1. Lääkärilehti
  2. Tieteessä
  3. COVID-19-pandemian vaikutus työterveyshuoltoon erikoistuvien lääkärien ohjaukseen keväällä 2020
Alkuperäis­tutkimus 41/2021 vsk 76 s. 2328 - 2332

COVID-19-pandemian vaikutus työterveyshuoltoon erikoistuvien lääkärien ohjaukseen keväällä 2020

Lähtökohdat COVID-19-pandemia vaikutti laajalti terveydenhuollon toimintaan keväällä 2020. Halusimme selvittää, vaikuttiko se myös työterveyshuoltoon erikoistuvien lääkärien koulutukseen sisältyvään ohjaukseen.

Menetelmät Lähetimme kyselyn pandemian vaikutuksista työterveyshuollon kouluttaja- ja erikoistuvien lääkärien työhön ja erikoistuvien ohjaukseen viiden yliopiston kouluttajalääkäreille sähköpostitse keväällä 2020. Vastauksia saatiin 55 kouluttajalääkäriltä ja niitä tulkittiin määrällisesti ja laadullisesti.

Tulokset Useimpien kouluttajalääkärien ja heidän ohjattaviensa työ sekä erikoistuvien ohjaus muuttuivat kevään 2020 pandemiarajoitusten aikana. Etäohjausta hyödynsi suurin osa kouluttajista, ja osa koki ilmapiirin jopa parantuneen etäohjauksessa. Kouluttajien ja erikoistujien henkisen tuen tarve lisääntyi.

Päätelmät Erikoislääkärikoulutuksen toteutumista muuttuvissa tilanteissa ja muutosten vaikutusta ­erikois­tujien ohjaukseen on syytä seurata osana koulutuksen laadun arviointia ja kehittämistyötä. Myös ­­lääkärien henkiseen kuormittumiseen ja jaksamiseen on syytä kiinnittää huomiota.

COVID-19-pandemian vaikutus työterveyshuoltoon erikoistuvien lääkärien ohjaukseen keväällä 2020 Kuva 1 / 5
         

Uusi asetus erikoislääkärikoulutuksesta (STM 55/2020) tuli voimaan 1.2.2020. Sen mukaan lääkärin tulee erikoistumiskoulutuksessa saada omalla erikoisalalla vaadittavan osaamisen lisäksi valmiudet myös oppimisen ohjaamiseen ja osaamisen arviointiin työyhteisössään (11 Erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksen tavoitteet: Sosiaali- ja terveysministeriön asetus erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksesta sekä yleislääketieteen erityiskoulutuksesta annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen muuttamisesta 30.1.2020. www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2020/20200055). Täten kouluttajalääkärien ohjaustaitoihin ja erikoistuvien lääkärien ohjauksen toteutumiseen tulee kiinnittää aiempaa enemmän huomiota. Laadukas koulutus edellyttää myös jatkuvaa laadunarviointia (22 STM. Erikoislääkärikoulutuksen toimenpideohjelma 2017–19. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 62/2016.).

