Terveyspyramidiin kuuluu myös uni

Siinä kannattaa viettää todellista laatuaikaa, kirjoittaa Timo Partonen.

Timo Partonen

Sivuonteloiden natiiviröntgenkuvia otetaan liikaa

Suomessa otetaan runsaasti nenän ja sivuonteloiden (NSO) röntgenkuvia akuutin märkäisen sivuontelotulehduksen diagnosoimiseksi, vuonna 2011 noin 13 kuvaa tuhatta asukasta kohti (1,2). Nenän ja sivuonteloiden sairaudet ovat yleisiä, natiiviröntgenkuvien saatavuus on hyvä ja kustannukset melko pienet.

Annika Luukkainen, Antti Markkola, Maija Hytönen, Sanna Toppila-Salmi

Kalliit myeloomalääkkeet käyttöön – mutta miten?

Myelooma on toiseksi yleisin hematopoieettinen syöpä ja se on käytännössä parantumaton. Viime vuosikymmeninä autologinen kantasolujen siirto ja uudet lääkkeet ovat kuitenkin pidentäneet selvästi elinaikaa. Ensin perinteisten solunsalpaajien rinnalle tulivat vaikutusmekanismiltaan uudenlaiset proteasomin estäjä bortetsomibi ja immunomodulatorinen lenalidomidi (1). Viime vuosina on hyväksytty kuusi uutta lääkettä uusiutuneen myelooman hoitoon. Proteasomin estäjä karfiltsomibi (2) sekä vasta-aineet elotutsumabi (3) ja daratumumabi (4,5) annetaan laskimoon. Suun kautta otettavat pomalidomidi, panobinostaatti ja iksatsomibi odottavat korvattavuuspäätöstä.

Raija Silvennoinen, Esa Jantunen

Liikunta on tärkeä hoito sepelvaltimotautipotilaalle

Aktiivisen liikunnan teho sydäninfarktien ehkäisyssä on parhaimmillaan samaa luokkaa kuin yhden ennustetta parantavan lääkkeen (1). Sepelvaltimotautipotilaan aktiivista liikuntaa ei ole syytä rutiininomaisesti kieltää tai rajoittaa – pikemminkin päinvastoin. Euroopan kardiologiyhdistyksen hoitosuosituksessa stabiilia sepelvaltimotautia sairastavalle suositellaan vähintään puolen tunnin liikuntasuoritusta vähintään kolmena päivänä viikossa (2).

Tuomas Kiviniemi

Haavanhoitoon kannattaa panostaa

Kroonisen haavan hoitoon on nyt panostettu Suomessa. Tampereen yliopistolliseen sairaalaan on perustettu moniammatillinen haavakeskus, ja vastaavat hankkeet muissa yliopistosairaaloissa etenevät vauhdilla. Moniammatillista haavanhoitoa on keskitetty menestyksellisesti ja innovatiivisesti myös pienemmissä sairaaloissa, esimerkkinä Kainuun keskussairaalan maakunnallinen jalkautunut haavapoliklinikka. Haavanhoidon asiantuntijaopinnot ovat lisänneet tasaisesti hoitajien osaamista. Nyt myös lääkäreille on tarjolla täydennyskoulutusta, kun Lääkäriliitto on hyväksynyt haavanhoidon erityispätevyysohjelman.

Ilkka Kaartinen, Leena Berg, Heli Lagus

”Miksi minut on vangittu, kun en ole pahaa tehnyt”

Suomen geriatrian professorit olivat tapaamisessaan yhtä mieltä: sitominen ei voi olla maan tapa, kirjoittaa Riitta Antikainen.

Riitta Antikainen

Lapsuusiän lihavuus uhkaa näkyä tulevaisuudessa sepelvaltimotautina

Lihavuuden ehkäisyn ja hoidon lisäksi tarvitaan julkista ohjausta ja yhteiskunnan rakenteiden tukea, kirjoittaa Juha Koskinen.

Juha Koskinen

Onko tyypin 1 diabetes autoimmuuni- vai infektiosairaus?

Tyypin 1 diabetesta pidetään yleensä autoimmuunisairautena. Tämä perustuu mm. siihen ajatukseen, että autoreaktiiviset T-solut tuhoavat haiman insuliinia tuottavia beetasoluja. Lisäksi tyypin 1 diabetesta sairastavilla on muita autoimmuunisairauksia useammin kuin muilla. Perusteeksi on esitetty myös tyypin 1 diabeteksen selvä kytkeytyminen HLA-geeneihin. Valtaosalla potilaista on HLA-DR4-DQ8-haplotyyppi, DR3-DQ2-haplotyyppi tai molemmat.

Mikael Knip

Vakaa sepelvaltimotauti: puukkoa, palloa vai pillereitä?

Stabiili sepelvaltimotauti on sydämen valtimoita ahtauttava sairaus, joka aiheuttaa tyypillisesti rasituksessa rinnan alueen kipua tai epämukavuutta. Oireet heijastuvat usein myös muualle ylävartalon alueelle ja ovat useimmiten helposti tunnistettavissa. Ne helpottuvat levolla tai nitrolla ja kestävät alle kymmenen minuuttia. Diagnoosin varmistamiseksi voidaan tarvita jatkotutkimuksia, joista yleisin on rasituskoe (1).

Pekka Porela

Tyypin 1 diabetes on ennustettavissa, mutta ei vielä ehkäistävissä

Tyypin 1 diabetes on lapsuudessa puhkeavista kroonisista sairauksista tavallisimpia. Taudin ilmaantuvuus on kasvanut maailmanlaajuisesti, ja Suomessa se on maailman suurin (1).

