Aivoinfarktin tunnistaminen on helppoa - vai onko?

Aivoverenkiertohäiriön oireet riippuvat tunnetusti siitä, kumpaan aivopuoliskoon vaurio kohdentuu. Raajaoireiden ohella tyypillisinä oireina voidaan pitää vasemmalta aivopuoliskolta tulevaa afasiaa ja oikealta hemisfääriltä johtuvaa neglectiä. Oireiden tunnistamisen pitäisi siis olla helppoa - mutta onko näin? Saksalaiset tutkijat analysoivat prospektiivisesti vuosina 1997-2002 saksalaiseen stroke-rekisteriin 20 097 aivoverenkiertohäiriöpotilaasta (keski-ikä 69,9 vuotta) kerättyjä tietoja. Potilasta 597 hoidettiin liuotushoidolla ja liuotetuista 58 %:lla oli vasemman aivopuoliskon infarkti. Vasemman aivopuoliskon tapahtumia oli rekisteröity useimmin TIA-potilailla (2 166 vs. 1 336, p < 0,0001) ja aivoinfarktipotilailla (8 248 vs. 6 590, p < 0,0001), mutta ei aivoverenvuotopotilailla (912 vs. 845, p = 0,110).

Jaana Suhonen

Muistuta elinsiirtopotilastasi aurinkovoiteen käytöstä

Munuaisensiirtopotilaiden riski saada ihon okasolusyöpiä ja tyvisolusyöpiä on selvästi kohonnut immunosuppressiivisen lääkityksen vuoksi. Kumulatiivisen aurinkoaltistuksen merkityksestä kertoo se, että Irlannissa 40 %:lle munuaisensiirtopotilaista kehittyy ihosyöpä 20 vuoden kuluessa, kun taas Australiassa samassa ajassa syövän saa yli 80 % potilaista. Dublinissa tehtiin lähes 300 potilasta käsittävä tutkimus, jossa munuaisensiirtopotilaita kehoitettiin suojautumaan UV-valolta käyttämällä aurinkovoiteita. Tutkimus osoitti, että auringolta parhaiten suojautuvien potilaiden ryhmässä oli vähiten ihosyöpiä. Huolimatta valistuksesta aurinkovoiteiden käyttötavat eivät juurikaan muuttuneet. Vähiten suojautuivat ne, joiden ihosyöpäriski oli suurin.

Sirkku Peltonen

Lyhyesti: Psykostimulanttien käyttö lisää gastroskiisi-riskiä

Gastroskiisi, synnynnäinen vatsanpeitteiden sulkeutumishäiriö, näyttää monin paikoin tulevan entistä yleisemmäksi. Riskiä lisää äidin nuori ikä, tupakointi, alkoholin käyttö ja matala sosioekonominen asema. Myös konseptiohetkellä ja alkuraskaudessa tapahtunut psykostimulanttien käyttö lisää tämän epämuodostuman esiintyvyyttä. Lontoossa tutkittiin gastroskiisi-lasta odottavien äitien hiusnäytteistä psykostimuloivien aineiden esiintymistä. Heistä 18 %:lla tavattiin amfetamiinijohdannaisia, kokaiinia, metadonia, bentsodiatsepiinia tai opiaatteja. Kontrolliryhmässä aineita ei havaittu. Havainto saattaa selittää gastroskiisin yleistymistä nuorten äitien raskauksissa.

Pertti Kirkinen

Lyhyesti: Uusi myelooman itsenäinen ennustetekijä

Jo ennestään tiedetään, että myeloomaan sairastuneen potilaan elinennuste riippuu mm. taudin asteesta diagnoosihetkellä sekä seerumin beeta-2-mikroglobuliini- ja albumiinipitoisuudesta. Mayon klinikasta raportoidaan nyt uusi, myeloomapotilaiden elinajan itsenäinen ennustetekijä. Tutkijat mittasivat virtaussytometrisesti kiertävien plasmasolujen määrän potilaiden veressä diagnoosin aikaan - myeloomassahan juuri plasmasolujen määrä luuytimessä räjähtää. Ilmeni, että jos plasmasolujen määrä oli alle 10 jokaista 50 000:ta mononukleaarista verisolua kohti, oli potilaiden keskimääräinen elinaika 59 kuukautta, mutta jos niitä oli tätä enemmän, elinaika oli 37 kuukautta (p = 0,001). Kiertävien plasmasolujen määrä oli itsenäinen ennustekijä.

