Alue-erot miesten alkoholikuolleisuudessa

Tällä tutkimuksella on kolme tavoitetta. Ensinnäkin tarkoituksena on kuvata miesten alkoholiin liittyvän kuolleisuuden alue-eroja. Tilastojulkaisujen perusteella tiedetään, että peruskuolemansyiden avulla määritelty alkoholikuolleisuus on harvinaisinta Vaasan ja Oulun lääneissä sekä Ahvenanmaalla ja yleisintä Kuopion, Kymen, Pohjois-Karjalan, Uudenmaan ja Mikkelin lääneissä (1).

Aiemman tutkimuksen perusteella tiedetään myös, että peruskuolemansyyltään alkoholiin liittyvien kuolemien lisäksi on olemassa suuri joukko muita alkoholiin liittyviä kuolemia (2). Niistä tärkeimmän osajoukon muodostavat sellaiset tapaturmaiset ja väkivaltaiset kuolemat, joissa päihtymys on myötävaikuttanut kuolemaan. Lisäksi suomalaisesta kuolemansyyaineistosta voidaan erottaa ne alkoholiin liittyvät kuolemat, joissa päihtymys on myötävaikuttanut tautikuolemaan (esimerkiksi sepelvaltimotautikuolemaan). Myös jokin alkoholitauti, vaikkapa alkoholismi tai alkoholipsykoosi, on voinut myötävaikuttaa kuolemaan. Peruskuolemansyyn kautta alkoholiin liittyvät kuolemat muodostavat näistä kaikista alkoholiin liittyvistä kuolemista vain noin neljäkymmentä prosenttia, ja osuus on sitä pienempi, mitä nuoremmasta ikäryhmästä on kyse.

Tämän tutkimuksen alkoholikuolemien alue-erojen kuvailussa uutta on se, että käytämme tarkempaa aluejaottelua ja kattavampaa alkoholikuolemien määritelmää kuin aiemmin. Tämä kuvailu palvelee valtakunnallisia ja paikallisia alkoholipolitiikan päättäjiä kertomalla, millä alueilla alkoholiongelmia ehkäiseviä toimia tarvitaan kipeimmin.

Toinen tavoitteemme on selvittää kuinka yksilötasolla mitattavien, erityisesti sosioekonomista asemaa kuvaavien tekijöiden alueelliset erot selittävät alkoholikuolleisuuden alueellisia eroja. Nämäkin tulokset palvelevat alkoholiongelmista vastaavia päättäjiä. Tulokset kertovat, mihin ehkäiseviä toimia tulisi kohdentaa: missä määrin alueen suuri alkoholikuolleisuus johtuu siitä, että sen väestössä on tavanomaista enemmän riskiryhmiä alkoholikuolleisuuden suhteen ja missä määrin suuri kuolleisuus johtuu muista seikoista (kuten alkoholikulttuurista tai paikallisista alkoholioloista).

Kolmanneksi pyrimme vastaamaan kysymykseen, missä määrin alkoholikuolleisuuden alue-erot selittävät kokonaiskuolleisuuden alue-eroja. Näitä tuloksia voidaan osaltaan käyttää yleisemmässä terveyspolitiikassa, kun pohditaan keinoja pienentää maamme alueiden välisiä kuolleisuuseroja. Aiemmasta tutkimuksesta tiedetään, että Lounais- ja Länsi-Suomessa asuvat elävät Suomessa pisimpään, ja elinajan odote lyhenee siirryttäessä itään ja pohjoiseen. Työikäisten joukossa myös pääkaupunkiseudulla on suuri kuolleisuus (3,4). Koskinen ja Martelin (3) tutkivat, mistä kuolemansyistä pääkaupunkiseudun, Itä- ja Länsi-Suomen kuolleisuuserot johtuvat eri ikäryhmissä 1990-luvulla. Alkoholikuolemat, jotka oli tutkimuksessa määritelty vain peruskuolemansyyn avulla, olivat selvästi yleisimpiä pääkaupunkiseudulla. Ne aiheuttivat keskimmäisessä, 35-64-vuotiaiden ikäryhmässä lähes puolet pääkaupunkiseudun miesten ylikuolleisuudesta Länsi-Suomeen verrattuna. Käsillä olevassa tutkimuksessa käytetään tarkempaa aluejakoa ja kattavampaa alkoholikuolemien määritelmää kuin aiemmassa tutkimuksessa.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan vain miehiä, joiden alkoholikuolleisuus on noin seitsemänkertainen naisten alkoholikuolleisuuteen verrattuna (2).

