Menopausiin liittyy ohimenevää masentuneisuutta

Masennuksen ja menopaussin välistä yhteyttä käsittelevien poikkileikkaustutkimusten tulokset ovat antaneet hyvinkin vastakkaisia tuloksia. Amerikkalaisessa prospektiivisessa tutkimuksessa seurattiin 4 vuoden ajan 34-47-vuotiaita, säännöllisesti menstruoivia naisia, ja arvioitiin heidän masennusoireensa ja kliininen masennuksensa. Menopaussin eri vaiheet luokiteltiin seuraavasti: premenopaussi (säännöllinen menstruaatiosykli 22-35 päivää), varhainen siirtymävaihe (vähintään 7 päivän muutos naisen normaalista syklistä), myöhäinen siirtymävaihe (3-11 kuukauden amenorrea) ja postmenopaussi (vähintään 12 kuukauden amenorrea). Senkin jälkeen, kun masennusoireiden riskiä lisäävien muiden tekijöiden (rotu [värillinen], depressiohistoria, premenstruaatio-oireet, unihäiriöt, työttömyys) vaikutus oli otettu huomioon, masennusoireet nousivat merkitsevästi, kun naiset siirtyivät premenopaussista menopaussivaiheeseen (sekä varhainen että myöhäinen siirtymävaihe) mutta laskivat taas postmenopaussivaiheessa. Kliinisen depression osalta vastaavaa menopaussin aikaista nousua ei havaittu, koska masennustapausten määrät jäivät pieniksi. Masennusoireet laskivat eniten naisilla, joiden follikkelia stimuloiva hormoni kohosi nopeasti.

Raimo K.R. Salokangas

Lyhyesti: Flutikasonila ja montelukastilla vaikutusta bronkusten verenkiertoon

Astmassa on havaittu lisääntynyttä ilmateiden verenvirtausta. Amerikkalaiset tutkivat 12 astmapotilaalla kaksoissokeasti, eroavatko kahden viikon hoitojaksona käytetyt montelukasti (10 mg x 1 / pv, suun kautta), flutikasoni (440 myyg/pv inhalaationa; vastaa Suomessa 500 myyg) tai näiden kombinaatio vaikutuksiltaan tämän parametrin suhteen. Eroja ei saatu, mutta kaikki vaihtoehdot laskivat lähtötasosta virtausta, eikä kombinaatiokaan ollut jompaakumpaa parempi. Vasteet myös näyttivät poistuvan kahdessa viikossa. Tutkijoiden mukaan verenvirtausta voidaan pitää astmaan liittyvän inflammaation markkerina.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: COPD:ssa myös nenän limakalvojen neutrofiiliylimäärää

Italialaiset ottivat nenän limakalvojen ja keuhkoputkien biopsianäytteet 7 tupakoijalta, joilla ei ollut keuhkoahtaumatautia (COPD), 14 tupakoivalta COPD:tä sairastavalta sekä 7 verrokilta. Tupakoivilla oli levyepiteelimetaplasiaa molemmissa ilmateiden kohteissa, eosinofiileja esiintyi enemmän tupakoivilla ilman COPD:tä, mutta neutrofiilien määrä taas oli tupakoivilla COPD-potilailla suurempi sekä nenän että keuhkoputkien näytteissä. Tupakointi yhdistyi CD8 T-lymfosyytteihin limakalvoilla. Keuhkoahtaumaa esiintyy siis nenässäkin...

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: COPD:ssa inhalaatiosteroidit lisännevät murtumavaaraa

Lukuisia tutkimuksia on viime vuosina ilmestynyt siitä, lisäävätkö inhalaatiosteroidit murtumien esiintymistä. Nyt selvitettiin asiaa 40 157 COPD-potilaan otoksessa USA:ssa. Heistä 1 708:lla oli muu kuin nikamamurtuma, ja tälle ryhmälle valittiin 6 817 verrokkia; keski-ikä 63 vuotta, miehiä 94 %. Inhalaatiosteroidien käyttö kartoitettiin ja muunnettiin beklometasoniannoksiksi. Ajankohtainen suuriannoksinen käyttö (> 700 myyg/pv) oli yhteydessä kohonneeseen murtumavaaraan (OR = 1,68, 95 %:n luottamusväli 1,10-2,57) . Havaintoon sisältynee paljon virhemahdollisuuksia mm. muiden sairauksien osalta, mutta tutkimus tuo taas lisävaloa ongelmaan ja painottaa sairauden hoidon kannalta pienimmän tarpeellisen annoksen määräämistä.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Astman pahenemisvaihe ja T-solujen määrän lisääntyminen

