Kuudes tiedekunta ja rahoituksen tehokas kohdistaminen – koulutus kirvoitti värikästä keskustelua valtuuskunnassa
Valtuuskunnan kokouksen yksi keskustelua herättävimmistä aiheista oli lääketieteellinen koulutus. Opiskelupaikkojen määrät, ulkomailla opiskelu ja mahdollisuudet harjoitteluun Suomessa sekä erikoistumiskoulutuksen rahoitus herättivät keskustelua.
Valtuuskunnan keskustelussa koulutuksesta korostui kaksi näkökulmaa: lääketieteen opiskelijoiden lukumäärä ja koulutuksen laatu sekä riittävä rahoitus.
Lupa- ja valvontaviraston viime vuonna myöntämistä lääkärin oikeuksista lähes 30 prosenttia myönnettiin lääkäreille, jotka olivat suorittaneet tutkintonsa Suomen ulkopuolella. Yli 90 prosenttia ulkomailla opiskelevista suunnittelee vähintään melko varmasti palaavansa Suomeen töihin valmistumisensa jälkeen. Työikäisten lääkäreiden määrä kasvaa arviolta 300–400 lääkärillä vuosittain.
Lääkäriliiton puheenjohtaja Niina Koivuviita nosti esiin jo puheenjohtajan katsauksessaan, että eurooppalaisen lainsäädännön mukaan kaikki EU:ssa valmistuneet lääkärit ovat samalla viivalla. Työnantajien keskuudessa on Koivuviidan mukaan noussut esiin kysymyksiä siitä, miten kliiniset taidot kehittyvät ulkomailla opiskelevilla medisiinareilla. Hän muistutti siitä, että Suomessa odotukset vastavalmistuneille ovat verrattain korkealla.
– Me emme ole se kultainen standardi, vaan muuta Eurooppaa edellä, Koivuviita totesi.
Koivuviita pohti, että hyvinvointialueilla voisi olla hyvä tilaisuus houkutella vastavalmistuneita lääkäreitä ulkomailta lupaamalla laadukasta kollegiaalista tukea uran alkuvaiheessa. Toisaalta valtuuskunnassa nousi esiin huoli siitä, että kollegoilla on oikeus olettaa vastavalmistuneellakin lääkärillä olevan tietyt valmiudet hallussaan.
Valtuuskunnan jäsen Pirkka Pekkarinen heitti luovan repliikin.
– Jos halutaan lisää lääkäreitä, miksi ei tuoda samaa maksullista mallia kuin Romaniassa esimerkiksi Espoon Jorviin. Uusi tiedekunta, proffat ja rakennus!
Rahoituksen ohjauduttava koulutukseen
Valtuuskunnassa nousi esiin se, että hyvinvointialueiden säästötoimet näkyvät jo opetusklinikoissa ja yliopistollisissa sairaaloissa. Harjoituspaikoista on ollut pulaa.
Tulevien erikoislääkäreiden kouluttautuminen herätti keskustelua myös maantieteellisenä kysymyksenä. Merkittävä osa opiskelijoista esimerkiksi Oulussa ja Kuopiossa on uusmaalaisia ja haluaa palata kotiseudulleen.
Valtuuskunnan jäsen Tiina Ukkonen muistutti, ettei hyvää lääkäriyttä ratkaista huippuarvosanoilla ennen lääketieteellisiä opintoja. Ymmärrys omasta seutukunnasta on myös tärkeää.
– Mikään ei korvaa lääkärin ymmärrystä potilaasta ja myös omasta alueesta.
Koulutukseen kohdistuneet leikkaukset ja rahoituksen ohjauksen puute koettiin hankalaksi.
– Rahoituksen määrä on laskenut puoleen, se ei ole riittänyt koulutuksen kustannuksiin, eikä rahaa ole välttämättä käytetty koulutukseeen. Raha pitäisi voida oikeasti ohjata koulutuskustannuksiin, valtuuskunnan jäsen Suvi Lähdeoja painotti.
Säästötoimet koettelevat opiskelijoita
Lääkäriliiton politiikkatoimialan johtaja Jukka Mattila kävi omassa katsauksessaan läpi koulutuksen nykytilaa. Lääketieteellisten tiedekuntien aloituspaikat ovat lisääntyneet merkittävästi viimeisen 30 vuoden aikana, vuoden 1995 reilusta 360 paikasta lähelle 860 paikkaa. Terveyskeskusten virkojen määrä on lisääntynyt neljänneksellä. Tällä hetkellä ulkomailla opiskelee yli 1100 suomalaista lääketieteen opiskelijaa.
– Iso kysymys on, minne määrät kohdistuvat. Ennakointia ja kehittämistä tarvitaan. Tämä pitäisi tietoisesti ratkaista.
Valtuuskunnassa kiiteltiin sitä, että keskinäinen keskustelu koulutuksen laadusta ja sen resursoinnista on herättänyt kokouksessa runsaasti huomiota.
Valtuuskunnan jäsen Rebecca Suomi totesi, että kärjistetysti voidaan sanoa opiskelijoiden olevan jo koulutuskriisin keskellä.
– Säästötoimet uhkaavat viivästyttää meidän opiskelijoiden valmistumista ja erikoistumiskoulutukseen pääsyä. Tällä hetkellä opiskelijoiden keskuudessa se näkyy siten, että amanuenssipaikkoja on vähennetty. Perheelliset opiskelijat eivät välttämättä voi muuttaa toiselle paikkakunnalle tekemään erikoistumisopintoja.
Suomi totesi, että nuorten lääkäreiden koulutukseen pitää panostaa riittävästi ja vahvistaa kansallista yhteistyötä.
Liiton tavoitteena on päivittää koulutuspoliittiset tavoitteet ”Lääkärikoulutuksen visioksi” ja käsitellä sen kautta koko lääkärin ura- ja koulutuspolun eri vaiheet. Ensityötä tehdään keväällä professiovaliokunnissa. Mattilan mukaan vision tavoitteena on tukea liiton vaikuttamistyötä ensi vuoden eduskuntavaaleissa.
– Lääketieteellisen koulutuksen pitäisi olla sellaista, että sitä kautta päästään töihin ja koulutuksen resurssit on kohdistettu oikein.
