Kotiruoka tekee ihmeitä!

70. ikävuoden jälkeen monet ihmiset vähentävät energian saantiaan, alkavat laihtua ja heille kehittyy lihaskatoa. Seurauksena tästä on toiminnanvajeita, infektioherkkyyttä, kaatumisia ja murtumia. Haurastuminen kiihtyy laitoshoitoon siirryttäessä. Hollannissa tehdyssä satunnaistetussa kontroidussa tutkimuksessa, johon osallistui 178 vanhainkodissa asuvaa vanhusta (keski-ikä 77 v), selvitettiin, voisiko kodinomaisella tarjoilulla, kauniilla kattauksella ja valinnanmahdollisuuksilla lisätä vanhusten energiansaantia. Osastoja arvottiin kahteen ryhmään, joissa puolessa käytettiin kauniita pöytäliinoja ja kukkia ja ruoka tarjoiltiin tarjoiluastioista. Kontrolliosastoilla pitäydyttiin valmiiksi annostellussa ruoassa, jonka asukkaat olivat saaneet valita kaksi viikkoa etukäteen ja joka tarjoiltiin muoviastioissa ruokakärryistä. Puolen vuoden seurannassa kodinomaisissa olosuhteissa ruokaa nauttineet söivät keskimäärin 991 kJ enemmän kuin kontrollinsa. Lupaavaa oli, että lihaskadon ja infektoiden ehkäisyn kannalta tärkeää proteiinia interventioryhmäläinen sai vuorokaudessa keskimäärin 8,6 g enemmän. Heidän ravitsemustilansa oli parantunut, kun se kontrolleilla oli heikentynyt. MNA-mittarin mukaan heikossa ravitsemustilassa olevien määrä oli interventioryhmässä vähentynyt 17 %:sta 4 %:iin, kun se kontrolliryhmässä oli lisääntynyt 11 %:sta 23 %:iin.

Kaisu Pitkälä

Ryhmäterapia ehkäisee synnytyksen jälkeistä masennusta

Synnytyksen jälkeinen masennus on haitallista, ei vähiten kehittyvän lapsen kannalta. Aiemmin sairastettu masennus ja rasittava psykososiaalinen tilanne lisäävät huomattavasti synnytyksen jälkeisen masennuksen riskiä. Jos riskiäidit tunnistetaan, miten heitä pitäisi hoitaa, jottei masennus puhkeaisi? Tutkimukseen valittiin 99 sosiaalitukea saavaa äitiä, joilla oli riski sairastua synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Interventioryhmään kuuluvat 53 äitiä osallistuivat synnytyksen jälkeen neljän viikon aikana neljään, tunnin kestäneeseen, 3-5 äidin ryhmäterapiaistuntoon ja niitä seuranneeseen booster-istuntoon. Interventio oli luonteeltaan interpersoonallisesti orientoitunutta. Vertailuryhmän 46 äitiä hoidettiin synnytyksen jälkeen tavallisesti. Äidit tutkittiin ennen interventiota ja kolme kuukautta sen jälkeen. Interventioryhmän äideistä 2 (4 %) sairastui seuranta-aikana masennukseen, kun vastaava määrä verrokkiäideillä oli 8 (20 %). Aineiston pienuudesta huolimatta ero oli merkitsevä (p = 0,04). Sen sijaan depressiopisteissä ja toimintakyvyssä syntyneet erot eivät tulleet merkitseviksi, vaikka olivatkin interventioryhmässä parempia. Näyttää siltä, että suhteellisen kevyellä ja varsin lyhyen koulutuksen vaativalla ryhmäinterventiolla voidaan merkitsevästi vähentää synnytyksen jälkeistä masennusta riskiäitien ryhmässä. Tärkeää olisikin paneutua varhaisessa vaiheessa fyysisten riskitekijöiden ohella myös psyykkisiin riskitekijöihin ja suunnitella niiden edellyttämä synnytyksen jälkeinen hoito.

