PRIME-MD - työkalu psykiatristen ongelmien tunnistamiseen perusterveydenhuollossa

Psykiatriset ongelmat ovat perusterveydenhuollon potilailla hyvin yleisiä, mutta niiden tunnistaminen on osoittautunut vaikeaksi. Erityistä huomiota on tähän mennessä kiinnitetty yleisimmän psykiatrisen ongelman, masennuksen, tunnistamiseen. Perusterveydenhuollon tarpeisiin sopivaa seulontamenetelmää tai kyselyä muunkin psykiatrisen oireilun tunnistamisen tueksi ei ole ollut käytettävissä. Yhdysvalloissa kehitettyä PRIME-MD-menetelmää on kokeiltu suomalaisiin terveyskeskuspotilaisiin melko myönteisin tuloksin. Sekä lääkärit että potilaat kokivat PRIME-MD-kyselyn useimmiten hyödylliseksi, sillä se johti keskustelemaan vaikeista asioista. Elimellisperäisiä psyykkisiä oireita tuli tutkimuksessa esiin runsaasti, mikä saattaa viitata menetelmän spesifisyysongelmiin. Kyselyn täyttäminen vei tavallista enemmän vastaanottoaikaa, ja tämä saattaa käytännössä olla kynnys menetelmän laajempaan käyttöön.

Outi Poutanen, Doris Holmberg-Marttila

Gynekologisten infektioiden hoito

Gynekologiset infektiot hoidetaan valtaosin avohoidossa. Yleisimpiä tulehduksia ovat hiivasienen aiheuttama vulvovaginiitti ja bakteeriflooran häiriöön liittyvä bakteerivaginoosi. Kumpikin voidaan hoitaa tehokkaasti lyhyellä lääkityksellä, mutta tulehdusten uusiutuminen on tavallista ja tällöin saattaa pitempiaikainen hoito olla tarpeen. Gonokokin aiheuttama mukopurulentti kohdunkaulan tulehdus on harvinainen. Sen sijaan klamydia on nykyisin tärkein servisiitin aiheuttaja. Klamydiatulehdus on usein vähäoireinen, ja hoitamattomana se leviää kohtuun ja munanjohtimiin. Sisäsynnytintulehduksen voivat aiheuttaa klamydian ja gonokokin lisäksi monet muutkin mikrobit, ja usein kyseessä on aerobisten ja anaerobisten bakteerien sekainfektio. Erityisesti vähäoireisen sisäsynnytintulehduksen asianmukaiseen hoitoon pitää avohoidossa kiinnittää enemmän huomiota. Tällä vältetään krooniseen hoitamattomaan tulehdukseen liittyvä munanjohtimien vaurioituminen ja tästä johtuvat myöhäiskomplikaatiot.

Pentti K. Heinonen

Eturauhassyöpä - onko aika adjuvanttihoidon?

Eturauhassyöpä on noussut miesten yleisimmäksi syöväksi Suomessa ja potilaiden määrä lisääntyy jatkuvasti johtuen syövän yleisyydestä, tarkemmasta varhaisdiagnostiikasta ja vanhempien ikäpolvien suhteellisesti kasvavasta osuudesta väestössä. Eturauhassyövän sädehoitoon liitetty hormonihoito on vakiintumassa käytännöksi useissa maissa. Hoidon kehittämisessä tärkeä tavoite on liitännäishoidon merkityksen selvittäminen ja käytännön hoitosuositusten selkiyttäminen rintasyövän liitännäishoitoa vastaavalle tasolle. Suosituksia hoidon pituudesta ja ajoituksesta toivotaan pikaisesti, koska tutkimustulokset ovat selkeästi osoittaneet liitännäishoidon hyödyn. Lisäksi tullaan tarvitsemaan kokonaan uusia lääkkeitä ja uutta vaikutustapaa, jotka tehoaisivat hormonihoidon vaikutuksen menettämisen jälkeenkin.

Eeva Salminen

Verkkokalvon keskeisen osan ikärappeutuma

Verkkokalvon keskeisen osan ikärappeutuma on yleisin yli 50-vuotiaiden näkövammaisuuden syy läntisissä teollisuusmaissa. Se johtaa keskeisen näön heikentymiseen. Ikärappeutuman kolmesta muodosta yleisimpään, kuivaan rappeutumaan, ei ole toistaiseksi hoitoa. Sen sijaan nesteisen rappeutuman tai pigmenttiepiteelin irtauman hoidossa voidaan tuhota uudissuonet laserilla, sädehoidolla tai kirurgisesti. Hoito soveltuu kuitenkin vain noin 30 %:lle potilaista. Niin kauan kuin hyvää ehkäisevää tai parantavaa hoitoa ei ole, sopivien näön apuvälineiden löytäminen on tärkeää niille ikärappeutumapotilaille, joilla vielä on jonkin verran näkökykyä jäljellä.