AINEISTO JA MENETELMÄT

Tutkimusaineisto on muodostettu Tilastokeskuksessa yhdistämällä henkilötunnuksen avulla vuoden 1990 väestölaskenta-aineistoon vuosien 1991-96 kuolemansyyrekisteritiedot 20-74-vuotiaan miesväestön osalta (Tilastokeskuksen käyttölupa TK-53-1280-99). Analyyseissä tarpeelliset tiedot kuolemansyykohtaisista kuolemien määristä ja seuranta-aikana eletyistä henkilö- eli riskivuosista laskettiin Tilastokeskuksessa kunnan (452 kpl), 5-vuotisikäryhmän (11 luokkaa), sosiaaliryhmän (7 luokkaa), koulutuksen (4 luokkaa), kielen (2 luokkaa: ruotsi, muu) ja siviilisäädyn (3 luokkaa: naimaton, naimisissa, muu) muodostaman moniulotteisen ristiintaulukon luokissa.

Nimitystä kaikki alkoholiin liittyvät kuolemat käytetään tässä viittaamaan niihin kuolemiin, joissa kuolintodistuksen perus- tai myötävaikuttavien kuolemansyiden joukossa on suora viittaus alkoholiin. Toisena määritelmänä alkoholiin liittyville kuolemille käytämme sitä suppeampaa kuolemien joukkoa, jossa kuoleman perussyy on alkoholiin liittyvä. Tarkempi kuvaus alkoholiin liittyvien kuolemien koostumuksesta Suomessa löytyy aiemmasta julkaisusta (2).

Alkoholiin liittyvien kuolemien yleisyyden vaihtelua alueiden välillä mitattiin käyttäen suhteellisia (ikä)vakioituja kuolleisuuslukuja (Standardized Mortality Ratio, SMR), jotka saadaan epäsuoran vakioinnin tuloksena. Luku 1,00 vastaa koko maan kuolleisuuslukua. Luottamusvälit ikävakioiduille kuolleisuusluvuille on laskettu Gardnerin ja Altmanin (5) mukaisesti.

Alkoholikuolemia on pienissä kunnissa vain vähän. Siitä syystä sattumalla voi olla suurikin vaikutus kuntakohtaisiin suhteellisiin kuolleisuuslukuihin, eikä tämä mittari sellaisenaan sovi kuntien väliseen tarkasteluun. Usein voidaan olettaa, että ilman sattuman vaikutusta naapurikuntien kuolleisuusluvut olisivat lähellä toisiaan. Siksi päädyimme rakentamaan tilastollisen mallin, jossa eroja naapurikuntien välillä tasoitetaan ottamalla huomioon läheisten kuntien välinen korrelaatio alkoholikuolleisuudessa. Malli on satunnaistekijäinen Poissonin regressio (6).

Tilastollisen päättelyn perustana käytetään hierarkkisesta Bayesin mallista saatavaa posteriorijakaumaa, joka yhdistää suhteellisista kuolleisuuksista ennakkoon tehdyt oletukset (priorijakaumat) ja aineiston havaitut suhteelliset kuolleisuudet (uskottavuusfunktio). Kunnan i kuolleisuutta koskeva priorioletus on, että sen odotusarvo on sama kuin naapurikunnilla. Mitä suurempi kunta on, sitä suurempi paino on havaitulla kuolleisuudella, ja mitä pienempi kunta on, sitä suuremman painon saavat priorioletukset eli sitä enemmän havaittua kuolleisuutta tasoitetaan naapureiden kuolleisuutta vastaavaksi. Tarkempi kuvaus käytetystä mallista sekä taustamuuttujista on saatavissa kirjoittajilta.

