Lyhyesti: Lentokenttien metallinpaljastimet ja tahdistin

Metallinpaljastimet aiheuttavat magneettikentän, joka voi teoriassa häiritä sydämentahdistinten toimintaa. Munchenissa tutkittiin lentokentän metallinpaljastimen mahdollisia vaikutuksia tavallisen tahdistimen (n = 203) ja rytmihäiriötahdistimen (n = 151) toimintaan. Tulokset olivat varsin odotettuja. Minkäänlaisia tahdistimen toimintahäiriöitä ei todettu yhdelläkään turvatarkastuksen läpi käyneellä potilaalla. Yleisesti käytetyt metallinpaljastimet eivät siis näytä häiritsevän minkään nykyaikaisen tahdistinmallin toimintaa, joten tahdistinpotilaat voivat matkustella huoletta.

Juhani Airaksinen

Lyhyesti: Verikoe paljastamaan astmaa?

Astman diagnostiikkaan on kaivattu verikokeen kaltaisia helppoja keinoja. Niinpä Ranskassa astmaatikkolasten ryhmässä (12 lievää, joilla ei steroidia; 17 keskivaikeaa) tehty tutkimus antaa mielenkiintoista lisäpohdintaa kentälle. Tutkijat havaitsivat inflammaation markkereista mm. että GM-CSF:n vapautuminen perifeerisen veren mononukleaarisista soluista oli astmaatikoilla verrokkeja runsaampaa, kun taas IL-8:aa vapautui keskivaikeaa astmaa sairastavilla muita enemmän. Edellä mainitut markkerit, samoin kuin uloshengitysilman typpioksidipitoisuudet, korreloivat keskivaikeilla astmaatikoilla pahenemisvaiheiden määrään. Pääkirjoituksessa tuloksiin suhtaudutaan kriittisesti ja epäillään tulosten luotettavuutta mm. potilaiden luokittelun ja steroidien käytön suhteen. Pääkirjoittaja epäilee, että astmaa varten ei pystytä rakentamaan verikoetta.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Anoreksia ja alkoholi tappava yhdistelmä

Anoreksiaa sairastavien kuolleisuus on jopa yli kymmenkertainen samanikäiseen normaaliväestöön verrattuna. Amerikkalainen seurantatutkimus osoitti, että seurantaa ennen toteutuneet sairaalahoidot vähensivät, mutta itsetuhoinen käyttäytyminen sekä seurannan aikainen runsas alkoholinkäyttö kohottivat kuoleman riskiä. Näyttääkin siltä, että sairaalahoidoilla voidaan vähentää anoreksiapotilaiden kuolleisuutta. Sen sijaan runsas alkoholinkäyttö lisää kuoleman vaaraa. Epäsuorasti kävi myös ilmi, että potilaiden aiempi alkoholikäyttö oli usein jäänyt selvittämättä. Lääkäreiden tulisikin muistaa tarkkaan selvittää anoreksiapotilaan alkoholinkäyttö ja toimia sen mukaan, koska anoreksia ja alkoholi ovat vaarallinen yhdistelmä.

Raimo K.R. Salokangas

Lyhyesti: Tiotropium COPD:n pahenemisvaiheiden estossa

1 207 COPD-potilasta käsittäneessä laajassa monikeskustutkimuksessa selvitettiin, miten kuuden kuukauden tiotropium- (18 myyg x 1/pv jauheena), salmeteroli- (50 myyg x 2/pv inhalaatioaerosolista) tai lumelääkehoidolla voidaan estää pahenemisvaiheita ja vaikuttaa muihin parametreihin. Pahenemisvaiheiden estossa tiotropium oli paras (1,07/potilasvuosi; salmeterolilla 1,23, lumelääkkeellä 1,49; ero p < 0,05 tiotropiumin ja lumehoidon välillä). Päivittäisten aktiviteettien laskua tapahtui vähiten tiotropium-ryhmässä. Ventilaatiofunktioiden osalta aktiiviset lääkkeet olivat lumehoitoa parempia, tiotropium tässäkin osin salmeterolin edellä. Erot ovat pieniä, mutta mielenkiintoisia. Entäpä, jos vertailussa olisi ollut salmeterolin sijasta tämän ja steroidin yhdistelmä?