Yhdysvalloissa osoitettiin, että inhalaatiosteroidin lopettamisen jälkeen seuraavassa astman pahenemisvaiheessa tapahtuu nimenomaan T-solujen (sekä CD4+ että CD8+) houkuttelua ilmateiden limakalvoille. Kohteena oli 25 keskivaikeaa astmaa sairastavaa, joita hoidettiin flutikasonilla (inhaloiden 1 760 myyg/pv) sekä tarvittaessa otettavalla salbutamolilla 30 päivän ajan. Havainto kuvastanee nimenomaan esim. virusinfektioon eikä niinkään allergeeniin liittyvää tulehduksellista vastetta pahenemisvaiheessa, sillä eosinofiilien määrän kasvua havaittiin bronkusbiopsioissa flutikasonin lopettamisen jälkeen myös niillä, joille ei tullut sairauden pahenemisvaihetta.

Hannu Puolijoki

Mikä suun limakalvon muutos on tappava?

Suun limakalvon leukoplakiaan liittyy syöpävaara. Koska vain osa leukoplakioista etenee okasolusyöväksi, molekyylitason ennusmerkin löytäminen olisi tarpeen, jotta huolellinen potilasseuranta pystyttäisiin kohdistamaan täsmennetysti. Norjalainen tutkijaryhmä on aiemmin osoittanut, että aneuploidia (kromosomiluvun poikkeavuus peruskromosomiston kerrannaisluvusta) dysplastisessa leukoplakiassa on merkittävä riskitekijä muutoksen etenemiselle syöväksi. Potilaan tupakointi oli toinen leukoplakiaa pahanlaatuiseksi ohjaava tekijä.

Leena Koulu

Varhaiset infektiot eivät suojaakaan allergialta?

Allergioiden lisääntymisen syyt ovat epäselvät. Erot allergiatautien yleisyydessä länsimaiden ja kehitysmaiden välillä ovat antaneet uskottavuutta ns. hygieniahypoteesille. Sen mukaan vähentyneet infektiot ja entistä vähäisempi mikrobikokemus altistaisivat myöhemmälle allergialle. Imeväisiän infektioiden on mm. todettu suojaavan allergioilta, vaikkakaan ei kaikissa tutkimuksissa.

Heikki Arvilommi

Uusi teoria synnytyksen käynnistymisestä

Vaikka useita synnytystapahtumaan osallisia biokemiallisia tapahtumia on tunnistettu, varsinaista synnytyksen käynnistymissyytä ei tunneta. Hiirellä tehdyissä kokeissa havaittiin sikiön keuhkoista erittyvän pinta-aktiivisen proteiinin, surfaktantti-proteiini A:n (SP-A) osallistuvan varsin keskeisesti synnytyksen käynnistymiseen. Keuhkot alkavat erittää tätä proteiinia lapsiveteen raskauden viimeisen kolmanneksen aikana, ja sen määrä lisääntyy raskauden loppua kohden. Tämä proteiini stimuloi makrofageja tuottamaan kohtulihaksen supistustoimintaa käynnistäviä välittäjäaineita. Eläinkokeissa ennenaikainen synnytys käynnistyi 6-24 tunnin kuluessa siitä, kun lapsiveteen ruiskutettiin SP-A:ta. Vastaavasti lapsiveteen annosteltu SP-A-vasta-aine viivytti synnytystä yli 24 tuntia. Tutkijoiden mielestä on ilmeistä, että raskauden lopulla sikiön keuhkojen tuottama SP-A aktivoi sikiön makrofageja, jotka siirtyvät lapsivedestä kohtulihakseen ja alkavat tuottaa lihassupistuksia aiheuttavia välittäjäaineita. Kliinisiä, ihmisellä tehtyjä kokeita kaivataan sen vahvistamiseksi, pitääkö tämä havainto paikkansa, ja voidaanko kyseistä proteiinia käyttää synnytyksen käynnistämiseksi tai sen vasta-ainetta ennenaikaisen synnytyksen ehkäisyyn.

