Alkuperäis­tutkimus Suom Lääkäril 2022; 77 : e30509 www.laakarilehti.fi/e30509 (Julkaistu 7.2.2022)

Avosairaanhoidon palvelujen käyttö on vahvasti eriytynyt työmarkkina-aseman mukaan 

Lähtökohdat Selvitimme eri sektorien järjestämien avosairaanhoidon palvelujen käyttöä ja käyntimääriä työmarkkina-aseman mukaan.

Menetelmät Hyödynsimme 25–64-vuotiaita Oulun asukkaita koskevia rekisteritietoja julkisen ja yksityisen sektorin, työterveyshuollon ja erikoissairaanhoidon järjestämän avosairaanhoidon lääkäri- ja hoitajakäynneistä vuonna 2018. Tutkittavat luokiteltiin neljään työmarkkina-aseman mukaiseen ryhmään. Käyntejä eri sektoreilla tarkasteltiin kuvailevin menetelmin sekä negatiivisen binomijakauman malleilla. Analyyseissä vakioitiin palvelutarpeeseen vaikuttavia taustatekijöitä.

Tulokset Avoterveyspalveluja oli käyttänyt vuoden aikana koko vuoden työssä olleista 84 %, osan vuodesta työssä olleista 82 %, pääosin työttömistä 76 % ja pääosin työvoiman ulkopuolisista 81 %. Eri työmarkkina-asemissa olevien palvelukäyttö painottui vahvasti eri sektoreille. Työvoiman ulkopuolisilla oli käyntipäiviä enemmän kuin muilla, mutta työvoimaan kuuluvien välillä erot olivat pienet. Taustatekijät selittivät osin ryhmien välisiä eroja.

Päätelmät Kuva terveyspalvelujen käytöstä eri väestöryhmissä riippuu siitä, minkä sektorien palveluja tarkastelussa huomioidaan. Kun kaikki sektorit huomioidaan, palveluja käyttäneiden osuudet ovat varsin tasaisia työmarkkina-aseman mukaan jaetuissa ryhmissä.

Jenni BlomgrenSauli JäppinenKaisla Lahdensuo

Terveyspalvelujärjestelmän suunnittelun tueksi tarvitaan ajantasaista tietoa eri sektorien palvelujen käytöstä nykyjärjestelmässä. Väestöstä noin puolet käyttää vuoden aikana terveyskeskuksen avosairaanhoidon palveluja (1,2) ja runsas neljännes Kelan korvaamia yksityislääkäripalveluja (3). Erikoissairaanhoidon avohoidossa sairaaloiden poliklinikoissa käy ajanvarauksen tai päivystyksen kautta vuodessa runsas kolmannes väestöstä (4). Lisäksi palkansaajista 87 % on työterveyspalvelujen piirissä (5). Finterveys 2017 -kyselyssä 30 vuotta täyttäneistä kaikkiaan kolme neljästä ilmoitti käyneensä viimeisen vuoden aikana lääkärin vastaanotolla ja vajaa puolet terveyden- tai sairaanhoitajan vastaanotolla (6).

Julkisten, yksityisten ja työterveyspalvelujen käytölle on erilaiset ehdot, saatavuus ja hinnoittelu, ja eri osajärjestelmät palvelevat siten osin eri väestöryhmiä. Palvelujen käytössä tiedetäänkin olevan sosioekonomisia eroja (7,8). Monikanavaiseen palvelujärjestelmään on arveltu liittyvän tehottomuutta ja palvelujen saatavuusongelmia, joiden puolestaan on arvioitu ylläpitävän väestöryhmien välisiä terveyseroja (9,10). Tieto terveyspalvelujen kokonaiskäytöstä eri väestöryhmissä on kuitenkin puutteellista, pitkälti tietopohjan hajanaisuuden vuoksi. Työterveyshuollon erillisaseman takia etenkin työmarkkina-asema määrittelee vahvasti sitä, mitä palveluja ylipäänsä on käytettävissä. Harvassa tutkimuksessa on kuitenkaan voitu hyödyntää yksilötason aineistoa, joka sisältäisi muiden sektorien lisäksi myös työterveyshuollon käyntitietoja. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa rekisteriaineistolla kokonaiskuva eri sektoreilla järjestetyn avosairaanhoidon käynneistä työikäisessä väestössä sekä selvittää, millaisia eroja palvelujen käytössä on työmarkkina-aseman mukaan.