Olli Helminen, Mikael Knip, Riitta Veijola

Milloin ja miten nuorelta naiselta etsitään rintasyöpää?

Alle 40-vuotiailla naisilla rintasyöpä on harvinainen; sen riski on 0,4 %. Suomessa rintasyöpään sairastuu vuosittain keskimäärin 135 alle 40-vuotiasta naista, heistä noin 15 alle 30-vuotiaina. Kaikkiaan rintasyöpään sairastuu Suomessa noin 4 850 naista vuodessa (1). Riski sairastua rintasyöpään nuorena on samaa luokkaa kaikkialla maailmassa. Se on myös pysynyt vakaana eikä ole kasvanut vuosikymmenten aikana kuten yli 50-vuotiaiden naisten rintasyöpien ilmaantuvuus länsimaisen elämäntavan leviämisen myötä.

Katja Hukkinen

Kenelle kunnia kuuluu?

Kansainvälisten monikeskustutkimusten yleistyessä tiedeartikkelien kirjoittajalistat pitenevät. Vuonna 1981 suurin Thomson Reutersin indeksoiman tiedeartikkelin tekijämäärä oli 118. Nykyään biolääketieteellisillä tutkimuksilla voi olla jopa yli 2 000 tekijää (1).

Pertti Saloheimo

Epidemia on yhteinen haaste

Potilastyötä tekevä lääkäri on avainroolissa epidemioiden havaitsemisessa. Epidemiaepäilyn herätessä lääkärin ensimmäinen yhteistyötaho on oman sairaanhoitopiirin infektiolääkäri, infektiontorjuntayksikkö ja kunnan tartuntataudeista vastaava lääkäri. Lääkärin voi olla vaikeaa tunnistaa oma roolinsa epidemiaselvityksen toimenpideviidakossa. Valppaus tunnistaa poikkeava määrä infektio-oireisia potilaita tai mikrobilöydöksiä ja hyvät yhteistyötaidot ovat kuitenkin riittävät työkalut epidemiaselvitystyön käynnistämiseen, eikä monimutkaisia toimintaohjeita tarvitse osata ulkoa.

Reetta Huttunen, Jaana Syrjänen

Mikrobilääkeresistenssin torjunnassa puheista tekoihin

Pohjoismaiden mikrobilääkeherkkyystilanne on hyvä, mutta menossa huonompaan suuntaan.

Antti Hakanen, Anni Virolainen-Julkunen

Työkaluja sydäninfarktin hoidon laadun arviointiin

Kun valitaan oikeat mittarit, myös hoitotulokset paranevat, kirjoittaa Mikko Pietilä.

Mikko Pietilä

Monisairastavuus – uusi kansantautiko?

Monisairastavuus yleistyy iän karttuessa ja se johtaa myös monilääkitykseen.

Timo Strandberg, Riitta Antikainen

Tervasta täsmähoitoihin – psoriaasin muuttunut kuva

Psoriaasi on kokenut muodonmuutoksen pitkäaikaisesta "pintaviasta" systeemisairaudeksi. Tautikäsite pitää sisällään iho- ja nivelpsoriaasin lisäksi myös liitännäissairaudet. Varsin pitkään on tiedetty psoriaasipotilaille syystä tai toisesta kumuloituvan muuta väestöä enemmän sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöitä, kuten ylipainoa, kohonneita verenpaine- ja lipidiarvoja ja diabetesta. Psoriaasi onkin osoitettu mm. sydäninfarktin itsenäiseksi riskitekijäksi (1). Näitä yhdistää elimistön krooninen lieväasteinen inflammaatio, jota krooniseen psoriaasitulehdukseen ja mm. lihavuuteen liittyvät proinflammatoriset sytokiinit ylläpitävät. Sydän- ja verisuonisairauksien lisäksi psoriaasin liitännäissairauksia ovat mm. tulehdukselliset suolistosairaudet (noin nelinkertainen Crohnin taudin riski), iriitti, masennus ja alkoholin liikakäyttö.

Tarja Mälkönen, Leena Koulu

Värttinäluun alaosan murtuman hoito on muuttunut – mutta miksi?

Värttinäluun alaosan murtuma on yläraajan yleisin murtuma (1). Eniten niitä esiintyy kasvuikäisillä pojilla ja vaihdevuosi-iän ohittaneilla naisilla, ja yleensä murtuma syntyy ojennetun käden varaan kaatuessa. Yleisin on Collesin murtuma, johon voi liittyä sekä radiologisesti havaittavaa ns. lyhentymää, nivelpinnan kallistumaa sekä pirstaleisuutta. Monimuotoisuuden vuoksi vamman radiologinen tulkinta ja hoitolinjan valinta voi olla haastavaa.

Nina Lindfors

Aorttaläpän ahtauman hoito murroksessa

Tekoläppä asennetaan entistä useammin katetritekniikalla (TAVI). Tarvitaan hoitotulosten arviointia, kirjoittavat Markku Eskola, Mikko Savontaus ja Timo Mäkikallio.

Markku Eskola, Mikko Savontaus, Timo Mäkikallio

Lääkäriä tarvitaan vanhuspalvelujen muutoksissa

Kotihoidon parantaminen on kohtalonkysymys, mutta kotona asumisella on rajansa, kirjoittaa Marja Jylhä.

Marja Jylhä