Hannu Puolijoki

Veren hyytyvyyden häiriöllä on yhteys aortta-ahtaumaan

Verihiutaleista johtuvaan veren hyytymiseen tarvitaan von Willebrandin tekijää. Tämä tekijä on sattumoisin varsin suurikokoinen proteiini ja sen toiminnalle tärkeitä ovat aminohapot 842 ja 843. Juuri näiden aminohappojen välinen sidos joutuu koville ahtautuneessa aorttaläpässä. Toden totta - teräväreunainen aorttaläppä ahtaumapotilaalla turmelee von Willebrandin tekijää.

...ja myös hemofiliapoikien äitien terveyteen

Sepelvaltimotaudin tappavuutta voidaan vähentää aiheuttamalla potilaalle hemofiliataipumus varfariinilla tai trombosyyttien salpaajilla, tavallisimmin asetyylisalisyylihapolla. Hemofilia A:ta tai B:tä sairastavien sepelvaltimotautikuolleisuus on vain n. 20 % veren hyytyvyydeltään terveisiin verrattuna. Leidenistä - kuinkas muuten - raportoidaan, millainen koronaarikuolleisuus on hemofiliageenin kantajilla eli hemofiliapoikien äideillä. Äideilläkin on näet useimmiten alentunut hyytymistekijä-VIII:n tai IX:n aktiivisuus, tosin ilman kliinisiä vuotoja.

Robert Paul

Lyhyesti: Varastaako hemodialyysi verta sydämeltä ohitusleikkauksen jälkeen?

Kroonisesta munuaisen vajaatoiminnasta kärsiviä potilaita ohjautuu yhä useammin sepelvaltimoiden ohitusleikkaukseen, jossa puolestaan käytetään enenevästi valtimosiirteitä. Rintavaltimoiden virtaus ja vasemman kammion toiminta tutkittiin hemodialyysin aikana ja ennen sitä 5 hemodialyysipotilaalta, joilla oli valtimo-laskimoavanne vasemmassa ranteessa. Oikealla puolella ei tapahtunut virtauksen muutoksia, mutta vasemman rintavaltimon virtaus hidastui kaikilla potilailla heti hemodialyysin alussa merkittävästi ja johti etuseinäiskemiaan ja pumppaushäiriöön. Näyttää siis siltä, että hemodialyysi varastaa rintavaltimosta sydämeen menevää verivirtausta ja johtaa usein kliinisesti merkittävään sydänlihasiskemiaan. Tämä uusi löydös on syytä muistaa, kun munuaispotilaiden revaskularisaatiotoimenpiteitä suunnitellaan.

Juhani Airaksinen

Lyhyesti: Miten helicobacter pylorin käy jatkossa?

Venezuelan viidakoissa asuvien alkuasukkaiden mahalaukuista löytyneet helicobacter pylori -kannat ovat geneettisesti samanlaisia kuin itäisen Aasian alueen kannat, ja poikkeavat urbaanien venezuelalaisten bakteereista. Näyttääkin ilmeiseltä, että Aasiasta Beringin salmen yli Etelä-Amerikkaan 11 000-43 000 vuotta sitten siirtyneet ihmiset veivät helikobakteerin mukanaan. Viime aikoina tämä helikobakteerin ja ihmisen pitkä yhteiselo on ollut päättymään päin korkean hygienian maissa. Aika näyttää, mihin helikobakteerin karkottaminen johtaa - atopioiden ja autoimmuunisairauksien yleistymiseenkö?

Matti Viljanen

Diabeetikon mikroalbuminuria ei aina ennustakaan nefropatiaa

Tutkimustulosten perusteella on aiemmin iskostettu mieleemme, että diabeetikon mikroalbuminuria ennustaa makroproteinurian kehittymistä 6-14 vuodessa 60-85 %:n todennäköisyydellä. Uuden tutkimuksen mukaan nefropatia ei olekaan mikroalbuminurian vääjäämätön seuraus.

Robert Paul

Itsemurhariski ei kohoa lumehoitoa saavilla potilailla

Lumekontrolloitujen tutkimusten käyttöä on kritisoitu, koska lumelääkettä saavilla voi olla suurentunut itsemurhariski. Kahdessa äsken ilmestyneessä tutkimuksessa selvitettiin itsemurhien määriä kontrolloituihin tutkimuksiin osallistuneiden joukossa. Mielialalääkkeitä koskeneissa tutkimuksissa (n = 48 277) serotoniinin takaisinoton estäjiä saaneilla itsemurhan riski oli 0,5 % vuodessa, standardimasennuslääkettä saaneilla 0,76 % ja lumelääkettä saaneilla 0,45 %. Johtopäätös oli, että itsemurhariskissä ei ollut eroa aktiivilääkeaineryhmien eikä lumeryhmän välillä.