Aineisto ja menetelmät

Aineistona käytimme kaikkia Oulun asukkaita koskevaa rekisteriaineistoa, joka sisältää tietoja eri sektorien terveys- ja sosiaalipalvelujen käytöstä (11). Tarkasteluihin rajasimme 25–64-vuotiaat henkilöt, jotka asuivat Oulussa koko vuoden 2018. Mitattuihin avosairaanhoidon palveluihin ei sisältynyt opiskelijaterveydenhuolto, joten alle 25-vuotiaita ei tutkittu, ja lisäksi opiskelijat (n = 5 214) rajattiin pois. Kohdejoukon koko oli 94 355 henkilöä.

Palvelujen käyttöä koskeva kansallinen tietopohja olisi saatava pikimmiten kuntoon.

Tarkastelimme avosairaanhoidon lääkäri- ja hoitajakäyntejä vuoden 2018 aikana. Tarkastelimme erikseen käyntien määriä terveyskeskuksessa, työterveyshuollossa, yksityislääkärissä, erikoissairaanhoidon poliklinikassa sekä päivystyksessä. Suun terveydenhuollon käyntejä ei huomioitu. Terveyskeskuskäyntien tiedot saatiin Oulun kaupungin rekisteristä, työterveyshuollon tiedot Attendon, Mehiläisen, Terveystalon ja Työterveys Virran rekistereistä (kattavat arviolta yli 90 % Oulun työterveyshuollosta (12)), yksityislääkärikäyntien tiedot Kelan korvausrekisteristä, poliklinikkakäyntien tiedot THL:n terveydenhuollon hoitoilmoitusrekisteristä (Hilmo) ja päivystyskäyntien tiedot Oulun kaupungin rekisteristä ja Hilmo-rekisteristä (11).

Eri palveluntuottajat kirjasivat käyntejä vaihtelevasti, ja yksittäisen käynnin määrittely aineistoista oli epäluotettavaa, jos henkilöllä oli saman päivän aikana useita kirjauksia samalta palveluntuottajalta. Siksi käyntimäärät laskettiin eri sektorien kontaktipäivinä (13). Laskennassa huomioitiin käynteinä toimipisteeseen tehtyjen käyntien lisäksi myös muut kontaktit, kuten kotikäynnit, puhelinvastaanotot ja sähköiset käynnit.

Sosiodemografisia ja terveyteen liittyviä taustatietoja koottiin Kelan, Tilastokeskuksen, Eläketurvakeskuksen ja Verohallinnon rekistereistä. Kohdejoukko jaettiin ansaintajaksojen ja työttömyysetuuden maksupäivien perusteella neljään työmarkkina-aseman mukaiseen ryhmään: koko vuoden työssä olleisiin (yli 90 % vuoden 2018 kalenteripäivistä työllisinä tai yrittäjinä), osan vuodesta työssä olleisiin (50–90 % kalenteripäivistä työllisinä), pääosan vuodesta työttömiin (yli 50 % vuodesta työttömyyttä) sekä muihin eli pääosan vuodesta työvoiman ulkopuolisiin (alle 50 % kalenteripäivistä työllisyyttä ja/tai työttömyyttä; valtaosa (59 %) oli eläkkeellä).

Sosiodemografisina taustatekijöinä huomioitiin lisäksi sukupuoli, ikä, koulutus ja henkilökohtaiset veronalaiset tulot, sekä terveydentilaa kuvaavina tekijöinä lääkkeiden erityiskorvauksien määrä ja Kelan korvaamat sairauspäivärahajaksot. Jakaumat ovat liitetaulukossa 1.

