Eroon hoidon tarpeen arvioinnista?
Ei ehkä kokonaan, mutta hoidon jatkuvuuden avulla se saadaan toimimaan, sanovat lääkärit.
Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen johtaja Timo Aronkytö totesi hiljattain US-blogissaan, että hoidon tarpeen arviointi olisi perusteltu normin purun kohde.
Hänen mukaansa hoidon tarpeen arviointi on toisenlaiseen aikaan syntynyt portinvartijamalli.
– Nyt suunta on kohti jatkuvia hoitosuhteita, tiimityötä ja suoraa pääsyä ammattilaisen luo. Kun tavoitteena on oikea-aikainen hoito, prosesseja pitäisi yksinkertaistaa, ei monimutkaistaa, hän kirjoittaa.
Lääkärilehti kysyi näkemystä asiasta lääkäreiltä eri puolilta Suomea.
– Olen samaa mieltä. Hoidon tarpeen arviointi on oman aikansa ilmiö. Se pitäisi saada purettua pois, sanoo yleislääketieteen professori Juha Auvinen Oulun yliopistosta.
Auvinen näkee, että hoidon tarpeen arviointi on kehitetty tilanteeseen, jossa perusterveydenhuoltoa ei ole riittävästi resursoitu ja halutaan jollain tavalla organisaatiokeskeisesti hallita työkuormaa.
– On illuusio, että kun etukäteen hoitaja kyselee tarkemmin, se jollain tavalla nopeuttaisi prosessia ja lääkäriaikojen saatavuus olisi parempi. Näin asia ei ole.
Ylipäätään hoidon tarpeen arvioinnissa on kyse suomalaisesta erikoisuudesta, jota ei muiden Euroopan maiden perusterveydenhuollossa tunneta.
Nopea yhteys omahoitajaan
Kustannustehokkain systeemi toimisi Auvisen mielestä niin, että potilas saisi välittömästi yhteyden omahoitajaan tai nopean vastauksen soittopyyntöönsä.
– Omahoitaja varaa ajan lääkärille tai hoitaa muutoin asian saman tien. Kun potilas on tuttu, päästään paremmin puhelimessakin asiasta jyvälle. Omalääkärin vastaanotolle pitäisi päästä matalalla kynnyksellä, Auvinen sanoo.
Hän ei näe järkevänä käyttää paljon aikaa puhelimessa sen selvittämiseen, mikä potilaalla on, jotta ei tarvittaisi lääkäriaikaa.
– Perusterveydenhuollossa pitäisi päästä matalalla kynnyksellä yleislääkärin vastaanotolle. Matalan kynnyksen pääsy on laatutekijä. Syöpälääkärit ovatkin nyt tuoneet esille, että heikko pääsy lääkärin vastaanotolle johtaa siihen, että syövät diagnosoidaan hitaammin, hän sanoo.
Tämä kaikki vaatii kuitenkin parempaa perusterveydenhuollon resursointia.
Auvinen muistuttaa, että hoidon tarpeen arviointi on eri asia kuin päivystysten triage.
– Sille on ilman muuta paikkansa.
Jonkinlainen arviointi tarvitaan
Perusterveydenhuollon ylilääkäri Atte Veteläinen Kainuun hyvinvointialueelta ymmärtää hyvin, miksi hoidon tarpeen arvioinnista luopumisesta keskustellaan.
– Samaan aikaan realiteetit ovat ainakin Kainuussa sellaisia, että jonkinlainen arviointi on oltava, jotta pystymme kohdistamaan resurssit oikein. Sillä on myös tärkeä funktio kiireellisen hoidon tunnistamisessa ja järjestämisessä. Eihän potilas aina tiedä, milloin pitäisi ottaa yhteyttä päivystykseen ja milloin kiireettömään linjaan, hän pohtii.
Kainuussa hoidon tarpeen arvioinnit tulevat nykyään valtaosin omahoitajalle, sillä takaisinsoittojärjestelmä tunnistaa potilaan puhelinnumeron perusteella. Kun hoitaja tuntee potilaan, arviointi on helpompi tehdä.
