. Kahdessa klooriheksidiinipestyjä potilaita verrattiin pesemättömiin potilaisiin. Eri pesujen ei todettu vaikuttavan kustannuksiin merkittävästi. Missään tutkimuksessa ei todettu klooriheksidiinipesun vähentävän haavatulehduksia.

Tom Scheinin

Hematuria - yhdellä tutkimuksella diagnoosiin

Verivirtsaisuus johtaa yleensä perusteellisiin virtsatietutkimuksiin. Tavallisimmin tehdään virtsateiden kaikututkimus, i.v. urografia, virtsan irtosolututkimus ja uretrokystoskopia. Tietokonetomografiaurografian osuudesta hematurian selvityksessä ei toistaiseksi ole ollut yksimielisyyttä. Ylävirtsateiden tutkimisessa se on osoittanut tehokkuutensa, mutta virtsarakon ykköstutkimus on ollut kystoskopia.

Ossi Lindell

Skopalamiini - uusi masennuslääke?

Sekä SSRI-lääkkeiden että trisyklisten masennuslääkkeiden ongelmana on hidas vaikutus; vaste saavutetaan usein vasta viikon, kahden kuluttua. Yhdysvaltalaistutkijat selvittivät, miten kolinergiset lääkkeet vaikuttivat masentuneiden potilaiden kognitiiviseen suorituskykyyn ja havaitsivat sattumalta, että antikolinergistä skopalamiinia saaneiden potilaiden masennus lievittyi nopeasti. Nyt havaintoa on testattu asetelmassa, jossa toistuvasta masennuksesta kärsivät potilaat saivat kaksoissokkoasetelmassa vuorotellen kolmasti skopalamiini-lumeinfuusiot ja lume-skopalamiini-infuusiot. Suolaliuosinfuusio kesti 15 minuuttia, sisälsi skopalamiinia 4,0 µg/kg ja toistettiin 3-4 päivän välein. Tulos oli varsin selkeä: skopalamiini-infuusiota seurasi välittömästi depressio-oireiden väheneminen, mikä lumeinfuusiolta puuttui. Kiintoisa oli myös havainto, jonka mukaan kolmasti toistetun skopalamiini-infuusion jälkeen masennusoireet eivät palanneet, vaikka oli siirrytty lumeinfuusioihin. Lumehoitoon verrattuna skopalamiinin antoon liittyi enemmän sivuvaikutuksia, mutta ne olivat suhteellisen lieviä.

Raimo K. R. Salokangas

Vaikea psoriaasi voi olla itsenäinen sydäninfarktin riskitekijä

Psoriaasille on tyypillistä Th1-välitteinen tulehdus tähän liittyvine sytokiineineen. Laaja-alaisessa psoriaasissa todetaan myös systeemisen inflammaation merkkejä, kuten esimerkiksi suurentunut CRP-arvo. Koska Th1-välitteiset immunologiset tapahtumat liittyvät myös ateroskleroosiin ja edelleen sydäninfarktiin, brittiläis-amerikkalainen tutkimusryhmä päätti selvittää, onko psoriaasi sydäninfarktin itsenäinen riskitekijä.

Sirkku Peltonen

Addisonin tautia sairastavien kuolleisuus on lisääntynyt

Asianmukaisessa korvaushoidossa olevien Addison-potilaiden elämän ennustetta on perinteisesti pidetty hyvänä. Tutkijat selvittivät retrospektiivisessä tutkimuksessa potilaiden kuolleisuutta Ruotsissa. Yhdistämällä sairaala- ja kuolinsyyrekisteritietoja vuosilta 1987-2001 identifioitiin 1 675 potilasta, joista 507 kuoli 6,5 vuoden seurannassa. Miespotilaiden kuolleisuus oli 2,19 kertaa ja naispotilaiden 2,86 kertaa suurempi kuin normaaliväestön. Ylikuolleisuus oli ajallisesti yhteydessä sairaalahoitojaksoon ja selittyi lisääntyneellä kardiovaskulaari-, syöpä- sekä infektiotautikuolleisuudella. Samanaikainen diabetes lisäsi kuolleisuutta ainoastaan vähän. Tarkempia tietoja selvitettiin 105 potilaan alaryhmässä. 52 %:lla potilaista esiintyi muu autoimmuunisairaus (41 %:lla primaari hypotyreoosi ja 11 %:lla tyypin I tai II diabetes). Hypokortisolismiin korvaushoitona oli kortisoniasetaatti (18,8-75 mg päivässä) 102:lla ja hydrokortisoni kolmella potilaalla. 99 potilasta sai myös fludrokortisonikorvaushoitoa (0,025-0,2 mg päivässä).

