Yksilöllinen tupakoinnista vieroittava hoito tarpeen

220 newyorkilaisen palomiehen (tupakointi keskimäärin 20 savuketta/pv, Fagerstömin testin tulos 6,7) keskuudessa tehty tupakoinnista vieroittamista koskeva tutkimus antaa ymmärtää, että yksilöllisyyttä kaivataan tässäkin. Pelkkä arvio päivittäin poltettujen savukkeiden määristä ei riitä. Niin ikään eri vieroitusmuotojen yhdistelmistä näyttäisi olevan hyötyä: pitäisikö nikotiinilaastarit ja bupropionitabletit kytkeä toisiinsa? Nikotiinikorvaushoidon annosten kasvun merkitystä ei pitäisi liioitella. Vieroituksen onnistuminen oli käänteisessä yhteydessä ennen hoitoa todettuun fyysiseen riippuvuuteen, mutta ei savukkeiden määrään. Jos motivaatiota riittää, hoitoa tulisi jatkaa mielellään yli kolme kuukautta.

Hannu Puolijoki

Astman ilmaantuvuus ei ainakaan laskussa?

Suomessa astman ilmaantuvuus on ollut kasvussa, sen sijaan Italiassa, Sveitsissä ja Saksassa trendi on jo ollut laskeva. Nyt tehdyssä eteläwalesilaisessa koululaistutkimuksessa tulokset vastaavat meikäläisten havaintoja: vuosina 1973, 1988 ja 2003 olivat raportoidun astman esiintyvyydet 5,5, 12,0 ja 27,3 %. Tutkimus toteutettiin samoin metodein ja samoissa kouluissa (12-vuotiaita osallistujia 812, 960 ja 1 019). Pelkän raportoidun vinkumisen osalta luvut olivat myös nousussa: 9,8, 15,2 ja 19,7 %. Myös muissa tutkituissa parametreissa oli todettavissa nouseva trendi, joskin muutokset lääkityksessä vaikuttanevat oireiden kokemiseen (hengenahdistus juostessa tms.).

Hannu Puolijoki

Hedelmöityshoito voi altistaa MS-taudin pahenemiselle

Ranskalaisessa tutkimuksessa selvitettiin aaltomaista MS-tautia sairastavilla naisilla (n = 6, ikä 19-29 v) esiintyviä MS-taudin pahenemisvaiheita, jotka liittyivät koeputkihedelmöityksee. MS-taudin hoidossa käytetty beetainterferonihoito oli lopetettu vuosi ennen suunniteltua raskautta. Tiedot pahenemisvaiheiden määristä kerättiin 3 kuukauden aikajaksoina ennen ja jälkeen hedelmöityksen (3 kk ennen hedelmöitystä, 3 kk, 3-6 kk ja 6-9 kk hedelmöityksen jälkeen). Hoidot oli toteutettu viimeisten 10 vuoden aikana ja samalla potilaalla saattoi olla useampia hoitoyrityksiä eri hormonivalmisteilla. Hoidoissa käytettiin lutenisoivaa hormonia vapauttavan hormonin (LHRH) antagonistia ja agonistia tai follikkeleita stimuloivaa hormonia (FSH).