Anna-Maija Paakkala

Diabeteksen psykososiaaliset tekijät -sosiaaliepidemiologisen tutkimuksen haaste

Diabetes on huomattava terveysongelma maailmassa nyt ja tulevaisuudessa. Se on monitekijäinen, vaikeasti selvitettävä sairaus. Tietoa tarvitaan paitsi geneettisestä alttiudesta myös ympäristöstä ja sen aiheuttamasta psykososiaalisesta käyttäytymisestä. Diabeetikon oma persoonallisuus, hänen psykososiaalinen ympäristönsä, sosiaalinen selviytyminen, elämänhallinta ja elämänlaatu muokkaavat yksilön elämäntapaa. Sosiaaliepidemiologinen tutkimus auttaa meitä ymmärtämään, että yksilön luhistuminen tai sairaus voivat olla seurausta yksilön, hänen fyysisen ja sosiaalisen ympäristönsä välisestä häiriöstä. Sosiaaliepidemiologinen tutkimus kohdistuu yksilön elämänhistoriaan sekä lähiympäristöön, etenkin psykososiaalisen ympäristön ominaisuuksiin ja muutoksiin, ja se tähdentää sosiaalisia näkökohtia samoin kuin sosiaalisen ja psykososiaalisen ympäristön merkitystä eri sairauksien synnyn ja esiintyvyyden tulkinnalle ja selittämiselle.

Guy Bäckman, Marja-Leena Keskinen

Nuoruuden masennustilat - vakavampia kuin on uskottu

Masennustilojen esiintyvyys ja ilmaantuvuus kasvavat voimakkaasti nuoruudessa. Eri epidemiologisissa tutkimuksissa 3-17 % nuorista on kärsinyt jostakin ajankohtaisesta mielialahäiriöstä. Vakavan masennustilan kesto ja oirekuva voivat olla nuorilla vaihtelevia, mutta ydinoireet ovat samat kuin aikuisilla. Nuorten vakaville masennustiloille ovat leimallisia muiden samanaikaisten mielenterveyshäiriöiden esiintyminen ja uusiutumistaipumus: jopa kaksi kolmesta nuoruudessa vakavaan masennukseen sairastuneesta nuoresta sairastuu uudelleen seitsemän vuoden seuranta-aikana. Masennustila heikentää nuoren toimintakykyä ja kuormittaa hänen perhe- ja muita ihmissuhteitaan. Nuoruudessaan depressiosta kärsineen henkilön sairastumisvaara masennustilaan nuoressa aikuisuudessa on ainakin nelinkertainen. Lisäksi nuoruuden depressiot ennustavat muita psyykkisiä ja sosiaalisia vaikeuksia myöhemmin.

Mauri Marttunen, Mirjami Pelkonen

Lasten ja nuorten tavallisimmat kilpirauhassairaudet

Lasten ja nuorten kilpirauhassairaudet ovat nykyään varsin harvinaisia, koska jodin puutteesta johtuva endeeminen struuma on lähes hävinnyt. Kilpirauhassairauksien oireet kehittyvät yleensä vähitellen, ja tämä viivästyttää tutkimuksiin hakeutumista. Jos potilaan kilpirauhanen ei ole selvästi suurentunut, diagnostiikka on hyvin haastavaa. Varhainen diagnoosi ja hoidon aloittaminen ovat kuitenkin hyvin tärkeitä, sillä pitkään jatkuessaan useimmat kilpirauhassairaudet haittaavat lapsen ja nuoren normaalia fyysistä ja emotionaalista kehitystä.

