Lantiorenkaan murtumiin liittyvää kuolleisuutta, sairastavuutta ja vammautumista voidaan vähentää vaikuttavalla hoidolla
Lantiorenkaan etuosaan kiinnitettävä ulkoinen kiinnityslaite (eksterni fiksaatiolaite) ei ollut luotettava, eikä sillä voitu taata asianmukaista murtuman paikalleen asettamista ja hyvää lopputulosta vaikeimmissa B- ja C-tyypin murtumissa. Vaikeasti vuotavissa murtumissa tarvitaan lantion väliaikaisen stabiloinnin lisäksi valtimoiden varjoainekuvausta ja vuotavien suonten embolisaatiota, jonka tulokset todettiin hyviksi. C-tyypin lantionmurtumien sisäinen kiinnitysmenetelmä, lantiorenkaan kiinnitys edestä levyin ja takaa ruuvein tai levyin, osoittautui luotettavaksi. Saavutettu asento säilyi seurannassa erinomaisena tai hyvänä 90 %:ssa tapauksista ja korreloi hyvään toiminnalliseen tulokseen. Ristiluun H-tyypin murtumassa, jossa selkäranka irtoaa lantiosta, käytetty lannerangan ja lantion välinen kiinnitysmenetelmä, lumbopelvinen kiinnitys, osoittautui luotettavaksi. Leikkauksessa saavutettu hyvä asento oli yhteydessä hyvään neurologiseen toipumiseen ja kliiniseen lopputulokseen.
