Elektiivisen kirurgian työnjako ja alueellinen integrointi Erikoisalakohtaiset päälinjaukset

Suomen Kirurgiyhdistyksen työryhmä on tehnyt kriittiseen arvioon perustuvan ehdotuksen, miten sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella edellyttämät järjestelyt viidellä erityissairaanhoidon vastuualueella tulisi toteuttaa.

Mauri Lepäntalo, Timo Raatikainen, Ulla-Stina Salminen, Helena Isoniemi, Ilari Airo, Markku Alanen, Maarit Heikkinen, Tatu Juvonen, Outi Kaarela, Ulla Keränen, Tuula Kiviluoto, Heikki Kröger, Ari Leppäniemi, Jorma Ryhänen, Eero Wuokko

Uutta tietoa suomalaiseen tautiperimään kuuluvan LPI-taudin pitkäaikaisennusteesta

Väitöstutkimuksessa selvitettiin ravitsemuksellisten ongelmien, karnitiininpuutoksen, munuaiskomplikaatioiden sekä raskauteen ja synnytyksiin liittyvien ongelmien yleisyyttä lysinuurista proteiini-intoleranssia (LPI) sairastavilla suomalaisilla potilailla. Lisäksi tutkittiin suun kautta annettavan lysiinilisän tehokkuutta ja käyttökelpoisuutta LPI-potilaiden pitkäaikaishoidossa.

Laura Tanner

Koherenssin tunne ja terveys

Ihmisen koherenssin tunne tarkoittaa elämänhallinnan tunnetta - sitä kuinka hyvin ymmärtää ympäristöään, tajuaa merkityksiä ja hallitsee tilanteita. Ihminen, jolla on vahva koherenssin tunne, ottaa vaikeudet vastaan haasteina eikä heti luovuta ja masennu. Vahva koherenssin tunne on tärkeä tekijä stressinhallinnassa. Tämän väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli tutkia, onko sepelvaltimotaudin, syövän ja tapaturmien ilmaantuvuus sekä kokonaiskuolleisuus pienempi miehillä, joilla koherenssin tunne on vahva, verrattuna miehiin, joilla koherenssin tunne on heikko.

Esko Poppius

Skitsofrenian geenitausta

Perhe-, kaksos- ja adoptiotutkimusten perusteella skitsofrenialla on merkittävä perinnöllinen tausta, joskin myös ympäristötekijät vaikuttavat taudin syntyyn. Aikaisemmin Suomessa kromosomista 5 löytynyt alue kytkeytyi skitsofreniaan perheaineistossa, joka koostui 441 perheestä ja käsitti 865 skitsofreniaa sairastavaa ihmistä. Viime aikoina tältä samalta alueelta on löydetty muissa väestöissä useita geenejä, joiden variaatiot näyttäisivät altistavan skitsofrenialle. Erityisesti hermoston välittäjäaineen gamma-aminovoihappo A -tyypin reseptorien alayksiköistä muodostuva geenirykelmä näyttäisi liittyvän suurentuneeseen sairastumisriskiin. Näiden geenien roolia skitsofreniassa tutkittiin myös suomalaisessa väestössä analysoimalla niissä sijaisevia variaatioita. Havaintona oli, että GABRG2-geenin variaatiot näyttävät liittyvän skitsofrenian sairastumisriskiin. Lisäksi nämä variaatiot näyttivät liittyvän työmuistin toimintaan. Skitsofreniaa sairastavien kognitiiviset toiminnot ovat usein huonontuneet, joten löydös voi tulevaisuudessa avata uusia mahdollisuuksia työmuistin toiminnan tutkimuksessa.

Joni Turunen

Pakon käyttö psykiatristen potilaiden sairaalahoidossa Suomessa

Vapauden rajoittaminen on aina kajoamista ihmisen perustuslailliseen oikeuteen ja siten tahdosta riippumaton hoito psykiatriassa on ongelmallinen alue. Länsimaissa on herätty keskustelemaan tästä aiheesta viime vuosikymmeninä ja tahdosta riippumatonta hoitoa on pyritty vähentämään lainsäädännöllisin keinoin. Jotta tahdosta riippumattoman hoidon ja toimenpiteiden käyttöön voidaan vaikuttaa, tarvitaan vertailukelpoista tietoa sen määrästä ja laadusta.

