Kognitiivinen tietoisuusterapia ehkäisee masennuksen uusiutumista

Tavallisin tapa masennuksen uusiutumisen ehkäisyssä on estolääkitys masennuslääkkeillä masennuksesta paranemisen jälkeenkin. Vuosien pitkäaikaiskäytössä masennuslääkkeet aiheuttavat osalle potilaista elämänlaatua heikentäviä sivuvaikutuksia, esimerkiksi seksuaalitoimintojen häiriöitä ja painon nousua. Toisaalta kognitiivisen tietoisuusterapian (mindfulness-based cognitive therapy, MBCT) on useissa tutkimuksissa osoitettu vähentävän masennuksen uusiutumisriskiä merkitsevästi tehokkaammin kuin lume tai pelkkä tavanomainen hoito.

Tero Taiminen

Epigenomin tiekartta

Ihmisen genomi julkaistiin 14 vuotta sitten. Vaikka se oli mullistava saavutus, ovat vaikutukset käytännön lääketieteeseen olleet toistaiseksi yllättävän laimeat. Yksi syy voi olla epigenetiikassa. Se on monimuotoinen ja myös ainakin osittain periytyvä järjestelmä, jolla geenien ilmaantumista säädellään. Hauska tapa havainnollistaa epigenetiikkaa Beethovenin 5. sinfonian avulla löytyy muuten Naturen verkkosivuilta.

Heikki Arvilommi

Lemmikki aiheuttaa allergian?

Lapsen altistuminen kissalle tai koiralle kotonaan ensimmäisen elinvuoden aikana lisää merkittävästi niille allergisoitumisen riskiä neljännen ikävuoden loppuun mennessä. Vaikka kyseessä oli vahva assosiaatio, tuloksen vahvistaminen ja lemmikkejä koskeva ohjeistus vaativat vielä lisätutkimuksia. Tulos ei kerro, siirtääkö varhaisen eläinaltistuksen välttäminen vain allergian puhkeamista myöhemmälle iälle.

Outi Aikio

Urheilusuoritus nostaa troponiinitasoja - mutta lyhytaikaisesti

Troponiini on paras kliinisessä käytössä oleva tuoreen sydänlihasvaurion osoitin. Uusi herkkä määritysmenetelmä mahdollistaa entistä pienempien sydänlihasvaurioiden havaitsemisen ja nopeuttaa myös sydäninfarktin diagnostiikkaa. Troponiini ei ole kuitenkaan spesifinen sydäninfarktille, vaan sen pitoisuus suurenee myös muiden syiden aiheuttamassa sydänlihasvauriossa ja lyhytaikaisesti jopa reippaan urheilusuorituksen jälkeen.

Juhani Airaksinen

Hedelmällisyys ja pitkäikäisyys - löytyykö yhteys?

Luonnollinen hyvä lisääntymiskyky, sen häiriöt ja naisen myöhäisen iän raskaudet sekä näiden ilmiöiden yhteys naisen elinikään ovat viime vuosikymmenenä herättäneet mielenkiintoa. Asiaa käsiteltiin alan lehdessä peräti viidessä katsauksessa, joissa haettiin hedelmällisyyden ja pitkän eliniän yhteisiä geneettisiä, epigeneettisiä, mitokondriaalisia ja transkriptiomekanismeja.

Pertti Kirkinen

Sauna tekee hyvää

Saunominen on tutkimuksissa ollut yhteydessä matalampaan verenpaineeseen ja parempaan vasemman kammion toimintaan. Sen pitkäaikaisvaikutuksista on tiedetty vähemmän. Suomalainen, jo 1980-luvulla Kuopiossa aloitettu ateroskleroosin riskitekijätutkimus selvitti saunomisen vaikutuksia ennusteeseen. Tutkittavat olivat lähtötilanteessa 42-60-vuotiaita miehiä, ja 2 327 miehestä oli kirjattu tieto saunomisesta (viikoittainen frekvenssi, kesto, lämpötila). Tutkittavia seurattiin keskimäärin 18 vuotta.

Kaisu Pitkälä

Auraton migreeni geneettisesti yhteydessä aivoinfarktiin

Aarno Palotien yhdessä ulkomaalaisten senioritutkijoiden kanssa johtamassa suuressa monikansallisessa tutkimuksessa todettiin, että migreenillä ja aivoinfarktilla on yhteisiä geneettisiä riskitekijöitä. Aivoinfarktilla on vahvempi geneettinen yhteys aurattomaan migreeniin kuin auralliseen. Suurten suonten tautiin liittyvällä ja kardioembolisella aivoinfarktilla oli enemmän yhteisiä riskitekijöitä migreenin kanssa kuin pienten suonten tautiin liittyvällä.

Pertti Saloheimo

Hyvillä bakteereilla kiilataan pahat pois

Clostridium difficilen aiheuttama antibioottiripuli on usein toistuva ja vakava infektio. Avuksi on etsitty äärimmäisiäkin keinoja, kuten ulostesiirteet tai ulostepillerit. Nyt tutkimuksessa on sovellettu mikrobiekologiaa residiivien ehkäisemiseksi. Hoidetun C. difficile -infektion jälkeen potilaille syötettiin hyvänlaatuisia, toksiinia tuottamattomia bakteereita, jotka ilmeisesti estivät patogeenisia sukulaisiaan kolonisoitumasta uudelleen suoleen.