Pertti Kirkinen

Lymfooman geenivirheet avuksi diagnostiikkaan

Syöpä on monimuotoinen tautiryhmä. Vaikka histologiset muutokset olisivat samat, taudinkuva ja taudinkulku vaihtelevat yksilöllisesti. Käytettävissä olevat diagnostiset menetelmät auttavat kliinikkoa vain rajallisesti kunkin potilaan taudin yksilöllisen hoitovasteen ja ennusteen arvioinnissa.

Sirkku Jyrkkiö

Lyhyesti: Primaarisen amyloidoosin parempi hoito

Primaarinen amyloidoosi on onneksi harvinainen tauti. Se etenee vääjäämättä ja tappaa muutamassa vuodessa diagnoosin jälkeen. Retrospektiivisessä tutkimuksessa verrattiin 63:a kantasolusiirrolla hoidettua potilasta 63:een muilla tavoin hoidettuihin. Ryhmät olivat vertailukelpoisia mm. sukupuolijakauman, iän, ejektiofraktion, perifeerisen neuropatian, sydämen kammioväliseinämän paksuuden ja munuaistoiminnan suhteen. Sen sijaan siirtoryhmässä oli vähemmän potilaita, joiden ejektiofraktio oli alle 50 %. Siirtoryhmässä vuoden eloonjäämisosuus oli 89 %, vertailuryhmässä 71 %. Vastaavat osuudet kahden vuoden kohdalla olivat 81 % ja 55 % ja neljän vuoden kohdalla 71 % ja 41 %. Tulos viittaa siihen, että jos vain voidaan, on syytä hoitaa primaaria amyloidoosia sairastavat potilaat intensiivisesti, kantasolusiirrolla tuettuna.

Robert Paul

Lyhyesti: Aamusyljen kortisoli uupuneisuuden indikaattori

Yhä enemmän on tullut näyttöä siitä, että kortisolin eritykseen liittyvän hormonaalisen akselin (hypotalamus-aivolisäke-lisämunuainen) toiminta on uupuneisuussyndroomassa häiriintynyt. Unesta herääminen toimii stressitilanteena, jonka yhteydessä mitattu syljen kortisolipitoisuus kuvaa hormoniakselin kykyä reagoida stressille. Uupuneita ja terveitä koskeneessa tutkimuksessa todettiinkin, että uupuneisuussyndroomasta kärsivien kortisolitasot jäivät heräämisen jälkeen selvästi alhaisemmiksi kuin terveillä verrokeilla. Näyttääkin yhä varmemmalta, että uupuneisuussyndroomasta kärsivien heikentynyt kyky reagoida stressiin johtuu hypotalamus-aivolisäke-lisämunuainen-akselin häiriöstä. Häiriön vaikeusastetta voidaan varsin luotettavasti mitata määrittämällä aamusyljen kortisolipitoisuus.

Raimo Kr Salokangas

Lyhyesti: Uutta tietoa keuhkotuberkuloosin tartuttavuudesta

Värjäyspositiivista keuhkotuberkuloosia on pidetty huomattavasti tartuttavampana ja näin onkin. Suur-Vancouverin alueella toteutettiin 791 tuberkuloosipotilaan tutkimus, jossa tartuttavuutta arvioitiin mm. sairauden ryvästymien perusteella. Ilmeni, että ainakin kuudesosa varmistetuista tartunnoista oli peräisin värjäysnegatiivisista lähteistä. Alkoholin käyttö (OR = 2,7), diabetes (OR = 2,8), ruiskuhuumeiden käyttö (OR = 3,1) ja mm. aiempi sairaalahoito (OR = 8,5) lisäsivät värjäyspositiivisuuden riskiä.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Depressio altistaa selkäkivulle, mutta ei päinvastoin

