Lyhyesti: Valkean aineen kirkastumat = masennuksen huono ennuste

Aivojen valkean aineen kirkastumat ovat masennuksesta kärsivillä ikääntyneillä selvästi yleisempiä kuin muilla ikääntyneillä. Näiden kirkastumien on arveltu kuvaavan valkean aineen hermoratavaurioita ja olevan etiologisessa yhteydessä masennukseen. Sataa yli 60-vuotiasta masennuspotilasta koskevassa tutkimuksessa otettiin aivojen MRI hoidon alussa ja 2 vuotta sen jälkeen. Seuranta-aikana kirkastumat lisääntyivät toipuneista 11,5 %:lla, kun vastaava luku ei-toipuneilla oli 31,6 % (p = 0,01). Regressioanalyysissä valkoisen aivoaineen kirkastumien volyymin kasvu yhdistyi erittäin voimakkaasti huonoon ennusteeseen. Ei kuitenkaan ole varmaa, johtuuko masennus pienistä verisuonitukoksista vai altistaako se niille. Joka tapauksessa ikääntyvien masennuspotilaiden kohdalla myös heidän verenkiertoelimistönsä tila tulee tarkasti selvittää ja aiheen ilmaantuessa tulee masennuksen ohella hoitotoimenpiteet kohdistaa myös verenkiertosairauksien hoitoon ja ennalta ehkäisyyn.

(Rs)

Lyhyesti: Tupakoinin jatkaminen heikentää keuhkosyövän ennustetta

Monen keuhkosyöpäpotilaan on kuultu sanovan, että eihän sitä tupakointia enää kannata lopettaa. Toisiin päätelmiin ovat päätyneet jenkit 1 155 keuhkosyöpäpotilaan kohortissa. Ajankohtainen tupakointi oli käänteisessä yhteydessä hoidolla (kirurginen ja/tai kemoterapia ja/tai sädehoito) saatuihin tuloksiin. Tupakointi huononsi ennustetta vaarasuhteen ollessa 1,37 (95 %:n luottamusväli 1,18-1,59, p < 0,001). Eli myös keuhkosyövän dignosointihetkellä kannattaa tupakointi lopettaa!

Lyhyesti: Häätyykö helikobakteerin mukana syöpäkin?

Mahan helikobakteeri-infektio altistaa paitsi haavalle myös syövälle. Voisikohan helikobakteerin häätö ehkäistä myös mahalaukun syöpää? Tämä kysymys asetettiin Kiinassa Fujianin maakunnassa kymmenisen vuotta sitten. Noin 800 bakteerin kantajaa sai häätöhoidon ja toinen mokoma lumelääkettä. Sitten jäätiin seuraamaan syövän syntymistä noin kahdeksan vuoden ajaksi. Hoitoryhmään niitä kertyi 7 ja verrokeille 11. Ero ei ole merkitsevä. Mutta jos joukosta karsittiin yksilöt, joilla oli jo alussa syöpää edeltävä muutos limakalvolla (atrofia tai metaplasia), tulos muuttui. Kumpaankin ryhmään jäi noin 500 alunalkaen ihan tervemahaista. Näistä häätöryhmään ei osunut yhtään syöpää, kun verrokeista 6 sai syövän. Luvut ovat pieniä, mutta ero on kuitenkin tilastollisesti merkitsevä. Eli vihje häätöhoidon syöpää ehkäisevästä vaikutuksesta on saatu.

Heikki Arvilommi

Lyhyesti: Uutta vai vanhaa syövän hoitoa?

Lääkärikunnassa elää tiukasti usko, että tutkimusohjelmassa annettu syövän hoito ja seuranta parantavat potilaan ennustetta. Tätä uskomusta on käytetty perusteena houkuteltaessa potilaita tutkimusohjelmiin. Tieteellinen näyttö ei valitettavasti tue yleistä käsitystä. Tutkimusohjelmia tarvitaan, jotta hoitoja voidaan parantaa tulevaisuudessa. Yksittäisen potilaan kohdalla ei voida kuitenkaan tietää, onko hänen tutkimusohjelmassa saamansa hoito yhtään tehokkaampaa kuin tavallinen hoito. Potilasta saattaa lohduttaa se, jos hänelle suodaan mahdollisuus tavata samaa lääkäriä ja hoitajaa tutkimusohjelman ajan. Pitkäaikainen ja hyvä hoitosuhde lienee eduksi potilaalle joka tapauksessa. Lääkäristäkin on mukava tavata tuttuja potilaita.