Jorma Mäenpää

Vanhusten verenpainetauti

Noin puolella suomalaisista vanhuksista on kohonnut verenpaine (yli 140/90 mmHg), joka muodostaa ikäihmisilläkin lisääntyneen sydän- ja verisuonitautien sairastuvuus- ja kuolleisuusriskin lukuunottamatta ehkä kaikkein vanhimpia ihmisiä. Laajoissa, myös isoloidun systolisen hypertonian lääketutkimuksissa on osoitettu vanhusten hyötyvän lääkehoidosta (diureetit, beetasalpaajat, keskipitkävaikutteinen kalsiuminsalpaaja) absoluuttisesti laskien jopa enemmän kuin nuorempien. Vanhusten lääkehoidon aihe (systolinen verenpaine vähintään 160 mmHg ja/tai diastolinen 90 mmHg vastaavasti) on sama kuin nuoremmilla henkilöillä. Räätälöitäessä lääkehoitoa yksilöllisesti vanhuksille on otettava huomioon ikä, yleiskunto, muut sairaudet, lääkkeet sekä riskitekijät. Hoidon tavoitteina ovat verenpaineen hidas lasku alle 160/90 mmHg ja laadukkaan elämän pidentäminen. Erityisesti vanhusten hypertonian optimaalinen hoito on vaativaa, mutta eettisesti ja kansantaloudellisesti tärkeää.

Sulo Rajala

Onko pitkäaikaissairaan lapsen sisarukset unohdettu?

Lapsen pitkäaikaissairaus vaikuttaa koko perheen elämään, myös sisarusten henkiseen hyvinvointiin. Vanhemmilta ei yleensä riitä yhtä runsaasti huomiota perheen muille lapsille, mikä on omiaan lisäämään sisarkateutta, joka puolestaan usein tuottaa syyllisyyttä. Isoille sisarille tyypillisimpiä ovat internalisoivat oireet kuten masennus ja ahdistus, kun taas pikkuveljet useammin oireilevat käyttäytymisen häiriöillä ja aggressiolla. Toisaalta sisaruksen sairastaminen voi lisätä empatiakykyä ja moraalista kasvua irti itsekeskeisyydestä. Se voi myös itsenäistää ja tuottaa avarakatseisuutta. Eri sairaudet vaikuttavat osin eri tavoin, ja perhe sekä laajempi sosiaalinen verkosto voivat tehdä paljon sisarusten tilanteen hyväksi.

Irma Moilanen

Miten auttaa mielenterveyspotilaan omaisia?

Perheenjäsenen sairastuminen vaikuttaa aina perhetilanteeseen oli sitten kyse lapsen lyhytaikaisesta nuhakuumeesta tai huoltajan sairastumisesta syöpään tai sydäninfarktiin. Tavallisissa sairauksissa syy yleensä saadaan selville ja potilas paranee hoitamalla tai oireet pysyvät kurissa lääkityksen avulla. Mielenterveyden häiriöt ovat erilaisia: läheinen ihminen muuttuu, sairauden syitä ei tunneta, hoidon tulosta ei voi ennustaa ja lääkkeet aiheuttavat sivuvaikutuksia. Omaisten ongelmana on epävarmuus ja huoli mistä saada voimia, jotta tilanteen epävarmuus ei nakertaisi heitä itseäänkin tyhjäksi. Ahdistusta, häpeää ja erilaisuutta on voinut lisätä sekin, että mielenterveyden sairauksia on hoidettu pääasiassa eri paikoissa kuin muita sairauksia. Mielenterveyspotilaita varten on ollut omat mielenterveystoimistonsa, omat sairaalansa ja oma lakinsa. Yleissairaalapsykiatria on vasta vähitellen yleistymässä ja mielenterveystoimistot liittymässä osaksi terveyskeskusten toimintaa.

Ulla-Kaija Lammi

Amyotrofisen lateraaliskleroosin ympäristöperäiset riskitekijät

Amyotrofinen lateraaliskleroosi (ALS) on harvinainen, ainoastaan motoneuroneja vaurioittava hermoston rappeutumatauti, jonka syytä ei tunneta. Koska parantavaa hoitoa ei ole, tauti johtaa muutamassa vuodessa kuolemaan. Tautia esiintyy kaikkialla maailmassa, mutta sen yleisyydessä on huomattavia alueellisia eroja. ALS-taudin riskitekijöitä tutkittaessa ovat selvimmin nousseet esille ikä, miessukupuoli ja perinnöllisyys. Minkään ympäristötekijän tai metabolisen häiriön ei vielä ole varmuudella osoitettu aiheuttavan ALS-tautia, mutta epäilyjä on esitetty useistakin yhteyksistä.