Masennus ja selkäkivut korreloivat keskenään, mutta niiden keskinäinen kausaalisuhde on epäselvä. Laajassa amerikkalaisessa väestötutkimuksessa, jossa tutkittavat tutkittiin kolmasti (perustutkimus, 1. vuoden ja 13. vuoden seuranta), pyrittiin selvittämään kumpi altisti kummallekin. Lähtötilanteen masennus lisäsi seurantavaiheen selkäkivun riskiä 1,9-kertaisesti, mutta ei vielä ensimmäisen seurannan aikaan. Jos tutkittava raportoi kärsineensä masennuksesta sekä perusvaiheessa että vuoden seurannassa, oli selkäkivun riski jo 3,4-kertainen. Lähtötilanteen selkäkipu ei lisännyt masennuksen seuranta-aikaista riskiä. Näyttääkin ilmeiseltä, että masentuneisuus ei lisää selkäkipuilun vaaraa lyhyellä, vaan pitkällä aikavälillä. Sen sijaan selkäkivut eivät lisää masennusta ainakaan niillä henkilöillä, joilla ei muusta syystä ole taipumusta masennukseen. Tulos sopii hyvin yhteen sen taannoisen suomalaisen havainnon kanssa, että selkäkipuiset eivät ole psyykkisesti muita sairaampia.

Raimo Kr Salokangas

Masennuslääkitys vähentää aivohalvauskuolemia

Tutkimusten mukaan aivohalvauksen jälkeinen masennus lisää kuolleisuutta. Runsaat 100 potilasta käsittävässä tutkimuksessa aivohalvauspotilaille annettiin 12 viikon ajan kaksoissokkoasetelmassa fluoksetiinia, nortriptyliiniä tai lumetta ja heitä seurattiin 9 vuotta. Seuranta-aikana kuoli 50 (48 %) potilasta. Asianmukaisen annoksen mielialalääkettä saaneista 53 potilaasta oli seurannan päättyessä elossa 36 (68 %), kun vastaava osuus 28 lumepotilaalla oli merkitsevästi pienempi eli 10 (36 %) potilasta. Kun muut kuolemanriskiä nostavat tekijät otettiin huomioon, eloonjääminen oli masennuslääkettä saaneilla korkeampi riippumatta siitä, olivatko he hoidettaessa masentuneita vai eivät. Niistä 14 potilaasta, jotka hoidon jälkeen sairastuivat uudelleen depressioon, peräti 10 (71 %) kuoli, kun vastaava osuus vain yhden masennusepisodin sairastaneilla oli 6 (27 %) 22:sta ja ei-masentuneilla 8 (36 %) 22 potilaasta. Toisaalta niistä 17 potilaasta, jotka käyttivät koko seuranta-ajan mielialalääkettä, peräti 15 (88 %) oli elossa. Tuloksia on siltä osin helppo selittää, että tehokas ja pitkäaikainen masennuslääkitys vähentää masennusta ja sitä kautta sen monille sairauksille aiheuttamaa haittaa ja kuoleman vaaran nousua. Sen sijaan vaikeampaa on selittää, miksi suhteellisen lyhyen aikaa kestänyt mielialalääkitys vähensi myöskin ei-depressiivisten kuolemanvaaraa. Tutkijat arvelevatkin, että mielialalääkehoitoon voi liittyä joko masennusta ennalta ehkäisevää vaikutusta, joka on aivohalvauksessa sikäli tärkeää, että sitä niin usein seuraa masennus, tai muita kuin suoranaisesti masennukseen liittyviä fysiologisia pitkäaikaisvaikutuksia. Näin ollen he suosittelevatkin kaikille aivohalvauspotilaille mielialalääkitystä.

Raimo K.R. Salokangas

COPD:n pahenemisvaiheen antibioottihoidosta uusia näkemyksiä

Eurooppalaisessa monikeskustutkimuksessa verrattiin moksifloksasiinia (400 mg x 1/pv, 5 päivää) muihin antibioottihoitoihin (amoksisilliini 500 mg x 3/ pv, klaritromysiini 500 mg x 2/pv tai kefuroksiimiaksetiili 250 mg x 2/pv; kutakin 7 päivää) keuhkoahtaumataudin pahenemisvaiheiden hoidossa. Potilaat olivat avohoidosta, vähintään 45-vuotiaita, heillä oli stabiili krooninen bronkiitti, tupakointia 20 vuotta, vähintään kaksi sairauden pahemisvaihetta viimeisen vuoden aikana ja FEV1 oli alle 85 % viitearvosta. Satunnaistaminen suoritettiin steroidinkäytön mukaan.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Suolistosyöpäpotilaan seurannalla on väliä