Raimo Kr Salokangas

Nikotiinikorvaushoidosta hyötyä sairaalapotilaillekin

Nikotiiniriippuvuus on tutkitusti eräs tupakointia ylläpitävistä tekijöistä. Tuoreessa brittitutkimuksessa arvioidaan nikotiinikorvaushoidon (NRT, nicotine replacement therapy) tehoa tupakoinnin lopettamisessa yhdessä 20 minuutin neuvonnan ja kirjallisen materiaalin kanssa (n = 91) verrattuna pelkkään neuvontaan (n = 91) tai perinteiseen suhtautumiseen (n = 92). Tuloksia arvioidaan pääkirjoituksessa.

Hannu Puolijoki

Pallolaajennuksesta hyötyä liuotushoidon jälkeen?

Liuotushoito on edelleen käytetyin ST-nousuinfarktin ensihoito. Jos infarktisuoni ei aukea liuotuksella, parantaa välitön pallolaajennus ennustetta. Yli 10 vuotta sitten julkaistujen tutkimusten perusteella rutiininomaista liuotushoidon jälkeistä varjoainekuvausta ja mahdollista pallolaajennushoitoa jäännösahtaumaan pidettiin jopa haitallisena, ellei potilaalla ollut viitteitä sydänlihasiskemiasta. Myöhemmin pallolaajennusmenetelmät ja toimenpiteen aikainen lääkitys ovat kehittyneet ja hoitokäytännöt ovatkin muuttuneet kajoavampaan suuntaan.

Juhani Airaksinen

Lyhyesti: Epäoikeudenmukaisuus aiheuttaa psyykkisiä sairauksia

Työn ja psyykkisen sairastamisen välistä suhdetta koskeneet tutkimukset ovat keskittyneet mm. työhön liittyvän kontrollin ja sosiaalisen tuen merkityksen arviointiin. Suomalaisessa tutkimuksessa tätä ilmiötä tarkasteltiin oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Noin 2 000:ta sairaalamaailmassa työskentelevää, lähtötilanteessa psyykkisesti oireetonta naista seurattiin kahden vuoden ajan. Iän ja palkkatason vakioinnin jälkeen todettiin, että epäoikeudenmukaiseksi koetut menettelytavat lisäsivät psykiatrisen sairastumisen riskin noin kaksinkertaiseksi. Tutkijat päätyvätkin käsitykseen, että organisatorinen epäoikeudenmukaisuus on naisilla itsenäinen mielenterveyden riskitekijä.

Raimo Kr Salokangas

Lyhyesti: Inhalaatiosteroidi auttaa jo kolmessa päivässä

Helsinkiläiset kollegat (Sovijärvi ym.) selvittivät, millä aikavälillä inhaloitavan flutikasonin vaste bronkiaaliseen hyperreaktivitettiin tulee lievässä astmassa. Tutkimuksessa (satunnaistettu, lumekontrolloitu; vähintään 2 kuukauden jakso ilman steroidihoitoa edeltävästi) oli mukana 26 aikuista astmaatikkoa, joille annettiin inhalaatioaerosolista flutikasonia 250 myyg x 2/pv. Vasteen mittarina oli se annos hengitettyä histamiinia, millä saatiin FEV1-arvoon 15 %:n lasku; mittaukset suoritettiin 6, 12, 24 ja 72 tunnin sekä 2, 4 ja 6 viikon kohdalla, ja hoidon lopettamisen jälkeen vielä kolmesti. Tulokset osoittivat selvän eron aktiivisen ja lumelääkkeen välillä. Tällä mittarilla flutikasonin teho oli merkitsevä 72 tunnin kohdalla ja poistui vastaavasti 2 viikkoa hoidon lopettamisesta. Löydökset vastannevat kliinisiä tuntumia asian osalta.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Tupakointi ja geenit