Annukka Tamminen, Kai Savolainen

Metabolinen oireyhtymä ja sen merkitys

Metabolisella oireyhtymällä tarkoitetaan glukoosi- ja rasva-aineenvaihdunnan poikkeavuuksien ja kohonneen verenpaineen muodostamaa vaaratekijäkokonaisuutta, johon tavallisesti liittyy myös keskivartalolihavuus. Sekä oireyhtymän yksittäisten poikkeavuuksien että niiden kasautumisen taustalla on insuliiniresistenssi. Nykykäsityksen mukaan metabolinen oireyhtymä on osittain periytyvä, toisaalta ympäristötekijöiden muovaama sydän- ja verisuonisairauksien ja aikuistyypin diabeteksen vaaratekijä. Se on diagnosoitavissa usein jo varhaisvaiheessaan, jolloin ehkäisevät toimenpiteet ovat mahdollisia.

Mauno Vanhala

Kiusaaminen ja lasten psyykkinen hyvinvointi - haasteita kouluterveydenhuollossa

Ainakin viidennes lapsista joutuu kiusatuksi tai kiusaa toisia lapsia peruskoulun ala-asteella. Pojilla ongelmat ovat huomattavasti tavallisempia kuin tytöillä. Suuri osa näistä lapsista on selvästi psyykkisesti oireilevia tai häiriintyneitä. Sekä kiusaajat että kiusatut lapset tunnistavat myös itse omia ihmissuhdeongelmiaan eivätkä koe sosiaalisia suhteitaan tyydyttävinä. Kiusaamisongelmat lisäävät lapsen todennäköisyyttä ohjautua lastenpsykiatriseen hoitoon, mutta suurta osaa psyykkisistä oireista ja ongelmista eivät vanhemmat ja opettajat pidä sen laatuisina, että niihin katsottaisiin tarpeelliseksi puuttua. Kouluterveydenhuollolla voisi olla merkittävä asian hoitamista edistävä rooli etenkin kun koulukiusaamisen on selvästi osoitettu olevan yhteydessä mielenterveyteen.

Kirsti Kumpulainen, Eila Räsänen

Koulupelon monet kasvot

Koska koulu liittyy lasten ja nuorten elämään lähes päivittäin, saattaa koulupelko vaikeuttaa yksilön elämää erittäin voimakkaasti ja pidemmällä tähtäimellä estää hänen integroitumistaan yhteiskuntaan. Pitkään jatkuessaan koulupelosta saattaa tulla yksi lapsuusiän vaikeimmista psyykkisistä sairauksista. Koulunkäynnistä kieltäytyjien vanhemmat ovatkin pitäneet koulupelkoa huomattavasti vaikeampana lapsen kannalta kuin lapsuuden masentuneisuutta, eroahdistusta tai nuorten käyttäytymishäiriötä. Tutkimukset koulunkäynnistä kieltäytyjistä ovat olleet heterogeenisiä ja häiriön luokittelu ja hoito on ollut vaihtelevaa. Viime vuosikymmenellä alettiin kiinnittää huomiota koulunkäynnistä kieltäytymisen erilaisiin etiologisiin syihin ja taustalta löytyykin, vastoin aiempia käsityksiä, enemmän masennusta ja ahdistuneisuushäiriöitä.

Paula Pasanen-Aro, Tuula Tamminen

Taittovirhekirurgia tänään

Silmän valontaittovirheiden kirurginen hoito on lyhyessä ajassa kehittynyt nopeimmin kasvavaksi silmäkirurgian muodoksi etenkin Yhdysvalloissa ja Etelä-Amerikassa. Meillä taittovirhekirurgia tuli tunnetuksi noin kymmenen vuotta sitten kun sarveiskalvon viiltoleikkaus, radiaalinen keratektomia, kehittyi silloisessa Neuvostoliitossa ja yleistyi sittemmin Yhdysvalloissa. Nykyään sarveiskalvon muotoa voidaan muuttaa fotorefraktiivisen keratektomian tai LASIK-leikkauksen (laser-assisted in situ keratomileusis) avulla. Yhdysvalloissa LASIK on saavuttanut suuremman suosion, koska näön palautuminen on nopeampaa, kipuja on vähemmän ja molempien silmien samanaikainen korjaus on mahdollista. Muutoin ei kummallakaan menetelmällä tehdyllä sarveiskalvon muokkauksella ole eroja. Tekniikat kehittyvät jatkuvasti ja lisäkokemuksen myötä myös leikkaustulosten pysyvyys paranee.