Camilla Schalin-Jäntti

Ouagadougoussa selvitettiin, onko halvasta hyttysverkosta ratkaisuksi tyräkirurgiaan

Yalgadon yliopistollisessa sairaalassa Ouagadougoussa Burkina Fasossa tehdyssä tutkimuksessa burkina fasolais-saksalainen tutkimusryhmä vertaili yleisesti käytössä olevaa 10 x 15 cm:n kokoista tyräverkkoa hyttysverkon palaseen. Kehitysmaissa tyrät ovat usein huomattavan kookkaita ennen potilaan pääsyä leikkaukseen. Verkollista korjausta tulisi suosia etenkin isoissa tyrissä, mutta köyhissä maissa tyräverkkojen hinta on ongelma.

Tom Scheinin

Sukupuoli huomioon perä- ja paksusuolisyövän seulontasuosituksissa

Erittäin laajassa puolalaisessa tutkimuksessa selvitettiin, mitkä tekijät ennustavat paksusuolisyövän tai yli 10 mm:n adenoomien löytymistä kolonoskopiaseulonnassa. Tutkimukseen rekrytoitiin yli 50 000 iältään 40-66-vuotiasta henkilöä, joilla ei ollut suolistosyöpäepäilyä eikä suolistoalueen maligniteettiin tai muuhun vakavaan suolistosairauteen viittaavia oireita. 40-49-vuotiaita otettiin mukaan seulontatutkimukseen vain, mikäli heillä oli suvussa esiintynyt mitä tahansa syöpää.

Tiina Laatikainen

Lisätietoa yskösten eosinofiilipitoisuudesta

Melko yksinkertaista yskösten eosinofiilien määritystä on jo vuosikymmeniä käytetty hyväksi astman diagnostiikassa. Italialaiset osoittivat nyt 67 astmapotilaan tutkimuksessa, tosin avoimessa, että matala eosinofiilien määrä onkin yhteydessä huonoon vasteeseen inhaloitavalle steroidille. Nykyään on käytössä inflammaation parempia mittareita (mm. uloshengitysilman typpioksidi), mutta tavanomaiseen avovastaanottotyöhön kaivattaisiin yksinkertaisia ja halpoja tutkimusmenetelmiä. Näistä tulisi kuitenkin osoittaa olevan hyötyä esim. pahenemisvaiheiden estämiseen tähtäävässä steroidiannosten muuttelussa. Tarvitaan siis lisätutkimuksia, joita pääkirjoituksen laatijakin perää.

Hannu Puolijoki

Metformiini ja B12-vitamiinipuutosta ennustavat tekijät

Metformiinilääkityksen on havaittu vähentävän B12-vitamiinin pitoisuuksia veressä 14-30 %. Hongkongilaisessa laboratoriossa sekä B12-vitamiini- että HbA1c-määrityksissä käyneistä (n = 3 987) löytyi 155 tapausta, joilla B12-puutoksen syy oli metformiinilääkitys. Heille valittiin samasta perusjoukosta 310 verrokkia. Mitä pidempään ja mitä enemmän metformiinia käytettiin, sitä suurempi oli B12-vitamiinipuutoksen riski (OR 3,8 jokaiselle 1 g:n annoslisälle ja 2,4 yli 3 vuoden käytölle, kun perinteiset riskitekijät vakioitiin). Muita riskitekijöitä olivat ikä ja kasvisravinnon käyttö. Mekanismina on B12-vitamiinin imeytymisen häiriintyminen ohutsuolesta.

Katariina Korkeila

Leikkaus väistymässä retroperitoneaalifibroosin hoidossa

Idiopaattinen retroperitoneaalinen fibroosi on synnyltään tuntematon sairaus, joka voi aiheuttaa virtsanjohdinten tukoksen. Taudin primäärihoitona on vuosikaudet pidetty obstruoituneiden virtsanjohdinten kirurgista vapauttamista arpikudoksesta. Ureterolyysillä virtsankulun este on saatu poistetuksi ja samalla otetuksi näyte virtsanjohtimia tukkineesta prosessista pahanlaatuisen tuumorin poissulkemiseksi. Retroperitoneaalifibroosin hoidon nykysuuntausta kuvaa tuore kymmenvuotistutkimus kahdesta klinikasta, joissa vuoteen 2004 mennessä hoidettiin 28 potilasta kyseisen diagnoosin takia. Kaikilla ureterobstruktio laukaistiin ureterstentein tai punktiopyelostomioin. Kortikosteroidihoito annettiin 16 potilaalle ja vain yksi leikattiin. Oireet poistuivat ja heikentynyt munuaistoiminta korjaantui kaikilla lyhyessä ajassa ja keskimäärin 5 vuoden seurannan jälkeen 54 % potilaista ei enää tarvinnut lääkkeitä eikä stenttejä.

Ossi Lindell

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030