Eri sektorien käyntipäivien määrät ja terveyspalveluita käyttäneiden osuudet vuonna 2018 laskettiin työmarkkina-aseman mukaisissa ryhmissä. Vuoden 2018 käyntipäiviä mallinnettiin negatiivisen binomijakauman malleilla (14,15), joilla vakioitiin taustatekijöiden vaikutukset työmarkkina-asemaryhmien välisiin eroihin. Mallien tulokset esitetään ilmaantumistiheyksien suhteina (incidence rate ratio, IRR) ja niiden 95 %:n luottamusväleinä. Tulokset kertovat, kuinka moninkertainen oli ennustettu käyntipäivien määrä vertailuryhmään verrattuna (15,16). Analyysit tehtiin R 4.0.2 -ohjelmistolla (17).

Tulokset

Työmarkkina-asemaryhmien välillä oli selvät ja tilastollisesti merkitsevät erot eri sektorien avoterveyspalveluja käyttäneiden osuuksissa (kuvio 1, liitetaulukko 2). Koko vuoden työssä olleista alle kolmanneksella oli terveyskeskuskäyntejä, kun työttömistä ja työvoiman ulkopuolisista käyntejä oli noin kahdella kolmesta. Työterveyshuollon käytössä erot työmarkkina-asemien välillä olivat luonnollisesti suurimmat. Koko vuoden työssä olleista työterveyshuollon palveluja oli käyttänyt lähes kaksi kolmesta ja osan vuodesta työssä olleistakin yli 40 %. Yksityispalvelujen käyttö oli harvinaisinta työttömillä.

Käyntejä sairaalan poliklinikassa oli työvoiman ulkopuolisista noin joka kolmannella, muista ryhmistä joka neljännellä. Päivystyskäyntejä oli harvimmin työllisillä, useimmin työvoiman ulkopuolisilla. Kaikkia avoterveyspalveluja yhteensä tarkasteltaessa ryhmien väliset erot olivat kuitenkin melko pienet, joskin tilastollisesti merkitsevät. Koko vuoden työssä olleista 84 % käytti jotakin tarkasteltua palvelua, pääosan vuodesta työttöminä olleistakin 76 %.

Käyntipäivien lukumäärä eri väestöryhmissä (kuvio 2) kertoo eri sektorien palvelujen käytöstä tarkemmin kuin palveluja käyttäneiden osuus. Tutkitussa väestössä oli keskimäärin 7,2 avoterveydenhuollon käyntipäivää henkeä kohden vuoden 2018 aikana. Ryhmien väliset erot käyntipäivien määrässä olivat samansuuntaiset kuin vähintään yhden käynnin todennäköisyydessä.

Työvoiman ulkopuoliset kuitenkin erottuivat käyntimäärien tarkastelussa muita ryhmiä selvästi yleisemmällä palvelujen käytöllään. Tässä ryhmässä käyntipäiviä henkeä kohden oli keskimäärin 9,6, ja valtaosa käynneistä oli terveyskeskuskäyntejä. Työttömillä oli terveyskeskuskäyntejä enemmän kuin työllisillä. Koska työssä olevilla oli kuitenkin enemmän työterveyshuollon käyntejä, kaikki sektorit huomioituina erot työssä olevien ja työttömien välillä olivat melko pienet.

Lopuksi tarkastelimme käyntimäärien eroja työmarkkina-aseman mukaan negatiivisen binomijakauman malleilla, joissa ryhmien väliset erot sosiodemografisissa ja sairastavuuteen liittyvissä taustatekijöissä vakioitiin (taulukossa 1 vakioimaton ja vakioitu malli, liitetaulukossa 3 vaiheittainen mallinnus). Työmarkkina-aseman mukaiset suuret sektorikohtaiset erot pääosin säilyivät myös vakioiduissa malleissa, vaikka vakiointi tasoitti eroja. Eri työmarkkina-asemien mukaisten ryhmien erot olivat kuitenkin varsin pieniä, kun tarkasteltiin kaikkia eri sektorien käyntipäiviä yhteensä. Työttömät eivät poikenneet tilastollisesti merkitsevästi koko vuoden työssä olleista, kun kaikki taustatekijät oli vakioitu. Työvoiman ulkopuolisilla käyntipäiviä oli muita ryhmiä enemmän myös vakioiduissa malleissa.