Robert Paul

Lyhyesti: Meta-analyysi: statiinit turvallisia ja tehokkaita

Yli 90 000 potilasta ja 14 tutkimusta käsittävä meta-analyysi statiinien tehosta ja turvallisuudesta keskimäärin 5 vuoden tutkimusjaksojen aikana osoitti, että statiinit laskevat kokonaiskuolleisuutta noin 12 % / 1 mmol:n LDL-lasku. Kuolleisuuden lasku selittyi kardiovaskulaaristen kuolemien vähenemisenä. Statiinit eivät lisänneet mitään syöpätyyppiä tai muita kuolemansyitä. Statiinit vähensivät sydäntapahtumia, aivohalvauksia ja revaskularisaation tarvetta noin viidenneksen / 1 mmol/l LDL -lasku, riippumatta kolesterolin lähtötasosta. Siten hoidon absoluuttinen hyöty riippui lähinnä potilaan kokonaisriskistä ja LDL-laskun suuruudesta, eikä mistään tietystä LDL:n tavoitetasosta - ainakin tasolle 1,5 mmol/l saakka. Hyöty näkyi jo ensimmäisen vuoden aikana, mutta suureni hoidon jatkuessa.

Juhani Airaksinen

Lyhyesti: Hyödyttääkö keuhkojen tilavuutta pienentävä leikkaus COPD:ssa

Keuhkojen tilavuuden pienentämistä on kokeiltu jo usean vuoden ajan vaikean emfyseeman hoidoksi. Kovaa tutkimustietoa operaation kustannusvaikuttavuudesta on ollut niukalti. Nyt julkaistussa meta-analyysissa kahdesta eri tutkimuksesta (CLVR ja OBEST) tätä osittain paikataan. Vertailussa oli leikkaus vs. konservatiivinen hoito. Kuolleisuudet olivat 5,6 % ja 5,1 % (6 kk). Operaation palliatiivinen vaikutus oli konservatiivista parempi. Pääkirjoituksessa pohditaan asiaa ja otetaan mukaan kolmas, isompi NETT-tutkimus, jossa todettiin ehkä paremminkin tietyn alaryhmän hyötyvän hoidosta, tietyn kärsivän kuolleisuuden lisästä. Miksikään taikatempuksi kirurgiaa ei voi suositella COPD-potilaille. Lisätutkimuksia kaivataan.

Hannu Puolijoki

Spesifinen immunoglobuliini on tehokas sikiökautisen sytomegalovirusinfektion hoito

Sikiön sytomegalovirusinfektio (CMV) on vakava tilanne, joka aiheuttaa keskenmenoja ja johtaa noin 10 prosentilla vastasyntyneistä selkeisiin neurologisiin ongelmiin. Mikäli äiti saa primääri-infektionsa raskauden aikana, noin 40 % sikiöistä infektoituu. Vaikka spesifistä CMV-immunoglobuliinia on käytetty vastasyntyneiden hoidossa yli 20 vuoden ajan, näyttöä sen hyödystä raskauden aikana tavatuissa riskitilanteissa ei ole ollut. Nyt tätä näyttöä on saatu, tosin satunnaistamattomassa, mutta muutoin vakuuttavasti tehdyssä tutkimuksessa. 181:n raskaana olevan äidin todettiin saaneen CMV-primääri-infektion raskauden aikana. 79:lle heistä tehtiin lapsivesipunktio, jossa 55 raskaudessa löytyi virusta tai sen DNA:ta lapsivedestä. 102 äitiä ei halunnut lapsivesipistoa. Jälkimmäisessä ryhmässä 37 äitiä hoidettiin kuukausittain annetulla immunoglobuliiniannoksella 100 U/kg. 31 niistä 55 äidistä, joiden lapsivedessä oli löydös, sai vahvemman immunoglobuliinihoidon, 200 U/kg , 10 halusi raskauden keskeytyksen ja 14 ei halunnut hoitoa.

