Amfetamiinijohdannaisten käyttö on maailmanlaajuisesti yleistä: käyttäjiä on enemmän kuin kokaiinin ja opiaattien käyttäjiä yhteensä (1). Maittain on havaittavissa eroja amfetamiinin eri johdosten suosiossa. Suomessa amfetamiini on suosituinta, Englannissa puolestaan ekstaasitabletit (MDMA) ja USA:ssa metamfetamiini. Euroopan Unionin huumausaineseurantakeskuksen vuosiraportin mukaan amfetamiinijohdannaiset ovat toiseksi käytetyin laiton huumausaineryhmä useimmissa EU-maissa. Niitä on kokeillut 16 % nuorista aikuisista (2). Amfetamiinin laajasta käytöstä huolimatta kirjallisuudessa on hyvin vähän tutkimustietoa.

Suomessa amfetamiini on huumausainehaittoja eniten aiheuttanut laiton päihde, jonka käyttö ja varsinkin haitat näyttävät lisääntyneen huomattavasti koko 1990-luvun ajan. Kovien huumausaineiden ja Suomen oloissa varsinkin amfetamiinin käyttö on liitetty sosiaaliseen huono-osaisuuteen ja syrjäytymiseen. Käytännössä säännöllisen huumausaineiden käytön leviäminen koskee lähinnä yli 20 000 asukkaan kaupunkeja: huumausaineiden tarjontaa on siellä, missä on myös riittävän laaja kysyntä (3).

Amfetamiinit muistuttavat rakenteeltaan b- fenyylietyyliamiinia. Suomessa käytetään yleisimmin amfetamiinia (fenyyli-isopropanamiini) ja ekstaasia (MDMA, metyleenidioksimetamfetamiini). Amfetamiini on optisesti aktiivinen aine. Dekstromuoto vapauttaa keskushermostossa pääsääntöisesti dopamiinia ja levomuoto puolestaan enemmän noradrenaliinia. Dekstromuodon vaikutukset kohdistuvat enemmän keskushermostoon kuin laittomasti valmistetun raseemisen seoksen, jolla taas on enemmän somaattisia sivuvaikutuksia. Ekstaasilla on dopamiinivaikutuksen lisäksi sitoutumista serotoniini-2-reseptoriin, joka aiheuttaa lievän hallusinogeenisen tilan.

Amfetamiinivalmisteet esiintyvät vaaleina, epäpuhtauksien vuoksi erisävyisinä jauheina, tabletteina (etenkin ekstaasi), kapseleina, liuoksina ja kiteinä. Niitä käytetään ruiskeina lihakseen tai suoneen, nuuskaamalla, polttamalla tai suun kautta (4). Suomessa ongelmaksi koetaan suonensisäisen käytön suuri osuus sen aiheuttaman voimakkaan riippuvuuden ja infektioiden takia.

Amfetamiinin välittömiä psyykkisiä vaikutuksia ovat hyvän olon ja energisyyden tunne. Kun käyttäjä suurentaa annosta, tulee hänestä puhelias ja levoton. Hän voi tuntea itsensä voimakkaaksi ja ylivertaiseksi. Monet käyttäytyvät aggressiivisesti tai vihamielisesti (5). Runsaan tai pitkän käytön seurauksena voi olla amfetamiinipsykoosi, jonka oireet muistuttavat paranoidista skitsofreniaa. Yleisimpiä amfetamiinipsykoosin oireita ovat erilaiset aistiharhat, motoriset häiriöt ja hyperkinesia (6). Aineen poistuessa elimistöstä psykoottiset oireetkin tavallisesti paranevat. Jollei näin käy, on usein kyseessä muun skitsofreenisen oireen paheneminen.

Suonensisäisesti käytettynä likaiset neulat ja epähygieeniset pistämistavat voivat vaurioittaa elimistöä ja aiheuttaa tulehduksia. Henkilöllä, joka käyttää yhteisneuloja, on riski sairastua virustauteihin, kuten immuunikatoon ja B- tai C-hepatiittiin (HBV ja HCV) (5). Vuonna 2000 Suomessa tuli ilmi 145 uutta HIV-tartuntaa. Viime vuonna lokakuun loppuun mennessä oli Kansanterveyslaitokselle ilmoitettu 102 HIV-tartuntaa (7). Vuonna 2000 Suomessa rekisteröitiin 530 ja Oulun läänissä 39 HBV-tartuntatapausta. Vuonna 2001 marraskuuhun mennessä on koko maassa rekisteröity 302 ja Oulun läänissä 15 uutta HBV-tartuntaa. HCV-tartuntojen osalta vastaavat luvut koko maassa vuonna 2000 olivat 1 699 ja vuonna 2001 lokakuun loppuun mennessä 1 246. Oulun läänissä luvut olivat 68 ja 61 (8).