– Hoidon tarpeen arviointi ei saa vaikeuttaa potilaan pääsyä lääkärin vastaanotolle. Lääkärille pitää päästä matalalla kynnyksellä. Kun hoidon jatkuvuus on kunnossa, se palvelee sekä potilasta että lääkäriä, Veteläinen näkee.
Verraton tapa tehdä työtä
Tuusulan terveysasemalla Keski-Uudenmaan hyvinvointialueella työskentelevä yleislääketieteen erikoislääkäri Tuure Ärling näkee, että ratkaisun avain on omalääkärin työparina toimiva omahoitaja, joka tuntee potilaat. Kokonaan hänkään ei luopuisi hoidon tarpeen arvioinnista.
– Hyvin potilaan tunteva hoitaja, jolla on hyvä yhteistyö lääkärityöparinsa kanssa, pystyy hoitamaan asioita tehokkaasti ja laadukkaasti, Ärling sanoo.
Hänellä itsellään on omalääkäri-omahoitaja-mallista nyt reilu puolen vuoden kokemus ja tämä toimintamalli on parasta, mitä työelämässä on tähän mennessä tullut vastaan.
Ärling on viime marraskuusta saakka työskennellyt omalääkärinä yhdessä omahoitaja-työparinsa Risto-Matti Huuskon kanssa. Aluksi kyseessä oli pilotti, mutta nyt se jatkuu toistaiseksi ja sitä kehitetään koko ajan, tavoitteena skaalaminen laajemmaksi toimintamalliksi. Seuraavassa vaiheessa Keusoten Tuusulan terveysaseman väestöä o suunniteltu jaettavaksi samaan tapaan muillekin lääkäreille syksyn 2026 aikana.
– Tämä on verraton tapa tehdä työtä, Ärling iloitsee.
Hänen väestönsä koko oli pilotin alkaessa 1700 ja maaliskuusta 2026 alkaen 2200 henkilöä. Kesäkuun alusta työnkuvaan tulee lisäksi päivä viikossa sektorityötä. Päivittäin tapahtuvan tilastoinnin ja seurannan perusteella Ärling näkee hyvin realistiseksi sen, että pystyy sektorityötkin huomioiden vastaamaan tehokkaasti oman väestönsä kysyntään.
– Valmis toimintamalli ei siis vielä ole, mutta sen potentiaali on erinomainen, kun suunnittelu ja toteutus tehdään huolellisesti, hän sanoo.
Hyöty tuli kuukausissa
– Olen yllättynyt siitä, miten nopeasti jatkuvuuden hyöty on tullut. Parissa kolmessa kuukaudessa meillä oli käytännössä selvillä palveluiden suurkuluttajat, se porukka, joka työllistää meitä eniten, Ärling kertoo.
Hän on huomannut, että kun potilaan oppii tuntemaan, vaikeat asiat ja vaikeat potilaat muuttuvat nopeasti helpoiksi. Sen myötä lääkäri voi pitää huomattavasti enemmän vastaanottoja, koska aika ei kulu potilaisiin tutustumiseen.
– Totta kai he ovat minuakin ensimmäisellä vastaanotolla työllistäneet, koska se on se tutustumisvastaanotto, hän huomauttaa.
Edelleen tulee välillä uusia työläitä potilaita, mutta loppujen lopuksi niin harvoin, ettei se kuormita Ärlingiä.
– Jatkuvuus on tässä se homman juju. Tiimimallit eivät sitä jatkuvuutta pysty tuottamaan.
Hän on huomannut, että myös kansalaiset rakastavat omalääkärimallia.
Potilaat, jotka aiemmin ovat saattaneet kokea hoidon tarpeen arviota tekevän hoitajan portinvartijana, joka estää lääkärille pääsyn, tuntuvat nyt luottavan hoitajaan.
– Omahoitajani tekee loistavaa hoidon tarpeen arviointia ilman paineita siitä, voiko potilaan laittaa lääkärille, Ärling kertoo.