Heikki Arvilommi

Onko endokardiitin antibioottiprofylaksiasta hyötyä?

Suositukset endokardiitin antibioottiprofylaksiasta eivät perustu satunnaistettuihin tutkimuksiin vaan pikemminkin valistuneeseen päättelyyn taudin ehkäisymahdollisuuksista. Muutamia vuosia sitten eurooppalaisissa ja amerikkalaisissa suosituksissa profylaksia kohdistettiin vain suuren riskin potilaisiin. Englantilaisissa NICE:n suosituksissa mentiin vuonna 2008 vielä pitemmälle ja profylaksiasta luovuttiin kokonaan. Nyt julkaistun laajan selvityksen mukaan endokardiittia on ilmennyt Englannissa sen jälkeen jonkin verran enemmän.

Juhani Airaksinen

Keskenmenossa ei aina ole kyse hyytymishäiriöstä

Toistuvat raskauden keskeytymiset johtavat rutiininomaisesti hyytymisen poikkeavuuksien tutkimiseen. Jos positiivinen löydös on riittävän merkittävä, seuraava raskaus pyritään turvaamaan joko trombosyyttejä tai hyytymisjärjestelmää (tai molempia) kahlitsemalla. Mutta entä jos tukostaipumusta ei todetakaan?

Marko Vesanen

Statiineja ei tarvita elämän loppuvaiheessa

Elämän viimeisten kuukausien aikana voinnin ja ruokahalun heikentyessä lääkkeiden suuri määrä voi tuntua potilaasta vastenmieliseltä ja lääkkeistä voi olla potilaalle myös selvää haittaa. Silloin onkin syytä tarkkaan harkita, mitä lääkkeitä potilas todella tarvitsee, ja luopua vähemmän tärkeistä tableteista. Statiinilääkityksen lopettaminen on turvallista elämän loppuvaiheen hoidon aikana.

Sirkku Jyrkkiö

Antikoagulantit ja suolistoverenvuoto

Eteisvärinää sairastaa 1 % väestöstä ja 9 % yli 80-vuotiaista. Uudet oraaliset antikoagulantit haastavat ryminällä vanhan kunnon varfariinin eteisvärinän hoidossa, ja useat potilaat alkavat jo vaatia näitä täsmälääkkeitä. Tiedämme kuitenkin aika vähän niiden sivuvaikutuksista, mm. suolistovuodoista, erityisesti yhteiskäytössä ASA:n tai klopidogreelin kanssa. Emme myöskään tiedä lisävaikutusta kuolleisuuteen, joka suolistoverenvuodoissa on noin 10 %:n luokkaa. Useimmat satunnaistetut potilassarjat ovat osoittaneet, että uusien antikoagulanttien aiheuttama vuotoriski on 3-4 % eli samaa luokkaa kuin varfariinilla. Nyt on julkaistu kaksi väestötason retrospektiivistä kohorttitutkimusta amerikkalaisista vakuutuspotilaista, ja kummassakin tutkittiin päätemuuttujina nimenomaan suolistoverenvuotojen ilmaantuvuutta rivaroksabaania tai dabigatraania käyttävillä potilailla verrattuna varfariinihoitoon.

Hannu Paajanen

Ibrutinibi tehoaa hyvin Waldenströmin taudissakin

Waldenströmin tauti on harvinainen lymfoproliferatiivinen sairaus, joka sijoittuu jonnekin imusolmukesyöpien ja myelooman välimaastoon. Tarvittaessa taudin hillitsemisen ovat olleet käytössä kummankin tautiryhmän hoidot, ja vaste ainakin ensimmäisellä hoitokerralla on poikkeuksetta hyvä millä tahansa valitulla yhdistelmällä hoidettaessa. Uusiutuvan taudin hoidosta tuleekin jo haastavampaa etenkin, kun Waldenström-potilaiden luuydin sietää kovin huonosti perinteisiä solunsalpaajia. Kroonisen lymfaattisen leukemian hoitoon tälläkin palstalla esitelty ibrutinibi (Brutonin tyrosiinikinaasien estäjä) tuo yhden erittäin hyvän hoitovaihtoehdon lisää.

Marko Vesanen

Kunnollinen lääkehoito on tärkeä ohitusleikkauksenkin jälkeen

Statiini, beetasalpaaja, ACE:n estäjä ja verihiutalelääkkeet parantavat sepelvaltimotaudin ennustetta sitä enemmän, mitä vaikeampaa tautia potilas sairastaa. Tämän optimaalisen lääkeyhdistelmän käyttö näyttää kuitenkin olevan valitettavan vähäistä etenkin ohitusleikkauksen jälkeen, ja tämä näyttää huonontavan hoidon pitkäaikaistuloksia.