Sirkku Jyrkkiö

Mielialalääkitys vähentää myös nuorten itsemurhia

Masennuksen parantunut hoito on vähentänyt itsemurhia. Toisaalta on kuitenkin väitetty, että koska alueilla, joilla mielialalääkkeiden käyttö on suurta, on myös korkeita itsemurhalukuja, uudet serotoniinilääkkeet voivat jopa lisätä itsemurhia varsinkin nuorilla. Amerikkalaisessa tutkimuksessa verrattiin aluekohtaisesti nuorten käyttämien mielialalääkkeiden määriä ja heidän ikäryhmässään esiintyviä itsemurhia. Ensinnäkin mielialalääkkeiden käyttö yli kuusinkertaistui, mutta itsemurhien määrä laski lähes 10 %. Tosiaankin, alueilla, joilla nuoret käyttivät paljon mielialalääkkeitä, ilmeni myös enemmän itsemurhia. Tämä yhteys näkyi käytännössä eri sukupuoli-, ikä-, rotu- ja sosiaaliryhmissä. Kuitenkin niillä alueilla, joilla lääkkeiden käyttö lisääntyi vuodesta 1990 vuoteen 2000 eniten, nuorten itsemurhat vähenivät merkitsevästi eniten. Muutos oli selvin pojilla, 15-19-vuotiailla ja alemmassa sosiaaliryhmässä. Vaikka tällaiseen aluevertailuun liittyy vaikeasti hallittavia sekoittavia tekijöitä, puhuu tutkimus vahvasti sen puolesta, että väestötasolla mielialalääkityksellä voidaan ehkäistä nuorten itsemurhia. Näyttää lisäksi siltä, että nuoret miehet ja alemman sosiaaliluokan nuoret hyötyvät lääkehoidosta eniten.

Raimo K.R. Salokangas

Humaaniin vuorovaikutukseen tarvitaan pikkuaivoja

Kyky päätellä mitä toinen ihminen ajattelee ja tuntee on perustavaa laatua oleva inhimillisen vuorovaikutuksen ominaisuus. Mutta voidaanko tämä inhimillisen kanssakäymisen kyky lokalisoida joihinkin kohtiin aivoissa? Amerikkalaiset tutkijat paneutuivat tähän kysymykseen antamalla terveiden koehenkilöiden luoda mielikuvituskertomuksen toisen ihmisen mielentilasta kehotuksella: Kuvittele, että istut puiston penkillä miehen tai naisen vieressä ja toteat hänen itkevän. Laadi kertomus, miksi hän itkee. Tämän jälkeen he kertoivat ääneen tarinansa. Vertailutehtävänä koehenkilöt lukivat ääneen kertomusta, joka ei edellyttänyt toisen mielentilan kuvittelua. Tehtävien aikana koehenkilöiden aivojen verenkierron muutokset kuvattiin PET-tekniikalla ja analysoitiin siten, että mielikuvitustehtävän tuloksista vähennettiin lukutehtävän tulokset.

