Luonnolliset tappajasolut, astma ja syöpäriski

Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää syöpäriskiä ja siihen vaikuttavia tekijöitä astmassa. Astmalle on tyypillistä keuhkoputkien limakalvojen allerginen tulehdus, inflammaatio, jonka kehittymisessä tulehdussolujen, erityisesti lymfosyyttien, aktivoitumisella on keskeinen osuus. Aikaisemmassa suomalaisessa tutkimuksessa on osoitettu luonnollisten tappajasolujen aktiivisuuden lisääntyneen astmapotilaiden veressä, joten astmapotilailla voisi olettaa esiintyvän normaalia vähemmän leukemiaa ja mahdollisesti muitakin syöpiä. Luonnolliset tappajasolut (natural killer cells eli NK-solut) ovat lymfosyyttejä, jotka muodostavat vaihtoehtoisen mekanismin T-soluvälitteiselle spesifiselle tuumori-immuniteetille. NK-soluille on tyypillistä, että ne tappavat syöpäsoluja heti ilman aikaisempaa altistusta. On myös todisteita, että NK-solut estävät veriteitse tapahtuvaa etäispesäkemuodostusta.

Erkki Vesterinen

Astmasta aiheutunut sairaalahoito Suomessa

Tutkimuksessa selvitettiin suomalaisten astmasta aiheutunut sairaalahoidon kehitys viidentoista vuoden ajalta poistoilmoitusrekisterin perusteella. Suomen sairaaloiden poistoilmoitusrekisteriä on pidetty vuodesta 1967 lähtien ja se kattaa kaikki sairaalat. Poistoilmoitus sisältää muun muassa potilaan henkilötiedot, sairaalatiedot, diagnoosinumerot sekä tulo- ja lähtöpäivät. Tässä tutkimuksessa käytettiin niitä vuosien 1972-1986 poistoilmoitustietoja, joissa päädiagnoosi oli astma (493, kansainvälinen tautiluokitus, kahdeksas versio). Astmadiagnoosiin liittyviä hoitojaksoja, hoitopäiviä, keskimääräisiä hoitoaikoja ja uusia hoitojaksoja tarkasteltiin ikäryhmittäin ja alueittain.

Tuili Tuupponen

Radioimmunologisen kuvantamisen kliininen hyöty

Työssä käytettiin radioaktiivisesti leimattuja monoklonaalisia vasta-aineita ennalta tuntemattoman maligniteetin tai tunnetun aktiivisen maligniteetin kartoittamiseksi. Edelleen tutkittiin erilaisia vasta-aineen antotapoja ja myös kaksoisisotooppitekniikoita löydöksen tarkemmaksi lokalisoimiseksi. Väitöskirja koostuu osatöistä, joissa eri kysymyksenasetteluin on pyritty selvittämään radioimmunologisen kuvantamisen (radioimmunodetektio, immunogammakuvaus) kliinistä hyötyä verrattuna konventionaaliseen diagnostiikkaan.

Kalevi Kairemo

PEHO-oireyhtymä

PEHO-oireyhtymä (progredioiva enkefalopatia, edema, hypsarytmia ja optikusatrofia) on syvään kehitysvammaisuuteen johtava sairaus, jota ei ole aikaisemmin kuvattu kirjallisuudessa. Potilaat ovat hypotonisia jo syntyessään. Kouristukset alkavat ensimmäisten elinkuukausien aikana, ja aivosähkökäyrässä nähdään infantiilispasmeille ominainen muutos, hypsarytmia. Kouristukset jatkuvat koko eliniän, ja lääkevaste on usein huono. Varhainen optikusatrofia johtaa sokeuteen ensimmäisen elinvuoden aikana. Aktiiviset liikkeet ovat vähäisiä eikä puhetta kehity. Oireyhtymään liittyy tyypillisiä dysmorfisia piirteitä. Useimmat potilaat ovat menehtyneet ennen 15 vuoden ikää.

Mirja Somer

Varfariinin ja ofloksasiinin interaktio

Antikoagulanttihoidon seurannassa on vastedes monien muiden lääkkeiden lisäksi muistettava ofloksasiini. 73-vuotias nainen, joka oli sairastanut keuhkoembolian ja käytti siksi varfariinia, sai virtsainfektioon ofloksasiinia 400 mg x 2. Hän käytti lisäksi verapamiilia, enalapriilia, kombinaatiodiureettia ja amitriptyliiniä. Viiden päivän kuluttua lääkityksen aloittamisesta hänelle tuli makroskooppinen hematuria. Protrombiiniaika oli 78 sekuntia ja hematokriittiarvo 0,28, kun neljä viikkoa aiemmin arvot olivat olleet 21 sekuntia ja 0,38. Potilas sai K-vitamiinia, jääplasmaa ja punasolutiivisteitä ja lienee selvinnyt tilanteesta.

