Rytmihäiriötahdistin

Rytmihäiriötahdistin on yleistynyt nopeasti ja vakiinnuttanut asemansa myös meillä Suomessa henkeä uhkaavien rytmihäiriöiden hoidossa. Ennen hoitopäätöstä potilas tutkitaan laajasti. Elektrofysiologisessa tutkimuksessa selviävät potilaan henkeä uhkaavan rytmihäiriön ominaisuudet. Rytmihäiriötahdistin ohjelmoidaan kullekin potilaalle yksilöllisesti tehtyjen tutkimusten perusteella.

Sinikka Yli-Mäyry

Glukosamiinisulfaatti nivelrikon hoidossa

Nivelrikkoa ei voida parantaa, mutta sen oireita voidaan lieventää. Nivelrikon kivun hoidossa on perinteisesti käytetty anti-inflammatorisia analgeetteja. Nyt käytössämme on ollut muutaman vuoden ajan suun kautta annosteltava glukosamiinisulfaattivalmiste nivelrikon oireenmukaiseen hoitoon. Hoitoa suositetaan käytettävän 4-12 viikkoa ja tarvittaessa pitempäänkin.

Jari P.A. Arokoski, Mikko J. Lammi

Paniikkihäiriö - kliininen kuva, kulku, ennuste ja lääkehoito

Paniikkihäiriö on pitkäaikainen sairaus, joka heikentää elämänlaatua ja toimintakykyä. Siihen liittyy usein masennusta, muita ahdistuneisuushäiriöitä, persoonallisuushäiriöitä tai somaattisia sairauksia. Hoitomuodot ovat kehittyneet vilkkaan tutkimuksen ansiosta. Ensisijaishoitona käytetään nykyisin serotoniinin takaisinoton estäjiä ja kognitiivista psykoterapiaa.

Ulla Lepola

Munuaisten etanoliembolisaatio vaikean nefroottisen oireyhtymän hoitona

Nefroottisessa oireyhtymässä proteinuria johtaa hypoalbuminemiaan, aliravitsemukseen ja vaikeisiin turvotuksiin. Proteinuria saattaa jatkua runsaana munuaistoiminnan heikentymisestä huolimatta. Vaikka Dotter jo 1975 julkaisi tulokset munuaisvaltimon embolisaatiosta pitkälle edenneen munuaisen vajaatoiminnan ja massiivisen proteinurian hoidossa, on menetelmää käytetty varsin vähän vaikean nefroottisen oireyhtymän hoitona ja julkaistut potilasaineistot ovat olleet pieniä. Kirjallisuuskatsauksen ja omien kokemustemme perusteella menetelmä soveltuu hyvin hoitoresistentin nefroottisen oireyhtymän hoidoksi.

Tapani Tikkakoski, Martti Leppänen, Jarmo Turunen, Stefan Anderson, Hannu Södervik

Psyykenlääkkeet ja prolaktiini

Prolaktiini on aivolisäkkeen etulohkon erittämä hormoni, jonka ainoa tunnettu fysiologinen tehtävä on maidonerityksestä huolehtiminen imettävällä naisella. Sen synteesi ja vapautuminen ovat hypotalamuksesta aivolisäkkeeseen kulkeutuvan dopamiinin toonisen inhibition alaisia. Serotoniini lisää prolaktiinin vapautumista. Monet psyykenlääkkeet suurentavat seerumin prolaktiinipitoisuutta. Milloin prolaktiini kannattaa tutkia psyykenlääkkeitä käyttävällä potilaalla ja miten hyperprolaktinemiaan tulee suhtautua?

Matti J. Välimäki

Iäkkäiden pahoinpitely

Omassa maassamme tehdyn tutkimuksen mukaan 7,0 % eläkeikäisistä naisista ja 2,5 % miehistä on kertonut joutuneensa perheväkivallan kohteeksi 65 ikävuoden jälkeen. Perheen ulkopuolisen väkivallan kohteeksi on kertonut joutuneensa 2 % naisista ja noin 1 % miehistä. Perheväkivallan riskiryhmiä ovat fyysisesti huonokuntoiset tai dementoituneet iäkkäät sekä kahdestaan alkoholisoituneen keski-ikäisen poikansa kanssa asuvat iäkkäät naiset. Perheväkivallan uhrien auttaminen edellyttää yhteistyötä terveydenhuollon, sosiaalitoimen, järjestöjen, omaisten ja usein myös seurakuntien sekä poliisin välillä.