Erikoislääkärikoulutuksessa ohjauksen tavoitteena tulee olla itsenäisen ammattilaisen taitojen kehittäminen ja varmistaminen asteittain tukemalla ohjattavan toimijuutta (33 Vehviläinen S. Ohjaustyön opas: yhteistyössä kohti toimijuutta. 4. painos. Helsinki: Gaudeamus 2020.,44 Ala-Mursula L, Heikkinen J, Horppu R, Päätalo K, Toivonen A. Kysy, kuuntele, kannusta ja kehity – Työterveyshuollon kouluttajalääkärin opas. Helsinki: Työterveyshuollon virtuaaliyliopisto 2016;42–51.). Työterveyshuolto on ensimmäisenä erikoisalana perustanut virtuaaliyliopiston, joka tarjoaa verkossa koulutuksia erikoistuville ja heidän kouluttajilleen ja koordinoi yliopistojen yhteistä toimintaa (55 Furu H, Koivisto H, Parviainen H ym. Erikoislääkärikoulutus digitalisoituu – työterveyshuolto edelläkävijä. Suom Lääkäril 2019;74:2742–4.,66 Ala-Mursula L, Horppu R, Heikkinen J ym. Työterveyshuoltoon erikoistuvien lääkärien ohjaaminen palkitsee. Suom Lääkäril 2014;69:139–144.). Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen olennainen osa ovat viikoittaiset ohjaustapaamiset kouluttajalääkärin ja erikoistujan kesken. Kouluttajalääkäreiden kouluttaminen ja ohjaustyön tukeminen ovat jatkuvasti kehittämistyön kohteena (66 Ala-Mursula L, Horppu R, Heikkinen J ym. Työterveyshuoltoon erikoistuvien lääkärien ohjaaminen palkitsee. Suom Lääkäril 2014;69:139–144.,77 Rytkönen M, Heikkinen J, Räsänen K. Työterveyshuollon kouluttajalääkärien kokemuksia monimuotoisesti toteutetusta pedagogispainotteisesta koulutuksesta. Yliopistopedagogiikka 2014;21:79–83.,88 Malin M, Palosaari M, Toivonen A ym. Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen kehittäminen osana muuttuvaa sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Teoksessa: Hakulinen H, Kangas P, Pesonen S, toim. Yhteistyöllä toimivampi työikäisten terveydenhuolto: TYÖKE – Verkostoilla tehoa SOTEen, työkyvyn tukeen ja työikäisten terveyteen -hankkeen loppuraportti. Työterveyslaitos 2020;50–65.).

Viikottaiset tapaamiset ovat olennainen osa erikoislääkärikoulutusta.

Ajankohtainen COVID-19-pandemia on tuonut merkittäviä muutoksia suomalaiseen yhteiskuntaan ja työelämään. Kevään 2020 pandemiarajoitukset sulkivat yhteiskunnan toimintoja riippumatta epidemian alueellisesta levinneisyydestä. Pandemia vaikutti monella tavalla myös terveydenhuoltoon ja lääkärien työhön. Ei kuitenkaan tiedetä, miten pandemia vaikutti erikoislääkärikoulutuksen ohjaukseen.

Tässä artikkelissa kuvataan työterveyshuollon kouluttajalääkäreille suunnattu valtakunnallinen kyselytutkimus, joka toteutettiin touko–kesäkuussa 2020 osana erikoislääkärikoulutuksen laadun seurantaa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka pandemia vaikutti työterveyshuollon kouluttaja- ja erikoistuvien lääkärien työhön ja etenkin erikoistujien ohjaukseen.

Aineisto ja menetelmät

Sähköinen kysely lähetettiin Helsingin, Itä-Suomen, Oulun, Tampereen ja Turun yliopistoissa kirjoilla olleille 307:lle työterveyshuollon kouluttajalääkärille sähköpostitse toukokuussa 2020. Kyselyyn vastasi ajalla 3.–16.6.2020 yhteensä 55 kouluttajalääkäriä (vastausprosentti 18 %). Kouluttajalääkäreiltä tiedusteltiin keväällä 2020 voimassa olleen valmiuslain aikaisten pandemiarajoitusten aiheuttamista muutoksista kouluttajien ja erikoistuvien lääkäreiden työssä sekä erityisesti erikoistuvien ohjauksessa.

Kysely koostui yhteensä 16 monivalintakysymyksestä ja 6 kysymyksestä, joihin vastaus oli dikotominen (kyllä/ei) ja joissa kyllä-vastauksiin pyydettiin lisäselvitystä avoimilla kysymyksillä. Kysymysten neljä pääteemaa olivat kouluttajalääkärin oman työn ja erikoistujan työn muutos sekä ohjauksen toteutuksen ja ohjauksen sisältöjen muutos. Perustyön muutoksesta työterveyshuollossa kysyttiin kouluttajalääkäreiltä sekä ohjaajien että erikoistujien osalta, ja avoimissa kysymyksissä pyydettiin kuvaamaan kummankin muutosta erikseen.

Pandemian tuomia muutoksia ohjaukseen ja oppimiseen sekä pandemian vaikutusta henkisen tuen tarpeeseen ja yhteisöllisyyteen kartoitettiin monivalintakysymyksillä, joissa käytettiin vastaustapana 5-portaista Likertin asteikkoa (liite 1).