Juhani Airaksinen

Alkoholihepatiitin hoitovaihtoehdot ovat vähissä

Alkoholinkäytöstä syntyvä maksatulehdus on tappava tauti. Varsin historiallisten tutkimusten perusteella hoidossa on käytetty kortikosteroidia tai pentoksifylliiniä, mutta ristiriitaisin tuloksin, eikä elinajan ennuste ole pitkälti parantunut. Nyt tutkijat vertasivat näitä kahta hoitoa selvittääkseen, kumpi on parempi.

Marko Vesanen

TT vai rasituskoe sepelvaltimotautiepäilyn selvittelyyn?

Tietokonetomografia (TT) on selvästi tarkin kajoamaton menetelmä sepelvaltimotaudin diagnostiikassa. Sillä voidaan todeta lievätkin muutokset, jotka eivät aiheuta sydänlihasiskemiaa. Laaja satunnaistettu tutkimus osoittaa kuitenkin, ettei menetelmän suuntaamaton käyttö ole potilaan ennusteen kannalta rintakivun syyn perinteisiä tutkimusmenetelmiä parempi.

Juhani Airaksinen

Paraneeko Crohnin tauti puukolla vai kolonoskoopilla?

Crohnin tauti on gastroenterologille ja gastrokirurgille hankala vastustaja. Sen etiologia on vieläkin tuntematon, diagnostinen viive on pitkä, potilaan oireet ovat usein epämääräisiä ja hoitokin hankalaa. Nykyään suoliston Crohnin tauti jää useimmiten kiinni kuvantamistutkimuksissa, endoskopiassa tai appendektomialeikkauksessa, jossa kirurgi toteaa tulehtuneen segmentin ileum terminalessa. Potilaat tarvitsevat kirurgia myös diagnoosin jälkeen, sillä tauti uusii usein toisaalla suolistossa jopa 70 %:lla ja silloin päädytään uuteen resektioon. Uusiutumisen riski on erityisen suuri tupakoitsijoilla, perforoivassa tautimuodossa ja potilailla, joiden suolta on aiemmin jo leikattu. Voidaanko Crohnin taudin uusiutumaa ehkäistä optimoimalla liitännäishoito ja nimenomaan endoskopiaseuranta kirurgisen hoidon jälkeen ottamalla huomioon potilaan riskitekijät?

Hannu Paajanen

Julkaisut liioittelevat masennuslääkkeiden tehoa ahdistuneisuushäiriöihin

Aiemmin on osoitettu, että tieteellisissä lehdissä julkaistut tutkimukset ovat yliarvioineet masennuslääkkeiden tehoa masennukseen keskimäärin 30 %. Ilmiötä on selitetty kolmella mekanismilla: 1) julkaisuharha - positiivisia tuloksia julkaistaan todennäköisemmin kuin negatiivisia, 2) raportointiharha - ainoastaan tutkimuksen positiiviset tulokset raportoidaan, ja 3) tulosten kaunisteleminen - negatiivisia tuloksia väitetään jossakin kohtaa artikkelia positiivisiksi.

Tero Taiminen

Uniapnean hoito onnistuu hyvin terveyskeskuksessa

Keskivaikean ja vaikean uniapnean hoito on ylipainehengityslaite (CPAP). Lievässä ja keskivaikeassa uniapneassa voidaan käyttää myös uniapneakiskoa. Laihduttaminen on tärkeää kaikissa uniapnean vaikeusasteissa. Jostain syystä Suomessa erikoissairaanhoito hoitaa uniapneaa, vaikka se alkaa olla jo kansantauti. Nyt tulee näyttöä siitä, että hoito onnistuu myös avoterveydenhuollossa.

Heikki Ekroos

Laparoskopia vai avoleikkaus peräsuolisyövän hoidossa?

Uudet anastomoosilaitteet, hemostaasimenetelmät ja erityisesti videoavusteinen tekniikka ovat tulleet jäädäkseen myös suoliston syöpäkirurgiaan. Potilaan verenvuoto on niukempaa, avanteita tarvitaan vähemmän ja erityisesti leikkauksesta toipuminen on nopeampaa hyödynnettäessä uusia tekniikoilta. Proksimaalisen koolonsyövän laparoskooppinen hoito on jo hyväksytty kirurgiyhteisössä turvalliseksi menetelmäksi: 5-vuotiskuolleisuus, paikallisuusiutuminen ja leikkauskomplikaatiot ovat samaa luokkaa tai vähäisemmät kuin avoleikkauksissa. Peräsuolen syövän laparoskooppisessa kirugiassa on kuitenkin vielä arasteltu. Tiedeyhteisö ei ole pystynyt ihan varmasti osoittamaan, että laparoskooppinen peräsuolen poisto on yhtä turvallista kuin avoleikkaus nimenomaan syövän uusiutumisen kannalta. Nyt asiasta on valmistunut hyvä kansainvälinen satunnaistettu monikeskustutkimus, jossa leikkaushoidon läpikäyneitä potilaita on seurattu peräti kolme vuotta.

Hannu Paajanen