Suolistosyöpä uusiutuu yli kolmasosalla leikatuista potilaista. Leikkauksen jälkeen seurantakäytännöt ovat vaihtelevia ja niiden merkitystä on epäilty. Seurannan merkitystä selvitettiin liitännäishoitotutkimuksen oheistyönä. Potilaita (n = 530) seurattiin viiden vuoden ajan. Koko vartalon tietokonetomografiakuvaus (TT) tehtiin yhden ja kahden vuoden kohdalla. Kasvainmerkkiaine CEA tutkittiin jokaisella käynnillä. Tauti uusiutui 154 potilaalla. Uusiutuma todettiin oireiden perusteella 65 potilaalla, CEA:n nousun perusteella 45 potilaalla, TT:n perusteella 49 potilaalla ja muista syistä yhdeksällä. TT:n perusteella diagnosoidut uusiutumat keuhkoissa tai maksassa voitiin useimmin hoitaa kirurgisesti (24 %). Oireiden perusteella todetuista tapauksista vain 3 % oli leikkauskelpoisia. Kirurgisesti hoidettujen potilaiden ennuste oli parempi kuin muilla. Riittävä seuranta on osa laadukasta syövänhoitoa.

Sirkku Jyrkkiö

Lyhyesti: Tupakansavulle altistuminen voi johtaa varhaiseen keuhkovaurioon

Kohdussa tapahtuneella tupakansavulle altistumisella on todettu olevan vaikutusta ventilaatiofunktioihin myöhemmällä iällä. Riippumatta edellä olevasta näyttää nuorena tapahtunut omakin altistuminen johtavan merkittäviin häiriöihin keuhkofunktioissa. Havainto perustuu 80 keskimäärin 16-vuotiaan pojan tutkimukseen (tupakoijia 21, tupakoimattomia 31 ja passiivisesti altistuvia 29). Altistumista mitattiin mm. virtsan kotiniini-kreatiniinisuhteella. Tosin niillä, joiden äiditkin olivat tupakoineet raskauden aikana, olivat muutokset osin vielä selvempiä

Hannu Puolijoki

Annanko antibioottia? Entä prokalsitoniini?

Eniten antibiootteja määrätään hengitystieinfektioihin. Voi miten hyödyllinen olisikaan testi, jolla erotettaisiin virusten ja bakteerien aiheuttamat infektiot toisistaan. CRP on sinnepäin, mutta ei läheskään täydellinen. Tämä Sveitsissä tehty työ tarjoaa prokalsitoniinimääritystä alahengitystieinfektioiden antibioottihoidon ohjaukseen.

Heikki Arvilommi

Keuhkosyövän liitännäishoitoon lisää vaihtoehtoja

Japanissa satunnaistettiin 999 keuhkon adenokarsinooman sairastanutta potilasta leikkauksen jälkeen seuranta- tai lääkehoitohaaraan. Jälkimmäisessä potilas sai päivittäin urasiilin ja tegafuurin yhdistelmää suun kautta kahden vuoden ajan päivittäin. Kasvaimet olivat kooltaan melko pieniä (T1-2).

Sirkku Jyrkkiö

Trakooma kuriin sementtivessoilla ja torjumalla kärpäsiä

Gambian eräällä maaseutualueella väestöstä 6 %:lla on trakooma. Musca sorbens-kärpästä on pidetty keskeisenä Chlamydia trachomatiksen välittäjänä. Trakoomapöpö tarttuu kärpäsen jalkoihin ja suuosiin, ja kärpänen hakeutuu silmiin, joihin trakoomamikrobi deponoituu tuhoten sarveiskalvoa. Gambian maaseudulla 7 080 ihmistä osallistui hankkeeseen, jossa osalle tarjottiin kärpäsmyrkytyksiä lentokoneruiskutuksena 6 kuukauden ajan, osalle rakennettiin betonipohjaiset kuivakäymälät ja osa oli vertailuryhmänä. Kärpäsmyrkkynä käytettiin permetriiniä. Gambiassa ei voida rakentaa puukäymälöitä, koska puu on käynyt vähiin ja jäljelläkin oleva puu voi olla termiittien heikentämää. Kyläläiset pelkäsivät aiheellisesti, että puukäymälä voi sortua esim. sadekauden aikana.

Robert Paul