Vähentääkö ACE:n estäjähoito vatsa-aortan aneurysman repeämän vaaraa?

Lupaavien kokeellisten tutkimusten innoittamina selviteltiin Ontariossa laajan tapaus-verrokkitutkimuksen avulla ACE:n estäjähoidon yhteyttä vatsa-aortan repeämiseen. Tutkimusryhmän muodostivat noin 15 000 vatsa-aortan aneurysman takia hoitoon ohjautunutta yli 65-vuotiasta potilasta. Perustietoja potilaiden lääkityksestä ja selviytymisestä kerättiin neljästä, maakunnan väestön kattavasta tietokannasta. Analyysien perusteella ilmeni, että ACE:n estäjähoitoa käyttävien potilaiden vatsa-aortan repeämän riski oli lähes 20 % pienempi kuin ilman lääkitystä, eikä eroa voitu selittää erilaisilla taustatekijöillä. Muilla verenpainelääkkeillä ei vastaavaa suojavaikutusta todettu. Tämä mielenkiintoinen löydös antaa aihetta jatkotutkimuksiin.

Juhani Airaksinen

Ketamiini auttaa nopeasti masennuksessa

Masennuksen hoitoon käytettävät mielialalääkkeet vaikuttavat vasta huomattavan pitkän viiveen jälkeen. Sen sijaan ketamiinilla saatiin juuri julkaistussa tutkimuksessa lähes välitön mielialaa kohottava vaikutus. Ketamiinia käytetään anestesialääkkeenä ja se vaikuttaa keskushermoston glutamaattijärjestelmän toimintaan salpaamalla NMDA-reseptoreita (N-metyl-D-asparaatti). Ketamiinia on käytetty psykoositutkimuksessa, koska se aiheuttaa aikuisilla psykoosin kaltaisen tilan, johon voi liittyä harhakokemuksia ja hajanaisuutta.

Raimo K. R. Salokangas

Happosalpaus avuksi astmassa

Gastroesofageaalinen refluksi (GER) on varsin tavallista aikuisilla astmaatikoilla: esiintyvyydeksi on joissakin tutkimuksissa saatu 32-82 %. Ongelma voi olla oireeton tai siihen voi liittyä huomattavaa oireistoa. Happorefluksin on katsottu voivan pahentaa astmaa, ja siksi asian osalta on suoritettu hoito- ja lääketutkimuksia.

Hannu Puolijoki

Maski ja hanskat vai avaruuspuku?

Uhkaavat hengitystieinfektioepidemiat ovat lisänneet kiinnostusta terveydenhoitohenkilökunnan suojautumismenetelmiin. Etenkin kokemukset SARSista ovat osoittaneet, että hoitohenkilökuntaa sairastui, vaikka tavanomaisia suojamenetelmiä noudatettiinkin. Kosketustartunnan lisäksi hengitystieinfektiot ymmärrettävästi tarttuvat myös pisaroiden ja aerosolien välityksellä. Viimemainittuja on vaikea välttää toimenpiteissä, kuten intubaatioissa, bronkoskopioissa ja erilaisissa hengitysinterventioissa.

Heikki Arvilommi

Kosteusvauriomikrobit lisäävät ilmatieinflammaatiota

Kosteusvauriot ja niistä johtuvat terveysongelmat (allergiaoireet, alveoliitit ym.) näyttävät olevan kasvussa koko länsimaailmassa. Suomalaiset Leino ym. tutkivat hengityselinoireisiin usein liitetyn Stachybotrys chartarumin inflammaatiota ja ilmatieärtyvyyttä lisääviä ominaisuuksia hiirillä. Osoittautui, että allerginen tausta saattaa olla tässä merkittävä lisätekijä (hiirillä ovalbumiiniherkitys). Herkistetyillä hiirillä nenään annettu mikrobiuute aiheutti selvästi enemmän mm. bronkoalveolaarinesteen eosinofiili- ja neutrofiilikertymää sekä keuhkojen alueen granulomatoottista tulehdusta. Tuloksilla saattaa olla merkitystä suunniteltaessa kliinisiä ja epidemiologisia asiaa koskevia tutkimuksia.