Raimo K.R. Salokangas

Lyhyesti: Budesonidin ja formoterolin yhdistelmästä etua COPD:ssa

Laaja monikeskustutkimus COPD-potilailla tuo esiin uutta tietoa tämän sairauden ylläpitohoidosta. 1 022 potilaan aineistossa kaikki saivat alkuun kaksi viikkoa prednisolonia 30 mg/pv suun kautta sekä formoterolia 9 myyg x 2 / pv (suomalaisen laskutavan mukaan 24 myyg). Tämän jälkeen heidät satunnaistettiin saamaan kahdesti päivässä joko kiinteää yhdistelmää budesonidi-formoteroli 320/9 myyg, budesonidia 400 myyg, formoterolia 9 myyg tai lumelääkitystä. Lisälääkkeenä oli inhalaloitava terbutaliini 0,5 mg tarvittaessa. Yhdistelmää saaneet säilyivät pisimpään ilman sairauden pahenemisvaiheita. Pahenemisvaiheiden lukumäärät ryhmittäin ja oraalisen kortikosteroidin tarve olivat loogisesti käänteisiä. Havainto poikinee kliinisiä lisätutkimuksia; pelkällä inhalaloitavalla steroidilla kun COPD:n hoito on ollut huonosti vaikuttavaa.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Miksi toipuminen vaihtelee?

Sataa onnettomuudessa vammautunutta ja tehoyksikössä hoidettua potilasta koskeneessa tutkimuksessa kartoitettiin prospektiivisesti niitä tekijöitä, jotka ennakoivat työstä poissaoloa hoitoa seuranneen vuoden aikana. Monimuuttuja-analyysissä 30 % sairaslomista selittyi onnettomuuteen liittyvillä tekijöillä, joita olivat vamman vaikeusaste, onnettomuustyyppi, potilaan subjektiivinen itsearviointi onnettomuuden vaikeudesta ja sen työhön liittyvistä seurauksista. Vaikka muut onnettomuuteen ja vamman vaikeusasteeseen liittyvät tekijät oli otettu huomioon, potilaan oma arvio onnettomuuden vaikeuden vakavuudesta ja työssä selviytymisestä ennusti merkitsevästi, miten nopeasti hän palasi työhön. Koska mukana tutkimusten mukaan usein on psykologisia ongelmia, tulisi nämä aktiivisesti ottaa huomioon heti kuntoutusvaiheen alussa.

Raimo Kr Salokangas

Lyhyesti: Kotiväkivalta ja psykiatrinen sairastavuus

Aikuisiässä tapahtuneen seksuaalisen tai muun väkivaltaisen käyttäytymisen kohteeksi joutumisen vaikutuksia ei ole pohdittu paljoakaan. Englantilaisessa tutkimuksessa haastateltiin lääkärin vastaanotolle hakeutuneita naisia. Tällöin kävi ilmi, että aikuisiässä koettu seksuaalinen väkivalta yhdistyi aineiden väärinkäyttöön, raiskaukset ahdistuneisuuteen, masentuneisuuteen ja traumaperäisen reaktion oireisiin. Voimakkain yhteys ilmeni kuitenkin kotiväkivallan ja useimpien mielenterveyden häiriöiden välillä. Vaikka tutkimukseen liittyy rajoituksia, nostaa se perustellusti esiin kotiväkivallan merkityksen naisten psykiatristen häiriöiden taustalla. Perusteltu onkin kirjoittajien suositus, jonka mukaan psykiatrisesta häiriöstä kärsivien naisten kohdalla tulisi tiedustella lapsuuden aikaisten kokemusten ohella myös heidän ajankohtaisia väkivaltakokemuksiaan. Erityisen tärkeää tämä on meillä, kotiväkivallan luvatussa maassa.

Raimo Kr Salokangas

Lyhyesti: Inhalaatiosteroidit kohtuullisen turvallisia

Inhalaatiosteroidit ovat oleellinen osa nykypäivän astman hoitoa. Niden käytön turvallisuutta on kuitenkin pohdittu jo vuosia koskien nimenomaan steroidisivuvaikutuksia. Nyt asiaa arvioi laaja amerikkalainen asiantuntijapaneeli, joka kävi läpi kirjallisuuden (MEDLINE ja EMBASE; 375 artikkelia, joista 108 kriteerit täyttävää evaluoitiin) perusteella kaikki oleelliset sivuvaikutusalueet. Yhteenvetona voidaan todeta, että hoidosta saatavat hyödyt ylittävät todetut riskit, vaikka niitäkin löytyi (mm. kaihi iäkkäillä, kasvun häiriintyminen lapsilla, ihon oheneminen jne.).

