Lasten kivun lääkkeetön hoito Kiinassa

Lääkkeettömien kivunlievitysmenetelmien on todettu olevan tehokkaita lasten kivun hoidossa. Kiinassa lääkkeettömien kivunlievitysmenetelmien käytöstä lasten leikkauksenjälkeisen kivun hoidossa ei ole juurikaan tutkittua tietoa hoitohenkilökunnan, perheiden tai lasten näkökulmista. Tutkimustietoa tarvitaan, sillä lasten kipua hoidetaan edelleen vähemmän kuin aikuisten mm. siksi, että pienen lapsen kivun merkkejä on vaikea arvioida.

Hong-Gu He

Mitokondriotaudit ja kompleksi-I-entsyymin toiminta

Mitokondrio on soluorganelli, joka tuottaa happea kuluttavassa soluhengityksessä noin 95 % solun energiasta aerobisissa olosuhteissa. Sillä on myös oma perimäaines, ns. mitokondriaalinen DNA (mtDNA), jonka on havaittu mutatoituvan jopa kymmenen kertaa nopeammin kuin tuman perimän. Mitokondrion perimän virheet voivat aiheuttaa neurodegeneratiivisia sairauksia; "klassisia" mitokondriotauteja ovat Leberin perinnöllinen näköhermoatrofia (LHON) ja mitokondriaalinen enkefalomyopatia, laktaattiasidoosi ja "stroke"-tyyppiset kohtaukset (MELAS) -oireyhtymä. mtDNA:lla epäillään olevan osuutta myös mm. aikuistyypin diabeteksen ja Parkinsonin taudin synnyssä. Oksidatiivisen stressin arvellaan olevan osa näiden tautien syntyä ja myös osallistuvan kudosten vanhenemismuutoksiin.

Marko Kervinen

Uusi lääkeaine vaihdevuosivaivojen hoitoon

Ospemifeeni on uusi Turussa hormonikorvaushoitoon kehitetty lääkeaine, joka kuuluu ns. selektiivisten estrogeenireseptorimodulaattoreitten (Serm) ryhmään. Serm-yhdisteille on ominaista, että ne säätelevät kohdekudoksia estrogeenireseptorin välityksellä. Niiden vaikutukset muistuttavat osittain estrogeenin vaikutuksia, mutta ne voivat myös estää joitakin estrogeenin vasteista.

Huili Zheng

Uudet viestintäreitit vaikuttavat T-auttajasolujen erilaistumiseen

Väitöskirjatutkimuksessa on selvitetty ihmisen immuunipuolustukselle keskeisten T-auttajasolujen toimintaa. Tutkimuksessa keskityttiin T-auttajasolujen erilaistumiselle tärkeän T-bet-geenin säätelyyn ja etsittiin uusia erilaistumiseen vaikuttavia viestintäreittejä DNA-mikrosirujen avulla. DNA-mikrosiruilla mitataan kerralla tuhansien geenien ilmentymistä.

Emmi Ylikoski

Psykoosilääkkeiden neurologiset haitat

Kroonista skitsofreniaa sairastavilla, vanhoja psykoosilääkkeitä saavilla potilailla on runsaasti liikehäiriöitä ja usein useampi liikehäiriö samanaikaisesti. Tutkimus vertaili ja arvioi eri mittauskeinojen käyttökelpoisuutta vanhojen psykoosilääkkeiden aiheuttamien neurologisten haittavaikutusten arvioinnissa.

Sven Janno

Itsetuhoisuuden trendit Itä-Suomessa

Väitöskirjatyössä on tutkittu suomalaisten alueellista itsetuhoisuutta. Itsemurha-ajatuksia kartoitettiin seurantatutkimuksella entisen Kuopion läänin alueella vuosina 1998-99. Lisäksi tutkittiin kaikki alueella kymmenen vuoden aikana (1988-97) tehdyt itsemurhat. Tärkeimmät tutkimustulokset liittyivät itsemurha-ajatusten esiintyvyyteen ja pysyvyyteen sekä alueen itsemurhakuolleisuuden muutoksiin eri tutkimusasetelmissa (miesten itsemurhakuolleisuuden alueelliset erot, sukupuolten väliset erot, naisten itsemurhat ja alkoholi).

Tuula Pesonen

Kivetön sappirakon tulehdus osana tehohoitopotilaan monielinhäiriötä

Osalle tehohoitopotilaista kehittyy kriittisen sairauden tai vakavan vamman toipumisvaiheessa sappirakon tulehdus, vaikka rakossa ei olisikaan kiviä. Tämä ns. kivetön sappirakon tulehdus tunnetaan huonosti, sen diagnosointi on vaikeaa ja yhteisesti hyväksytyt hoitokäytännöt puuttuvat.