Raimo K. R. Salokangas

Infektoitunutkin ekseema paranee kortikosteroideilla

Yli kolmensadan potilaan ekseemista ja normaalilta iholta tehdyt bakteeriviljelyt osoittivat, että ekseemapotilaista noin 70 %:lla oli iholla viljeltävissä olevia bakteereja. Näistä 60 % oli stafylokokkus aureusta. Lisäksi havaittiin mm. muita stafylokokkilajeja ja suolistoperäisiä bakteereita. Potilaiden paranemista ja bakteereiden katoamista iholta verrattiin kahdessa hoitoryhmässä: pelkällä kortikosteroidilla hoidetuilla ja kortikosteroidia sekä laajakirjoista antibioottia mupirosiinia sisältävää voidetta käyttäneillä. Tulokset osoittivat, että molemmat hoidot tehoavat hyvin. Hoitoryhmistä paikallista antibioottia ja kortikosteroidia käyttäneet olivat paremmassa kunnossa viikon kuluttua, kun kahden viikon kohdalla ryhmien välillä ei ollut enää eroa. Myös inflammaation mittarina käytetty veren interleukiini 4 väheni hoidon myötä.

Sirkku Peltonen

Inkretiinit, uusi lääkeryhmä diabeteksen hoitoon

Inkretiinihypoteesi esitettiin jo yli 60 vuotta sitten, jolloin havaittiin, että suun kautta nautittu sokeriliuos nosti veren insuliinipitoisuutta huomattavasti enemmän kuin annostelu suoneen. Ajateltiin, että jokin suolistosta peräisin oleva tekijä lisäsi insuliinineritystä. Maha-suolikanavan hormonit GLP-1 (glucagon like peptide) ja GIP (gastic inhibitory peptide) osoittautuivatkin merkittävimmiksi inkretiineiksi. Ruokailun yhteydessä syntyvä GLP-1 lisää insuliinineritystä ja viestii kylläisyydestä keskushermostoon.

Camilla Schalin-Jäntti

Rasvainen kala suojaa munuaissyövältä

Ruokavaliolla arvellaan olevan merkitystä syövän syntyyn. Tosin viime aikoina julkaistuissa tutkimuksissa ei ole voitu osoittaa, että esim. keski-ikäisen ihmisen kasvisruokavalio suojaisi kovinkaan hyvin syöpään sairastumiselta. Ruotsalaisessa 15 vuotta kestäneessä seurantatutkimuksessa 61 433 naista kirjasi käyttämänsä ravinnon päivittäin. Koko aineistossa todettiin 150 munuaissyöpätapausta. Ne naiset, jotka söivät viikoittain rasvaista kalaa, sairastuivat harvemmin munuaissyöpään kuin ne, jotka eivät käyttäneet lainkaan kalaa ravinnokseen. Rasvaton kala ei suojannut munuaissyövältä.

Sirkku Jyrkkiö

COX-2-salpaajat paksu- ja peräsuolisyövän ja polypoosin ehkäisyssä

nPerä- ja paksusuolen adenoomien ehkäisyyn suunnitelluissa kliinisissä tutkimuksissa havaittiin, että COX-2-salpaajien käyttöön liittyy lisääntynyt sydäntapahtumien riski. Tällöin molemmat tutkimukset keskeytettiin. Nyt julkaistut tulokset APC- ja PreSAP-tutkimuksista antavat uutta tietoa selekoksibin vaikutuksista ja turvallisuudesta uusiutuvien adenoomien ja polyyppien ehkäisyssä.

Tiina Laatikainen

Korvatulehduslapselle antibioottiresepti varalle?