TULOKSET

Alue-erojen kuvailu

Ikävakioitu kuolleisuus kaikkiin alkoholiin liittyviin syihin on yleisintä maan pohjois- ja itäosissa, ja harvinaisinta Pohjanmaalla ja Lounais-Suomessa riippumatta siitä, katsotaanko tasoittamattomia (kuvio 1) vai tasoitettuja (kuvio 2) suhteellisia kuolleisuuslukuja. Jatkossa käytämme tasoitettuja kuvioita.

Alkoholiin liittyvien kuolemien alueellisesta jakautumisesta saadaan melko erilainen kuva, jos kaikkien alkoholiin liittyvien syiden sijasta tarkastellaan vain alkoholiin liittyviä peruskuolemansyitä (kuvio 3). Kaikkein suurin ero näiden kahden eri alkoholikuolleisuustyypin välillä on Pohjois-Suomessa, missä kaikki alkoholiin liittyvät kuolemat ovat keskimääräistä yleisempiä mutta peruskuolemansyyn kautta alkoholiin liittyviä kuolemia esiintyy keskimääräistä vähemmän. Ero näkyy verrattaessa kuvioita 2 ja 3. Tämä johtuu siitä, että myötävaikuttavan kuolemansyyn kautta alkoholiin liittyvien kuolemien osuus on suurin Pohjois-Suomessa, kun se Kaakkois- ja Lounais-Suomessa on keskimääräistä pienempi.

Alkoholiin liittyvät kuolemat jakautuivat alueellisesti melko samalla tavoin kolmessa laajemmassa ikäryhmässä (20-44-, 45-59- ja 60-74-vuotiaat). Pohjois-Suomessa kahden eri alkoholikuoleman tyypin välinen ero oli suurin nuorimmassa ja pienin vanhimmassa ikäryhmässä.

Väestörakenteen vaikutus alkoholikuolleisuuden alue-eroihin

Missä määrin alueiden väliset erot alkoholiin liittyvän kuolleisuuden yleisyydessä sitten johtuvat siitä, että niiden väestörakenteet ovat erilaiset? Tämän kysymyksen valottamiseksi on taulukossa 1 esitetty vanhojen läänien (pääkaupunkiseutu muusta Uudestamaasta erotettuna) suhteelliset alkoholikuolleisuudet koko maahan verrattuna, kun ensin on vakioitu vain ikä ja toiseksi muutkin taustatekijät. Useissa Itä-Suomen lääneissä läänin keskimääräistä suurempi alkoholikuolleisuus selittyy osittain väestörakenteella. Tällaisia Itä-Suomen suurempaa kuolleisuutta selittäviä rakennetekijöitä olivat keskimääräistä jonkin verran alempitasoinen sosiaaliryhmä (joskin maanviljelijöitä, joilla on pieni alkoholikuolleisuus, on Itä-Suomessa keskimääräistä enemmän) ja koulutus sekä lähes täysin suomenkielinen väestö. Joka tapauksessa Itä-Suomen alkoholikuolleisuus jää selvästi koholle myös sen jälkeen, kun mitattujen rakennetekijöiden vaikutus on poistettu. Myös Lapin läänissä alkoholikuolleisuus olisi matalammalla tasolla, jos siellä väestörakenne olisi samanlainen kuin Suomessa keskimäärin. Lapin suurta alkoholikuolleisuutta selittävät rakennetekijät ovat pääosin samoja kuin Itä-Suomessa. Lisäksi Lapille on ominaista keskimääräistä pienempi naimisissa olevien osuus, ja naimisissa olevilla on selvästi vähäisin alkoholikuolleisuus.