Geneettisellä altistuksella saattaa olla vaikutusta siihen, kenelle tulee addiktio tupakansavun aineosiin ja kenelle ei. Kaksostutkimuksissa on geneettisen vaikutuksen katsottu olevan jopa 50-80 %. Nikotiini- ja dopamiinimetabolismia hiirillä selvitelleistä kokeista on saatu niin ikään tukea väittämille. Yksittäistä selittävää geeniä ei kuitenkaan liene syytä olettaa olevan. Geenihavainnot auttavat meitä ymmärtämään, miten tupakoinnin lopettaminen vaatii todella myös tarkkaa kliinistä arviointia. Silti sosiaalisilla ja ympäristöseikoilla lienee huomattava merkitys. Vastuu kuuluu hallituksille, ammattilaisten organisaatioille ja lääkäreille.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Iatrogeeninen tartunta tärkein lasten HIV-infektioiden syy Etelä-Afrikassa?

Noin 6 % Etelä-Afrikan 2-14-vuotiaista lapsista on HIV-positiivisia. Tämä on lähes kolme kertaa enemmän, kuin mitä voisi odottaa selittyvän sen perusteella, mitä tiedetään HIV:n vertikaalisesta siirtymisestä raskauden, synnytyksen ja varhaislapsuuden aikana äidistä lapseen. Lapsiin kohdistuvia seksuaalikontakteja tai raiskauksia ei pidetä ilmiön merkittävänä selityksenä, vaan sen sijaan lisääntyvää näyttöä siitä, että suuri osa HIV-infektioista leviää terveydenhuollon hoitotapahtumissa saastuneiden neulojen tai muiden instrumenttien välityksellä. Noin 90 %:iin afrikkalaisten potilaiden vastaanottokäynneistä sisältyy injektio. Vastaavia kokemuksia on Venäjältä, Romaniasta ja Libyasta. Potilaita neuvotaan vaatimaan ennen injektiota nähtäväkseen avaamaton kertakäyttöneulapakkaus.

Pertti Kirkinen

Antibiootista sittenkin hyötyä korvatulehduksessa

Suurin osa lasten äkillisistä välikorvatulehduksista parantuu ilman hoitoa, mutta onko antibiootista sitten lainkaan hyötyä? Asiaa on kunnolla tutkittu yllättävän vähän. Ongelmana on useimmiten, mitä mitataan.

Marjo Renko

WPW sattumalöydöksenä - mitä tehdä?

Vuosina 1993-96 kaikkiaan 212 oireetonta henkilöä, joilta oli terveystarkastuksessa todettu sattumalta Wolff-Parkinson-Whiten oireyhtymä, lähetettiin milanolaiseen rytmikardiologian keskukseen perusteelliseen elektrofysiologiseen tutkimukseen. Potilaiden keski-ikä oli 33 vuotta ja kymmenellä heistä todettiin lievä rakenteellinen sydänvika tai hypertensio. Valtaosalle (n = 162) potilaista tehtiin toinen elektrofysiologinen tutkimus 5 vuoden kuluttua, ellei rytmihäiriöitä ollut ilmennyt, ja heitä seurattiin vuoden 2001 loppuun.

Juhani Airaksinen

Tärkeistä satunnaistetuista syöpätutkimuksista joka neljäs jää julkaisematta

Lääketieteellisiä hoitokäytäntöjä kehitetään satunnaistettujen hoitotutkimusten tulosten perusteella. Jos merkittävää tutkimustietoa jää julkaisematta, kertyvä tieto vääristyy.

Päivi Hietanen

Lasten psykiatrinen hoito muuttunut Yhdysvalloissa

Mielenkiintoisessa amerikkalaistutkimuksessa verrattiin vuosina 1997 ja 2000 yksityisen vakuutuksen piirissä olleiden alle 17-vuotiaiden mielenterveyspotilaiden (kumpanakin vuonna noin 20 000 potilasta) sairaalahoitoa, avohoitoa ja psyykenlääkkeiden käyttöä ja niiden kustannuksia. Tulos oli varsin selvä. Sairaalahoitoon tulleiden osuus väheni vuodesta 1997 vuoteen 2000 tultaessa 24 %. Vuosittaiset sairaalahoidon kustannukset laskivat 1 216 dollaria (18 %) ja avohoidon kustannukset 157 dollaria (14 %) potilasta kohti.

Raimo K.R. Salokangas