Jaana Suhonen

HER2-positiivinen rintasyöpä herkempi antrasykliinille

Rintasyövän liitännäishoito syklofosfamidi-epirubisiini-fluorourasiili-yhdistelmällä (CEF) on osoittautunut tehokkaammaksi kuin vastaava metotreksaattia sisältävä yhdistelmä (CMF). HER2-reseptoria kantava syöpä on käyttäytymiseltään aggressiivisempi kuin HER2-negatiivinen tauti. HER2-reseptorin on arveltu vaikuttavan syövän herkkyyteen antrasykliineille. HER2-geeni ja topoisomeraasi II-alfa (TOP2A) -geeni sijaitsevat samassa kromosomissa lähekkäin. Antrasykliinit ovat TOP2A:n inhibiittoreita ja TOP2A-geenin amplifikaatio assosioi taudin herkkyydelle antrasykliineille. Kanadalaisessa aiemmin julkaistussa liitännäishoitotutkimuksessa oli mukana 710 rintasyöpään sairastunutta premenopausaalista naista, joilla kaikilla oli tautia myös kainalon imusolmukkeissa. Potilaat satunnaistettiin saamaan CEF- tai CMF-hoito. Seuranta-aika oli kymmenen vuotta. CEF osoittautui tehokkaammaksi. Nyt tutkittiin 639 potilaan näytteestä HER2. HER2-positiivisilla potilailla CEF oli selvästi tehokkaampi kuin CMF estämään taudin uusiutumista (riskikerroin 0,52, p = 0,003). CEF pidensi myös elinaikaa (0,65, p = 0,06). HER2-negatiivisilla CEF-ja CMF-hoitoa saaneilla hoitotulos oli yhtä hyvä. Tämän tutkimuksen perusteella HER2-negatiivisen rintasyövän hoitoon riittäisi hyvin siedetty CMF. Pääkirjoituksen laatija muistuttaa, että HER2-negatiiviset syövät ovat luokiteltavissa molekulaaristen ominaisuuksiensa perusteella ennusteellisiin alaryhmiin. HER2-reseptoria ei voida pitää ainoana ohjaavana tekijänä kun yksilöllistä hoito-ohjelmaa räätälöidään. Tutkimus osoittaa kuitenkin selvästi, että rintasyövässä HER2-reseptorin monistuma assosioi antrasykliiniherkkyyteen.

Sirkku Jyrkkiö

Istukkaperäiset ongelmat lisääntyvät keisarileikkausta seuraavissa raskauksissa

Länsimaissa lähes 20 % synnytyksistä hoidetaan keisarileikkauksella. Keisarileikkaukseen liittyy alatiesynnytystä enemmän välitöntä sairastavuutta, kuten infektioita, verenvuotoa ja laskimotukoksia. Myöhäisseurauksena tavataan etisistukan ja istukan ennenaikaisen irtautumisen esiintyvyyden lisääntymistä myöhemmissä raskauksissa. Tämä ilmeni 150 000 synnyttäjän aineistossa, jossa havaittiin yhden aiemman sektion lisäävän etisistukan riskiä naisen seuraavassa raskaudessa 1,5-kertaiseksi ja kahden aiemman sektion 2,0-kertaiseksi (95 %:n lv 1,3-2,0) verrattuna tilanteeseen, jossa aiemmat synnytykset olivat tapahtuneet alakautta. Samoin riski istukan ennenaikaisesta irtautumisesta lisääntyi 1,3-kertaiseksi. Alle vuoden aikaväli sektiosta seuraavaan raskauteen vielä lisäsi näiden komplikaatioiden määrää. Kohtuarven ja sen ympäristön sidekudos- ja verisuonimuutoksia arvellaan syiksi näihin ilmiöihin. Valikoimattomassa synnyttäjäväestössä etisistukkaa tavataan noin 0,5 %:lla ja istukan ennenaikaista irtautumista noin 1 %:lla. Erityisen ongelmallista on se, että keisarileikkausarven alueelle kiinnittyneellä etisistukalla on taipumus invasoitua myometriumiin ja muodostaa accreta-tyyppinen, runsaalle verenvuodolle altistava häiriö.

Pertti Kirkinen

Peyronien taudin luonnollinen kulku

Peyronien tauti on patofysiologialtaan selvittämätön sairaus, joka vaurioittaa peniksen paisuvaiskudosta ympäröivää kalvoa muodostamalla siihen paikallisen arpilaatan. Sairaus on todettavissa tuoreimpien arvioiden mukaan 3-9 %:lla miehistä. Sen esiintymishuippu on kuudennella vuosikymmenellä. Tauti ei uhkaa henkeä, mutta sen aikaansaama peniksen kipu, käyristyminen erektiossa ja erektion heikkeneminen aiheuttavat epätietoisuutta ja levottomuutta.

Ossi Lindell

Pieni hippokampus ja amygdala altistavat dissosiaatiohäiriölle?