Ahvenanmaalla, Vaasan läänissä ja Uudellamaalla (muualla kuin pääkaupunkiseudulla) osa tavallista pienemmästä alkoholikuolleisuudesta selittyy väestörakenteella. Näitä alueita yhdistää keskimääräistä suurempi määrä ruotsinkielisiä, joiden alkoholikuolleisuus on keskimäärin huomattavasti pienempi. Tämän lisäksi Vaasan läänissä on suuri naimisissa olevien ja maanviljelijöiden osuus, vaikka alueen sosiaaliryhmä- ja koulutusjakauma on muuten melko epäedullinen. Pääkaupunkiseudun suuri alkoholikuolleisuus ei selity käytetyillä väestörakennetekijöillä lainkaan.

Valtaosa alueiden välisistä eroista jäi siis jäljelle myös väestörakenteen vakioimisen jälkeen. Keskipoikkeamalla mitattuna läänien väliset kuolleisuuserot pienenivät vain 20 % (11 % tarkasteltaessa vain peruskuolemansyyn kautta alkoholiin liittyviä kuolemia). Ennen vakioimista ja sen jälkeen piirretyt karttakuvat muistuttavat läheisesti toisiaan, mikä vahvistaa taulukon 1 antaman käsityksen siitä, että alueiden erot pysyvät vakioinnin seurauksena pääpiirteissään samanlaisina, joskin tasoittuvat jonkin verran.

Alkoholiin liittyvien kuolemien vaikutus kokonaiskuolleisuuden alue-eroihin

Kolmas tutkimuskysymyksemme liittyi siihen, kuinka suurelta osin alkoholikuolleisuuden aluevaihtelu selittää kokonaiskuolleisuuden aluevaihtelua. Kaikkien alkoholiin liittyvien kuolemien aluevaihtelu muistuttaa paljon kokonaiskuolleisuuden aluevaihtelua (kuviot 2 ja 4; kuvioissa on eri skaala). Taulukossa 2 muiden läänien kokonaiskuolleisuutta (ensimmäinen numerosarake) ja kuolleisuutta muihin kuin alkoholiin liittyviin syihin (toinen numerosarake) on verrattu Vaasan läänin kuolleisuuteen, jossa sekä kokonaiskuolleisuuden että alkoholikuolleisuuden taso on maan pienin (alkoholikuolleisuudessa Ahvenanmaa on tästä poikkeus).

Vertailun mukaan Itä- ja Pohjois-Suomessa olisi merkittävästi suurempi kokonaiskuolleisuus kuin Länsi-Suomessa, vaikka alkoholiin liittyviä syitä ei lainkaan esiintyisi (taulukon 2 toinen numerosarake). Tulosten mukaan alkoholiin liittyvät kuolemat ovat kuitenkin merkittävässä osassa selitettäessä alueiden välisiä kokonaiskuolleisuuden eroja. Alkoholikuolemat selittävät muiden läänien ylikuolleisuudesta Vaasan lääniin verrattuna yleisimmin noin neljäsosasta (Mikkeli ja Pohjois-Karjala) ja kolmasosasta (Kymi, Keski-Suomi, Oulu, Lappi) noin puoleen (Uusimaa, Häme, Kuopio). Ahvenanmaalla alkoholikuolleisuus on vielä vähäisempää kuin Vaasan läänissä, minkä johdosta selitysosuus on negatiivinen. Pääkaupunkiseudulla selitysosuus on suurin: jos alkoholiin liittyviä kuolemia ei lainkaan esiintyisi, pääkaupunkiseudun ylikuolleisuus Vaasan lääniin verrattuna pienenisi 19 prosentista 5 prosenttiin eli lähes kolmella neljäsosalla.

Tulokset suurimmissa kunnissa

Artikkelin analyysejä on havainnollistettu näyttämällä Suomen 15 suurimman kunnan suhteelliset alkoholikuolleisuusluvut analyysin eri vaiheissa (taulukko 3). Tekemämme tasoituksen vaikutus näkyy sarakkeiden 3 ja 4 vertailusta. Tasoituksella on näissä suurimmissa kunnissa melko pieni merkitys, kun taas pienimmissä kunnissa sen vaikutus on suuri. Alkoholikuolleisuuden taso on korkein Helsingissä ja matalin Vaasassa (sarake 4).

