Lopetan työt Lääkäriliiton viestintäjohtajana syyskuun kymmenentenä päivänä. Aloitin vajaat viisi vuotta sitten, ja soitin ensimmäiseksi työttömyyskassaan ymmärtääkseni alan työllisyyden dynamiikan paremmin.

Puhelu jäi mieleen. Minulle vastattiin, että eipä niitä työttömiä lääkäreitä juuri ole. Ja jos on, saattaa olla parempi, että eivät ole töissä.

Aion kuitenkin neuvoa seuraajaani tekemään samoin, koska:

Lääkärin ammatti on suuren muutoksen edessä, enkä ole täysin varma, ovatko lääkärit tai liitto täysin hahmottaneet muutoksen kokoluokkaa. Valtiontalouden kuoppa yhdistettynä tekoälymurrokseen aiheuttaa tilanteen, jossa lääkärityön kysyntä muuttuu radikaalilla tavalla. Jos ja kun vertaisarvioitu tutkimus osoittaa, että tekoäly diagnosoi paremmin kuin ihminen, ei ole eettisesti oikein, ettei tekoälyä hyödynnettäisi niillä erikoisaloilla, joihin se soveltuu.

On myös hymistelyä väittää, etteikö tällä tulisi olemaan henkilöstövaikutuksia tilanteessa, jossa säästöjä haetaan aivan kaikkialta.

Samaan aikaan lääkäreitä tulee työmarkkinoille 300–400 vuodessa enemmän kuin eläkkeelle lähtee. Taloustilanteen vuoksi on selvää, ettei julkisessa terveydenhuollossa lääkäreiden määrä juuri lisäänny, jo ilmankin tekoälymurrosta. Tästä seuraa työn tarjonnan lisääntyminen yksityissektorilla, mikä taas johtanee hintojen ja ansioiden laskuun.

Luultavin tulevaisuudenkuva on, että lääkäreiden työllisyys ja ansiot heikkenevät, mutta potilaan mahdollisuus saada hyvää hoitoa paranee. Lääkäriliiton toimiston mottona on ollut “Jäsenten eduksi, potilaan parhaaksi”. On luultavaa, että tämän korulauseen sisäinen ristiriita tulee entistä näkyvämmäksi tulevaisuudessa. Silloin liiton pitää valita, kumpaa edunvalvonnassa painotetaan.

Ja mitä minulle sitten tapahtuu?

En tiedä.

Minua rekrytoitiin Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen yhteiskuntasuhdejohtajaksi keväällä, ehdotin asian hoitamista yrityksen kautta, perustin yrityksen, tein tarjouksen, irtisanouduin liitosta ja pääsin mediaan monta kertaa. En kertaa tässä asian yksityiskohtia, Facebook-sivuillani asia on käyty perusteellisesti läpi.

Lopuksi haluan sanoa, että on ollut kunnia edistää lääkäreiden asiaa. Minulla on ollut mainiot työkaverit, ja Suomessa ei ole toista ammattikuntaa, joka suhtautuisi työhönsä yhtä suurella vastuuntunnolla, kouluttaen ja kehittäen itseään koko työuran ajan. Ajattelen, että liiton tärkein tehtävä on vaalia tätä eetosta.

Memoria amicitiae nostrae semper manebit.