Elohopea allergeenina ja ympäristömyrkkynä

Hammasamalgaamikiistojen vuoksi elohopea on viime vuosina ollut runsaasti esillä tiedotusvälineissä. Elohopea on raskasmetalli, jota käytetään esimerkiksi teollisuudessa, mittareissa, kasvinsuojeluaineissa ja hammasamalgaamissa. Elohopea on suurina pitoisuuksina hyvin myrkyllinen aine. Pienten elohopeamäärien vaikutuksista ihmisen terveyteen ei tiedetä paljon, mutta elohopea saattaa aiheuttaa muutoksia elimistön immuunijärjestelmässä, kuten allergisoitumista. Epäorgaaninen ja orgaaninen elohopea ovat eräissä maissa yleisimpiä allergeenejä, mutta Suomessa ne ovat melko harvinaisia. Amalgaamiallergia ja työperäiset elohopea-allergiat ovat hyvin harvinaisia. Työterveyslaitoksen ammatti-ihotautipoliklinikan potilaista 1974-90 ainoastaan kahdella potilaalla todettiin olevan elohopea-allergia. Näiden potilaiden herkistyminen liittyi työhön. Kolmas, Allergiasairaalassa tutkittu esimerkkipotilas sai suun limakalvomuutoksia amalgaamipaikoista.

Mirja Komulainen Lasse Kanerva Martti Tuomiranta Tuula Estlander Riitta Jolanki Lars Förström

Syöpymävamma lapselle väärin tehdystä tärykalvon puudutuksesta

Tärykalvon puudutteisiin sisältyvä fenoli on voimakkaasti syövyttävä aine, ja puudutus pelkällä 90-prosenttisella fenolilla vaatii lääkäriltä melko suurta taitoa. Lääkärikoulutuksessa sekä päivystysvastaanotoilla tulisi huolehtia siitä, että kokematonkin lääkäri osaa äkillisten välikorvantulehdusten hoidossa oikean puudutustekniikan. Turvallisin ja helppokäyttöisin puudute tärykalvopiston yhteydessä on lidokaiinia ja prilokaiinia sisältävä voide.

Jukka Luotonen Heikki Löppönen

A-klinikan hoitokeinot

A-klinikkatoiminta on tärkeä osa päihdehuollon erityispalveluja. Lääkärillä on keskeinen rooli erityisesti akuuttihoidossa asiakkaiden somaattisen ja psyykkisen terveydentilan tutkijana ja katkaisuhoidon toteuttajana. Hoidon tavoitteet pyritään määrittelemään realistisesti ja asiakaskohtaisesti. Hoitosuhteessa lääkäri voi toimia auktoriteettina, terapeuttina tai neuvonantajana. Terveydenhuollollinen painotus A-klinikkatyössä on vahvistumassa uusien toimintakokeilujen myötä.

Rauno Mäkelä

Neurolingvistinen ohjelmointi - konnektionistisen psykoterapian aamunkoitto?

Oppisuuntausta, jonka psykologi Richard Bandler ja lingvistikko John Grinder kehittivät 1970-luvun alussa ja jonka he nimesivät neurolingvistiseksi ohjelmoinniksi (Neuro-Linguistic Pro- gramming, NLP), on vaikea luokitella mihinkään vakiintuneeseen tieteenalaan sisältyväksi. Koska neurolingvistiikan perimmäisenä tarkoituksena on ollut mallintaminen, olisi kai perustettava erityinen poikkitieteellinen mallintamistiede. Toisaalta neurolingvistiikassa keskitytään ihmisten väliseen kommunikaatioon ja toisaalta siihen läheisesti liittyvään ihmisen sisäiseen informaation prosessointiin. Näistä jälkimmäinen kuuluu kognitiivisen psykologian tutkimusalueeseen. Koska kuitenkin informaation siirto yksilöltä toiselle ja tämän prosessin mallintaminen ovat ongelma, jonka ratkaisemiseksi oppisuunta alun perin syntyi, olisi mielestäni luontevinta luokitella neurolingvistinen ohjelmointi sovelletuksi kognitiotieteeksi. Modernia kognitiotiedettä ja neurolingvististä ohjelmointia yhdistää mm. käsitys kielestä ulkomaailman karttana ja kieliopista kokoelmana strategioita ilmausten tuottamiseksi ja ymmärtämiseksi (1).

Beetasalpaajat tänään

Beetasalpaajat ovat säilyttäneet asemansa sydänlääkityksen kulmakivenä kohta 20 vuotta. Näiden klassisten lääkkeiden hyviä puolia ei kuitenkaan kliinisessä työssä aina arvosteta. Verenpaineen hoidon yksinkertaistaminen tai muut seikat saattavatkin joskus puoltaa uudempia lääkkeitä, silti monet kohonneen verenpaineen patofysiologiset ilmentymät voidaan edelleen parhaiten hallita beetasalpaajilla. Näiden aineiden valikoima on myös lisääntynyt, ja uusia on jatkuvasti tulossa käyttöön.