Taulukon 3 sarakkeiden 4 ja 5 vertailu näyttää, kuinka suuri osa kunnan ylikuolleisuudesta tai tavallista pienemmästä kuolleisuudesta alkoholisyihin selittyy kunnan väestörakenteella. Tällä taustatekijöiden vakioinnilla on eri kuntien alkoholikuolleisuuteen hyvin erilainen vaikutus. Espoon ja Vaasan melko pienet suhteelliset alkoholikuolleisuusluvut kasvavat, kun taustatekijät vakioidaan. Tämä tarkoittaa sitä, että näiden kuntien vähäinen alkoholikuolleisuus johtuu osittain siitä, että niiden väestössä on keskimääräistä enemmän sellaisia osaryhmiä, joiden alkoholikuolleisuus on koko maassa matalalla tasolla (tai keskimääräistä vähemmän niitä, joiden alkoholikuolleisuus on koko maassa suuri). Espoossa on huomattavasti keskimääräistä enemmän korkeasti koulutettuja ja hyvässä sosiaaliryhmässä olevia henkilöitä; Vaasa poikkeaa maan keskiarvosta erityisesti suuren ruotsinkielisten osuutensa vuoksi. Helsingin, Tampereen, Turun, Lahden, Porin, Kotkan ja Lappeenrannan alkoholikuolleisuus taas olisi matalammalla tasolla, jos niiden väestörakenne olisi samanlainen kuin koko Suomessa. Näiden kuntien väestörakenteessa ei ole yhtä yhteistä selittävää tekijää. Esimerkiksi Helsingissä tärkein yksittäinen tekijä vaikuttaa olevan pieni naimisissa olevien ja suuri naimattomien, leskien ja eronneiden osuus, kun taas Kotkassa ja Porissa on paljon alemmassa sosiaaliryhmässä olevia ja vähän korkeasti koulutettuja henkilöitä.

Aineistossa olevan satunnaisvaihtelun suuruuden havainnollistamiseksi sarakkeen 5 suhteelliselle kuolleisuudelle (kaikki alkoholisyyt, kun kaikki taustatekijät on vakioitu) on laskettu 95 prosentin todennäköisyysväli (taulukko 3, sarakkeet 6-7). Bayesläisen todennäköisyystulkinnan mukaisesti tämä väli sisältää 95 prosentin todennäköisyydellä oikean parametriarvon.

Taulukossa 3 sarakkeet 8 ja 9 puolestaan mittaavat sitä, miten esimerkkikunnissa kokonaiskuolleisuus suhteessa koko maan kokonaiskuolleisuuteen muuttuisi, jos alkoholikuolemia ei esiintyisi. Toisin sanoen näiden sarakkeiden vertailu kertoo, kuinka suuren osuuden kunnan ylikuolleisuudesta alkoholikuolemat selittävät, tai kuinka suuren osan kuolleisuuden vähäisyydestä alkoholikuolemien pieni määrä selittää. Muutokset ovat paljon pienempiä kuin taulukossa 2 sen vuoksi, että vertailukohtana on koko maa eikä esimerkiksi Vaasan kaupunki. Ilman alkoholiin liittyviä kuolemia kokonaiskuolleisuus suhteessa muun maan kuolleisuuteen olisi pienempi erityisesti Helsingissä, Tampereella ja Joensuussa. Räikein esimerkki on Helsinki, jossa 20-74-vuotiaiden miesten kuolleisuus on yhdeksän prosenttia suurempi kuin koko maassa, mutta muissa kuin alkoholiin liittyvissä syissä heidän kuolleisuutensa on vain yhden prosentin korkeampi koko maahan verrattuna. Rajoituttaessa tarkastelemaan 20-59-vuotiaiden ikäryhmää, jossa alkoholikuolemien osuus on huomattavasti suurempi kuin koko väestössä, näiden kolmen kunnan lisäksi myös Vantaalla ja Espoossa kokonaiskuolleisuus vähenisi reilusti. Erityisesti Turussa ja Vaasassa taas kokonaiskuolleisuuden suhteellinen taso olisi ilman alkoholiin liittyviä kuolemia nykyistä korkeampi, koska näissä kunnissa kuolleisuuden määrä pienenisi huomattavasti vähemmän kuin koko maassa keskimäärin.