Pertti Kirkinen

Rituksimabi voi auttaa hoitoresistentissä pemfiguksessa

Pemfigus vulgaris on nimestään huolimatta Suomessa varsin harvinainen, mutta kylläkin vakava autoimmuunitauti. Potilailla on autovasta-aineita epidermiksen tärkeiden soluliitosten rakenneproteiineja vastaan. Vaikka täsmällistä mekanismia ei tunneta, B-solujen tuottamat autovasta-aineet ja autoreaktiiviset T-solut yhdessä johtavat soluliitosten hajoamiseen. Tämä aiheuttaa iholle ja limakalvoille pinnallisia, mutta kipeitä rakkuloita, joita voi esiintyä laajoilla ihoalueilla samanaikaisesti. Taudin vakavuuden takia joudutaan käyttämään voimakasta immunosuppressiivista lääkitystä. Tästä huolimatta tauti ei aina pysy kurissa. Nyt julkaistu pieni tutkimus tuo uuden vaihtoehdon muulle hoidolle resistentin pemfiguksen hoitoon. Tutkimuksessa kokeiltiin monoklonaalista vasta-ainetta rituksimabia pemfiguksen hoitoon. Rituksimabi sitoutuu CD20-antigeeniin B-solujen pinnalla, mikä johtaa B-solujen apoptoosiin. Rituksimabia on jo aikaisemmin käytetty mm. tiettyjen lymfoomien ja eräiden autoimmuunitautien hoidossa. Tutkimuksessa rituksimabia annettiin pemfiguspotilaille kerran viikossa neljän viikon ajan. Kaikki viisi vaikeaa pemfigusta sairastavaa potilasta vastasivat hyvin hoitoon. Kolmella potilaalla tauti oli kokonaan remissiossa vielä 18-36 kuukautta myöhemmin. Vaikka tutkimusaineisto oli pieni, tulosta voidaan pitää hyvänä lisäesimerkkinä siitä, miten uudenaikaiset ns. biologiset lääkkeet voivat pureutua täsmällisesti kohteeseensa ilman perinteisen laaja-alaisen immunosuppression haittavaikutuksia.

Sirkku Peltonen

Urheilijan astma - uudet kriteerit arvioinnissa

Olympiaurheilijoista 9-55 %:lla on eri tutkimusten mukaan astma, frekvessi on muita lajeja korkeampi talviurheilussa ja uinnissa. Korkean ilmanalan harjoittelun on epäilty lisäävän oireistoa. Toisaalta on katsottu osan urheilijoista käyttävän lääkityksiä suorituskykyetua saadakseen, ja siitä syystä kansainvälisiä kriteerejä astman osoittamiseksi on tiukennettu, voisi sanoa osin hankaliksikin.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Kapesitabiinitabletit suolistosyövän liitännäishoitoon

Suolistosyövän hoitoon on käytetty fluorourasiilia jo 50 vuoden ajan. Fluorourasiilin käyttö leukovoriinin kanssa on vakiintunut leikkauksen jälkeisessä liitännäishoidossa. Suun kautta annosteltava kapesitabiini muuttuu solutasolla fluorourasiiliksi. Se on osoittautunut hyväksi hoidoksi etäpesäkkeisen taudin hoidossa. Tutkimuksessa satunnaistettiin 1 987 potilasta saamaan joko infuusiona annettavaa fluorourasiilin ja leukovoriinin yhdistelmää tai suun kautta annosteltavaa kapesitabiinia 24 viikon ajan. Potilailla oli leikattu paikallisiin imusolmukkeisiin levinnyt paksusuolen syöpä. Kapesitabiinia saaneiden potilaiden hoitotulos oli yhtä hyvä kuin fluorourasiilia saaneiden. Kolmen vuoden seurannan aikana kapesitabiinitryhmässä oli taudin uusiutumia jopa vähemmän kuin fluorourasiilia saaneilla (riskikerroin 0,87; p = 0,04). Kapesitabiinia saaneilla oli enemmän käsien ja jalkapohjien ihottumaa ja hoidon aiheuttamaa bilirubinemiaa. Flurourasiilia saaneilla taas todettiin neutropeniaa ja stomatiittia useammin. Kapesitabiini oli paremmin siedetty hoito. Kapesitabiini on vähintään yhtä tehokas kuin fluorourasiili paksusuolen syövän liitännäishoidossa.

