Tapasin illallisen merkeissä kanadalaisen pariskunnan. Aviopari kehui maidemme yhtäläisyyksiä: laadukasta koulutusta, puhdasta luontoa ja ilmaista terveydenhuoltoa. Jouduin oikaisemaan, etteivät lääkäri- ja sairaalakäynnit ole maksuttomia Suomessa, eivätkä kaikki ole perusterveydenhuollossa samassa jonossa. Suomalaiserityisessä tilkkutäkissä on pari pikakaistaa.

Ammatillisesti ja eettisesti tilanne on haastava ja monelle lääkärille tuttu: henkilöstöstä on pulaa ja työtoverit vaihtuvat taajaan. Lääkärin tehtävä on silti huolehtia jokaisesta potilaasta parhaalla mahdollisella tavalla.

Kolmen vuoden takaisen sote-uudistuksen keskeinen tavoite oli vahvistaa perusterveydenhuoltoa. Palvelujen saatavuutta piti parantaa ja terveyseroja kaventaa. Miten kehitys on edennyt?

Potilaat joutuvat odottamaan perusterveydenhuollossa hoitoon pääsyä entistä kauemmin, selviää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuoreista tilastoista. Samaan aikaan sairauskuluvakuutukset, työterveyshuolto ja tehokkaat digiklinikat tarjoavat osalle mahdollisuuden päästä lääkärin pakeille parhaimmillaan vartissa.

Toisaalta on rintamalta hyviäkin uutisia. Erikoissairaanhoidossa hoitojonot ovat kehittyneet myönteiseen suuntaan. Vuonna 2025 yli puoli vuotta hoitoa odottaneiden määrä väheni valtakunnallisesti kaksi prosenttiyksikköä 12,7 prosenttiin. Osa hyvinvointialueista on saanut kurottua alijäämäänsä ja purettua jonoja.

Joillain alueilla haasteet ovat kovia. Tilannetta ei helpota alueellisen autonomian rajallisuus. Aluevaltuustot saavat ensi sijassa päättää siitä, mistä höylätään. Demokratia valjuuntuu, kun todellista vaikutusvaltaa on vain nimellisesti.

Omalääkärimallista on helppo keskustella. Toivottavasti myös rahoituksesta, ohjausmallista ja hoidon laadusta aidosti väitellään, kun Suomi-areena ja eduskuntavaalit lähestyvät.

Malleja löytyy maailmalta. Tapaamani kanadalaisrouvat pohtivat, että kun rikkaat ja köyhät ovat samassa jonossa, kaikki pääsevät lääkärille nopeasti. Äveriäs pariskunta oli ylpeä maastaan.

Yksi tärkeimmistä keskustelua ohjaavista tekijöistä on näkemys oikeudenmukaisuudesta ja luottamuksesta.

Luottamuksesta onkin tullut uusi trendi. Organisaatiot hakevat uskottavuutta nostamalla esiin kunkin roolia kriisinkestävyyden, varautumisen tai turvallisuuden näkökulmasta. Terveydenhuoltojärjestelmä on turvallisuuden ytimessä, eikä siihen tarvita drooneja ja vaaratiedotteita.

On merkityksellistä, että laki takaa yhdenvertaisen hoidon kaikille. Tärkeää olisi tarkastella sitä, mitä yhdenvertainen hoito käytännössä tarkoittaa – ja toteutuuko se. Jos ei toteudu, sillä on väistämättä seurauksensa luottamukseen ja yhteiskuntajärjestykseen.

Peruutuspeilistä vastausta ei löydy. Menneinä vuosikymmeninä ikäpyramidi näytti pyramidilta ja rahaa riitti. Nyt tilanne on päinvastoin. Tilkkutäkin tuuletusta odotellessa lääkärikunnan ei auta kuin keskittyä omaan työhönsä ja tehdä parhaansa.

Osaamista ja velvollisuudentuntoa riittää, siitä eivät muutokset jää kiinni.