Päätelmät

Avosairaanhoidon palveluja käyttävien osuuksista ja käyntimääristä yhteensä ja sektoreittain on niukasti ajankohtaista väestöryhmittäistä tietoa. Oulun väestöä koskevan tutkimuksemme mukaan työikäisistä 83 % käytti kalenterivuoden aikana avoterveyspalveluja, ja käyntipäiviä oli yhteensä keskimäärin 7,2 henkeä kohden. Tuoreehkoa vertailutietoa on saatavilla kyselytutkimuksista, mutta erilaisten asetelmien ja väestörajausten vuoksi tuloksia on vaikea verrata suoraan. Finterveys 2017- ja Finsote 2017–2018 -tutkimusten mukaan aikuisväestöstä noin kolme neljännestä oli käynyt avohoidon lääkärin vastaanotolla vuoden aikana (6,8). Tutkimuksessamme avoterveyspalveluja käyttäneiden kokonaisosuus oli jonkin verran suurempi. Ero johtuu osin siitä, että huomioimme kaikki avohoidon sektorit sekä perus- että erikoissairaanhoidossa, ja sekä lääkäri- että hoitajakäynnit.

Aiemmissa tutkimuksissa on harvoin tutkittu terveyspalvelujen käyttöä väestöryhmittäin kaikki sektorit huomioiden. Tutkimukset ovat usein koskeneet yksittäisen sektorin asiakkaita tai vain työllisiä (18,19,20,21,22,23,24). Kaikkia työikäisiä koskevien tulostemme mukaan työssä olleet käyttivät pääosin työterveyshuollon palveluja, muut ryhmät pääosin terveyskeskuspalveluja. Vaikka erot olivat suuret sektoreita erikseen tarkasteltaessa, ryhmien väliset erot palveluja yhteensä käyttäneiden osuuksissa olivat melko pieniä. Käyntien määriä tarkasteltaessa korostuivat työvoiman ulkopuoliset, joilla käyntejä oli selvästi muita ryhmiä enemmän. Osin erot työmarkkina-aseman mukaisten ryhmien välillä selittyivät sosiodemografisilla ja sairastavuuteen liittyvillä tekijöillä.

Tulos terveyspalvelujen käytön eriytymisestä eri sektoreille työmarkkina-aseman mukaan ei ole yllättävä, ja se on yhdenmukainen terveyspalvelujen käytön sosioekonomisista eroista tuotetun aiemman tiedon kanssa (8,25,26,27). Kaikki sektorit huomioiden aineistomme työlliset ja työttömät kuitenkin käyttivät palveluja suunnilleen yhtä usein, mutta monikanavaisen palvelujärjestelmän takia eri ryhmien käyttö kanavoitui eri sektoreille. 

Lue myös

Myös aikaisempien tulosten mukaan sektorit täydentävät toinen toistaan eri väestöryhmien palvelujen tuottajina, ja erot esimerkiksi koulutus- ja tuloryhmien välillä näyttävät tasaisemmilta, kun kaikki sektorit huomioidaan (8). Tästä näkökulmasta palvelujen monikanavaisuus ei näyttäytynyt suurena ongelmana. Silti esimerkiksi työttömät käyttävät terveyspalveluja keskimääräistä vähemmän ja heillä on usein tyydyttymätöntä palvelutarvetta (25,26,28). 

Tutkimuksessamme työttömien vähäisempi palvelujen käyttö koko vuoden työssä oleviin verrattuna selittyi kuitenkin sosiodemografisilla ja sairastavuuteen liittyvillä taustatekijöillä. Tässä tutkimuksessa huomioimme myös hoitajakäynnit, mikä voi osin tasoittaa ryhmien välillä havaittuja eroja. Työvoiman ulkopuolisilla oli muita enemmän terveyskeskus-, poliklinikka- ja päivystyskäyntejä myös, kun taustatekijät oli vakioitu. Tätä voivat selittää muun muassa hankalasti ratkottavat pitkäaikaiset terveys- ja muut ongelmat sekä muu palvelutarve, jota ei saatu huomioitua aineiston muuttujilla. Ryhmässä voi olla palvelujen suurkuluttajia, joiden terveysongelmiin ei löydy helppoja ratkaisuja (29).