Hannu Puolijoki

Paroksetiinin sivuvaikutukset johtunevat genetiikasta

On suhteellisen helppo ymmärtää, että saman häiriön hoitoon tarkoitetut lääkkeet vaikuttavat eri ihmisillä eri tavalla. Tällöin puhutaan farmakogenetiikkaan liittyvistä yksilöllisistä eroista. Vähemmän tiedetään siitä, miksi toiset saavat samasta lääkkeestä sivuvaikutuksia, toiset eivät. Onko tässäkin kyse periaatteessa samanlaisesta geneettisestä erosta? Tutkijat vertasivat paroksetiinia ja mirtatsapiinia koskevassa lääketutkimuksessa lääkkeen vaikutuskohdan eli serotoniini-2A-reseptorin ja sen hajoamiskohdan eli sytokromi-CYP2D6:n polymorfismia potilaiden kokemien sivuvaikutusten ja hoitokokeen keskeyttämisen kanssa. Hoitokokeen keskeyttäminen ja runsaat sivuvaikutukset olivat yhteydessä serotoniinireseptorin lokus HTR2A:n polymorfismin genotyyppi C/C kanssa siten, että mitä useampia C-alleeleja oli, sitä useammin potilas keskeytti kokeen. Vastaavaa yhteyttä ei ilmennyt mirtatsapiinilla eikä lainkaan CYP2D6-polymorfismissa. Näyttääkin ilmeiseltä, että intoleranssi paroksetiinille johtuu 5HT2A-reseptorin geneettisestä variaatiosta ja voitaisiin määrittää jo ennen kuin lääkehoito aloitetaan.

Raimo K.R. Salokangas

Lyhyesti: IgM-gammapatian ennuste

IgM-luokan monoklonaalinen immunoglobulinopatia päätyy - jos on päätyäkseen - joko Waldenströmin makroglobulinemiaan tai lymfoomaan, kun taas IgA- ja IgG-luokan gammapatiat päätyvät myeloomaan. Minnesotassa on seurattu 213:a IgM-gammapatiapotilasta vuosina 1960-1994, keskimäärin 6,3 vuotta. Vain 17:lle kehittyi lymfooma, 6:lle Waldenströmin tauti, 3:lle primaarinen amyloidoosi ja 3:lle krooninen lymfaattinen leukemia. 15 vuoden seurannan kohdalla 15 % kohortista oli kehittänyt verimaligniteetin, mutta 65 % oli ehtinyt kuolla gammapatiasta riippumattomiin sairauksiin, ensi sijassa valtimokovettuman komplikaatioihin. Sinänsä siis IgM-gammapatian hematologinen ennuste on varsin lohdullinen.

Robert Paul

Lyhyesti: Sildenafiilia keuhkovaltimopaineen nousuun?

Suurin piirtein samalla otsikolla käsiteltiin tällä palstalla (SLL 2001;56:1283) itävaltalaisten alustavia tutkimuksia samasta asiasta sioilla kolme vuotta sitten. Nyt asialla ovat saksalaiset ja britit, ja työ on tehty rotilla. Tulokset ovat lupaavia: sildenafiili (Viagra) auttaa rottien pulmonaarihypertoniaan ja cor pulmonaleen myös pitkäaikaiskäytössä. Pääkirjoituksessa perätään lukuisten kokeellisten raporttien ja tapausselostusten jälkeen myös lumekontrolloidun ihmisillä tehdyn kolmen kuukauden monikeskustutkimuksen tuloksia. Näitä olisi näillä näkymin luvassa maaliskuussa tänä vuonna. Kyse on mielenkiintoisesta sovelluksesta paremmin muilla sektoreilla tunnetulle lääkkeelle, mutta mikäs olikaan sildenafiilille alun perin ajateltu indikaatio?