Avointen vastausten analysoinnissa hyödynnettiin systemaattista laadullista sisällönanalyysiä. Työn, ohjaustapojen ja ohjauksen sisällön muutoksia koskevien ilmaisujen teemoitteluun osallistui kolme kirjoittajista. Monivalintakysymysten ja dikotomisten kysymysten vastaukset on kuvattu keskiarvoina tai prosenttiosuuksina. Likertin asteikolla saadut vastaukset luokiteltiin uudestaan kolmeen luokkaan yhdistämällä vastaajat väittämän kanssa samaa mieltä oleviksi (täysin tai jokseenkin samaa mieltä) tai eri mieltä oleviksi (täysin tai jokseenkin eri mieltä); kolmas vaihtoehto oli "En osaa sanoa".

Tulokset

Vastaajia (n = 55) oli kaikkien viiden yliopiston alueelta. Vastanneista kouluttajalääkäreistä 45 % oli toiminut kouluttajana 1–5 vuotta ja yli 16 vuoden kouluttajalääkärikokemus oli kolmella vastaajalla (5 %). Erikoistujia vastanneilla kouluttajalääkäreillä oli kyselyn ajankohtana ohjauksessaan yhteensä 85. Vastaajien taustatiedot esitellään taulukossa 1.

Kouluttajalääkärien vastausten mukaan kouluttajien (84 %) ja heidän ohjauksessaan olevien erikoistujien (91 %) työ oli muuttunut pandemian takia. Muutokset koskivat sekä työmäärää että työn tekemisen tapoja. Työn vähenemisestä, lomautuksista tai työajan lyhentämispaineista mainittiin 15 avoimessa vastauksessa. Etätyön ja etävastaanottojen lisääntyminen mainittiin joka toisessa avoimessa vastauksessa. Työn sisällön muutoksessa korostuivat lähivastaanottojen ja työpaikoilla tehtävän työn, kuten työpaikkaselvitysten, väheneminen. Infektiovastaanotot ja muu epidemiaan liittyvä työ, kuten työpaikoille annettava pandemiaohjeistus, riskien arviointi ja hallinnollinen työ, lisääntyivät.

"Pahimman epidemian aikana työ oli pääosin koronaepäilyjen testaukseen ohjausta, riskiryhmäarvioita sekä koronapolia."

"Työ keskittynyt korona-ohjeiden ja siihen liittyvien toimintamallien työstöön."

Ohjaustyön muutokset

Huolestuttavasti osa ohjauksista jäi tauolle.

Kouluttajista 53 % kertoi ohjausten toteutuksen muuttuneen poikkeusaikana. Aina tai useimmiten etäyhteyksin ohjaukset toteutti lähes puolet eli 45 % vastanneista (kuvio 1Pandemian vaikutuksia ohjaukseen

. ). Vastanneista 82 % kertoi, että ohjausta oli toteutettu yhtä usein tai useammin kuin ennen pandemiaa. Seitsemän vastaajaa (13 %) kertoi tauottaneensa ohjauksen.

Viidennes kouluttajalääkäreistä (22 %) koki ohjauksen suunnittelun ja toteutuksen pandemiatilanteessa haastavana (kuvio 2Kansikuva. ), kun taas 76 % koki voineensa keskittyä ohjaukseen ja toteuttaa sitä lähes yhtä hyvin kuin aikaisemminkin. Yhteensä 79 % kouluttajista koki, että erikoistuvat lääkärit pystyivät keskittymään ohjaukseen yhtä hyvin kuin aiemmin, eli noin viidesosalla erikoistuvista ilmeni keskittymisen haasteita. Poikkeustilanne vaikutti myös erikoistujien oppimisen havainnointiin ja kehittymisen arviointiin (kuvio 3Ohjausten toteutus

. ).

Pandemia vaikutti myös ohjauksen sisältöihin. Koronapandemia ja siihen liittyvä ohjeistus riskinarviointeineen nousivat ohjausteemoihin joka toisessa avoimista vastauksista. Ohjauksissa käsiteltiin pandemian vaikutusta erikoistujan perustyöhön ja erikoistumisopintoihin. Myös työturvallisuusasiat ja työkyvyn tukeminen korostuivat.