Koska iso osa lasten välikorvatulehduksista parantuu itsestään, pieniä nuhaneniä hoitavat lääkärit joutuvat jatkuvasti miettimään, kenelle antibiootti pitäisi aloittaa. JAMAssa syyskuussa ilmestyneessä amerikkalaistutkimuksessa selvitettiin, voiko tämän päätöksen jättää vanhemmille. Vuoden aikana korvatulehdus diagnosoitiin sairaalan päivystyspoliklinikalla 776:lta 6 kk:n - 12 vuoden ikäiseltä lapselta. Vastikään saadun antibioottikuurin, vuotavan tai putkikorvan, epäillyn tai todetun septisen infektion tai vanhempien kieltäytymisen vuoksi ennen satunnaistamista tutkimuksesta putosi pois lähes 500 lasta.

Marjo Renko

BRAF-geenin V600E-mutaatio ja VEGF papillaarisessa kilpirauhassyövässä

Suomessa diagnosoidaan vuosittain noin 300 kilpirauhassyöpää. Ylivoimaisesti yleisin alamuoto on papillaarinen kilpirauhaskarsinooma (PTC). Ennuste on yleensä erinomainen, mutta sekä tutkijat että kliinikot etsivät keinoja, joiden avulla aggressiiviset tapaukset voitaisiin identifioida. Valtaosassa PTC-tapauksia taustalla on onkogeenisen signalointireitin aktivaatio. Noin 50 %:ssa sporadisista PTC-tapauksista taustalta löytyy BRAF-geenin aktivoiva V600E-mutaatio. BRAF V600E -mutaatio on yleisin papillaarisen kilpirauhassyövän geenivirhe, ja siihen on liitetty uusiutumisen sekä huonon ennusteen riski.

Camilla Schalin-Jäntti

Preoperatiivinen kemosädehoito vähentää peräsuolisyövän paikallista uusiutumista

Preoperatiivinen peräsuolisyövän sädehoito vähentää taudin paikallista uusiutumista merkittävästi. Eurooppalaisessa monikeskustutkimuksesessa haluttiin selvittää, parantaako kemosädehoito hoitotulosta. Tutkimuksen otettiin 1 011 peräsuolisyöpään (luokitus T3-T4) sairastunutta potilasta. Potilaat satunnaistettiin neljään hoitohaaraan: 1) preoperatiivinen sädehoito 45 Gy ja leikkaus, 2) preoperatiivinen kemosädehoito ja leikkaus 3) preoperatiivinen sädehoito ja leikkaus ja postoperatiivinen fluorourasiilihoito 4) preopratiivinen kemosädehoito, leikkaus ja postoperatiivinen fluorourasiilihoito. Kemosädehoidossa potilaat saivat fluorourasiilia sädehoidon alussa ja lopussa. Solunsalpaajahoidolla ei ollut vaikutusta elinaikaan eikä tautivapaaseen aikaan, mutta fluorourasiilia saaneilla potilailla tauti uusiutui paikallisesti merkittävästi vähemmän. Fluorourasiilia saaneissa ryhmissä 7-9 %:lla potilaista oli paikallisia taudin uusiutumia, pelkän sädehoidon ja leikkaushoidon saaneessa ryhmässä niitä oli 17 %:lla potilaista. Preoperatiivinen kemosädehoito lisäsi vähän hoidon akuuttia toksisuutta, mutta ei haitannut leikkauksen toteuttamista tai siitä toipumista. Postoperatiivinen liitännäishoito toteutui protokollan mukaan vain alle puolelle potilaista. Tutkimuksen tulos viittaakin siihen, että preoperatiivinen kemosädehoito olisi paras ratkaisu silloin, kun taudin paikallisen uusiutumisen riskiä halutaan minimoida. Kaukometasoinnin estämiseen tarvitaan uusia keinoja.

