Altistuskoe jauhoastman diagnostiikassa

Joka neljäs Suomessa todettu työperäinen astma on jauhojen, viljojen tai rehujen aiheuttama. Uloshengityksen huippuvirtausarvojen seurannasta on tullut keskeinen tutkimus astman diagnostiikassa, mutta monissa sairaaloissa tehdään edelleen myös altistuskokeita jauhopölyillä. Astman ammattitautidiagnostiikka on hankalaa, ja pölyaltistus saattaa osoittaa todellisen aiheuttajan. TAYS:n keuhkosairauksien klinikassa on vertailtu jauhoaltistuskokeen tuloksia ihopisto-, RAST- ja metakoliinikokeiden tuloksiin.

Antero Muittari, Seppo Saarelainen, Eero Iivonen, Kirsi Laasonen Paula Kuusisto

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 14/1994 Kommentteja

Epileptisten kohtausten erotusdiagnostiikka

Kun potilas saa toistuvasti tajunnanmenetyskohtauksia, joudutaan useimmiten pohtimaan, onko kyseessä epilepsia. Epilepsiakohtauksia muistuttavia häiriöitä voivat aiheuttaa monet sairaustilat. Tajunnanhäiriökohtaukset ovat useimmiten lyhyitä ja potilas on jo tajuissaan tutkimuksiin tullessaan. Erotusdiagnostiikan kulmakivi on huolellinen anamneesi. Tässä katsauksessa käsitellään tavallisimpia epilepsian erotusdiagnostisia ongelmia ja pohditaan eri tutkimusmenetelmien merkitystä diagnostiikassa.

Tapani Keränen, Matti Sillanpää, Paavo Riekkinen

Allergiset silmätulehdukset ja niiden käypä hoito

Allergiset silmätulehdukset ovat hyvin yleisiä. Tavallisimpia ovat atooppiseen allergiaan liittyvät konjunktiviitit, joihin voi liittyä myös luomioireita. Alttius silmätulehduksille periytyy, ja sitä esiintyy 20-40 %:lla väestöstä. Allergisista silmätulehduksista noin puolet on kausiluonteisia. Atooppiset sairaudet ovat ilmeisesti lisääntyneet teollisuusmaissa viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana, ja yli miljoonasta atooppisen taipumuksen omaavasta suomalaisesta arviolta 10-15 %:lla on silmäoireita. Ne voivat olla atopian ainoa ilmenemismuoto, jolloin ihon pistokokeet tai seerumin spesifisen IgE:n määritykset ovat joskus negatiivisia. Tämä onkin johtanut allergisten silmätulehdusten alidiagnostiikkaan ja vääriin hoitoihin. Allergiassa paras hoito on aiheuttajan eliminointi, mutta kun se ei ole mahdollista, oireet pyritään saamaan kuriin sopivalla paikallislääkityksellä.

Osmo Kari

Luuydintilaan annettava infuusio edelleen käyttökelpoinen nestehoidossa

Luuydintilaan annettu infuusio on helppo ja nopea tekniikka nesteytyksen aloittamiseksi erityisesti tilanteissa, joissa laskimokanyylin laittaminen on hankalinta. Erityisen hyödyllinen se on sokissa olevien pienten lasten hoidossa. Tekniikka on helppo oppia ja luuydintilaan voidaan turvallisesti antaa myös tarvittavia lääkkeitä. Tarkoin seurattuna ja lyhytaikaisessa käytössä luuhun annettuun infuusioon ei liity merkittäviä komplikaatioita.

Markku Leskinen, Mikko Remes, Matti Uhari

Paranoidisen vanhuspotilaan hoito

Paranoidiset oireet ovat yleisiä vanhuudessa; on arvioitu, että jopa noin 40 % psykogeriatrisista sairaalapotilaista kärsii jonkinasteisista paranoidisista oireista. Paranoidisuus voi olla "puhdasta" epäluuloa, mutta harhaluuloja esiintyy myös erilaisten somaattisten tai psykiatristen sairaustilojen yhteydessä. Potilaan hoito alkaa hyvästä perusselvittelystä, tarkasta somaattisesta ja psykiatrisesta tutkimuksesta sekä diagnoosin asettamisesta. Aluksi pyritään selvittämään, onko tilanteelle mitään tehtävissä. Oleellista on vaikuttaa itse syihin, ei vain oireisiin. Perussyytä etsittäessä saatetaan ajoittain tarvita normaalien rutiinitutkimusten ohella myös pään kuvantamismenetelmiä tai neuropsykologista tutkimusta.

Maija Savijärvi, Pirkko Hiltunen, Matti Viukari

Yhdysvaltojen monisyiseen hoitovirhekriisiin ei löydy yhtä ratkaisua

Yhdysvalloissa nostetaan yhä enemmän syytteitä hoitovirhe-epäilyjen vuoksi ja korvaukset ovat entistä suurempia. Kriisin taustalla on erilaisia oikeusjärjestelmään, lääketieteen kehittymiseen ja amerikkalaiseen yhteiskuntaan liittyviä tekijöitä. Vastaavasti vaatii hoitovirheiden ja -syytteiden vähentäminen monia erilaisia ja eritasoisia toimenpiteitä. Suomen potilasvahinkolain tyyppinen järjestelmä edellyttäisi Yhdysvalloissa myös muita samanaikaisia muutoksia.