Dissosiaatiohäiriöille on tyypillistä kyvyttömyys yhdentää menneisyyden muistoja, identiteetin tunnetta, välittömiä aistimuksia ja ruumiinliikkeitä. Niihin liittyy usein lapsuuden hyväksikäyttöä tai muita traumaattisia kokemuksia. Onkin ajateltu, että varhaiset traumaattiset kokemukset voivat johtaa psykologisiin tai neuropsykologisiin muutoksiin, jotka aktivoituvat aikuisiän rasitustapahtuman yhteydessä. Näyttää siltä, että muistin ja voimakkaan ahdistuksen kokemisen kannalta keskeiset aivorakenteet hippokampus ja amgdala voivat olla ratkaisevia dissosiaatiokokemuksen synnyssä.

Raimo K.R. Salokangas

Ileorektaalinen vai ileoanaalinen anastomoosi FAP:n hoidoksi

Suvuittaisen adenomatoottisen polyyppitaudin (FAP) kirurgisen hoidon tarkoituksena on minimoida syöpäriski invalidisoimatta potilasta liikaa. Leikkausmenetelminä on yleisesti käytetty proktokolektomiaa, jolloin terminaalisesta ileumista tehty pussi yhdistetään anaalikanavaan, tai kolektomiaa ileorektaalisella anastomoosilla.

Tom Scheinin

Pärjättäisiinkö astman hoidossa yhdellä lääkkeellä?

n Ennen vanhaan astman hoitoon oli tarjolla vain avaavia lääkkeitä. Kun kuvaan tulivat inflammaatioita hillitsevät lääkeaineet, ennen kaikkea inhaloitavat steroidit, hoitotasapaino parantui silmissä.

Hannu Puolijoki

Rasagiliini sopii myös iäkkäille Parkinson-potilaille

Rasagiliini on uusin kliinisessä käytössä olevista Parkinson-lääkkeistä. Se on toisen polven selektiivinen MAO-B:n estäjä, jota käytetään monoterapiana tai yhdistelmähoitona levodopan kanssa Parkinson-potilaille, joilla on tilanvaihteluita. Parkinsonin tautia sairastavat ovat yleensä iäkkäitä ja lääkkeiden haittavaikutukset ja interaktiot korostuvat herkästi.

Jaana Suhonen

Unettomuus lisää pysyvän työkyvyttömyyden riskiä

Unettomuuden seuraukset ovat moninaiset: kognitiivisesta pärjäämisestä immuunivasteeseen. Viime aikoina huomiota osakseen on saanut myös unihäiriöiden ja lihavuuden keskinäinen yhteys. Mutta heikentääkö unettomuus työkykyä pysyvämmin?

Katariina Korkeila

Imatinibi voi heikentää luustoa

Imatinibi estää tyrosiinikinaasien toimintaa. Imatinibia käytetään kroonisen myelooisen leukemian ja gastrointestinaalisen stromaalisen tuumorin hoitoon. Imatinibi salpaa myös trombosyyttiperäisen kasvutekijän reseptorin, joka säätelee osteoklastien ja -blastien toimintaa. Imatinibia käyttävistä 49 potilaasta 25:llä veren fostaattipitoisuus oli pieni. Heillä oli samaan aikaan kohonnut lisäkilpirauhashormonipitoisuus ja pieni veren kalsiumpitoisuus. Fosfaatin ylimäärä erittyi virtsaan. Fosfaatin puutos voi alkaa jo kahden viikon kuluessa hoidon alusta. Pitkään jatkunut hypofosfatemia johtaa luun mineralisaation häiriöihin, osteomalasiaan ja riisitautiin. Tutkijoiden mukaan imatinibia saavien potilaiden veren fosfaatti- ja kalsiumarvoja sekä D-vitaminiinipitoisuutta olisi syytä seurata. Jos muutoksia todetaan, on asianmukainen korvaushoito tarpeen.

Sirkku Jyrkkiö

Liikkuva kives, normaalivariaatioko?