Lyhyesti: Paraplegian uhatessa metastaasi kannattaa operoida

Selkärangan nikamien etäpesäke voi painaa selkäydintä ja aiheuttaa paraplegian. Kaikista syöpäpotilaista 5-14 % saa paraplegian, kyseessä on siis valitettavan tavallinen syövän aiheuttama komplikaatio. Syövän sairastaneen tai syöpää sairastavan potilaan alaraajaoireiden taustalla on hyvin todennäköisesti selkäydintä painava etäpesäke, joka yleensä voidaan todeta vain magneettikuvauksessa.

Sirkku Jyrkkiö

Yksinkertainen on kaunista - sydämen tahdistuksessakin?

Fysiologinen tahdistus säilyttää normaalin eteisten ja kammioiden välisen synkronian ja on siten hemodynaamisesti edullisempi tahdistustapa kuin pelkkä oikean kammion tahdistaminen. Edelleen on kuitenkin epäselvää, kuinka paljon tahdistustavan valinnalla on vaikutusta potilaan ennusteeseen ja elämänlaatuun.

Juhani Airaksinen

Mikä leikkaus sinus pilonidaliksen hoitoon?

Ristiselän sinus pilonidalis on hankalahoitoinen ja usein tuskallinen vaiva. Perinteisessä leikkausmenetelmässä sinusalue poistetaan ja avonaisen haavan annetaan parantua hitaasti pohjalta käsin. Vaihtoehtoisesti haava on suljettu, mikä johtaa herkästi taudin uusiutumiseen.

Tom Scheinin

Lemmikit kannattaa saneerata astmaatikkojen kodeista

Vuosien mittaan on taitettu peistä siitä, kuinka tarkasti lemmikit tulisi saneerata astmaatikkojen kodeista. Menneinä vuosina tähän pyrittiin, sitten linja osin liberalisoitui ja mm. koiria ja kissoja ryhdyttiiin pesemään, etenkin ellei selvää oireyhteyttä kyetty osoittamaan. Kova paikka lemmikin antaminen pois voi ollakin.

Hannu Puolijoki

Ihmisalkioita kolmen eri luovuttajan perimää yhdistämällä

Mitokondriaalisen DNA:n kautta periytyy osa vaikeista synnynnäisistä taudeista. Munasolun pronukleus sisältää muun äidinpuoleisen DNA:n, mutta ei mitokondriaalista DNA:ta. Kun mitokondriaalista periytyvää sairautta kantavan äidin munasolun pronukleus siirretään korvaamaan terveen äidin munasolun tuman DNA:ta, ja tämä kokonaisuus hedelmöitetään miehen siittiöllä, yhdistetään kolmen yksilön perimä tarkoituksena saavuttaa terve jälkeläinen. Hänellä olisi kuitenkin pääosin vanhempiensa, nukleaarisen DNA:n ja siittiön DNA:n luovuttajien, perimä. Tämä näyttää olevan eläinkoetasolla mahdollista. Nyt myös Britannian alkiotutkimuksia valvova viranomainen, The Human Fertilization and Embryology Authority, on antanut luvan tällaisen tutkimuksen käynnistämiseen ihmissoluilla. Kuitenkaan vielä ei lupaa annettu siirtää näitä alkioita äidin kohtuun. Menetelmä voisi auttaa erityisesti eräiden lihassairauksien ja neurologisten sairauksien kantajia.

Pertti Kirkinen

Lyhyesti: Verenpaineen seuranta potilaan vastuulle?

Birminghamin alueella satunnaistettiin 441 huonossa hoitotasapainossa olevaa verenpainepotilasta: interventioryhmälle opetettiin elektronisen verenpainemittarin käyttö ja heitä pyydettiin mittaamaan verenpaine oman lääkärin vastaanottotiloissa kerran kuukaudessa. Jos verenpaine ei asettunut normaaliksi (alle 140/85 mmHg), heidän tuli ottaa yhteyttä lääkäriin tai hoitajaan. Vertailuryhmää hoidettiin tavanmukaisesti ja he saivat kirjalliset ohjeet verenpainetaudin hoidosta. Puolen vuoden seurannassa interventioryhmän systolinen verenpaine oli laskenut enemmän (4,3 mmHg) kuin vertailuryhmän. Vuoden seurannassa verenpaineen muutoksessa ei enää ollut tilastollisesti merkitsevää eroa ryhmien välillä. Kokeilun aikana interventioryhmäläisten paino laski enemmän ja heillä oli yhteydenottoja terveydenhuoltoon vähemmän kuin vertailuryhmällä. Kustannuksissa ei ollut eroa ryhmien välillä. Tässä yksi idea meilläkin verenpainetaudin hoidon tehostamiseksi.