Sirkka-Liisa Kivelä, Sirpa Hartikainen, Raimo Isoaho

Matkailijan vakavat infektiot

Infektiotaudit ovat matkailijoilla tavallisia, mutta onneksi harvoin henkeä uhkaavia. Tärkein vakavista matkailijan infektiotaudeista on malaria, jonka mahdollisuus tulee aina ottaa huomioon tropiikkiin suuntautuneen matkan jälkeisen kuumeen selvittelyssä. Malariaepäilyn herättyä on veren sivelyvalmisteen tutkiminen tehtävä päivystysluonteisesti, ja tarvittaessa on hoito aloitettava saman tien. Infektiopotilaalta kuuluu kysyä matka-anamneesi ja herkästi konsultoida alueen infektiolääkäreitä. Oikein ajoitetulla rokotusohjelmalla ja malarian estolääkityksellä voidaan pienentää matkailijan riskiä saada vakava infektiosairaus.

Jussi Sutinen, Heli Siikamäki

Kokoyön rekisteröinnit unen neurofysiologisessa tutkimuksessa

Unihäiriöistä kärsiville potilaille suoritetaan maassamme runsaasti kokoyön rekisteröintejä. Unirekisteröinnit jaetaan karkeasti kahteen tyyppiin, laajoihin ja suppeisiin polygrafioihin. Eniten tutkimuksia tehdään hengityshäiriöiden poissulkemiseksi. Suppeat polygrafiat soveltuvat tähän tarkoitukseen useimmiten hyvin. Muiden kuin hengityshäiriöistä johtuvien unihäiriöiden selvittelyssä on laaja polygrafia useimmiten välttämätön. Tutkimusten tuloksena saatavan univaiheluokituksen perusteella pystytään tekemään päätelmiä unen rakenteesta ja laadusta, mikä auttaa erotusdiagnostisissa ongelmissa.

Sari-Leena Himanen, Esa Rauhala, Joel Hasan

Deprivaatio ja lapsen kehitys

Deprivaatiolla tarkoitetaan riittämätöntä fyysistä hoitoa tai sosiaalisten ja emotionaalisten virikkeiden ja vuorovaikutuksen vähäisyyttä. Lapsen kokemukset ja niiden puute jättävät jälkensä sekä lapsen biologisiin että psyykkisiin rakenteisiin, etenkin ajanjaksoina, jolloin kasvu ja kehitys etenevät nopeasti. Patologisten kokemusten aiheuttama tuho voi olla pitkäaikaista ja vaikeasti korjattavaa. Kiintymyssuhdehäiriö on tavallinen deprivaatiota kokeneilla lapsilla. Kouluikäisillä deprivaation seuraukset vaihtelevat mm. sen mukaan, mitä muita kokemuksia lapsella on ollut.

Elina Laitinen, Pirjo-Liisa Kurki, Hanna Ebeling

Lasten psyykkiset häiriöt, oppiminen ja koulunkäynti

Lasten psyykkisiin häiriöihin liittyy usein erilaisia oppimis- ja koulunkäyntiongelmia. Merkittävä psyykkinen häiriö vaikeuttaa jokapäiväisestä elämästä suoriutumista, ja usein psyykkisesti häiriintyneestä lapsesta tulee ainakin tilapäisesti alisuoriutuja omaan perustasoonsa nähden. Lasten psyykkiset häiriöt voivat ilmetä häiriölle tyypillisinä oppimisongelmina tai laaja-alaisempana kyvyttömyytenä selvitä oppimistilanteissa. Psyykkisiin häiriöihin liittyvien oppimisongelmien syntymekanismit ovat nykytietämyksen mukaan erilaisia; osassa vaikeus selvemmin liittyy aivotoiminnan muutoksiin ja osassa sosiaalisten tekijöiden ja tilanteiden vaikutus on suurempi.