Carita Tuohimäki

Sikiön FAS-riskillä yhteyttä geneettisiin tekijöihin

Äidin alkoholinkäyttö raskausaikana voi pahimmillaan aiheuttaa syntyvälle lapselle alkoholisyndrooman (FAS). Eläinkokeet, väestötutkimukset ja kaksostutkimukset viittaavat siihen, että FAS-riski on ainakin jossain määrin geneettisten tekijöiden säätelemä, eikä riipu pelkästään juodun alkoholin määrästä. Alkoholismin ja sen liitännäissairauksien genetiikka on kuitenkin monimutkaista, löydökset osittain kiistanalaisia ja tutkimukset kohdistuvat pääosin miehiin.

Pertti Kirkinen

FDA:n SSRI-varoitus vähensi nuorten masennusdiagnooseja

FDA varoitti lokakuussa 2003, että lasten ja nuorten masennuksen hoitaminen serotoniiniselektiivisillä (SSRI) masennuslääkkeillä voi lisätä itsetuhoisen käyttäytymisen riskiä. Varoituksen mahdollisia vaikutuksia selvitettiin tutkimuksessa, johon otettiin masennusepisodin lokakuun 1998 ja syyskuun 2005 välillä sairastaneita 5-18-vuotiaita lapsi- ja nuorisopotilaita. Suuren aineiston perusteella ilmeni, että sekä poikien että tyttöjen diagnosoitujen masennusten nouseva trendi katkesi vuoteen 2005 tultaessa. Lastenlääkärien ja perusterveydenhuollon lääkärien tekemien masennusdiagnoosien määrä väheni eniten. Psykiatrien diagnosoima määrä kasvoi, mutta ei korvannut muiden lääkärien diagnoosien vähenemää. Samalla lääkkeiden määräämisessä tapahtui dramaattinen muutos. Ennen varoitusta SSRI-lääkettä saavien masennuspotilaiden osuus oli ollut hienoisessa nousussa, mutta nyt se putosi runsaasta 60 %:sta alle 30 %:iin. Psykoterapiaa saaneiden osuus ei muuttunut.

Raimo K. R. Salokangas

Onko molemminpuolinen korvatulehdus erilainen kuin toispuolinen?

Vanhassa ja tavallisessa lastentaudissa riittää yhä tutkimista ja yllätyksiä. Omassa tutkimuksessamme totesimme viime syksynä, että molemminpuolinen korvatulehdus paranee hoidettunakin selvästi hitaammin kuin toispuolinen. Loppuvuodesta Lancetissa julkaistiin iso, tälläkin palstalla referoitu meta-analyysi, jossa todettiin, että antimikrobihoidosta on selvimmin hyötyä alle 2-vuotiaiden lasten molemminpuolisessa korvatulehduksessa lumeeseen verrattuna. Nyt otiitin puoleisuudesta on innostuttu laajemminkin ja asiaa pohti omien aineistojensa pohjalta kaksi arvostettua työryhmää Atlantin molemmin puolin.

Marjo Renko

Foolihappo saattaa vähentää aivohalvauksia primaaripreventiossa

Kun homokysteiini havaittiin itsenäiseksi riskitekijäksi sepelvaltimotaudille, aivohalvauksille sekä syville laskimotrombooseille, on tautien komplikaatioita pyritty vähentämään alentamalla homokysteiiniä. Tulokset satunnaistetuissa kontrolloiduissa tutkimuksissa ovat kuitenkin olleet ristiriitaisia. Lancetissa julkaistiin meta-analyysi tutkimuksista, joissa potilaille on annettu foolihappoa (annos 0,5-15 mg/päivä) tavoitteena aivohalvauksen ehkäisy. Meta-analyysissä oli mukana kahdeksan satunnaistettua, kontrolloitua tutkimusta (n = 16 841). Tutkimusten kesto vaihteli 2 ja 6 vuoden välillä. Foolihappolisä vähensi aivohalvauksen riskiä 18 %. Erityisen hyödyllinen se oli primaaripreventiossa. Aiemman aivohalvauksen sairastaneilla foolihappopreventiosta ei ollut hyötyä. Foolihappo vähensi aivohalvauksia sitä enemmän, mitä enemmän se vähensi homokysteiinipitoituutta ja mitä pidempään potilaat sitä saivat.