Hannu Puolijoki

Provosoitu surumielisyys ennakoi masennuksen uusiutumista

Mikä ennakoi uutta masennusjaksoa, jos potilas on toipunut entisestä täysin? Tätä pyrittiin tutkimaan masennuksesta lääkehoidolla tai kognitiivisella psykoterapialla hoidetuilla ja toipuneilla potilailla (n = 99). Toipuneiksi katsottiin potilaat, jotka eivät täyttäneet masennushäiriön kriteerejä, mutta heillä saattoi esiintyä lievää psyykkistä oireilua. Ennakoivana tekijänä käytettiin provosoitua surumielisyyden tunnetta, joka saatiin aikaiseksi soittamalla surumielistä musiikkia ja pyytämällä potilaita muistelemaan jotain surullista tapahtumaa. Lääkehoidolla toipuneet raportoivat suurempaa surumielisyyden lisäystä kuin psykoterapialla hoidetut. Huomattava surumielisyyden lisääntyminen ennakoi nopeampaa uudelleen sairastumista. Surumielisten ryhmästä sairastui 18 kk:n seurannan aikana 69 %, mutta lievää tai olematonta surumielisyyden lisääntymistä kokeneista vain 30 %. Tutkimus vihjaa, että kognitiivisen psykoterapian keinoin voidaan ehkäistä masennuksen uusimista

Raimo K. R. Salokangas

Terapia peittoaa unilääkkeet ikääntyneillä

Ikäihmiset käyttävät paljon unilääkkeitä, joista on heikosti näyttöä mutta runsaasti erilaisia haittavaikutuksia. Norjalaistutkimuksessa satunnaistetiin unihäiriöistä kärsiviä, keskimäärin 61-vuotiaita kolmeen ryhmään, joista ensimmäinen sai kognitiivista käyttäytymisterapiaa (CBT) (n = 18), toinen tsopiklonia (n = 16) ja kolmas lumetta (n = 12) kuuden viikon ajan. Potilaita seurattiin aktiivihoitoryhmissä puoli vuotta. CBT sisälsi mm. koulutusta ja neuvontaa unihygieniasta, kognitiivista terapiaa sekä rentoutustekniikoiden harjoittelua. CBT toistui viikottain noin tunnin ajan kuuden viikon ajan. CBT-hoito johti parempaan unen laatuun ja hoitoa saaneet olivat vähemmän hereillä yöllä. Sekä lyhyt- että pitkäaikaistulokset erosivat merkitsevästi kahdesta muusta ryhmästä. Kokonaisnukkumisaika oli sama kaikilla ryhmillä. Tsopiklonin käyttäjät eivät eronneet lumeen käyttäjistä. Tutkimus on pieni, mutta lupaava. Kuuden kerran hoito voisi olla toteutettavissa myös muissa konteksteissa, mutta kognitiivinen terapia vaatii oman asiantuntemuksensa.

Kaisu Pitkälä

Sepelvaltimoiden varjoainekuvauksen komplikaatiot

Englannissa seurattiin 41 sydänkeskuksessa sepelvaltimoiden varjoainekuvausten komplikaatioita kuukausittain koko 1990-luvun ajan. Toimenpiteitä tehtiin keskuksissa yli 210 000 aikuispotilaalle ja merkittäviä komplikaatioita ilmeni 0,7 %:lle. Yleisimpiä komplikaatioita olivat erilaiset rytmihäiriöt ja punktiokohdan merkittävät vuodot. Kuolemaan johtavia komplikaatioita ilmeni 0,07 %:lle potilaista ja aivoverenkiertohäiriöitä ilmaantui saman verran. Komplikaatiot vähenivät selvästi koko 1990-luvun ajan. Keskuksen koko ei vaikuttanut komplikaatioiden määrään. Suomessa ei ole valitettavasti tehty vastaavaa seurantaa, mutta oletettavasti komplikaatioiden esiintyminen on meilläkin samaa tasoa.

Juhani Airaksinen

Kuinka hoitaa selittämättömistä somaattisista oireista kärsivää potilasta?

Selittämättömiä, toiminnallisia (psyko)somaattisia oireita esiintyy noin 10-20 %:lla yleislääkärin potilaista. Monet näistä potilaista ovat myös terveyspalvelujen suurkäyttäjiä. Potilaat eivät hyödy perinteisistä tutkimus- ja hoitomenetelmistä, mutta silti niihin usein turvaudutaan. Syitä tähän ja mahdollisuuksia puuttua palvelujen suurkäyttöön on selvitelty kahdessa eri tutkimuksessa.

