Lyhyesti: Lastut suolitulehdusten lähteellä

Geenilastuilla tutkitaan kätevästi eri geenien ilmaantumista soluissa. Yhdellä lastulla voidaan testata kerralla tuhansia geenejä. Tätä mullistavaa tekniikkaa sovelletaan jo kliinisissäkin tutkimuksissa. Suolen limakalvon aktivoituneiden geenien kirjoa verrattiin Crohnin taudissa, haavaisessa paksusuolitulehduksessa ja terveillä verrokeilla. 170 geeniä yli 7 000 testatusta oli joko aktivoitu tai hiljennetty verrokkeihin nähden. Taudeissa oli selvä ero. Haavaisessa koliitissa geenitason reaktiot olivat huomattavasti yleisempiä kuin Crohnin taudissa. Osa muutoksista oli odotettuja, kuten in-flammaatioon ja immuunivasteeseen liittyvien geenien aktivaatio. Moni muutos tapahtui kuitenkin geeneissä, joiden toimintaa ei ole mitenkään liitetty tulehduksellisiin suolistotauteihin. Se voi antaa vinkkejä altistavien perintötekijöiden etsintään tai lääkekehittelylle.

Heikki Arvilommi

Lyhyesti: Bakteerit luomakunnan nestoreita

Pennsylvanian yliopiston tutkijat ovat onnistuneet kasvattamaan 250 miljoonaa vuotta vanhasta suolakiteestä löytyneistä itiöistä basilluksille sukua olevan bakteerin. Suolakide löytyi kaivettaessa ydinjätteille maanalaista sijoituspaikkaa. Bakteerit ovat kymmenen kertaa vanhempia kuin entiset bakteerien ikäennätyksen haltijat, joita löydettiin meripihkaan hautautuneesta mehiläisestä. Löydökseen epäilevästi suhtautuvat pohtivat, olisiko kiteeseen on päässyt vuotamaan vettä ja sen mukana itiöitä. Kiteet vaikuttivat kuitenkin täysin ehyiltä. Tutkimusprosessin aikana noudatettiin huipputason aseptiikkaa. Tutkijoilla on hallussaan useita samasta paikasta kaivettuja kiteitä. Jos niistä löytyy sama basillus, voidaan bakteerien asemaa elämän ensimmäisenä muotona pitää melko varmana.

Matti Viljanen

Lyhyesti: Auttaako VIP reumassa?

Espanjalaiset tutkijat osoittivat, että vasoaktiivinen intestinaalinen peptidi eli VIP vaikuttaa positiivisesti kollageenilla indusoituun artriittiin rotalla. VIP:n vaikutus perustuu sen kykyyn vaimentaa tulehdusta ylläpitävää Th1-vastetta ja voimistaa hyödyllistä Th2-vastetta. Vaikutus saatiin aikaan joka toinen päivä tapahtuvalla annostelulla ja se kesti pitkään hoidon lopettamisen jälkeen. Ensimmäisen faasin kokeissa VIP-hoidosta ei aiheutunut mitään merkittäviä sivuvaikutuksia. Jatkotutkimuksissa selviää, onko hoito todella harmitonta esimerkiksi suoliston toiminnan kannalta.

Matti Viljanen

Lyhyesti: Sitalopraami ehkäisee tehokkaasti uusia depressioepisodeja

Antidepressiivinen lääkehoito on osoittautunut tehokkaaksi uusien depressioepisodien ehkäisyssä. Tässä tutkittiin sitalopraamin depression vaikutusta toistuvaa depressiota sairastaneilla potilailla, jotka aluksi hoidettiin avoimella asetelmalla remissioon. Toipuneet potilaat siirtyivät kaksoissokkoasetelmaan, jossa osa sai lumelääkettä ja osa sitalopraamia 20 mg, 40 mg tai 60 mg, sen mukaan mihin tasoon oli tutkimuksen avoimessa vaiheessa päädytty. Tutkimus kesti 48-77 viikkoa. Sitalopraamiryhmien potilaiden uudelleensairastumisriski oli 0,22 henkilövuotta kohden, kun vastaava luku lumeryhmässä oli 0,76 (p < 0,001). Sitalo-praamiannosten mukaisten ryhmien kesken ei eroa ollut. Tutkimus vahvisti nyt sitalopraamin osalta, että onnistuneen akuuttivaiheen hoidon jälkeen jatkettu samansuuruinen ylläpitohoito ehkäisee uusien depressioepisodien puhkeamista.