AINEISTO JA MENETELMÄT

Tässä tutkimuksessa tutkimusjoukkona olivat Oulun Nuorten päihde- ja huumeasema Redi 64:ssä rekisteröidyt amfetamiinin käyttäjät aseman avaamisesta 1.8.1997 kesäkuuhun 2000 saakka. Hoitoon hakeutuneesta 450 huumenuoresta amfetamiinin käyttäjiä oli 32,8 % (n = 148). Aineistoon etsittiin kaikki amfetamiinia käyttäneet henkilöt, riippumatta siitä, olivatko he säännöllisiä vai satunnaiskäyttäjiä. PPSHP:n eettinen toimikunta antoi tutkimussuunnitelmasta lausunnon.

Tutkimus tapahtui Nuorten päihde- ja huumeasema Redi 64:n arkistojen pohjalta. Redi 64:ssä käytössä olevista Pompidou-lomakkeista (9) tiedot siirrettiin tutkimusta koskevalta osalta niille varatuille lomakkeille: ikä tutkimushetkellä, sukupuoli, sosiaalinen tilanne (asumistilanne, siviilisääty, asuiko muita päihdeongelmaisia samassa taloudessa, alle 18-vuotiaat lapset, työtilanne ja koulutus), aineiden ongelmakäyttö (käytetyt päihteet, käyttötapa, säännöllisen käytön kesto ja käytön aloittamisikä) ja riskikäyttäytyminen (suonensisäinen, neulojen ja ruiskujen yhteiskäyttö, veriteitse tarttuvat infektiot ja niitä vastaan saadut rokotukset). Lisäksi haimme tietoa muun muassa perhetaustasta (oliko primaariperhe ydinperhe, yksinhuoltaja vai uusperhe) ja mahdollisista rikostuomioista (sakkorangaistus/ ehdollinen vankeus/ehdoton vankeus). Tutkimustulosten tilastollinen analyysi suoritettiin SPSS-ohjelmaa käyttäen. Jatkuvien muuttujien vertaamiseen käytettiin Spearmanin korrelaatiotestiä, keskiarvojen vertailuun kaksisuuntaista t-testiä ja luokkamuuttujien vertaamiseen ristiintaulukointia sekä Khin neliö -testiä.

TULOKSET

Tutkituista 148 amfetamiinin käyttäjästä 113 oli miehiä (76 %) ja 35 naisia (24 %). Miesten keski-ikä oli 21,7 ja naisten 19,7 vuotta. Lähes kaikilla tutkittavilla ilmeni amfetamiinin ongelmakäytön lisäksi kannabistuotteiden ja alkoholin ongelmakäyttöä. Moni käytti lisäksi neljättä tai viidettä huumausainetta, tavallisimmin buprenorfiinia, bentsodiatsepiineja ja/tai heroiinia.

Alkoholin käyttö aloitettiin keskimäärin 13-vuotiaana. Kannabistuotteiden käyttö alkoi keskimäärin 16,2-vuotiaana. Amfetamiinin käyttö aloitettiin 18-vuotiaana ja suonensisäinen amfetamiinin käyttö keskimäärin 18,9-vuotiaana (taulukko 1). Sukupuolten väliset erot eri huumeiden aloitusikien osalta eivät olleet tilastollisesti merkitseviä.

Suonensisäinen käyttö oli sekä miehillä (63,6 %, n = 63/99) että naisilla (52,9 %, n = 18/34) amfetamiinin tavallisin käyttötapa. Miehistä 26 % (n = 26/99) ja naisista 32 % (n = 11/34) oli ilmoittanut tavallisimmaksi käyttötavaksi nuuskaamisen. Yhdeksän miestä ja viisi naista oli kertonut käyttävänsä ainetta suun kautta. Lisäksi yksi mies oli käyttänyt amfetamiinia polttamalla.

Amfetamiinin suonensisäistä käyttöä oli ollut 76 %:lla miehistä (n = 71/94) ja 61 %:lla naisista (n = 20/33) joskus elämänsä aikana. Vankeustuomioita saaneilla suonensisäinen käyttö oli huomattavan yleistä 88 % (n = 22/25). Sakkorangaistuksia saaneilla vastaava suhde oli 64 % (n = 14/22) ja ehdolliseen vankeuteen tai yhdyskuntapalveluun tuomituilla 70 % (n = 19/27). Henkilöistä, joita ei koskaan ollut tuomittu, 30 % (n = 10/35) käytti amfetamiinia suonensisäisesti. Amfetamiinin suonensisäisistä käyttäjistä 51 %; miehistä 56 % (n = 37/66) ja naisista 50 % (n = 9/18) oli joskus elämänsä aikana käyttänyt yhteisiä neuloja ja ruiskuja muiden kanssa. Vankeustuomioita saaneiden keskuudessa oli merkitsevästi enemmän neulojen ja ruiskujen yhteiskäyttöä (70 %, n = 31/44) kuin ei-tuomittujen keskuudessa (12 %, n = 3/26).