Lapsen virtsatieinfektio

Lasten virtsatieinfektion diagnoosin tulee olla varma, koska väärä diagnoosi johtaa turhaan hoitoon ja altistaa lapsen tarpeettomille tutkimuksille. Munuaistasoisen infektion hoidon pituus on vähintään 10 vuorokautta. Imeväisten hoito aloitetaan sairaalassa laskimonsisäisellä antibiootilla ja sitä jatketaan kuumeen laskettua suun kautta, leikki- ja kouluikäisten lieväoireiset munuaistasoisetkin infektiot voidaan sen sijaan hoitaa kokonaan suun kautta annetulla lääkityksellä avohoidossa. Kystiitin hoidoksi riittää 5 päivän mittainen lääkitys. Infektion jälkeen kaikille lapsille pitää tehdä munuaisten ja virtsateiden kaikukuvaus ja viittä vuotta nuoremmille myös miktiokystografia. Jatkotutkimukset määräytyvät löydösten perusteella.

Niilo-Pekka Huttunen, Matti Uhari

Alkoholinkäytön vaikutukset raskauteen ja syntyvän lapsen ennuste

Valtaosa odottavista suomalaisäideistä tuntee alkoholin sikiölle aiheuttamat riskit. Tästä huolimatta noin 650 sikiötä on vuosittain vaarassa vaurioitua äidin alkoholinkäytön vuoksi. Runsaasti juovien äitien raskaudet ovat selviä riskiraskauksia, ja niiden hoito onkin syytä keskittää äitiyspoliklinikkaan mahdollisimman varhain. Äidin alkoholinkäytön vähentäminen edellyttää hoitohenkilökunnalta pitkäjänteistä työtä joko poliklinikoissa tai tarvittaessa osasto-olosuhteissa. Myös syntyneen lapsen kehityksen seurannasta on huolehdittava.

Erja Halmesmäki, Ilona Autti-Rämö

Potilaslain velvoitteet kunnille

Potilaslaki on muuta terveydenhuollon lainsäädäntöä täydentävä yleislaki, joka säätää Suomessa pysyvästi asuvien henkilöiden oikeudesta terveyden- ja sairaanhoitoon. Tosiasiassa tätä oikeutta rajaavat paljon käytettävissä olevat voimavarat ja kuntien budjettipäätökset. Lain keskeisiä periaatteita ovat potilaan itsemääräämisoikeus ja oikeus laadultaan hyvään hoitoon. Lähtökohtana on lääketieteellisesti hyväksytty hoito.

Marja-Liisa Partanen

Psykososiaalinen huolto osaksi pelastuspalvelua

Poikkeusolojen terveydenhuollon valmiussuunnittelussa on lähtökohtana pitkään ollut kirurgisen hoidon järjestäminen loukkaantuneille. Viime vuosikymmeninä on osoittautunut tarpeelliseksi varautua myös muunlaisten joukkoaltistustilanteiden, kuten kemiallisten ja mikrobiologisten altisteiden varalle. Yksi tärkeä osa valmiussuunnittelua on psykososiaalisen huollon järjestely, sillä psyykkiset stressireaktiot voivat johtaa niin yksilön kuin koko yhteisönkin vaikeaan lamaantumiseen. Tiedotuksen ja psykososiaalisen ensiavun integroiminen pelastuspalveluun on nykyaikaisen valmiussuunnittelun haaste.

Markku Murtomaa, Reija Sirola

Asiakasnäkökulmaa sosiaali- ja terveydenhuollon valintoihin

STAKESin priorisointiprojekti järjesti maaliskuun alussa Helsingissä seminaarin sosiaali- ja terveydenhuollon asiakas- ja potilasjärjestöille. Järjestöiltä oli ennakkoon pyydetty vastaukset neljään kysymykseen, jotka käsittelivät palvelujen tarpeellisuuden ja kiireellisyyden sekä vaikuttavuuden ja hyödyn arviointia, peruspalvelujen määrittämistä ja järjestöjen osallistumista sosiaali- ja terveydenhuollon valintoja koskevaan keskusteluun.

Alaraajan laskimotukoksen optimidiagnostiikka

Nykyajan tutkimus- ja hoitokäytännöt edellyttävät, että syvä laskimotukos on todettava objektiivisesti, sillä kliiniset oireet ja löydökset ovat varsin epäspesifiset. Paras näyttö tukoksesta saadaan tietenkin flebo- eli venografista. Venografia on kuitenkin invasiivinen ja potilaalle joudutaan antamaan varjoainetta; se on myös kallis tutkimus ja sen saatavuuskin voi olla huono. Siksi on haettu parasta potilaaseen kajoamatonta tutkimusta - kunniasta ovat kisailleet impedanssipletysmografia, kaikukuvaus Dopplerin kera ja ilman, isotooppivenografia ja termografia.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030