Raimo Kr Salokangas

Pitkävaikutteisen inhaloitavan sympatomimeetin käytön turvallisuudesta lisätietoa

Hollantilaiset julkaisivat tutkimuksen, jossa verrattiin esivaiheiden jälkeen 12 viikon hoidossa suihkeena annettavan 100 myyg:n salbutamoliannoksen (2 x 4/vrk) ja 12 myyg:n formoteroliannoksen (1 x 2/vrk) sekä lumelääkkeen vaikutuksia. Kohteena oli 145 kotipölypunkille herkkää astmaatikkoa, jotka luonnollisesti satunnaistettiin hoitoryhmiin. Tarkoituksena oli selvittää, heikentääkö säännöllinen beeta2-sympatomimeetin käyttö astman tasapainoa. Potilailta oli keskeytetty inhalaatisteroidihoito ja esivaiheessa oli käytössä fenoterolin sekä ipratropiumin yhdistelmä. Pahenemisvaiheen varalta sallittiin systeemisen kortikosteroidin käyttö.

Hannu Puolijoki

Vanhempien käyttäytyminen ennakoi murrosikäisten mielenterveyshäiriöitä

Psykiatrian eräs keskeinen kysymys koskee psyykkisen häiriön välittymistä perheen sisällä: onko kyse perimän määräämästä häiriön siirtymisestä lapseen vai sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta tapahtuvasta lapsen häiriintymisestä? Mm. tätä kysymystä tutkittiin vuosien 1975 ja 1993 välisenä aikana New Yorkin valtiossa haastattelemalla lapsia ja heidän biologisia vanhempiaan. Molemmista ryhmistä arvioitiin vanhempien ja lasten psykiatrinen oireilu ja lisäksi kotioloissa ilmenevä vanhempien käyttäytymisen häiriintyneisyys, tosin vain äidin haastattelun perusteella. Tutkimuksen alussa lapset olivat keskimäärin 6-vuotiaita ja sen päättyessä keskimäärin 24-vuotiaita.

Raimo Kr Salokangas

Hypotyreoottisten naisten tyroksiinintarve lisääntyy estrogeenihoidon aikana

Hypotyreoosin takia tyroksiinilääkitystä saavan naisen tyroksiinintarve kasvaa jopa 45 % raskauden aikana. Yhtenä syynä muutokseen voi olla istukkaperäisen estrogeenin aiheuttama tyroksiinia sitovan globuliinin määrän kasvu, joka tapahtuu myös estrogeenilääkityksen seurauksena terveillä naisilla. Näin ollen oli perusteltua selvittää klimakteeristen oireiden hoitoon ja osteoporoosin ehkäisyyn käytetyn estrogeenihoidon vaikutuksia aivolisäke-kilpirauhas-akselilla.

Pertti Kirkinen

Lyhyesti: Pullahiivan sukulainen pärjää 5000 geenillä

Pullahiiva, Saccharomyces cerevisiae, ja sen sukulaiset ovat primitiivisimpiä eukaryootteja eli aitotumallisia. Sanger-keskuksen koordinoima 12 laboratorion konsortio sekvensoi Schizosaccharomyces pombe -hiivan 14 miljoonaa emästä käsittävän perimän. Sekvenssiä verrattiin aiemmin tunnettuihin bakteerien ja eukaryoottien sekvensseihin. Hiivan perimästä löytyi vain 5 000 geeniä. Bakteereista hiivan erottivat geenit, jotka liittyivä solun orientaa- tioon, proteiinien hajoamiseen tai kulkeutumiseen kalvojen läpi ja kromosomien järjestäytymiseen. Näillä eväillä hiiva kykenee rakentamaan esimerkiksi tuman, solun tukirakenteet ja mitokondriot, joita prokaryoo-teilla ei ole.

