Mikä muuttui tartuntatautilaissa?

Kunnassa tartuntataudeista vastaavan lääkärin vastuu kasvaa, kirjoittaa Anni Virolainen-Julkunen.

Anni Virolainen-Julkunen

Tavoitteena laadukas palliatiivinen hoito oikeassa paikassa oikea-aikaisesti

Kuolemme yhä vanhempina ja myös kuolemansyyt ovat erilaiset kuin ennen (1). Samalla palliatiivisen hoidon tarve on viime vuosikymmeninä muuttunut. Lääkärilehden tässä numerossa esitellään palliatiivisen hoidon erityiskysymyksiä ajankohtana, jolloin ala kehittyy voimakkaasti ja yleinen keskustelu asiasta käy vilkkaana.

Tiina Saarto, Juha Saarnio, Antti Mäkitie

Potilas voi rekisteröidä EKG:nsä, mutta mihin sitä voi käyttää?

EKG:n rekisteröinti on nykyelektroniikalla mahdollista myös muille kuin terveydenhuollon ammattilaisille. Samalla potilaan rooli on muuttumassa merkittävästi.

Tuomo Nieminen, Jukka Putaala

Onko tervettä lihavuutta olemassa?

Kyllä on, mutta Suomessa osataan olla lihavia poikkeuksellisen epäterveellisesti, kirjoittaa Jussi Naukkarinen.

Jussi Naukkarinen

Mihin tarvitsemme big dataa terveydenhuollossa?

Velvollisuutemme on tuntea kaiken tuottamamme hoidon tuloksellisuus, kirjoittaa Martti Kekomäki.

Martti Kekomäki

Murros keuhkoahtaumataudin lääkehoidossa

Keuhkoahtaumataudin kulkua määrittävät hengitystieahtauman vaikeusaste, oirekuva, taipumus pahenemisvaiheisiin sekä alttius liitännäissairauksien kehittymiseen. Inhaloitavat lääkkeet ovat elämäntapamuutosten rinnalla keskeinen osa hoitoa.

Witold Mazur, Heikki Ekroos

Hormonikierukka ja rintasyöpä – miten tuoretta rekisteritutkimusta pitäisi tulkita?

Tuore tulos ei muuta kuvaa hormonikierukan vaikutuksesta rintasyövän riskiin, toteavat Seija Grénman ja Aila Tiitinen.

Seija Grénman, Aila Tiitinen

Terveyspyramidiin kuuluu myös uni

Siinä kannattaa viettää todellista laatuaikaa, kirjoittaa Timo Partonen.

Timo Partonen

Sivuonteloiden natiiviröntgenkuvia otetaan liikaa

Suomessa otetaan runsaasti nenän ja sivuonteloiden (NSO) röntgenkuvia akuutin märkäisen sivuontelotulehduksen diagnosoimiseksi, vuonna 2011 noin 13 kuvaa tuhatta asukasta kohti (1,2). Nenän ja sivuonteloiden sairaudet ovat yleisiä, natiiviröntgenkuvien saatavuus on hyvä ja kustannukset melko pienet.

Annika Luukkainen, Antti Markkola, Maija Hytönen, Sanna Toppila-Salmi

Kalliit myeloomalääkkeet käyttöön – mutta miten?

Myelooma on toiseksi yleisin hematopoieettinen syöpä ja se on käytännössä parantumaton. Viime vuosikymmeninä autologinen kantasolujen siirto ja uudet lääkkeet ovat kuitenkin pidentäneet selvästi elinaikaa. Ensin perinteisten solunsalpaajien rinnalle tulivat vaikutusmekanismiltaan uudenlaiset proteasomin estäjä bortetsomibi ja immunomodulatorinen lenalidomidi (1). Viime vuosina on hyväksytty kuusi uutta lääkettä uusiutuneen myelooman hoitoon. Proteasomin estäjä karfiltsomibi (2) sekä vasta-aineet elotutsumabi (3) ja daratumumabi (4,5) annetaan laskimoon. Suun kautta otettavat pomalidomidi, panobinostaatti ja iksatsomibi odottavat korvattavuuspäätöstä.

Raija Silvennoinen, Esa Jantunen

Liikunta on tärkeä hoito sepelvaltimotautipotilaalle

Aktiivisen liikunnan teho sydäninfarktien ehkäisyssä on parhaimmillaan samaa luokkaa kuin yhden ennustetta parantavan lääkkeen (1). Sepelvaltimotautipotilaan aktiivista liikuntaa ei ole syytä rutiininomaisesti kieltää tai rajoittaa – pikemminkin päinvastoin. Euroopan kardiologiyhdistyksen hoitosuosituksessa stabiilia sepelvaltimotautia sairastavalle suositellaan vähintään puolen tunnin liikuntasuoritusta vähintään kolmena päivänä viikossa (2).