POHDINTA

Rajoituttaessa tarkastelemaan vain peruskuolemansyyn kautta alkoholiin liittyviä kuolemia tämän tutkimuksen tiedot ovat sopusoinnussa Tilastokeskuksen (1) läänikohtaisten lukujen kanssa. Alkoholiin liittyvät peruskuolemansyyt ovat yleisimpiä Kaakkois- ja Itä-Suomessa ja harvinaisimpia Pohjanmaalla ja Pohjois-Suomessa. Tarkastelemalla pelkkien alkoholiin liittyvien peruskuolemansyiden lisäksi myös myötävaikuttavan kuolemansyyn kautta alkoholiin liittyviä kuolemia tämä kuva tarkentui tärkeällä tavalla erityisesti Pohjois-Suomen osalta, jossa alkoholiin liittyviä peruskuolemansyitä on suhteessa muuhun Suomeen melko vähän, mutta kaikkia alkoholiin liittyviä kuolemia suhteellisen paljon. Toisaalta Lounais-Suomessa Turun ympäristössä on alueita, joissa alkoholiin liittyvät kuolemat kaikkiaan olivat melko harvinaisia ja joissa alkoholiin liittyvät peruskuolemansyyt olivat suhteellisesti yleisempiä.

Kaksi eri seikkaa voivat selittää sen, että maantieteelliset erot riippuvat alkoholikuolleisuuden tyypistä. Ensinnäkin on mahdollista, että kyse olisi osittain alueellisista eroavuuksista kuolintodistuksen kirjoittamiskäytännöissä. On siis mahdollista, että samanlaisissa kuolemantapauksissa alkoholiin liittyviä myötävaikuttavia kuolemansyitä merkitään kuolintodistukseen useammin Pohjois-Suomessa kuin muualla. Toinen mahdollisuus on, että erot eri alkoholikuolleisuustyyppien maantieteellisessä vaihtelussa ovat todellisia.

Valtaosa myötävaikuttavan kuolemansyyn kautta alkoholiin liittyvistä kuolemista on tapauksia, joissa alkoholipäihtymys on myötävaikuttanut kuolemaan (2). Alkoholiin liittyvissä peruskuolemansyissä suurin osa kuolemista on pidempiaikaiseen alkoholinkulutukseen liittyviä alkoholitauteja (esim. alkoholimaksakirroosi, -kardiomyopatia tai -pankreatiitti), joskin myös alkoholimyrkytykset ovat merkittävä ryhmä. Havaitut alueelliset erot olisivat siis yhdenmukaiset sellaisten maantieteellisten alkoholinkulutustapojen eroavuuksien kanssa, että Pohjois-Suomessa suurempi osa kulutuksesta olisi humalakulutusta kuin esimerkiksi Kaakkois- ja Lounais-Suomessa, joissa pitkäaikainen, tasainen suurkulutus olisi yleisempää.

Empiirinen juomatapoja koskeva aineisto vuodelta 1998 antaa tukea tälle hypoteesille (7,8). Aineiston mukaan suurehkon alkoholimäärän (yli kuusi ravintola-annosta) juominen kerralla viikoittain on Pohjois-Suomessa hieman keskimääräistä yleisempää. Pohjois-Suomessa niiden osuus, joiden tyypillinen alkoholinkulutusmäärä on yli 7 annosta, on viidestä suuralueesta kaikkein suurin (20 %, kun osuus koko maassa on 16 %). Länsi-Suomessa suurten kerta-annosten juominen taas oli kaikkein harvinaisinta. Myös tekemämme havainto siitä, että eri alkoholikuolemansyiden välinen ero on suurimmillaan nuorissa ikäryhmissä, joissa tapaturmaisten alkoholikuolemien osuus kaikista alkoholikuolemista on suurin, tukee käsitystä siitä, että kyse on todellisista eroista. On siis hyvä syy olettaa, että havaintomme alkoholiin liittyvien peruskuolemansyiden melko pienestä ja kaikkien alkoholikuolemansyiden melko suuresta määrästä Pohjois-Suomessa vastaa todellisuutta eikä johdu maantieteellisistä eroista kuolintodistuksen kirjoittamiskäytännöissä.