Kirsti Kumpulainen, Mirja Säiniö

T-solulymfoomat: WHO:n luokitus, kliiniset piirteet ja hoitoperiaatteet

Länsimaissa non-Hodgkin-lymfoomista 10-15 % on T-soluisia. Viime aikoina tämän ryhmän lymfoomien diagnostiikka on tarkentunut, mikä saattaa auttaa myös hoidon kehittelyssä. REAL-luokituksen pohjalta on valmistunut tuore WHO:n lymfoomaluokitus.

Martine Vornanen, Esa Jantunen

Omaisen haastattelu tärkeä muistihäiriöpotilaan tutkimuksessa

Potilaan omaisen tai läheisen haastatteleminen on olennainen osa muistihäiriö- ja dementiapotilaan tilan arviointia sekä oirediagnoosia. Tässä artikkelissa esitellään lyhyt muistikysely, joka on tarkoitettu potilaan omaisen tai läheisen täytettäväksi. Kyselyn tarkoitus on toimia apuvälineenä muistipotilaan tilanteen selvittämisessä perusterveydenhuollossa. Sen avulla voidaan lyhyessä ajassa kerätä olennaista tietoa muistihäiriön luonteesta, vaikeusasteesta ja käytännön haittaavuudesta. Kyselyn kysymyksiä tarkastellaan suhteessa keskeisiin dementoiviin sairauksiin ja niiden erotusdiagnostiikkaan.

Suomen Muistitutkimusyksiköiden Asiantuntijaryhmä Veijo Pulliainen, Pekka Kuikka, Juhani Salo, Petteri Viramo, Timo Erkinjuntti

Mielensisäisen vuoropuhelun kehitys psykoanalyyttisessä psykoterapiassa

Tämän artikkelin tarkoituksena on kuvata psykoanalyyttisessa psykoterapiassa tapahtuvia hoidollisia muutoksia sisäisen dialogin eli vuoropuhelun kehittymisen avulla. Sisäisellä vuoropuhelulla tarkoitan terapiaprosessin sisäistämistä toistuvien terapiatuntien aikana niin, että ulkoisesta vuoropuhelusta terapeutin ja potilaan välillä tulee vastaava potilaan sisäinen rakenne. Näin kehittyy terapeuttisessa vuoropuhelussa potilaan kyky tunnistaa itsensä ja terapeutin erillisinä tuntevina, ajattelevina sekä itseä ja toista heijastelevina yksilöinä, joilla on omaehtoinen sisäinen maailmansa.

Matti Keinänen

Karvasoluleukemian diagnostiikka ja nykyhoito

Karvasoluleukemia on harvinainen, krooninen B-lymfosyyttinen leukemia, jonka tyypillisiä piirteitä ovat sytopeniat, taudille tunnusomaiset karvasolut veressä ja luuytimessä, kookas perna ja huonosti aspiroituva luuydin. Karvasoluleukemia on hidaskulkuinen tauti ja oireita on tavallisesti vähän. Leukemian edetessä potilaille ilmaantuu kuitenkin infektioita, anemisoitumista, vuoto-oireita tai kookkaasta pernasta johtuvia oireita, ja tällöin on syytä aloittaa hoito. Yhdellä kladribiinihoitosarjalla saadaan vuosia kestävä täydellinen hoitovaste jopa 90 %:lle potilaista.

Tapio Nousiainen

Milloin tarvitaan kalsiumin määritystä?

Häiriöt elimistön kalsiumin aineenvaihdunnassa eivät ole kovin tavallisia, ja siksi ne käytännön lääkäristä saattavatkin tuntua vierailta. Seerumin kalsiumpitoisuuden määrittäminen ja tulkitseminen ei ole samanlaista arkipäivän rutiinia kuin esimerkiksi kaliumtasapainon tutkiminen. Kuitenkin erityisesti hyperkalsemia olisi tärkeää löytää ajoissa, koska useimmiten taustalla on sairaustila ja usein se voidaan hoitaakin. Näitä sairauksia ei löydetä, ellei kalsiumia osata tutkia oikeilta potilailta.