Katariina Korkeila

Seerumin pieni D-vitamiinipitoisuus altistaa ikäihmiset kaatumisille

Seerumin pieni D-vitamiinipitoisuus vaikuttaa luun kuntoon. Tuoreen Käypä hoito -suosituksen mukaan D-vitamiinia tulee antaa osteoporoosipotilaille luunmurtumien estämiseksi riittävästi, 700-800 yksikköä päivässä ja yhdessä kalsiumin kanssa. Yhtä yleisesti ei tiedetä, että pieni D-vitamiinipitoisuus vaikuttaa myös lihaskuntoon. Hollantilaiset tutkijat selvittivät prospektiivisessa tutkimuksessa seerumin D-vitamiinipitoisuuden ja toistuvien kaatumisten välistä yhteyttä. Tutkimukseen osallistui yhteensä 1 231 yli 65-vuotiasta naista ja miestä. Seerumin 25-OH-D-vitamiinipitoisuus määritettiin lähtötilanteessa ja tämän jälkeen rekisteröitiin kaikki vuoden sisällä tapahtuneet kaatumiset kaatumiskalenterin avulla. Vähäiseen 25-OH-D-vitamiinipitoisuuteen, < 10 ng/ml (< 25 nmol/l), liittyi lisääntynyt kaatumisriski. Mitä useampi kaatuminen, sitä selvempi oli yhteys. Pieni D-vitamiinipitoisuus osoittautui kaatuilun itsenäiseksi vaaratekijäksi: yhteys säilyi sukupuolesta, koulutustasosta, asuinalueesta, vuodenajasta, fyysisestä aktiiviteetista, tupakoinnista ja alkoholin kulutuksesta riippumatta. Riski kaatua oli erityisen suuri 65-75-vuotiailla. Ikäihmisten kaatuilu on varsin yleinen ongelma ja lisää huomattavasti sairastavuutta ja kuolleisuutta. Suomalaisten ikäihmisten D-vitamiinipitoisuudet ovat edelleen hyvin pieniä. Tulevaisuudessa tarvitaan tutkimuksia siitä, voidaanko kaatuilu ehkäistä parantamalla ikäihmisten seerumin 25-OH-D-vitamiinipitoisuutta.

Camilla Schalin-Jäntti

Rokota pitkällä neulalla!

Lääketieteen maailmasta -palsta on paitsi ajan hermolla, myös pitkäjänteinen tärkeiden tieteellisten tutkimusten seuraaja. Kuusi vuotta sitten raportoitiin pitkien neulojen eduista rokotusreaktioiden vähentämisessä. Nyt ilmestyneissä jatkotutkimuksissa on porauduttu perusteellisemmin neulojen vaikutukseen. Myös neulan läpimitta on huomioitu ja haittavaikutusten lisäksi neulan laadun merkitys immuunivasteelle on otettu tarkemman tutkimuksen kohteeksi.

Heikki Arvilommi

Myös inhalaatiosteroideihin voi liittyä lisämunuaisen kuoren vajaatoimintariski

Jo vuosia on tiedetty inhalaatiosteroidien sivuvaikutusriskeistä. Lisämunuaisen kuoren vajaatoiminta on varsin harvinainen ongelma, ja siihen liittyvän tietämyksen lisääminen vaatii erityistutkimuksia. Britit selvittivät nyt asiaa 2,4 miljoonan asukkaan kohortista (The Health Improvement Network), mistä poimittin esiin 154 lisämunuaisen vajaatoimintaa sairastavaa ja heille 870 verrokkia.

Hannu Puolijoki

Takrolimuusia pityriasis alban läiskittämille poskille

Pityriasis alba on melko yleinen ilmiö atoopikkolasten ja -nuorten kasvojen iholla. Ympäröivää ihoa vaaleampia, hennosti hilseileviä läikkiä ilmestyy tavallisimmin poskille. Hypopigmentaatio tulee näkyviin erityisesti näin loppukesällä, kun kasvojen iho on muuten ruskettunut.

Sirkku Peltonen

Preimplantaatiodiagnostiikalla sopivia kudosten luovuttajia - ja eettistä keskustelua

Sveitsiläisen 6-vuotiaan pojan hoito on herättänyt hiljattain runsaasti eettistä keskustelua. Poika sairastaa kroonista granulomatoottista sairautta, joka heikentää hänen immuunijärjestelmiään. Hän on tarvinnut täydellisen eristyksen ja jatkuvan antibioottihoidon. Pojan vanhemmat hakeutuivat hedelmöityshoitoon preimplantaatiodiagnostiikkaa käyttävään klinikkaan, jossa raskaus saatiin aikaan alkiolla, joka oli todettu terveeksi ja kudostyypiltään yhteensopivaksi sairaan isoveljen kanssa. Tarkoitus oli käyttää synnytyksen jälkeen napaveren kantasoluja, mutta niitä ei saatu riittävästi. Uusi perheenjäsen luovutti sitten luuydintään, jota siirrettiin potilaaseen. Siirto onnistui hyvin. Potilas on nyt kotonaan eikä tarvitse antibioottisuojaa.

Pertti Kirkinen

Varovaisuus tarpeen vanhusten serotoniinilääkityksen kanssa

Viime aikoina on kiinnitetty huomiota selektiivisesti serotoniinin takaisinottoa estävien (SSRI) masennuslääkkeiden mahdolliseen itsetuhoisuutta lisäävään vaikutukseen lapsilla. Nyt myös vanhuspotilailla on tehty vastaavanlaisia havaintoja.

