Anestesialääkäri Sirkka Kilpua kuoli kielisyöpään Joensuussa.

Hän syntyi Oulussa vuonna 1957 Aimo ja Eeva Kilpuan kolmilapsisen perheen nuorimpana. Hän kirjoitti kuuden laudaturin arvosanoin ylioppilaaksi vuonna 1976 ja valmistui lääkäriksi -82 Oulussa. Hän valmistui anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäriksi 1990.

Sirkka teki työuransa Pohjois-Karjalan keskussairaalassa nykyisessä Siun sotessa, jossa aloitti työskentelyn 1984 ja siirtyi täältä eläkkeelle päiväkirurgisen yksikön osastonylilääkärin virasta tammikuussa 2021. Yliopistosairaalajakso katkaisi pariksi vuodeksi tämän yli 30-vuotisen työputken. Sirkalla oli äidillisen lämmin ote etenkin nuorempiin kollegoihin ja lapsipotilaisiin. Työkaverit eivät muista hänen koskaan suuttuneen. Aina löytyi ymmärrystä. Kaikki murheet kerrottiin Sirkalle, joka oikeasti kuunteli.

Sirkka oli enemmän kuin ”aika hyvä ihmiseksi”. Luotettava ystävä. Hän ei korostanut itseään tai mielipiteitään. Hän oli huumorintajuinen, toiset huomioon ottava, tarkka, jalat maassa kulkija. Hän piti hyvästä ruoasta ja juomasta. Elämän kohokohtia olivat keväiset Lapin laskettelu- ja hiihtoretket. Silloin hän oli onnellisin. Lapissa hän kohtasi myös Markun, loppuelämän sydänystävän.

Sirkalla ei ollut omaa perhettä. Tärkeitä ystävien lisäksi olivat veljet Kari ja Seppo. Karin kuoleman jälkeen tämän lapset ja lapsenlapset olivat lähellä Sirkan sydäntä. Lapsena hän puolusti Seppo veljeään. Jos Seppoa kiusattiin, hän pelasti tilanteen. Tuli ja otti kiusaajasta niskalenkin. Tämä oli kuuluisa ja kunnioitusta herättävä manööveri koko korttelin alueella.

Vuosi syöpäleikkauksesta todettiin etäpesäkkeet. Tauti oli aggressiivinen. Hoidot lopulta lopetettiin tehottomina. Sirkka lääkärinä ymmärsi väistämättömän. Hän ei pelännyt kuolemaa vaan yksinäisyyttä. Sirkka joutui luopumaan rakkaasta Siru koirasta, hänen eläkepäiviensä ilosta. Sirkan veli ja ystävät Anne, Arja, Helli, Jaana, Marja-Leena, Raili, Sari ja Sirpa olivat jokainen vuorollaan saattohoidon aikana Sirkan seurana yötä päivää. Sirpa ja Seppo pitivät häntä kädestä, kun elämä päättyi.

Sirkkaa jäivät kaipaamaan Seppo-veli, muut sukulaiset, suuri joukko ystäviä ja työtovereita.