Kaisu Pitkälä

... mutta ei kuitenkaan kolorektaaliadenoomia riskipotilailla

Useissa epidemiologisissa tutkimuksissa on osoitettu, että vähäfolaattiseen ruokavalioon liittyy kolorektaalimalignoomien riskin kasvu. Yhdysvalloissa tehtiin 10 vuoden satunnaistettu, kontrolloitu tutkimus, jossa oli mukana 1 021 potilasta. Puolet sai foolihappoa (1 mg/päivä) ja puolet lumetta. Kolmen ensimmäisen vuoden aikana lähes kaikki tutkittavat osallistuivat seurantaan ja kolonoskopioihin. Ryhmien välillä ei ollut eroa uusien adenoomien ilmaantuvuudessa (11,4 % foolihapporyhmässä ja 8,6 % lumeryhmässä). Noin 60 % osallistui toiseen seurantaan, jossa ryhmien välillä ei edelleenkään ollut eroa adenoomien synnyssä. Foolihappoa saaneilla oli kuitenkin riski saada useampia adenoomia (kolme tai enemmän) tai pidemmälle edennyt leesio.

Kaisu Pitkälä

Miten raskaan ortopedisen traumanhoidon porrastusta pitäisi kehittää

Vaikeiden ortopedisten traumojen hoidon alueellista porrastamista tulee arvioida uudestaan. Suomen Traumatologiyhdistys halusi kartoittaa suomalaisten keskussairaaloiden sekä aluesairaaloiden kirurgian ja ortopedian vastuulääkärien näkemyksiä raskaan ortopedisen traumatologian hoidon järjestämisestä.

Lauri Handolin, Jan Lindahl, Martti Lakovaara, Kimmo Vihtonen, Ari Leppäniemi

Kirurgian työnjako parantaa hoitotuloksia Yleiset linjaukset ja päivystysjärjestelyt

Suomessa kirurgisen hoidon saatavuudessa ja hoidon tuloksissa on merkittäviä alueellisia ja sairaalakohtaisia eroja. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella edellyttämät järjestelyt viidellä erityissairaanhoidon vastuualueella ovat toteutumatta.

Mauri Lepäntalo, Ari Leppäniemi, Timo Raatikainen, Ulla-Stina Salminen, Helena Isoniemi, Ilari Airo, Markku Alanen, Maarit Heikkinen, Tatu Juvonen, Outi Kaarela, Ulla Keränen, Tuula Kiviluoto, Heikki Kröger, Jorma Ryhänen, Eero Wuokko

Krooninen munuaisten vajaatoiminta ja luu

Munuaisten toiminta on keskeinen elimistön mineraaliaineenvaihdunnan säätelijä, jonka vaikutukset kohdistuvat useisiin elinjärjestelmiin. Krooninen munuaisten vajaatoiminta johtaa mineraalitasapainon häiriintymiseen, ja tähän on havaittu liittyvän monimuotoisia komplikaatioita etenkin sydän- ja verenkiertoelimistössä sekä luustossa. Luusto rakentuu pääosin mineraaleista (kalsiumista ja fosfaatista) ja sen rakenteelliset ominaisuudet voivat heikentyä elimistön mineraaliaineenvaihdunnan häiriöiden yhteydessä. Munuaistoiminnan heikkenemisen yhteys luun muutoksiin on monimutkainen tapahtumavyyhti, jossa keskeistä oletetaan olevan liiallinen fosfaatin kertyminen elimistöön (fosfaattipitoisuuden kohoaminen eli hyperfosfatemia) ja aktiivisen D-vitamiinin tuotannon vähentyminen sekä näihin sekundaarisesti liittyvä lisäkilpirauhasen liikatoiminnan kehittyminen. Lievässä vajaatoiminnassa tämä laaja-alainen mineraaliaineenvaihdunnan häiriö on yleensä kliinisesti oireeton luuston osalta, mutta vaikeutuneen tilanteen komplikaatioina on havaittu haitallisia muutoksia luustossa. Raportoitujen luustomuutosten tarkka mekanismi ja yhteys luunmurtumiin ovat kuitenkin kiistanalaisia. Kroonisen munuaisten vajaatoiminnan esiintyvyyden jatkuvasti kasvaessa myös siihen liittyvien komplikaatioiden ilmeneminen on lisääntynyt.

Jarkko Jokihaara

Uutta tietoa lääkkeiden ja DNA:n kulkeutumisesta silmän takaosassa

Verkkokalvon lääkehoitoa vaikeuttaa se, etteivät silmätippana annetut lääkkeet kulkeudu siihen riittävästi. Uudet keinot ovat siis tarpeen, mutta niiden kehittämistä varten tarvitaan lisää perustietoa lääkkeiden kulkeutumisesta silmässä. Tässä väitöskirjassa selvitettiin lääkeaineiden ja geenihoitoon käytettävän DNA:n kulkeutumista silmän takaosan kudoksissa.

Leena Pitkänen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030