Heikki Saha

Elimistön nesteiden osoitusmenetelmiä

Kliiniseen laboratorioon tulee elimistön nesteistä näytteitä, joiden alkuperä on epäselvä. Näytteistä kysytään monesti ilman tarkempaa pyyntöä: Mitä dreenierite sisältää? Tavallisesti taustalla on vatsan alueen toimenpide ja halutaan tietää, onko vatsaontelon laskuputken erite virtsaa. Punktionesteiden saaliin laatua halutaan myös joskus varmistaa kemiallisella määrityksellä. Muita kliinisesti tärkeitä erotusdiagnostisia tilanteita ovat selkäydinnesteen osoittaminen ja lapsiveden osoituskoe.

Simo Pohjavaara, Aimo Harmoinen, Timo Kouri

Injisoitavat biomateriaalit Tapausselostus ja kirjallisuuskatsaus

Injisoitavilla biomateriaaleilla voidaan korjata pehmytkudoksia ja täyttää niiden puutoksia. Ihanteellista biomateriaalia ei ole vielä löydetty, ja valittavana onkin joukko biologisia ja alloplastisia biomateriaaleja. Biologisilla materiaaleilla, kuten kollageenilla ja hyaluronaanilla, saadaan aikaan vain tilapäinen hoitotulos. Injisoitavat alloplastit, kuten silikoni, taas aiheuttavat voimakkuudeltaan vaihtelevan vierasesinereaktion. Kudosteknologia on avaamassa uuden aikakauden pehmytkudosaugmentaatiossa.

Eero Waris, Matti Pakkanen, Jan Lassus, Nureddin Ashammakhi, Yrjö T. Konttinen

Sepelinhaju vuoteessa - hajuhallusinaatio posttraumaattisen stressihäiriön oireena

Erilaisten kriisitilanteiden psyykkisiä seuraamuksia on tutkittu viime vuosina runsaasti. Keskeisenä oirekuvana on posttraumaattinen stressihäiriö, jonka tunnistaminen on joskus vaikeaa ja johon ei vielä ole spesifistä hoitoa. Erilaisia lääkehoitoon yhdistettyjä lyhytterapioita on käytetty. Ennaltaehkäisevänä hoitona on yleistynyt psykologinen jälkipuinti, jonka pitempiaikaiset hoitavat vaikutukset ovat osoittautuneet ristiriitaisiksi. Artikkelissa kuvataan kirjoittajan vastaanotolle ohjattu potilas, joka sai hajuhallusinaatioita vielä yhdeksän vuotta kokemansa työtapaturman jälkeen.

Leena Korhonen

Dementiaan liittyvien käytösoireiden lääkehoito

Dementiaan liittyviä käytösoireita on totuttu hoitamaan tavanomaisilla psykoosilääkkeillä ja bentsodiatsepiineilla. Kolinergisella vajaatoiminnalla on huomattava merkitys käytösoireiden synnyssä, ja Alzheimerin taudin hoitoon kehitetyillä asetyylikolinestraasin estäjillä onkin saavutettu positiivisia tuloksia käytösoireiden hoidossa.

Suomen Muistitutkimusyksiköiden Asiantuntijatyöryhmä

Allergian ehkäisy - onko lapsen ruokavalion modifioinnista hyötyä?

Suomessa, kuten muuallakaan länsimaissa, ei ole tähän mennessä onnistuttu allergioiden ehkäisyssä yrityksistä huolimatta. Tutkimuksissa on todettu, että ainoastaan pitkä, 4 kuukauden kestoinen rintaruokinta ja vanhempien tupakoimattomuus ehkäisee lasten allergisia sairauksia. Näillä keinoilla on valitettavan vähäinen ehkäisevä vaikutus, ja sen on osoitettu toimivan niissä perheissä, joissa on tiedossa perinnöllinen taipumus allergisiin sairauksiin. Lapsen ruokavalion kaventamisesta ei ole pitävästi osoitettua hyötyä atopian ja astman ehkäisyssä.

Taina Harjumaaskola, Minna Kaila