Liikkuva kives nousee kivespussin pohjalta cremaster-lihaksen refleksin johdosta nivuskanavaan. Refleksin lauettua se palaa itsestään tai manipuloituna entiseen paikkaan. Tilaa on pidetty normaalin variaationa. Hoito on katsottu tarpeettomaksi, koska kives tavallisesti laskeutuu pysyvästi puberteettiin mennessä ja kiveksen normaalin fertiliteetin on arveltu säilyvän. Retrospektiivisessä amerikkalaistutkimuksessa seurattiin 122:n, tutkimuksen alussa keskimäärin 5,4-vuotiaan pojan 204 liikkuvan kiveksen kohtaloa. Niistä 30 % laskeutui pysyvästi, 32 % muuttui laskeutumattomiksi ja 32 % säilyi liikkuvana vielä viimeisimmän havainnon ajankohtana. Tiukka, joustamaton siemennuora lisäsi laskeutumattomuuden todennäköisyyttä. Liikkuva kives voi siis muuttua piilokivekseksi sekundäärimuutoksineen. Siksi seurantaa pitää jatkaa vuosittain, kunnes kives on laskeutunut. Piilokiveksiksi muuttuneet on hoidettava orkidopeksialla.

Ossi Lindell

Lisää tietoa Mondorin taudista

Mondorin taudin nimellä kulkevasta tilasta on julkaistu 25 potilaan materiaaliin perustuva aineisto. Kyseessä on peniksen dorsaalisen subkutaanilaskimon tromboosi, joka ilmenee äkillisenä, lähes kivuttomana, vaihtelevan mittaisena kovana juosteena peniksen dorsaalipinnalla. Aiheesta on aiemmin julkaistu etupäässä yksittäistapauksia. Potilaitten keski-ikä oli 34 vuotta (15-57). Magneetti- ja ultraäänitutkimusten perusteella varmistettiin, että muutos oli paikallinen. Jo muutaman päivän paikallishoito hepariinivoiteella ja suun kautta annetulla indometasiinilla toi avun 23:lle potilaista. Kahdelle, joilla tilanne jatkui vielä 4 viikon hoidon jälkeen, tehtiin trombektomia. Taudin patogeneesi on tuntematon. Hoidon jälkeisestä pitkäaikaisseurannasta ei ole tietoja. Mahdollisen relapsin syyn selvittelyssä kannattaa tutkia proteiini S, vapaa proteiini S, antitrombiini III ja proteiini C.

Ossi Lindell

Tanskassa sädehoitoon liian pitkä jono

Kirjallisuuden mukaan kuukauden viive kurkunpääsyövän hoidon aloituksessa heikentää elonjäämistä 4 %. Jos odotusaika on 56 vrk, tuumorin volyymi kasvaa 70 %. Tanskalaistutkimuksen mukaan vuonna 1992 kurkunpään tai nielun alueen syöpään sairastuneen potilaan odotusaika lääkärin ensi tapaamisesta sädehoidon aloitukseen oli 50 vrk. Vuonna 2002 odotuspäiviä kertyi 70. Aika ensikontaktista diagnoosiin ei muuttunut, mutta aika diagnoosista hoidon aloitukseen oli merkittävästi pidempi. Vuonna 2002 tehtiin enemmän kuvantamistutkimuksia ja hoidon suunnitteluprosessi on monimutkaistunut. Suurin syy hoidon viivästymiseen oli kuitenkin jonotus hoitokoneelle. Kirjoittajat arvioivat, että kolmen viikon ylimääräinen odottelu heikentää potilaan paranemismahdollisuuksia noin 10 %. Pitkä jonotus voi mitätöidä vaativan hoitoprosessin tulokset.

Sirkku Jyrkkiö

Magneettinavigointi ja robottimenetelmät mullistavat eteisvärinän hoidon

Eteisvärinän katetrihoidot kehittyvät nopeasti. Milanolainen alan uranuurtaja Carlo Pappone työtovereineen raportoi ensimmäisiä kokemuksiaan eteisvärinän kauko-ohjatusta ablaatiohoidosta. Nyt käytössä oleva menetelmä perustuu magneettinavigointisysteemiin (Stereotaxis), jossa operatööri voi kauko-ohjata hyvin taipuisaa ablaatiokatetria magneettikentässä tarkasti haluamiinsa kohteisiin "joystickin" avulla joko läheisestä ohjaushuoneesta tai näytösluontoisesti jostakin kongressikeskuksesta käsin. Näyttää siltä, että magneettikentän avulla saatava kudoskontakti on vähintään yhtä hyvä ja turvallinen kuin manuaalisesti jäykillä katetreilla saatava. Menetelmään voidaan yhdistää tavanomainen elektroanatominen kuvantaminen ja perinteistä röntgenläpivalaisua tarvitaan entistä vähemmän. Tavoitteena on, että vasemman eteisen kartoituksen ja ilmeisesti varsinaisen ablaationkin voi toteuttaa eteisväliseinäpunktion jälkeen tietokoneohjatusti puoliautomaattisesti operatöörin valvonnassa.