Hannu Puolijoki

Lisätehoa dementian hoitoon

Memantiini on ns. NMDA (N-metyyli-D-aspartaatti) -reseptorin salpaaja, joka vaikuttaa toisenlaisella mekanismilla dementiaa hidastavasti kuin aiemmat asetyylikoliiniesteraasin estäjät (AKE). Memantiinia on tutkittu ja käytetty eniten keskivaikean ja vaikean dementian hoidossa. Olisikin teoreettisesti perusteltua yhdistää AKE:a ja memantiinia dementian hoidossa. Satunnaistetulla, sokkoutetulla ja kontrolloidulla asetelmalla selvitettiin donepetsiiliä jo saavien keskivaikeasti ja vaikeasti dementoituneiden potilaiden joukossa, tuoko memantiini lisätehoa dementian hoitoon. Yhteensä 404 potilasta satunnaistettiin kahteen ryhmään, joista toinen sai donepetsiilia 5-10 mg/vrk sekä memantiinia 5-20 mg/vrk ja toinen donepetsiilin lisäksi lumetta.

Kaisu Pitkälä

Keuhkosyöpään leikkauksen jälkeen solunsalpaajaa

Keuhkosyöpä on yleinen ja huonoennusteinen tauti. Vain pienelle osalle potilaista voidaan harkita leikkausta, joka on ainoa taudin parantava hoito. Osa leikatuistakin potilaista saa taudin uudelleen. Monissa syövissä leikkauksen jälkeen annettava solunsalpaajahoito eli ns. liitännäishoito vähentää taudin uusiutumisen riskiä. Aiemmissa tutkimuksissa leikkauksen jälkeen annetusta solunsalpaajasta ei ole ollut hyötyä keuhkosyöpäpotilaille.

Sirkku Jyrkkiö

Erillinen haimansiirto ei ole valinnaishoito

Kun Suomessa vielä pohditaan haimansiirtoja, on niitä USA:ssa tehty pian kymmenen vuoden aikana yli 5 000. Haimansiirron indikaationa pidetään hyvin labiilia diabetesta. Jos potilas tarvitsee munuaissiirron diabeettisen nefropatian takia, on syytä tehdä haimansiirto - jos semmoisen meinaa tehdä - saman leikkauksen yhteydessä, sillä tämä vähentää leikkauskomplikaatioita ja immuunisuppressio hoituu samalla. Erilliseen haimansiirtoleikkaukseen liittyy erityisiä riskejä ja siksi siihen suhtaudutaan maailmalla ristiriitaisesti.

Robert Paul

Immunologiset muutokset syynä neuraaliputken sulkeutumishäiriöihin?

Neuraaliputken tavallisia kehityshäiriöitä ovat aivottomuus ja selkärankahalkio. Hedelmöitysajankohtana ja embryogeneesin aikana äidille annettu foolihappo vähentää näiden kehityshäiriöiden esiintyvyyttä jopa 70 %, myös silloin, kun äidillä ei voida todeta foolihappopuutosta. Foolihappo vaikuttaa sikiön kudoksissa, istukassa ja sikiökalvoissa sijaitsevien foolihapporeseptorien kautta neuraalikudosten kehitykseen. Näissä reseptoreissa voi olla geneettisistä syistä johtuvia häiriöitä. Myös immunologiset tekijät voivat häiritä reseptorien toimintaa. Tämä ilmeni, kun verrattiin seerumin foolihapporeseptorivasta-aineiden esiintyvyyttä terveen lapsen saaneilla naisilla ja niillä äideillä, joiden lapsella oli kyseinen kehityshäiriö. Jälkimmäisessä ryhmässä vasta-aineita oli merkitsevästi enemmän. Vasta-aineet estivät foolihapon sitoutumista sikiökalvojen, istukan ja epidermiksen solulinjoissa. Tämän autoimmunisaation syytä ei tiedetä, mutta tutkijat olettivat taustalla voivan olla vasta-ainetuotannon käynnistyminen aikaisemman keskenmenon yhteydessä. Korkea foolihappopitoisuus voisi johtaa vasta-aineiden syrjäytymiseen reseptorissa ja turvata siten sikiön riittävän foolihappotason.

Pertti Kirkinen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030