Matti Viljanen

Lyhyesti: Skitsofrenian positiiviset oireet ja nucleus caudatuksen tilavuus

Tutkimukset ovat osoittaneet, että aivojen tyvitumakkeiden (mm. nucleus caudatus) tilavuus kasvaa antipsykoottisen (neuroleptisen) lääkityksen aikana mutta pienenee kun lääkitys vaihdetaan klotsapiiniin. Nyt tutkijat saattoivat todeta, että sellaisilla hoitoresistenteillä skitsofreniapotilailla, joiden positiiviset ja yleiset psyykkiset oireet klotsapiinihoidon aikana paranivat, myös nucleus caudatus pieneni. Vastaavaa muutosta ei klotsapiinihoitoon reagoimattomilla ilmaantunut. Näyttääkin siltä, että nucleus caudatus voi näytellä merkittävää osaa skitsofrenian positiivisten ja yleisten oireiden synnyssä.

Raimo Kr Salokangas

Vasemman päärungon ahtauma - uusi kohde sepelvaltimoiden pallolaajennukselle?

Vasemman sepelvaltimon päärunkoa ahtauttavaa sepelvaltimotautia on perinteisesti totuttu pitämään ohitusleikkauksen ehdottomana aiheena 1970- ja 80-luvuilla tehtyjen tutkimusten perusteella. Ajat ovat kuitenkin muuttumassa. Pallolaajennushoito kehittyy nopeasti ja toisaalta hoitovaihtoehtoja on löydettävä yhä vanhemmille ja monisairaammille potilaille, jotka eivät ehkä leikkausta kestäisi.

Juhani Airaksinen

Aiemmat sairausepisodit ja depression uusiutumisherkkyys

Rasittavien elämäntapahtumien tiedetään edeltävän depressiota, mutta sairastettujen depressioepisodien määrän kasvaessa rasittavan elämäntapahtuman ja uuden depressioepisodin välinen yhteys heikkenee ja tarvitaan aiempaa lievempi stressitekijä laukaisemaan uuden depression. Tätä sairastumisherkkyyden lisääntymistä on kutsuttu kindling-ilmiöksi, ja sen perimmäinen syy on edelleen epäselvä. Tutkijat halusivatkin selvittää, missä määrin se liittyy geneettiseen alttiuteen. Tutkimusaineistona oli naisista koostuva kaksoisaineisto, ja tutkittavat haastateltiin neljästi 9 vuoden aikana.

Raimo K.R. Salokangas

Lyhyesti: Bupropionista apua tupakasta vieroittamiseen

Yhdysvalloissa tutkittiin, ketkä hyötyvät bupropionista (Zyban, GSK) tupakasta vieroituksessa. Kohderyhmänä oli 615 yli 18-vuotiasta ja yli 15 savuketta päivässä tupakoivaa, joilla oli kuitenkin motivaatiota luopua tavastaan. Hoitojakson pituus oli seitsemän viikkoa ja tutkimuksessa kokeiltiin kolmea eri annosta lumelääkkeen ohella. Seurantaa jatkettiin vuoteen saakka. Tupakoitsijoita luokiteltiin tapojen, riippuvuuden ja sosiaalisen tilanteen mukssn (mm. Fagerströmin testi, muita tupakoivia perheessä jne.). Logistisella mallilla bupropionilla todettiin olevan annosriippuvasti vaikutusta kaikentyyppisillä tupakoijilla, joskin mm. vähäisempi savukemäärä ja miessukupuoli ennustivat bupropionin käytöstä riippumatta hyvää vastetta.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Keliakian yleisyys lapsiväestössä