Terhi Hermanson

Verenpainetauti muuttaa sydämen natriureettisten peptidien synteesin ja erityksen säätelyä

Sydämen natriureettiset peptidit, ANP (atrial natriuretic peptide) ja BNP (brain natriuretic peptide), ovat pääasiassa sydämen erittämiä peptidihormoneja, jotka lisäävät natriumin ja veden eritystä munuaisissa, laajentavat verisuonia ja vähentävät reniinin, aldosteronin ja vasopressiinin eritystä. Näin ne osallistuvat elimistön neste- ja suolatasapainon sekä verenkierron säätelyyn. Natriureettisiin peptideihin kohdistuva tutkimus on avannut mahdollisuuden kehittää uudella mekanismilla vaikuttavia lääkeaineita sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksien hoitoon. Lisäksi näiden hormonien pitoisuuksien mittausta verestä voidaan käyttää verenpainetaudin, sydämen vajaatoiminnan ja iskeemisten sydänlihassairauksien diagnostiikassa ja hoidon seurannassa.

Geenit ja sappikivitauti

Sappikivitauti on sekä kansanterveyden että kansantalouden kannalta merkittävä sairaus kaikkialla maailmassa. On arvioitu, että useissa länsimaissa ainakin 10 % aikuisväestöstä sairastaa sappikivitautia. Yhdysvalloissa tehdään vuosittain lähes puoli miljoonaa ja Suomessa noin 10 000 sappirakon poistoleikkausta. Sappikivitaudin tiedetään ilmenevän suvuittain ja sen riskin on osoitettu liittyvän mm. ylipainoon, naissukupuoleen ja ikään. Riskitekijöistä taudin periytyminen on huonoiten tunnettu.

Artikulaatiovirheisyys ja puhemotoriikka 7-10-vuotiailla koululaisilla

Äännevirheet ovat yksi yleisimmistä kommunikaatiotamme hankaloittavista ongelmista. Useimmiten äännevirheille ei löydy selvää neurologista tai rakenteellista syytä, joskin tutkimuksissa on löydetty viitteitä neurologisista toimintaongelmista, esimerkiksi lievästä kehityksellisestä dyspraksiasta lievienkin äännevirheiden taustalla. Aiemmissa tutkimuksissa ja raporteissa on suomalaisista alaluokkalaisista 20-30 %:lla kuvattu olevan äännevirheitä, yleisimmin r- ja s-äänteissä. Tarkempaa tutkimustietoa suomalaisten koululaisten äännevirheisyydestä, virheisyyden luonteesta ja muuttumisesta iän mukana sekä yhteyksistä puhemotoriseen kehitykseen on ollut vähän.

Runsaan alkoholinkäytön haimavaikutukset

Alkoholi on tunnettu haimatulehduksen etiologisena tekijänä yli sadan vuoden ajan. Runsaan alkoholinkäytön ja haimafibroosin yhteyden kuvasi Friedrich vuonna 1878. Vuonna 1889 Fitz esitti klassisen akuuttia pankreatiittia kuvaavan aineistonsa, jossa oli viisi runsaaseen alkoholinkäyttöön liittynyttä tapausta. Sittemmin alkoholin ja haimavaurion välinen yhteys on havaittu lukuisissa tutkimuksissa. Eri aineistoissa alkoholin osuus akuutin pankreatiitin etiologisena tekijänä on vaihdellut islamilaisten maiden 3 %:sta eräiden Yhdysvaltain alueiden 90 %:een. Euroopassa keskimäärin 30 % akuuteista haimatulehduksista on liittynyt alkoholinkäyttöön.

Kootut kokemukset ASA:sta

Suuntaus kohti massiivisia meta-analyysejä lääketieteen lehdissä jatkuu. Trombosyyttien kokkaroitumista estävät lääkkeet tulivat käyttöön viime vuosikymmenen alussa, ja siitä lähtien on tietoa saatu 159 satunnaistetusta ja kontrolloidusta tutkimuksesta yli 100 000 potilaasta ja verrokista. Tämän kaiken informaatiomäärän on käsitellyt Antiplatelet Trialists' Collaboration, Britannian Edinburghissa sijaitseva tutkimuskeskus, jolla on yhteistyökumppaneita eri puolilla maailmaa, Suomesta professori Pekka Harjola.

Tupakasta eroon nikotiinin avulla

Nikotiinin korvaushoidon merkitystä tupakoinnin lopettamisessa on tutkittu ainakin 28 satunnaistetussa tutkimuksessa. Lontoolaistyöryhmä sai niistä hyvän aineiston meta-analyysille. Tutkimukset jakautuivat kahteen pääryhmään: toisissa tupakoitsijat hakeutuivat vieroitukseen itse (n = 1 835) ja toisiin haettiin halukkaita tupakasta luopujia esimerkiksi sanomalehti-ilmoituksin (n = 3 560). Meta-analyysissä tutkittiin tupakoimattomien osuudet vuoden kuluttua nikotiini- tai lumehoidon aloittamisesta.

Reaktiivinen artriitti

Reaktiivinen artriitti on aseptinen niveltulehdus, joka kehittyy yleensä neljän viikon sisällä muualla elimistössä olleen infektion jälkeen. Tyypillisiä reaktiiviseen artriittiin liitettyjä infektioiden aiheuttajia ovat Chlamydia trachomatis sekä suolistopatogeenit yersinia, salmonella, shigella, ja kampylobakteeri. Mutta ovatpa jopa Clostridium difficile, Vibrio parahaemolyticus, Borrelia burgdorferi, Chlamydia pneumoniae ja ureaplasmakin yhdistetty reaktiiviseen artriittiin.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030