Tuomas Kiviniemi

Haavanhoitoon kannattaa panostaa

Kroonisen haavan hoitoon on nyt panostettu Suomessa. Tampereen yliopistolliseen sairaalaan on perustettu moniammatillinen haavakeskus, ja vastaavat hankkeet muissa yliopistosairaaloissa etenevät vauhdilla. Moniammatillista haavanhoitoa on keskitetty menestyksellisesti ja innovatiivisesti myös pienemmissä sairaaloissa, esimerkkinä Kainuun keskussairaalan maakunnallinen jalkautunut haavapoliklinikka. Haavanhoidon asiantuntijaopinnot ovat lisänneet tasaisesti hoitajien osaamista. Nyt myös lääkäreille on tarjolla täydennyskoulutusta, kun Lääkäriliitto on hyväksynyt haavanhoidon erityispätevyysohjelman.

Ilkka Kaartinen, Leena Berg, Heli Lagus

”Miksi minut on vangittu, kun en ole pahaa tehnyt”

Suomen geriatrian professorit olivat tapaamisessaan yhtä mieltä: sitominen ei voi olla maan tapa, kirjoittaa Riitta Antikainen.

Riitta Antikainen

Lapsuusiän lihavuus uhkaa näkyä tulevaisuudessa sepelvaltimotautina

Lihavuuden ehkäisyn ja hoidon lisäksi tarvitaan julkista ohjausta ja yhteiskunnan rakenteiden tukea, kirjoittaa Juha Koskinen.

Juha Koskinen

Onko tyypin 1 diabetes autoimmuuni- vai infektiosairaus?

Tyypin 1 diabetesta pidetään yleensä autoimmuunisairautena. Tämä perustuu mm. siihen ajatukseen, että autoreaktiiviset T-solut tuhoavat haiman insuliinia tuottavia beetasoluja. Lisäksi tyypin 1 diabetesta sairastavilla on muita autoimmuunisairauksia useammin kuin muilla. Perusteeksi on esitetty myös tyypin 1 diabeteksen selvä kytkeytyminen HLA-geeneihin. Valtaosalla potilaista on HLA-DR4-DQ8-haplotyyppi, DR3-DQ2-haplotyyppi tai molemmat.

Mikael Knip

Vakaa sepelvaltimotauti: puukkoa, palloa vai pillereitä?

Stabiili sepelvaltimotauti on sydämen valtimoita ahtauttava sairaus, joka aiheuttaa tyypillisesti rasituksessa rinnan alueen kipua tai epämukavuutta. Oireet heijastuvat usein myös muualle ylävartalon alueelle ja ovat useimmiten helposti tunnistettavissa. Ne helpottuvat levolla tai nitrolla ja kestävät alle kymmenen minuuttia. Diagnoosin varmistamiseksi voidaan tarvita jatkotutkimuksia, joista yleisin on rasituskoe (1).

Pekka Porela

Tyypin 1 diabetes on ennustettavissa, mutta ei vielä ehkäistävissä

Tyypin 1 diabetes on lapsuudessa puhkeavista kroonisista sairauksista tavallisimpia. Taudin ilmaantuvuus on kasvanut maailmanlaajuisesti, ja Suomessa se on maailman suurin (1).

Olli Helminen, Mikael Knip, Riitta Veijola

Milloin ja miten nuorelta naiselta etsitään rintasyöpää?

Alle 40-vuotiailla naisilla rintasyöpä on harvinainen; sen riski on 0,4 %. Suomessa rintasyöpään sairastuu vuosittain keskimäärin 135 alle 40-vuotiasta naista, heistä noin 15 alle 30-vuotiaina. Kaikkiaan rintasyöpään sairastuu Suomessa noin 4 850 naista vuodessa (1). Riski sairastua rintasyöpään nuorena on samaa luokkaa kaikkialla maailmassa. Se on myös pysynyt vakaana eikä ole kasvanut vuosikymmenten aikana kuten yli 50-vuotiaiden naisten rintasyöpien ilmaantuvuus länsimaisen elämäntavan leviämisen myötä.

Katja Hukkinen

Kenelle kunnia kuuluu?

Kansainvälisten monikeskustutkimusten yleistyessä tiedeartikkelien kirjoittajalistat pitenevät. Vuonna 1981 suurin Thomson Reutersin indeksoiman tiedeartikkelin tekijämäärä oli 118. Nykyään biolääketieteellisillä tutkimuksilla voi olla jopa yli 2 000 tekijää (1).

Pertti Saloheimo

Epidemia on yhteinen haaste

Potilastyötä tekevä lääkäri on avainroolissa epidemioiden havaitsemisessa. Epidemiaepäilyn herätessä lääkärin ensimmäinen yhteistyötaho on oman sairaanhoitopiirin infektiolääkäri, infektiontorjuntayksikkö ja kunnan tartuntataudeista vastaava lääkäri. Lääkärin voi olla vaikeaa tunnistaa oma roolinsa epidemiaselvityksen toimenpideviidakossa. Valppaus tunnistaa poikkeava määrä infektio-oireisia potilaita tai mikrobilöydöksiä ja hyvät yhteistyötaidot ovat kuitenkin riittävät työkalut epidemiaselvitystyön käynnistämiseen, eikä monimutkaisia toimintaohjeita tarvitse osata ulkoa.

Reetta Huttunen, Jaana Syrjänen