Jouko Laurila

Sikiön kasvuhäiriön ja äidin raskausmyrkytyksen vaikutukset lapseen 12 vuoden iässä

Tutkimuksessa selvitettiin sikiön kasvuhäiriön (pienikokoisuus raskauden kestoon nähden syntymähetkellä) ja äidin raskausmyrkytyksen vaikutuksia syntymänjälkeiseen kasvuun, sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöihin ja lisämunuaisten toimintaan 12-vuotiailla lapsilla kahdessa seurantaryhmässä. Kysin lastenklinikassa tehdyn tutkimuksen mukaan sikiön kasvuhäiriö vaikutti lapsen myöhempään kasvuun siten, että ns. kasvuhäiriölapset olivat sekä viiden että 12 vuoden iässä merkittävästi lyhyempiä ja laihempia kuin normaalikokoisina syntyneet lapset.

Sirpa Tenhola

Entakaponi Parkinson-potilailla

Parkinsonin taudin tyyppioireita ovat vapina, lihasjäykkyys sekä liikkeiden hitaus ja jähmeys. Näiden katsotaan johtuvan pääasiassa dopamiinin puutostilasta aivojen tyvitumakkeiden alueella. Levodopa on tehokkain Parkinsonin taudin lääke. Se muuttuu aivoissa dopamiiniksi ja korvaa siis tämän puutostilaa. Koska lääke hajoaa varsin nopeasti elimistössä, lähinnä dopa-dekarboksylaasi- ja katekoli-O-metyylitransferaasi (COMT) -entsyymien toiminnan seurauksena, alkaa aivojen dopamiinin määrä (ja potilaan toimintakyky) vaihdella lääkkeenottokertojen mukaan. Ilmiötä kutsutaan tilanvaihteluksi. Entakaponi estää COMT-entsyymin toimintaa ja hidastaa täten levodopan hajoamista. Se pidentää levodopan vaikutusaikaa tilanvaihteluista kärsivillä Parkinson-potilailla.

Jukka Lyytinen

IgA-nefropatian ennustetekijät

IgA-nefropatia (IgAN) on yleisin primaarinen glomerulonefriitti. On arvioitu, että kolmasosalle potilaista kehittyy dialyysihoitoon johtava munuaisten vajaatoiminta. Taudin eteneminen on yleensä hidasta ja sitä on vaikea ennustaa. Henoch-Schönleinin nefriittiä (HSN) pidetään IgAN:n systeemisenä muotona, se on harvinainen aikuisilla, ja siksi sen etenemistä on vieläkin vaikeampi ennustaa.

Virpi Rauta

Nefriini ja munuaisvaurio tyypin 1 diabeteksessa

Yleisin syy dialyysihoitoa vaativan kroonisen munuaisten vajaatoiminnan kehittymiseen on diabeteksen lisäsairautena kehittyvä munuaisvaurio. Vaurion aiheuttama varhainen muutos ennen munuaisten vajaatoiminnan kehittymistä on valkuaisaineiden vuoto virtsaan.

Petri Aaltonen

Suusyövän leikkaushoidon tulokset

Suusyöpä kuuluu maailman 10 yleisimmän syövän joukkoon, mutta Suomessa se on harvinaisempi. Se diagnosoidaan usein sen kasvettua paikallisesti laajaksi. Laajassa syöpäleikkauksessa syntyvä kudospuutos korjataan useimmiten vapaalla mikrokirurgisella kudossiirteellä. Siirteitä voidaan irrottaa useasta kohdasta kehoa ja niihin voidaan yhdistää mitä tahansa kudosta: ihoa, sidekudos- tai limakalvoa, lihasta, jännettä, luuta ja hermoa. Suun mutkikkaiden toimintojen säilyttäminen ennallaan syöpäleikkauksessa on haasteellista. Tutkimuksessa selvitettiin laajan suuontelon ja nielun syövän vuoksi leikatun ja kudossiirteen saaneen potilaan leikkaustulokset toiminnallista tulosta painottaen.

Mari Markkanen-Leppänen

Magneettikuvausmenetelmillä havaitaan muutoksia aivojen rakenteissa epilepsian kehittymisen ja ilmenemisen aikana

Tässä väitöskirjatyössä tutkittiin ajan ja aivoalueen suhteen tapahtuvia muutoksia useissa epilepsiaan liittyvissä aivojen rakenteissa, kuten hippokampuksessa, mantelitumakkeessa ja talamuksessa, epilepsian kehitysvaiheen sekä varsinaisen epilepsian aikana. Tutkimuksessa käytettiin vakiintuneita magneettikuvausmenetelmiä sekä uutta mangaania tehosteaineena käyttävää menetelmää (MEMRI) ja T1rho-painotteista mittausta. Mangaania tehosteaineena käyttävällä menetelmällä pystytään havaitsemaan sekä hermoston toiminnan että anatomisten häiriöiden aiheuttamia muutoksia hermoradoissa yhtä aikaa. T1rho-kuvantaminen on aiemmin todettu herkäksi magneettikuvausmenetelmäksi aivoverenvuotohäiriöiden tunnistamisessa koe-eläimillä, ja nyt sitä hyödynnettiin ensimmäisen kerran epilepsiamallissa. Magneettikuvausten tuloksia verrattiin pitkäaikaiseen videoituun aivosähkökäyrämittaukseen sekä histologisiin värjäyksiin.

