Terveellisillä elintavoilla laatua vanhuuteen

Suomalaisten odotettavissa oleva elinikä on pidentynyt erityisesti sydän- ja verisuonisairauksien vähenemisen ansiosta. Samalla yli 65-vuotiaiden osuus väestössä kasvaa. Pitempään eläminen ei kuitenkaan automaattisesti takaa parempaa elämänlaatua, koska viimeisinä elinvuosina erilaiset pitkäaikaissairaudet saattavat heikentää toimintakykyä pysyvästi. Kannattaako elinikää pyrkiä pidentämään, jos se johtaa suureen määrään toimintakyvyttömiä vanhuksia, joiden oma elämänlaatu on huono ja joiden hoito käy kansantaloudelle kestämättömäksi? Tämän selvittämiseksi on arvioitava muitakin tekijöitä kuin kuolleisuutta ja sairastavuutta.

Arto Strandberg

Suomalaisten anestesialääkärien työhön liittyvä hyvinvointi

Anestesialääkärit ovat eräiden tutkimusten mukaan stressaantuneita, kuolevat muita lääkäreitä ja muuta väestöä nuorempina ja ovat lääkärien itsemurhatilastojen kärkipäässä. Aiempien tutkimusten tulokset ovat kuitenkin osittain ristiriitaisia. Tässä väitöstutkimuksessa selvitettiin anestesialääkärien työhön liittyvää subjektiivista vointia ja siihen vaikuttavia tekijöitä.

Pirjo Lindfors

Verenpainemansetti rajoittaa sydän-infarktin kokoa?

Sairaalakuljetuksen aikana verenpainemansetilla aiheutettu toistettu lyhytkestoinen yläraajaiskemia näyttäisi pienentävän sydäninfarktin aiheuttamaa sydänlihasvauriota, ilmenee tuoreesta tanskalaisesta tutkimuksesta. Tutkimuksessa satunnaistettiin 333 sydäninfarktipotilasta saamaan joko iskeemisen etäesialtistuksen (remote ischemic conditioning) tai kontrolliryhmään.

Juhani Airaksinen

Mitä hoitoilmoitukset kertovat potilasturvallisuudesta?

Potilasturvallisuus on Suomessa entistä suuremman huomion kohteena. Hoitoon liittyvien haittavaikutusten määrää voidaan arvioida sairaaloiden hoitoilmoitusjärjestelmän (HILMO) avulla. Kirjaamiskäytäntöjen epäyhtenäisyyden ja puutteiden vuoksi haittavaikutusten kirjaamissääntöjä ja ohjeita muutettiin vuonna 2005. Tämän selvityksen tarkoituksena on tarkastella, miten haittavaikutukset on HILMO-järjestelmään kirjattu aikaisemmin ja arvioida, toiko uusi ohjeisto kirjaamiseen muutoksia. Selvitys on HILMO-järjestelmän käytettävyyden ja kehittämistarpeiden arviointia.

Hannu Rintanen, Päivi Hämäläinen, Minna Kaila, Tuula Kokkola, Lauri Vuorenkoski

Pitkäaikainen takrolimuusivoidehoito atooppisessa ihottumassa

Atooppiseen ihottumaan liittyy pinnallinen ihotulehdus ja ihon läpäisyesteen heikentyminen, jolloin ympäristön allergeenit läpäisevät ihon ja pahentavat tulehdusta. Takrolimuusivoide on kehitetty atooppisen ihottuman hoitoon. Se vaikuttaa estämällä T-solujen aktivaatiota ja siten tulehdusvälittäjäaineiden vapautumista ihossa. Takrolimuusivoidehoito ei vaikuta ihon kollageeninmuodostukseen eikä näin ollen aiheuta ihon ohenemista.

Johanna Mandelin

Polyamiinien tuotantoa säätelevä ODC-entsyymi

Polyamiinit ovat pieniä, sähköisesti varautuneita molekyylejä, joita on runsaasti soluissa, pääosin sitoutuneena perintöainekseen. Polyamiineja saadaan ruuasta, mutta pääosan solu valmistaa itse. Ne ovat välttämättömiä monen solun keskeisen toiminnan, kuten jakautumisen ja erilaistumisen kannalta. Ornitiinidekarboksylaasi (ODC) säätelee polyamiinien tuotantoa solussa. Keskeisen roolinsa vuoksi ODC on erittäin tarkasti säädelty entsyymi, ja säätelyn pettäessä ja ODC:n aktiivisuuden lisääntyessä solu saattaa muuttua pahanlaatuiseksi. ODC-aktiivisuuden lisääntyminen on nähtävissä monissa syövissä, kuten rinta-, eturauhas- ja paksusuolisyövässä. ODC:n aktiivisuutta ja polyamiinien pitoisuutta sääteleviä hoitoja on pyritty kehittämään, mutta tulokset ovat olleet heikkoja johtuen ODC:n monimutkaisesta ja osittain vielä tuntemattomasta säätelystä.

Laura Mäkitie

Eteisvärinäpyrähdyksiä - milloin antikoagulaatio?

Nykyaikaiset tahdistimet pystyvät varsinaisen tahdistustyönsä sivutuotteena taltioimaan muistiinsa erilaisia oireettomia rytmihäiriöitä. Tahdistimen muistissa todettiin laajassa selvityksessä yli 10 %:lla potilaista vähintään 2,5 tunnin kestoisia eteisvärinäkohtauksia. Jos lyhyemmät kohtaukset lasketaan mukaan, ilmenee eteisvärinää yli neljänneksellä potilaista, mutta puolet heistä ei tiedä tästä itse. Valitettavasti tällä hetkellä ei ole juurikaan tutkimustietoa siitä, miten tähän uuteen potilasryhmään tulisi suhtautua.

Juhani Airaksinen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030