Kuntien ja alueiden erilaiset väestörakenteet selittivät osan alueiden välisestä vaihtelusta alkoholikuolleisuudessa. Aluevaihtelusta rakennetekijöiden avulla selitetty osuus osoittautui odotettua vähäisemmäksi: suurimmassa osassa läänejä valtaosa eroista johtui muista tekijöistä kuin väestörakenteesta. Jäljelle jäävää aluevaihtelua selittävät todennäköisesti useat erilaiset tekijät. Ajateltavissa olevia muita syitä ovat etenkin kulttuuriset erot alkoholinkulutuksessa - sekä kulutuksen määrässä että kulutustavoissa - mutta myös alueiden väliset erot alkoholihaittojen hoidossa (päihdeongelmaisten hoito, tapaturmien sairaalahoidon taso jne.), mahdolliset geneettiset erot alttiudessa alkoholiongelmiin tai alkoholiriippuvuuteen, sekä mahdolliset erot siinä, kuinka alkoholisyitä kirjataan kuolintodistuksiin. Näiden muiden mahdollisten syiden keskinäinen tärkeysjärjestys jää tulevien tutkimusten ratkaistavaksi.

Alkoholikuolleisuuden alueelliset erot muistuttivat läheisesti kokonaiskuolleisuudessa esiintyviä alue-eroja. Alkoholiin liittyvät kuolemat olivatkin merkittävä, mutta eivät millään muotoa ainoa, syy läänien välisiin eroihin kokonaiskuolleisuudessa. Erityisen suuri merkitys alkoholiin liittyvillä kuolemilla on Helsingin keskimääräistä suuremman kuolleisuuden selittäjänä.

Tässä tutkimuksessa alkoholikuolemiksi tai alkoholiin liittyviksi kuolemiksi on laskettu kaikki ne kuolemat, joissa kuoleman perus- tai myötävaikuttava syy on sisältänyt suoran viittauksen alkoholiin. Alkoholinkulutus ei missään tapauksessa ole näiden kuolemien ainoa syy, etenkään silloin kun vain kuoleman myötävaikuttava syy on ollut alkoholiin liittyvä. Joka tapauksessa tuloksemme kertovat, että alkoholi on merkittävä tekijä siinä prosessissa, jonka tuloksena Pohjois- ja Itä-Suomen sekä pääkaupunkiseudun miesten kokonaiskuolleisuus on muun maan keskiarvoa suurempi.

Yhteenvetona voimme siis todeta, että alkoholikuolleisuuden alueellisten erojen luonne riippuu siitä, katsommeko vain peruskuolemansyyltään alkoholiin liittyviä kuolemia vai myös myötävaikuttavan kuolemansyyn kautta alkoholiin liittyviä kuolemia. Molemmissa tapauksissa alkoholikuolemat ovat yleisiä maan itä- ja kaakkoisosissa ja harvinaisia Pohjanmaalla, mutta Pohjois-Suomen keskimääräistä suurempi alkoholikuolleisuus paljastuu vain, jos tarkastellaan kaikkia, myös myötävaikuttavan kuolemansyyn kautta alkoholiin liittyviä kuolemia. Alue-erot johtuvat vain osittain yksilötasoisten tekijöiden epätasaisesta jakautumisesta. Samansuuntaiset alueelliset erot kokonaiskuolleisuudessa johtuvat samoin osittain, mutteivät lähestulkoonkaan kokonaan, alkoholiin liittyvistä kuolemista.

Tutkimus on saanut rahoitusta Suomen Akatemialta (hanke 41498) ja Yrjö Jahnssonin säätiöltä.