Sirkku Jyrkkiö

Eturauhassyövän ilmaisseulonta vähentää syöpäkuolleisuutta

Itävallassa Tirolin osavaltiossa on vuodesta 1993 lähtien tarjottu vuosittain ilmaista PSA-mittausta kaikille 45-74-vuotiaille miehille. Muissa osavaltioissa miehet maksavat mittauksen itse. Tirolilaistutkijat selvittivät eturauhassyöpäkuolleisuutta ja PSA-seuluntojen vaikutusta Tirolissa ja muualla Itävallassa vuosina 1970-2003. Mahdolliset kohortti- ja ajankohtaefektit sekä iän mukana lisääntynyt sairastumisriski otettiin tutkimuksessa huomioon.

Katariina Korkeila

Virheen tekeminen johtaa helposti noidankehään

Lääkärit tekevät paljon enemmän virheitä kuin uskaltavat itselleen myöntää. Paljolti työpaikan ilmapiiristä riippuu, voidaanko virheitä käsitellä avoimesti. Yhdysvalloissa tutkittiin sisätautien erikoistujien (n = 184) kokemuksia tekemistään virheistä ja niiden vaikutuksista lääkärien elämänlaatuun. Virheiden tekemisestä kyseltiin 3 kuukauden välein. Keskimäärin 15 % raportoi tehneensä virheitä edellisten kolmen kuukauden aikana, ja kaikkiaan 34 % raportoi tehneensä virheitä koko tutkimusjakson aikana. Virheiden tekeminen heikensi aina seuraavan kolmen kuukauden seurannassa lääkärien elämänlaatua, lisäsi loppuunpalamisen tunteita, masentuneisuutta ja vähensi empatian tunteita. Ahdistuksen ja vähentyneen empatian tunteet taas ennakoivat edelleen seurannassa uusia virheitä. Virheiden tekeminen näyttää olevan noidankehä, jossa tuskaisuuden tunteet - ja ehkä heikot mahdollisuudet käsitellä niitä - johtavat uusiin virheisiin.

Kaisu Pitkälä

Kortikosteroidien hyöty ARDS:n hoidossa riippuu aloitusajasta

Kortikosteroidien käytöstä aikuisen hengitysvaikeusoireyhtymän (ARDS) hoidossa on taitettu peistä viime vuosina. Ongelmaan tuo lisävaloa amerikkalainen varsin suuri, 180 tehohoitopotilaan, aineisto. Isoista metyyliprednisoloniannoksista ei havaittu siinä tilastollisesti merkitsevää hyötyä sairaudesta selviytymiseen (tulos oli kuitenkin myönteiseen suuntaan, jos hoito aloitettiin 7-13 päivää ongelman alusta), mutta toissijaisiin päätetapahtumiin, kuten hapetukseen, saatiin apua. Jos steroidi aloitettiin myöhään (kahden viikon jälkeen), kuolleisuus jopa nousi nelinkertaiseksi 60 päivän kohdalla.

Hannu Puolijoki

Psykoosin ennakko-oireisten hoidosta hyviä tuloksia

Psykoosin varhainen toteaminen ja hoito jo ennakko-oirevaiheessa herättää suurta mielenkiintoa. Satunnaistetussa kaksoissokkotutkimuksessa hoidettiin psykoosin suhteen ennakko-oireilevia potilaita olantsapiinilla (n = 31; 5-15 mg) ja lumelääkkeellä (n = 29) vuoden ajan ja heitä seurattiin ilman hoitoa toinen vuosi. Hoitovuoden aikana olantsapiinia saaneista 5 (16,1 %) ja lumepotilaista 11 (37,9 %) tuli psykoottiseksi. Ero oli tilastollisesti viitteellinen. Kaikki olantsapiiniryhmässä sairastuneet tulivat psykoottisiksi ensimmäisen 4 viikon aikana. Positiiviset psykoottistyyppiset oireet vähenivät olantsapiiniryhmässä merkitsevästi enemmän kuin lumeryhmässä. Seurantavuonna psykoosiin sairastuneiden määrät eivät eronneet toisistaan. Olantsapiiniryhmän potilaiden paino nousi vuoden aikana noin 8,8 kg, lumeryhmässä vain 0,3 kg.

Raimo K. R. Salokangas

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030