Aulikki Nissinen

Lyhyesti: Kroonisista hengityselinoireista kärsivillä paljon masennusta

Teksasissa kartoitettiin 1 334:n kroonisista hengityselinongelmista kärsivän potilaan psyykkiset oireet. Materiaali kerättiin MEDVAMC:n rekistereistä ja esihaastattelu tehtiin puhelimitse, jatko klinikassa. Peräti 80 %:lla oli seulassa positiiviset merkit masennuksesta, ahdistuneisuudesta tai molemmista. Puhelinhaastattelun positiiviseksi ennustearvoksi tuli 80 %. Löydös korostui COPD-potilailla: vain 31 % hoidon tarpeessa oleviksi todetuista sai hoitoa masennukseen tai ahdistuneisuuteen.Vastaavia selvityksiä on tehty mm. Liedossa ikääntyneiden COPD-potilaiden ja sydänsairaiden osalta.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Nitropäänsärky = terveet sepelvaltimot?

Kliinikoiden tietotoimiston mukaan potilaan rintavaiva ei todennäköisesti ole sydänperäinen, jos vaivaan otettu nitro aiheuttaa päänsärkyä. Nyt asiaa on tutkittu 118:n tuoretta rintakipuoiretta valittaneen potilaan otoksessa. Nitro helpotti rintavaivaa kymmenen minuutin kuluessa kaikilla potilailla, mutta aiheutti päänsärkyä 36 prosentille potilaista. Kaikille potilaille tehtiin sepelvaltimoiden varjoainekuvaus kuukauden kuluessa nitrokokeilusta tavanomaisilla kliinisillä indikaatioilla. Kolmenkymmenen potilaan sepelvaltimoissa ei todettu ahtaumia ja 73 prosentilla heistä ilmeni nitropäänsärky, kun taas sepelvaltimotautisilla nitro aiheutti päänsärkyä vain 23 prosentilla potilaista. Näyttää siis siltä, että nitron vaikutuksesta terveemmät valtimot laajenevat enemmän pääkopan sisällä, ja nitropäänsärky kallistaa todellakin erotusdiagnostiikan vaakaa hieman ei-sepelvaltimoperäisen rintakivun suuntaan.

Juhani Airaksinen

Lyhyesti: Astrosytooman postoperatiivinen sädehoito ei lisää elinaikaa

Matalasti malignin astrosytooman postoperatiivisen hoidon merkityksestä ei ole oltu varmoja. Tässä satunnaistetussa sädehoitotutkimuksessa 157 potilasta sai leikkauksen jälkeen 50-54 Gy:n sädehoidon. Toinen ryhmä (n = 157) jäi seurantaan. Heille sädehoito annettiin vasta taudin progredioidessa. Aika taudin etenemiseen oli 2 v pidempi niillä, jotka olivat saanet heti leikkauksen jälkeen sädehoidon (5,3 vs. 3,4 v). Elinaikaeroa ryhmillä ei ollut (7,4 vs. 7,2 v). Elämänlaatua ei tutkittu. Matalasti malignin astrosytooman sädehoitoa ei välttämättä tarvitse toteuttaa heti leikkauksen jälkeen. Seuranta on edelleen mahdollinen vaihtoehto. Leikkauksen jälkeen annettu sädehoito lisää tautivapaata aikaa, mutta ei elinaikaa.

Prostatektomia ja peniksen koko

Peniksen leikkauksenjälkeinen kutistuminen nakertaa monen prostatektomiapotilaan itsetuntoa. Ilmiö esiintyy yhtä hyvin erektioon kykenevillä kuin erektiohäiriöisilläkin. Ongelmaa on tutkittu olemattoman vähän verrattuna postoperatiivisiin erektio-ongelmiin ja virtsainkontinenssiin: asiasta on vain kolme julkaisua.

Ossi Lindell