Ruotsalaiset tutkivat keliakian yleisyyttä 690 oireettomalta 2-3-vuotiaalta lapselta. Kapillaariverinäytteestä etsittiin IgA-luokan vasta-aineita gliadiinia ja endomysiumia kohtaan. Yhteensä 13 lapselta löytyi endomysiumvasta-aineita ja yhdeksältä näistä diagnosoitiin myöhemmin keliakia. Niistä 22 lapsesta, joilta löytyi gliadiini- mutta ei endomysiumvasta-aineita, keneltäkään ei löydetty keliakiaa. Oireeton keliakia löytyi siis 1,3 %:lta tutkituista lapsista. Kun samasta ikäluokasta oli ennestään tiedossa oireisen sairauden yleisyys (0,7 %), voivat tutkijat päätellä keliakian kokonaisesiintyydeksi 2 %.

Per Ashorn

Voiko ysköksen väristä päätellä keuhkotulehduksen astetta?

Keuhkosairauksien osastojen aamukierron rutiinitoimi on ainakin menneinä vuosina ollut runsaslukuisten potilaiden runsaitten yskösten laadun ja määrän tarkastelu - nykyään tosin potilaat yskivät kotona. Monelle (vanhemmalle) kollegalle on kehittynyt selkeä väriin perustuva arviointiskaala siitä, milloin määrätä esimerkiksi antibioottia ongelman hoitoon. Siksipä onkin mielenkiintoista lukea brittien ja yhden utahilaisen tutkimusta, jossa yskösten väriä pisteytettiin 0:sta (kirkas kuin vesi) 8:aan (syvän vihreä) ja arvioitiin, onko tämä havainnointi tuloksiltaan yhteydessä muihin tulehduksen merkkiaineisiin. Hypoteesinä oli, että väri on suorassa yhteydessä ysköksen myeloperoksidaasipitoisuuteen.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Sterilisaatio vähentää munasarjasyöpäriskiä

BRCA1- ja BRCA2-geenivirheet aiheuttavat naiselle 25-40 %:n riskin saada munasarjasyöpä. Tapaus-verrokkitutkimuksessa selvitettiin sterilisaatiossa tehdyn munanjohtimien ligeerauksen vaikutusta munasarjasyövän puhkeamiseen. BRCA1-geenivirheen kantajilla riski pieneni sterilisaation vaikutuksesta peräti 0,37:ään (95 %:n luottamusväli 0,21-0,63). Vastaavaa suojavaikutusta ei ilmennyt BRCA2-mutaation kantajilla. Aiempi ehkäisypillerien käyttö pienensi syöpäriskiä molemmissa ryhmissä. Mikäli BRCA1-kantaja oli käyttänyt ehkäisypillereitä ja hänelle oli myöhemmin tehty sterilisaatio, munasarjasyövän riski oli enää 0,28 (0,15-0,52) verrattuna tilanteeseen, jossa näitä ehkäisykeinoja ei oltu käytetty. Sterilisaation suojamekanismia ei tunneta, mutta on arveltu, että taustalla voisi olla infektioiden väheneminen tai munasarjan verenkierron muutos. Tutkimus suosittaa BRCA1-kantajille sterilisaatiota heti, kun lapsiluku on täynnä. Munasarjojen poisto voidaan siten lykätä myöhemmälle iälle.

Pertti Kirkinen

Lyhyesti: Ryhmäpsykoterapia ehkäisee synnytyksen jälkeistä masennusta

Noin 10 % äideistä sairastuu synnytyksen jälkeen masennukseen. Vertailututkimuksessa selvitettiin odotusaikana annetun interpersoonallisen psykoterapian (neljä, kerralla tunnin kestävää ryhmäterapiaistuntoa) vaikutusta riskiäitien synnytyksen jälkeisen depression ilmaantumiseen. Synnytyksen jälkeisten kolmen kuukauden aikana sairastui depres-sioon vertailuryhmästä 33 % mutta interventioryhmästä ei kukaan. Näyttääkin siltä, että suhteellisen yksinkertaisella terapiatekniikalla voidaan ehkäistä synnytyksen jälkeistä masennusta.

