Leikkaustapa keskeinen nenänielun juveniilin angiofibrooman hoidossa

Nenänielun juveniili angiofibrooma on pääasiassa nuorten miesten harvinainen, histologisesti hyvänlaatuinen kasvain. Nenänielun juveniili angiofibrooma kykenee kasvaessaan syövyttämään luuta, mikä saattaa kallonpohjan läpi kasvavien kasvainten tapauksessa johtaa henkeä uhkaaviin komplikaatioihin. Suositeltava hoitomuoto on kasvaimen kirurginen poisto, mutta uusiutuminen ja persistoiva kasvu ovat kyseiselle kasvaimelle tyypillisiä. Valikoiduissa tapauksissa myös sädehoitoa voidaan harkita, jos kasvain on laajalle levinnyt, sijaitsee hankalassa paikassa tai uusintaleikkauksia on jo useita.

Suvi Renkonen

Uusia geenihoito­menetelmiä pahanlaatuisten aivokasvainten hoitoon

Pahanlaatuinen gliooma on aggressiivinen aivokasvaintyyppi, jonka hoitoennuste on erittäin huono. Potilaan elinaika diagnoosin jälkeen on keskimäärin vain noin 15 kuukautta, ja kasvain uusiutuu hoidosta huolimatta. Kasvainsolukon sietokyky perinteisiä hoitomuotoja vastaan johtaa tilanteeseen, jossa hoidon potilaalle aiheuttamat sivuoireet alkavat rajoittaa hoidon tehoa ja kestoa. Geenihoidon avulla voidaan kiertää nämä perinteisten hoitokeinojen rajoitukset glioomapotilaiden hoidossa.

Haritha Samaranayake

Papillaarisen ja follikulaarisen kilpirauhassyövän ennustekijät

Kilpirauhassyövän perushoito on mahdollisimman täydellinen kilpirauhasen poistoleikkaus, jonka jälkeen voidaan antaa vielä paikallinen sädehoito radioaktiivisella jodilla. Yleisesti hyväennusteisille papillaariselle ja follikulaariselle kilpirauhassyövälle on tyypillistä riski taudin uusiutumiseen jopa vuosikymmeniä primaarihoidon jälkeen. Pitkäaikaisen seurannan järjestäminen siten, että mahdolliset uusiutumat löydetään ajoissa ja ilman turhia tutkimuksia, on kasvava haaste. Tähän tarvitaan tietoa uusiutumista ennustavista tekijöistä.

Hanna Pelttari

Aivovaltimon pullistuman suonensisäisen hoidon pitkäaikais­ennuste

Aivovaltimon pullistumia hoidetaan sekä kallonavausleikkauksella että suonensisäisesti tukkimalla, embolisoimalla. Vaikka aivoverisuonten kuvantamismenetelmät ovat kehittyneet, on edelleen potilaita, joiden lukinkalvonalaiselle verenvuodolle ei löydy syytä. Väitöstutkimuksen tavoite oli selvittää aivovaltimon pullistumaa ja lukinkalvonalaista verenvuotoa sairastavien potilaiden pitkäaikaisennustetta ja kuvantamislöydöksiä lähes 10 vuoden seurannassa.

Liisa Pyysalo

Tietokonetomografia helpottaa äkillisen aivoverenkiertoshäiriön arviointia

Yleisimmin aivoinfarkti johtuu verihyytymän aiheuttamasta kallon sisäisen valtimon tukkeutumisesta. Tukkeutuneen verisuonen avaamiseen pyritään laskimonsisäisellä liuotushoidolla ja valtimonsisäisillä toimenpiteillä. Tietokonetomografiatutkimuksella on keskeinen rooli äkillisen aivoverenkiertohäiriön diagnostisessa selvittelyssä, ennusteen määrittämisessä ja hoidon valinnassa. Nykyaikaiset kuvauslaitteistot mahdollistavat anatomian selvittämisen lisäksi aivoverisuonten ja aivokudoksen verenkierron arvioimisen.

Niko Sillanpää

Sydäntä ja aorttaläppää muovaavat soluväliaineen proteiinit

Sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksissa havaitaan usein liiallista sidekudoksen kertymistä ja pehmytkudosten kalkkiutumista. Nämä tapahtumat ovat osallisena kudosten rakenteen uudelleenmuovautumisessa, jota tapahtuu esimerkiksi sydämessä kuormituksen lisääntyessä tai aorttaläpässä sen kalkkiutuessa. Soluja ympäröivällä soluväliaineella on tärkeä merkitys kudosten uudelleenmuovautumisessa.

Virva Pohjolainen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030