Juhani Airaksinen

Migreenihuimaus jää usein diagnosoimatta

Migreenin yhdistetään päänsäryn lisäksi joukko mitä erilaisempia neurologisia oireita. Viime aikoina on julkaistu useita tutkimuksia migreeniin liittyvästä huimauksesta. Tuoreet tutkimustulokset on ansiokkaasti koottu yhteen tuoreessa katsausartikkelissa.

Jaana Suhonen

Monilääkitys lisää skitsofreniapotilaiden kuolleisuutta

Skitsofreniapotilaiden kuolleisuus on 2-3-kertainen normaaliväestöön verrattuna. Syiksi tähän on esitetty skitsofreniapotilaiden muita epäterveellisempää elämäntyyliä, kuten runsasta tupakointia, vähäistä liikkumista ja epäterveellistä dieettiä. Myös somaattisia sairauksia skitsofreniapotilailla on keskimääräistä enemmän. Mikä sitten on psyykenlääkityksen, erityisesti neuroleptien osuus, on jäänyt useimmissa tutkimuksissa epäselväksi.

Raimo K.R. Salokangas

Tomaatit torjuvat astmaa?

Ranskassa etupäässä opettajien joukossa tehdyssä terveystutkimuksessa (E3N) selvitettiin, vaikuttaako vihannesten ja hedelmien käyttö astman esiintymiseen. Mukana oli 68 535 naista, joille lähetettiin kolme asiaa koskevaa kyselyä vuosina 1990-1993. Kun tulokset suhteutettiin ikään, BMI:hin, menopaussiin, tupakointiin, kalorien kulutukseen, fyysiseen aktiivisuuteen ja lisäravinteiden käyttöön, havaittiin, että tomaattien, porkkanoiden ja lehtiä sisältävien vihannesten käyttö vähensi astman esiintyvyyttä (riskisuhteet tasoa 0,81-0,85). Muilla hedelmillä ei ollut vaikutusta. Tulokset antavat siis ymmärtää, että tietyt vihannekset ja hedelmät vaikuttaisivat myönteisesti myös astman estämisessä. Muilta sektoreiltahan - diabetes, maligniteetit - dataa on jo paljonkin.

Hannu Puolijoki

Pneumokokkirokote hyödyksi COPD:ssa

Pneumokokkipneumonia on keskeinen ongelma etenkin iäkkäillä ja pikkulapsilla. Keuhkoahtaumatautia sairastavat ovat myös riskiryhmässä. Espanjalaiset tutkivat 596 COPD-potilaan (keski-ikä 66 vuotta) kohdalla, olisiko pneumokokkirokotteesta (PPV) hyötyä (annettiin 298:lle). Noin kolmen vuoden seurannassa todettiin koko ryhmässä 58 keuhkokuumetta, joista 25 rokotetuilla. Koko ryhmässä PPV:n teho oli 24 % (p = 0,333) , mutta alle 65-vuotiailla 76 % (p = 0,013) ja vaikeaa keuhkoahtaumaa sairastavilla 48 % (p = 0,076). Nuorehkoilla vaikeaa ahtaumaa sairastavilla teho oli 91 %. Tutkimuksen ongelmana on pieni koko ja tästä johtuva voiman puute. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että riskiryhmien rokottamista ainakin kannattaisi harkita, koska rokotteella ei sinänsä ole merkittäviä sivuvaikutuksia.Terveystaloustieteellinen analyysi ei liene ongelman osalta kovin vaikea. Suomalaisissa suosituksissa ehdotetaan harkitsemaan COPD-potilaan rokottamista.

Hannu Puolijoki