Jaak Nairismägi

Virusgeenihoito ja immuunivastetta muunteleva lääkehoito keskushermostoinfektioissa

Väitöskirjatyössä tutkittiin immuunivastetta muuntelevan lääkehoidon vaikutuksia virusinfektioissa. Tutkimus liittyy Turun yliopiston virusopin oppiaineessa käynnissä olevaan laajempaan Suomen Akatemian projektiin.

Jutta Peltoniemi

Insuliiniherkkyyttä säätelevät geenit ja tyypin 2 diabeteksen riski

Tyypin 2 diabetekseen vaikuttavat useiat geenit, mutta sairauden perinnöllistä taustaa ei tarkkaan tunneta. Tässä väitöskirjatyössä tutkittiin useita geenejä, jotka säätelevät insuliiniherkkyyttä: PPARgamma2, PGC-1alfa, adiponektiini, leptiinireseptori ja hepaattinen lipaasi. Erityisenä tutkimuskohteena oli se, mitkä ovat geenimuutosten vaikutukset tyypin 2 diabetekseen sairastumisen riskiin. Tutkittavilla oli heikentynyt glukoosinsieto, ja he kuuluivat ns. STOP-NIDDM-tutkimukseen, jonka tarkoituksena oli selvittää, miten aikuistyypin diabeteksen hoitoon käytetty lääkeaine akarboosi estää tyypin 2 diabetekseen sairastumista. Toinen aineisto koostui tyypin 2 diabeetikkojen lapsista. Siinä tutkimuksessa selvitettiin adiponektiinigeenin muutosten vaikutuksia glukoosiaineenvaihduntaan, insuliiniherkkyyteen, energiakulutuksen säätelyyn ja adiponektiinitasoihin.

Jelena Zacharova

Tyypin 1 neurofibromatoosin luustomuutokset

Periytyvää tyypin 1 neurofibromatoosia (NF1) sairastavista yli puolella on luustomuutoksia, kuten lyhyt aikuispituus, skolioosi, sääriluun taipuminen ja valenivel. Suomessa on arviolta 1 500 ja EU:n alueella 150 000 neurofibromatoosipotilasta.

Tommi Kuorilehto

Siittiön kehittymisen molekylaariset mekanismit

Siittiön kehittyminen eli spermatogeneesi kestää kymmenisen viikkoa ihmisellä, rotalla hiukan vähemmän aikaa. Samanaikaisesti kehittyy miljoonia siittiösoluja ja erilaistumisen aikana tapahtuu meioosi, jossa solujen perimä järjestäytyy uudelleen niin, että jokaisessa siittiössä on uusi yhdistelmä isovanhempien geenejä.

Yangyang Wang

Insuliinin ja rosiglitatsonin vaikutukset diabeteksen hoidossa

Väitöstutkimuksessa havaittiin, että tyypin 2 diabeteksen hoidossa käytettävä insuliiniherkistäjä rosiglitatsoni paransi tyypin 2 diabeetikkojen sokeritasapainoa sekä lisäsi sydämen sokeriaineenvaihduntaa sekä sepelvaltimotaudista johtuvilla hapenpuutealueilla että normaalialueilla. Vaikka rosiglitatsonihoito lisäsi LDL-kolesterolitasoa, se ei vaikuttanut haitallisten pienten ja tiiviiden LDL-partikkelien määrään.

Riikka Lautamäki

Sytomegalovirusinfektio munuaisensiirtopotilailla

Sytomegalovirus (CMV) on merkittävä komplikaatioiden, kustannusten ja jopa kuolleisuuden aiheuttaja elinsiirtopotilailla. Krooninen siirrännäisnefropatia (chronic allograft nephropathy, CAN) on tärkeimpiä syitä siirteiden menetykseen munuaisensiirron jälkeen, ja CMV:n arvellaan lisäävän sen kehittymistä. Tutkimustieto CMV:n ja siirrännäisnefropatian yhteydestä on kuitenkin varsin rajallista, ja myös ristiriitaisia tuloksia on raportoitu. Tämän väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli tutkia CMV:n osuutta ja mahdollisia mekanismeja CAN:n kehittymisessä.

Ilkka Helanterä

Perintötekijät lastenreumassa

Lastenreuman perimmäiset syyt ovat yhä tuntemattomat. Se on monitekijäinen sairaus ja nykykäsityksen mukaan sen syntyyn vaikuttavat sekä perintö- että ympäristötekijät. Sekä geneettiset että ympäristötekijät vaikuttavat taudin ja sen alatyyppien esiintyvyyden eroihin eri väestöissä ja roduilla. Perintötekijöiden osuutta sairastavuuteen vahvistaa taudin suvuittainen kertyminen sekä kaksosaineistossa todettu konkordanssi. Lisäksi lastenreuman assosiotuminen tiettyihin kromosomi kuuden HLA-polymorfismeihin vahvistaa geneettisen komponentin osuutta.

Hanna Säilä