Raimo Kr Salokangas

Lyhyesti: Vanhassa vara parempi sarkoidoosin hoidossa

Thoraxin pääkirjoituksessa pohditaan sarkoidoosin kortisonihoidon 50-vuotispäivän kunniaksi, millä tätä sairautta nykyään tulisi hoitaa. Puolessa vuosisadassa ei kuitenkaan juuri ole uutta löytynyt hoitoarsenaaliin. Kaikkia ei toki tarvitse hoitaa, ja keuhkosarkoidoosin hoidossa on kehitelty mallia oraalisen ja inhalaatiosteroidin yhdistämisestä (mm. Pietinalho ym. Chest 1999;116:424-431). Muilta osin käteen on jäänyt vain klorokiini kaikkine ongelmineen sekä solunsalpaajista metotreksaatti ja atsatiopriini, joilla niilläkin on arsenaali sivuvaikutuksia. Vaikka siis steroidihoitoon liittyy siihenkin sivuvaikutuksia, ei hankalan sarkoidoosin hoitoon ole vielä kehitetty parempaa ensilinjan lääkitystä. Tulevaisuudessa saattaa TNF-alfa:n estäjistä löytyä apua.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Risperidoni ei lisää basaaliganglioiden tilavuutta

Aivojen tyvitumakkeiden tilavuus kasvaa perinteisen antipsykoottisen (neuroleptisen) lääkityksen aikana. Tutkijat havaitsivatkin, että pitkäaikaispotilaiden tyvitumakkeet olivat suuremmat kuin ensikertalaisilla skitsofreniapotilailla ja terveillä verrokeilla. Sen sijaan ensikertalaisten potilaiden ja verrokkien tyvitumakkeiden tilavuuksissa ei eroa ollut, eikä vuoden kestäneellä risperidonihoidolla ollut vaikutusta ensikertalaisten potilaiden tyvitumakkeiden tilavuuteen. Näyttääkin siltä, että risperidoni ei vaikuta basaaliganglioiden tilavuuteen, vaikka sillä on selvästi suotuisa vaikutus potilaiden oireiluun.

Raimo Kr Salokangas

Varhaislapsuuden painonkehitys ja sepelvaltimotaudin vaara

Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että pieni syntymäpaino lisää sepelvaltimotaudin kehittymisen vaaraa aikuisiällä. Lisävalaistusta asiaan saatiin, kun Kansanterveyslaitoksen tutkijat selvittelivät varhaislapsuuden painonkehityksen yhteyttä sepelvaltimotaudin ilmenemiseen keski-iässä. Tutkimuksessa analysoitiin yhteensä 4 630:n vuosina 1934-44 Helsingissä syntyneen poikalapsen kasvukäyrät neuvolatiedoista. Sepelvaltimotautidiagnoosi perustui puolestaan sairaaloiden poistoilmoituksiin ja kansalliseen kuolemansyytilastointiin vuosina 1971-97.

Juhani Airaksinen

Probiooteilla atopian kimppuun

Lasten atooppisten sairauksien yleistymisestä länsimaissa ollaan varsin yksimielisiä - jälkeläisillämme esiintyy todellakin enemmän allergista ihottumaa, astmaa ja heinänuhaa kuin meillä itsellämme pari vuosikymmentä sitten. Syy tähän kehitykseen ei ole kovinkaan hyvin selvillä. Ns. hygieniateoria, jonka mukaan atooppisten sairauksien yleistyminen johtuu varhaislapsuuden mikrobikontaktien vähentymisestä, on kuitenkin saanut paljon suosiota. Turkulaiset tutkijat epäilivät, että suoliston bakteeriflooran koostumuksella ja nimenomaan Lactobacillus GG:n pitoisuudella siinä olisi satunnaisia infektiosairauksia enemmän vaikutusta atopian kehittymiseen. Teorian testaamiseksi aiheesta tehtiin satunnaistettu, sokkoutettu kliininen hoitokoe.

Per Ashorn