Timo Tervo, Minna Vesaluoma

Katsaus anemian diagnostiikkaan ja hoitoon

Väestön ravitsemustilan korjaannuttua viimeisinä vuosikymmeninä ovat dietaariset puutosanemiat käyneet harvinaisiksi; sama koskee myös vuosisadan alkupuolen suomalaista erikoisuutta eli matoanemiaa. Korjaantuneesta tilanteesta huolimatta anemia on edelleen avohoidossa tavallinen löydös. Automaattisten verenkuva-analysaattoreiden yleistymisen johdosta lääkäri saa nykyään runsaasti informaatiota verenkuvasta. Näiden tietojen perusteella voidaan tehdä alustavia arvioita anemian etiologiasta.

Seppo Vanhatalo

Lasten ja nuorten hyperkineettisten häiriöiden ja käytöshäiriöiden lääkehoito

Psyykenlääkkeiden valikoima on viime vuosina laajentunut huomattavasti. Tästä huolimatta lasten psyykenlääkkeiden käyttö on edelleen vähäistä, mikä johtuu osittain tutkimustiedon puutteesta, osittain hoitokulttuurista. Psyykenlääkkeellä pyritään lievittämään tai poistamaan oireita. Potilaan mielialan nopea korjaaminen helpottaa häntä ja auttaa positiivisen suhteen syntymistä potilaan ja lääkärin välille, mikä luo edellytyksiä pitkäkestoisille hoidoille jatkossa. Erilaisiin psykoterapeuttisiin hoitomuotoihin viisaasti yhdistetty lääkehoito saattaa lievittää suuresti lapsen ja perheen kärsimyksiä sekä nopeuttaa hoitoa.

Ritva Erkolahti, Jorma Piha

Lapsen suun limakalvosairaudet

Lapsen suutulehduksen aiheuttajana voi olla virus, bakteeri tai sieni. Toisaalta lasten veri- ja autoimmuunitauteihin liittyvät suumuutokset voivat muistuttaa tavanomaisia infektioperäisiä vaurioita. Diagnoosi perustuu anamneesiin, yleisoireisiin ja limakalvomuutosten sijaintipaikkaan. Tarvittaessa tehdään virus-, bakteeri- ja sieniviljely tai tutkitaan kudosnäyte. Suuoireet on tärkeää ottaa huomioon lapsen kokonaisvaltaisessa hoidossa. Toistuvat tai krooniset limakalvomuutokset lapsen suussa voivat olla ensi oire yleissairaudesta, jonka diagnostikkaa voidaan helpottaa tunnistamalla suumuutokset.

Liisa Aine

Kyhmy kaulalla - kaulan ja suurten sylkirauhasten tuumorit

Nuorilla potilailla tavallisin kaulakyhmyn syy on tulehduksen aiheuttama imusolmukesuurentuma, mutta yli 40-vuotiaiden potilaiden kaulakyhmyistä suurin osa on pahanlaatuisia. Yli 10 %:lla pään ja kaulan alueen syöpäpotilaista on ensioireena kyhmy kaulalla, ja noin neljäsosa suurten sylkirauhasten kasvaimista on pahanlaatuisia. Ohutneulanäyte (ONB) on hyödyllinen hoidon suunnittelussa, vaikka leikkauspäätöstä ei tehdä pelkästään sen perusteella. Muutosten laatu varmistuu vasta histologisessa tutkimuksessa, mutta ennen kyhmyn poistoa on kuitenkin arvioitava tuumorin todennäköinen syy. Leikkaus on jo alkuvaiheessa laajempi kuin pelkkä kyhmyn poisto, jos tuumori on sylkirauhasperäinen tai potilaalta löytyy pään ja kaulan alueelta primaarikasvain.

Timo Atula

Pneumokokki-infektioiden ehkäisy - suuria haasteita, uusia mahdollisuuksia

Pneumokokki aiheuttaa vuosittain Suomessa runsaat 500 veriviljelyllä varmistettua yleisinfektiota, noin 20 000 keuhkokuume-episodia ja 100 000 lasten välikorvatulehdusta. Tähän asti nämä infektiot on pystytty hoitamaan hyvin penisilliinillä, mutta nopeasti lisääntyvä antibioottiresistenssi saattaa aiheuttaa lähivuosina lisääntyviä ongelmia tehokkaan hoidon valinnassa. Sopivaa rokotetta pneumokokki-infektioiden ehkäisemiseksi on etsitty jo kauan, ja aikuisille on löydetty kapselipolysakkaridirokote, jota käytetään infektioalttiiden riskiryhmien suojaamiseen syviltä infektioilta. Lasten välikorvatulehduksen ehkäisyyn on kehitetty konjugaattirokote, jota tutkitaan parhaillaan Tampereen seudulla noin 2 500 lapsella.

Juhani Eskola