Vaikka erot etenkin työvoimaan kuuluvien välillä olivat pieniä, voi ryhmien välillä kuitenkin olla eroja esimerkiksi palvelujen laadun tai tyypin suhteen. Lisäksi esimerkiksi päivystyskäynneillä saatetaan kompensoida muun palvelun toimimattomuutta, mikä ei ole tarkoituksenmukaista. 

Tutkimuksemme vahvuutena oli aineisto, jolla voitiin tarkastella yhtä aikaa eri sektorien terveyspalvelujen käyttöä väestötasolla, ja joka poikkeuksellisesti sisälsi tietoa myös työterveyshuollon käynneistä. Terveyspalvelujärjestelmä on eri kunnissa perusteiltaan samanlainen, joten tulosten voidaan arvioida olevan melko hyvin yleistettävissä ainakin suomalaiseen kaupunkiväestöön, vaikka aineisto koski yhden kaupungin työikäistä väestöä (11).

Tarvetekijöinä vakioimme useita sosiodemografisia ja sairastavuuteen liittyviä taustatekijöitä, jotka voivat olla yhteydessä sekä työmarkkina-asemaan että palvelujen käyttöön. Osa jäljelle jääneistä eroista saattaa liittyä tekijöihin, joita emme voineet huomioida. Rekisteriaineiston etuna on tietojen kattavuus ja luotettavuus, mutta kyselyaineistoihin verrattuna rekistereissä on rajallisesti sairastavuuteen ja muuhun palvelutarpeeseen liittyviä tietoja.

Julkisen vallan on perustuslain mukaan turvattava tarpeen mukaiset terveyspalvelut kaikille väestöryhmille. Palvelujen käytön seuranta on kuitenkin vaikeaa, sillä järjestelmä on monimutkainen, tuottajasektoreita on useita ja tiedot ovat hajallaan eri rekistereissä. Terveyspalvelujen suunnittelun tueksi ja yhdenvertaisen saatavuuden varmistamiseksi palvelujen käyttöä koskeva kansallinen tietopohja olisi saatava pikimmiten kuntoon – koskien myös työterveyshuollon käyntejä. Tämä hyödyttäisi etenkin hoitoketjujen koordinointia, mutta myös tilastointia ja tutkimusta. Terveyspalvelujen käytöstä eri väestöryhmissä tarvitaan lisää systemaattista, kaikki sektorit kattavilla ajankohtaisilla rekisteriaineistoilla tuotettua tutkimustietoa. Lisää tutkimusta tarvitaan myös eri sektorien tuottamien palvelujen rinnakkaiskäytöstä, jonka on havaittu olevan varsin yleistä (18,20,27,30), sekä terveyspalvelujen suurkuluttajista.

Liitetaulukko 1. Tutkittavan väestön jakaumat

Liitetaulukko 2. Avohoidon terveyspalveluita käyttäneiden osuudet ja käyntipäivät vuonna 2018

Liitetaulukko 3. Työmarkkina-aseman yhteys avosairaanhoidon kontaktipäivien määrään vuonna 2018

Kirjoittajat

Jenni Blomgren VTT, dosentti, tutkimuspäällikkö Kelan tutkimusyksikkö

Sauli Jäppinen VTM, data scientist Kelan analytiikkayksikkö

Kaisla Lahdensuo psykiatrian ja terveydenhuollon erikoislääkäri, VTM, eMBA, dosentti, lääketieteellinen johtaja Mehiläinen Oy


Sidonnaisuudet

Jenni Blomgren, Sauli Jäppinen, Kaisla Lahdensuo: Ei sidonnaisuuksia.


Faktat

Tämä tiedettiin

Avoterveyspalvelujen käyttö on eriytynyt sektoreittain, ja palvelujen käytössä on sosioekonomisia eroja.