Tarttuvista virustaudeista mielenkiintomme kohteena olivat HIV, HAV, HBV ja HCV. HIV:n ja HAV:n osalta positiivisia testituloksia ei löytynyt keneltäkään tutkittavista. B- seropositiivisia löydettiin viisi 148:sta (3 %) ja C- hepatiittitartuntoja 18 (12 %). Kaikki HBV- ja HCV- positiiviset henkilöt olivat joskus elämänsä aikana yhteiskäyttäneet neuloja ja ruiskuja.

Tutkimuksessa selvisi, että alkoholista kannabikseen siirtyminen kesti yli kolme vuotta, alkoholista amfetamiiniin alle viisi vuotta ja kannabiksesta amfetamiiniin alle kaksi vuotta. Ne, jotka käyttivät amfetamiinia suonensisäisesti, olivat aloittaneet pistämisen noin puolen vuoden kuluessa amfetamiinin käytön aloittamisesta (taulukko 2).

Keskimääräinen aika amfetamiinin käytön aloittamisesta hoitoon hakeutumiseen oli alle kolme vuotta. Sukupuolten välillä havaitsimme tilastollisesti merkitsevän eron (p = 0,022): naisilla hoitoon hakeutuminen kesti noin 2,1 vuotta ja miehillä 3,1 vuotta.

POHDINTA

Tutkimusjoukkomme otoskoko oli hyvä edustaen oululaisia amfetamiinin käyttäjiä. Siitä huolimatta tutkimuksessa mukana olleet edustavat murto-osaa Oulussa hoidettavista päihteiden väärinkäyttäjistä. Vain pieni osa hakeutuu hoitoon, ja lisäksi Nuorten päihde- ja huumeasema Redi 64 on vain yksi kaupungin avohoitopaikoista, jonne luultavasti hakeutuu hyväkuntoisia ja itsestään huolehtivia asiakkaita.

Kolmannes nuorten päihde- ja huumeasema Redi 64:ään hakeutuneista oli amfetamiinin käyttäjiä, mikä kertoo amfetamiinin vahvasta asemasta. Lähes 60 % amfetamiinin käytöstä oli suonensisäistä, mikä aiheuttaa huumeiden käyttäjien keskuudessa pahenevia virusepidemioita. Kaikilla tutkittavilla ilmeni päihteiden sekakäyttöä sienistä ja liimoista heroiiniin, LSD:hen ja kokaiiniin.

Pistovälineiden yhteiskäyttö näytti liittyvän kiinteästi veriteitse tarttuvien infektioiden esiintyvyyteen. Tietoa hepatiittien testauksesta saatiin kuitenkin erittäin harvalta, mikä saattaisi kertoa siitä, että osa suonensisäisten huumeiden käyttäjistä on välinpitämättömiä tartuntojen suhteen, jolloin testeihin hakeutuminen on hyvin vähäistä.

Tutkittavien sosiaalisesta tilanteesta saatuihin tuloksiin vaikuttaa suuresti tutkittavien alhainen keski-ikä, joka selittää osaltaan mm. koulutustason alhaisuutta ja sitä, että vain harvalla oli alaikäisiä lapsia. Lähes neljännes käytti amfetamiinia vanhempiensa kotona.

Amfetamiinin käytön aloittamisikä, liki 18 vuotta, oli korkea verrattuna kirjallisuudessa aiemmin esitettyihin lukuihin (10). Vankeustuomioita saaneilla suonensisäinen amfetamiinin käyttö oli huomattavan yleistä. Vankeustuomioita saaneiden keskuudessa esiintyvä runsaampi neulojen ja ruiskujen yhteiskäyttö verrattuna ei-tuomittuihin selittynee sillä, että vankiloissa käytetään paljon amfetamiinia suonensisäisesti.

Suonensisäinen käyttö näyttää olevan yleinen ja nopeasti omaksuttava käyttötapa amfetamiinia käyttävien nuorten keskuudessa. Koska tähän liittyy usein pistovälineiden yhteiskäyttöä, on neulojen mukana leviävien infektioiden ehkäisyyn ja hoitoon kiinnitettävä erityistä huomiota huumenuorten hoidossa.