Raimo K. R. Salokangas

Radiojodin saanut jää kiinni lentokentän turvatarkastuksessa

Radioisotooppeja käytetään lääketieteessä sekä tutkimus- että hoitotarkoituksiin. Pitkäikäisin terapeuttinen valmiste on 131jodi-isotooppi, jota käytetään kilpirauhasen liikatoiminnan hoitoon ja kilpirauhassyövän takia tehtävissä tutkimuksissa ja hoidossa.

Sirkku Jyrkkiö

Vanha varfariini valitettavasti edelleen ykkönen aivohalvauksen estossa

Varfariini vähentää eteisvärinäpotilaan aivohalvauksen vaaran noin kolmannekseen. Hoito on potilaiden ja lääkäreiden kannalta hankala ja aiheuttaa vakavia vuotokomplikaatioita vuosittain yli prosentille lääkkeen käyttäjistä. Komplikaatiot aiheuttavat entistä useammin oikeudellisia seuraamuksia lääkäreille, koska parhaalla tahdollakaan lääkitystä ei aina pystytä pitämään hoitoalueella.

Juhani Airaksinen

AKE-lääkkeet tehoavat vaikeassakin dementiassa

Geriatrit pohtivat, milloin vaikeasti dementoituneiden laitospotilaiden hoidossa tulisi käyttää asetyylikoliiniesteraasi-inhibiittoreita (AKE), missä vaiheessa tautia niiden käyttö tulisi lopettaa, ja onko niistä hyötyä vielä hyvin pitkälle edenneessä dementiassa. Ruotsissa tehtiin vanhainkodeissa monikeskustutkimus, jossa satunnaistettiin pitkälle vaikeaan vaiheeseen dementoituneita (MMSE 0-12, keskiarvo 6) saamaan joko donepetsiiliä (n = 128) tai lumetta (n = 120). Kuuden kuukauden seurannassa AKE-lääkettä saaneiden kognitio (SIB ja MMSE) sekä toimintakyky (ADCS-ADL) paranivat merkitsevästi. NPI-kokonaismittari ei näyttänyt eroja, mutta toisaalta mittarin yhteispisteitä on vaikea käyttää muutosten arviointiin. Pitkälle dementoituneet siis hyötyvät vielä tässäkin vaiheessa aloitetusta lääkkeestä. Tutkimus ei kuitenkaan kerro, miten pitkään lääkehoitoa kannattaa jatkaa niillä vanhainkotipotilailla, jotka ovat aloittaneet AKE-lääkkeensä jo lievässä tai keskivaikeassa vaiheessa.

Kaisu Pitkälä

Laihdutusruokavalion glykeemisellä kuormalla on merkitystä

129 ylipainoista 18-40-vuotiasta käytti vähärasvaista, runsaskuituista ruokavaliota, jossa oli runsaasti joko hiilihydraatteja tai proteiineja sekä suuri tai pieni glykemiaindeksi (GI). 12 viikon kuluttua kaikissa ryhmissä paino oli laskenut (4,2-6,2 %), nopeimmin ja kehon rasvamäärää tehokkaimmin vähentäen dieeteillä, joissa glykeeminen kuorma oli kohtalainen, etenkin naisilla (runsashiilihydraattinen + matala GI tai runsasproteiininen + korkea GI). Edelliseen liittyi edullisia, jälkimmäiseen epäedullisia muutoksia kokonais- ja LDL-kolesterolipitoisuuksissa.

Katariina Korkeila

Polysytemia vera - yhden geenivirheen tauti?

Polysytemia vera (PV), essentiaalinen trombosytoosi (ET), krooninen myelooinen leukemia (KML) ja myelofibroosi (MF) kuuluvat myeloproliferatiivisten sairauksien joukkoon. Näistä KML:aan tiedetään liittyvän BCR-ABL-mutaatio eli ns. Philadelphia-kromosomi. Vuosi pari sitten tunnistettiin JAK2-mutaatio, joka herkistää hematopoieettiset solut erytropoietiinin vaikutuksille. Näyttääkin siltä, että JAK2-mutaatio kuuluu oleellisesti PV:aan. Asia saa varmistusta tutkimuksesta, jossa selvitettiin mutaation esiintymistä potilailla, joilla oli PV, ET tai MF, ja mutaation assosioitumista granulosyyttien klonaaliseen kasvuun. Ilmeni, että kaikilla PV-potilailla JAK2-mutaatio oli yhteydessä granulosyyttien klonaalisuuteen, mutta muilla assosiaatio oli heikompi. Päätelmä on, että PV:ssa JAK2-mutaatio riittää yksinään aikaansaamaan sairauden, mutta ET:ssa ja MF:ssa tarvitaan muuta vikaa genomin säätelemään solukoneistoon ennen kuin tauti puhkeaa. Tulos on tärkeä lääkekehitykselle. Saisimmepa pian anti-JAK2-lääkkeen PV:aan, kuten olemme saaneet antiBCR-ABL-lääkkeen KML-taudin hoitoon!

Robert Paul