Terveyspalvelujen käyttöä koskeva tietopohja on hajanainen, ja tietämys terveyspalvelujen kokonaiskäytöstä eri väestöryhmissä ja eri järjestelmät huomioiden on puutteellista.

Tutkimus opetti

Vuoden 2018 aikana 83 % työikäisistä oululaisista käytti julkisen sektorin, työterveyshuollon tai yksityisen sektorin avosairaanhoidon palveluja, ja käyntipäiviä oli keskimäärin 7,2 henkeä kohden. 

Eri sektorien palvelujen käyttö on eriytynyttä työmarkkina-aseman mukaan, mutta palveluja käyttäneiden osuudet ovat sektorit yhteenlaskettuina melko samankaltaisia eri työmarkkina-asemissa olevilla.

Kansallista tietopohjaa avoterveyspalvelujen käytöstä on parannettava, ja eri sektorien palvelujen käyttö eri väestöryhmissä tulee huomioida sote-järjestelmää suunniteltaessa.


Kirjallisuutta
1
Mölläri K, Saukkonen SM, Forsell M. Perusterveydenhuollon ja suun terveydenhuollon avohoitokäynnit 2018. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Tilastoraportti 8/2019.
2
Kestilä L, Knape N, Hetemaa L. Suomalaisten sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttö tilastojen valossa. Teoksessa: Kestilä L, Karvonen S, toim. Suomalaisten hyvinvointi 2018. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019;188–206.
3
Kela. Kelan sairausvakuutustilasto 2018. Suomen virallinen tilasto. Kela 2019. 
4
Järvelin J, Martikainen V. Erikoissairaanhoito 2018. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Tilastoraportti 34/2019.
5
Kela. Kelan työterveyshuoltotilasto 2018. Suomen virallinen tilasto. Kela 2020. 
6
Koponen P, Sainio P, Kilpeläinen K, Aalto, A. Vastaanottokäynnit ja fysioterapia. Teoksessa Koponen P, Borodulin K, Lundqvist A, Sääksjärvi K, Koskinen S, toim. Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa – FinTerveys 2017-tutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 4/2018;142–5.
7
Vuorenkoski L. Finland: Health system review. Health Syst Transit 2008;10:i–170.
8
Manderbacka K, Arffman M, Aalto A, Muuri A, Kestilä L, Häkkinen U. Eriarvoisuus somaattisten terveyspalvelujen saatavuudessa. Teoksessa: Kestilä L, Karvonen S, toim. Suomalaisten hyvinvointi 2018. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019;207–15.
9
Pekurinen M, Erhola M, Häkkinen U, Jonsson PM, Keskimäki I, Kokko S ym. Sosiaali- ja terveydenhuollon monikanavaisen rahoituksen edut, haitat ja kehittämistarpeet. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 4/2011. 
10
Hujanen T. Monikanavarahoituksen ongelma terveydenhuollossa. Esimerkkejä perusterveydenhuoltotasoisesta vastaanottotoiminnasta. Kela, Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 156/2019.
11
Blomgren J, Jäppinen S. Sosiaali- ja terveyspalveluiden ja etuuksien käyttö Oulussa 2013–2018. Tutkimushankkeen aineiston yleiskuvaus. Kela, Työpapereita 154/2020.
12
Hujanen T, Mikkola H. Työterveyshuollon kustannuskehitys. Suom Lääkäril 2016;71:1537–40.
13
Leskelä R, Uimonen T, Virta L, Pikkujämsä S, Kopperoinen T, Mikkola H. Peruspalvelujen käyttö ja kustannukset pitkäaikaissairailla. Julkisten, yksityisten ja työterveyshuollon palvelujen vertailu. Suom Lääkäril 2017;72:355–9.
14
Gardner W, Mulvey EP, Shaw EC. Regression analyses of counts and rates. Poisson, overdispersed poisson, and negative binomial models. Psychol Bull 1995;118:392–404.
15
Cameron AC, Trivedi PK. Microeconometrics using Stata. Revised Edition. College Station, TX: Stata Press 2010.
16
Hilbe JM. Negative binomial regression. Cambridge: Cambridge University Press 2011.
17
R Core Team. R: A language and environment for statistical computing. Wien: R Foundation for Statistical Computing 2017. www.R-project.org
18
Kimanen A, Manninen P, Räsänen K, Rautio M, Husman P, Husman K. Factors associated with visits to occupational health physicians in Finland. Occup Med 2010;60:29–35.
19