Markku S. Nieminen Juhani Partanen

Hengityslihasten voiman mittaus maksimaalisten sisään- ja uloshengityspaineiden avulla

Maksimaaliset staattiset sisään- ja uloshengityspaineet kuvaavat hengityslihasten voimaa. Ne ovat alentuneet neuromuskulaarisissa sairauksissa. Maksimaalisen sisäänhengityspaineen arvoihin vaikuttavat myös sisäänhengityslihasten vauriot, voimakas hyperinflaatio, vaikea rintakehän epämuotoisuus, pitkäaikainen steroidihoito ja rauhoittavat lääkkeet. Maksimaalinen uloshengityspaine on tärkeä tekijä yskäisyrefleksissä; sen aleneminen saattaa olla syynä yskimiskyvyn puuttumiseen ja eritteiden kertymiseen keuhkoputkiin.

Juha Karvonen Seppo Saarelainen Markku M. Nieminen

Ulkusperforaation esiintyvyys ja hoitotulokset: selvitys OYKS:n kirurgian klinikan potilaista

Ulkusperforaatio on äkillinen maha-suolikanavan katastrofi, jonka leikkaushoidosta on ratkaisu tehtävä nopeasti. Tavallisesti perforaation päällimmäinen oire on voimakas äkillinen parietaalinen kipu, joka muuttuu peritoniitin kehittyessä jatkuvammaksi ja terävämmäksi ja leviää ylävatsalta koko vatsaan. Kolmella neljäsosalla potilaista voidaan todeta kliiniset peritoniitin oireet sekä ilmaa vapaassa vatsaontelossa perforaation merkkinä. Ulkusperforaation hoito on lähes aina leikkaus, ja nopean diagnosoinnin ja tehokkaan hoidon myötä ennuste on varsin hyvä.

Jyrki Mäkelä Tuula Jokiniemi Seppo Laitinen

Varjoainekuvaus ja sytologinen tutkimus maitotiehyen vuodon syyn selvittelyssä

Oulun yliopistollisessa keskussairaalassa tutkittiin 149 potilasta maitotiehyen varjoainekuvauksella yhdestä tai useammasta maitotiehyestä tulevan vuodon syyn selvittämiseksi. Heistä kuudelta löytyi karsinooma ja yhdeksältä tiehyensisäinen papillooma. Papillomatoosi, fibrokystinen tauti, duktektasia, fibroosi, fibroadenooma tai tulehdus todettiin eritteen syyksi 34 potilaalla.

Ari Karttunen Jukka Merikanto Matti Kallioinen Heikki Kiviniemi

Tunnistatko depression?

Depressio on yksi yleisimmistä psyykkisistä sairauksista. Hoitamattomana se aiheuttaa paljon tarpeetonta kärsimystä: ihmisen psykososiaalinen taso heikkenee, hänelle koituu taloudellisia menetyksiä, hän sairastuu ruumiillisesti ja kuihtuu, ja varsinkin vanhukset tarvitsevat usein laitoshoitoa depression vuoksi. Asiantuntijoiden mukaan valtaosa masennuksesta kärsivistä potilaista hoidetaan nykyisin väärin - tai heitä ei hoideta lainkaan. Suurin ongelma hoidossa on se, etteivät terveyskeskusten yleislääkärit tunnista depressiota, vaan lääkitsevät niitä oireita, joita potilas valittaa. Esimerkiksi unettomuutta ja väsymystä valittava potilas saa helposti unilääkereseptin ja näiden lääkkeiden käytöstä voi tulla jatkuva hoito ilman, että perussairaus välttämättä yhtään paranee.

Teuvo Koskinen

Röntgentutkimusten säteilyannokset ja kuvan laatu EY-suositusten mukaisiksi

Euroopan yhdentyminen on tuonut tarpeen röntgentutkimusten teknisestä vertailemisesta ja yhdenmukaistamisesta. Ensimmäiset EY-suositukset on tässä mielessä annettu. Vuoden 1992 alussa voimaan tuleva uusi säteilylaki edellyttää laadunvalvonnan järjestämistä lääketieteellisten röntgentutkimuslaitteiden ja -välineiden toimintakunnon varmistamiseksi ja ylläpitämiseksi. Potilaiden saamien säteilyannosten mittaukset ja kuvan laadun arviointi sekä vertailu EY-suosituksiin paljastavat, ovatko röntgentutkimuksista aiheutuvat säteilyannokset tarpeettoman suuret tai onko kuvan laatu tavanomaista huonompi.

Ritva Havukainen

Talvimasennuksen kirkasvalohoito

Talvisin toistuvan masennustilan, talvimasennuksen, oireet alkavat yleensä lokakuussa, voimistuvat muutamien viikkojen ajan ja hellittävät keväällä. Talvimasennuksen oireet ovat samankaltaisia kuin vakavan masennustilan oireet yleensäkin, mutta lisäksi potilaat esimerkiksi nukkuvat tavallista enemmän, ja heidän ruokahalunsa kasvaa. Talvimasennuksesta kärsiviä potilaita on alettu hoitaa kirkkaalla valolla. Sen depressiota lievittävää vaikutusmekanismia ei tunneta, mutta hoito on otettu käyttöön monissa maissa.

Timo Partonen