Kimanen A, Rautio M, Manninen P, Räsänen K, Husman P, Husman K. Primary care visits to occupational health physicians and nurses in Finland. Scand J Public Health 2011;39:525–32.
20
Virtanen P, Mattila K. Työterveyslääkärin potilas käy myös terveyskeskuksessa, tosin harvoin. Suom Lääkäril 2011;66:3583–8. 
21
Ikonen A, Räsänen K, Manninen P, Rautio M, Husman P, Ojajärvi A ym. Use of health services by Finnish employees in regard to health-related factors: the population-based Health 2000 study. Int Arch Occup Environ Health 2013;86:451–62.
22
Blomgren J, Virta L. Tuloryhmien erot yksityislääkäripalvelujen käytössä eivät kasvaneet vuosina 2006–2011. Suom Lääkäril 2014;69:560–5.
23
Nyman J, Jäppinen P. Terveysasemien avosairaanhoidon suurkäyttäjät. Sosiaalilääket Aikakausl 2015;52:4–19.
24
Reho TTM, Atkins SA, Talola N, Viljamaa M, Sumanen MPT, Uitti J. Frequent attenders in occupational health primary care: A cross-sectional study. Scand J Public Health 2019;47:28–36.
25
Virtanen P, Kivimäki M, Vahtera J, Koskenvuo M. Employment status and differences in the one-year coverage of physician visits: different needs or unequal access to services? BMC Health Serv Res 2006;6:123.
26
Lappalainen K, Mattila-Holappa P, Yli-Kaitala K, Hult M, Räsänen K. Pisimpään työttömänä olleet käyttävät vähiten terveyskeskuksen palveluja. Suom Lääkäril 2018;73:2421–6.
27
Blomgren J, Virta LJ. Socioeconomic differences in use of public, occupational and private health care: A register-linkage study of a working-age population in Finland. PLoS ONE 2020;15:e0231792.
28
Manderbacka K, Muuri A, Keskimäki I, Kaikkonen R, Elovainio M. Mitä tyydyttämätön palvelutarve kertoo terveyspalvelujen saatavuudesta? Sosiaalilääket Aikakausl 2012;49:4–12.
29
Perhoniemi R, Blomgren J. Frequent attenders of three outpatient health care schemes in Finland: characteristics and association with long-term sickness absences, 2016–2018. BMC Public Health 2021;21:870.
30
Mäntyselkä P, Halonen P, Vehviläinen A, Lehto S, Kaitokari P, Takala J ym. Väestökyselyn tulokset lääkäripalvelujen käytöstä. Suom Lääkäril 2005;60:5285–91.

English summary

The use of outpatient care services among working-age persons is strongly differentiated according to labour market status  

Background We examined the use of outpatient health care organized by different schemes according to labour market status.

Methods Outpatient physician and nurse visits at the public and private schemes, occupational health care and specialized care in 2018 were examined using register data on 25–64-year-old residents of Oulu. The study population was classified into four labour market status groups. Visits to different care schemes were examined using descriptive methods and negative binomial regression models, adjusting for covariates.

Results During the year, 84% of those who were employed throughout the year, 82% of those who were employed for part of the year, 76% of the mainly unemployed and 81 % of those mainly outside the labour force had used outpatient health services. Use of different schemes was strongly differentiated according to labour market status. Those outside the labour force had more contact days than others. Adjusting for covariates partly explained the differences between the groups.

Conclusions The overall picture of the use of health services in different population groups depends on which schemes are taken into account. When examining all services combined, the proportions of health care users are quite similar according to labour market positions.

Jenni Blomgren

Ph.D. (Sociology), Associate Professor

Research Manager, Kela – The Social Insurance Institution of Finland, Research

Sauli Jäppinen

Kaisla Lahdensuo

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030