"Käyty läpi asiakasyritysten tukeminen tilanteessa."

"Omasta jaksamisesta huolehtiminen, oma rooli muuttuneessa tilanteessa."

Pandemian tuomina hyvinä muutoksina 69 % vastanneista toi esille digitaitojen vahvistumisen. Puolet vastanneista kertoi ohjaukseen ja oppimiseen tulleen uusia toimintatapoja. Etäohjaukseen siirtymisen jälkeen ohjauksen ilmapiirin paranemista ainakin jossain määrin koki 18 % vastanneista kouluttajalääkäreistä, ilmapiirin heikkenemistä ei noussut esiin (kuvio 2Kansikuva. ).

Kokonaisuutena pandemian koettiin lisänneen keskinäistä yhteisöllisyyttä 42 %:ssa vastauksista. Henkisen tuen tarve oli kouluttajien vastausten mukaan ainakin jossain määrin lisääntynyt 16 %:lla kouluttajalääkäreistä ja 27 %:lla erikoistujista (kuvio 4Pandemian muita vaikutuksia. ).

Pohdinta

Tämän valtakunnallisen tutkimuksen mukaan COVID-19-pandemia vaikutti työterveyshuollon koulutuspaikoissa toteutettavan erikoistumiskoulutuksen sisältöön, määrään ja erikoistuvien ohjaustapoihin keväällä 2020. Suurin osa kouluttajista toteutti ohjausta yhtä usein kuin aikaisemmin ja lisääntyneesti etäyhteyksin. Huolestuttavasti osa ohjauksista jäi tauolle.

Ohjausilmapiiri parani ja lähes puolet vastaajista koki, että yhteisöllisyys lisääntyi. Toisaalta myös henkisen tuen tarve lisääntyi. Ohjauksen sisällöllisiä muutoksia olivat muun muassa pandemiaan liittyvät aiheet, erilaiset työjärjestelyt ja erikoistujan tukeminen muuttuneessa tilanteessa.

Ohjauksen jatkuvuus on erikoistumisen etenemisen kannalta olennaista (99 Niemi-Murola L, Martikainen M. Osaamisen arviointi erikoistujan tukena. Duodecim 2019;135:2184–8,1010 Niemi-Murola L. Luotettavasti osoitettu pätevyys (EPA) uudistaa erikoislääkärikoulutuksen käytäntöä. Duodecim 2017;133:77–83.). Tutkimuksessa esiin noussut ohjauksen tauottaminen voi pitkittyessään johtaa erikoislääkäriksi valmistumisen viivästymiseen. Pandemian aiheuttamien työtehtävien muutosten ei tarvitse viivästyttää erikoistumista (1111 Pihlava M. Epidemia ei pidennä erikoistumista. Suom Lääkäril 2020;75:1018–20.), mutta toisaalta yli 30 päivää jatkuneet keskeytykset koulutuksessa tai työsuhteessa pidentävät erikoistumisaikaa (1212 Erikoislääkärikoulutuksen opinto-opas 1.8.2020.). Tilannetta voidaan peilata Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (KARVI) tuoreeseen raporttiin, jossa havaittiin pandemian viivästyttäneen työssä oppimista noin viidesosalla ammatillisen koulutuksen tutkinto-opiskelijoista (1313 Poikkeuksellisilla opetusjärjestelyillä vaikutuksia tasa-arvoiseen ja yhdenvertaiseen oppimiseen – Poikkeustilanne toi digiloikan, mutta oppimisen tuki ei ollut riittävää. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus, Raportti 14.12.2020. karvi.fi/2020/12/14/).

Digitaalisen osaamisen merkitys lisääntyy.

Suurin osa tähän kyselyyn vastanneista koki digitaitojen lisääntymisen pandemian työhön tuomana hyvänä muutoksena. Tämä havainto on tervetullut, etenkin kun Lääkäriliiton Työolot ja terveys 2019 -kyselyssä yli puolet lääkäreistä piti ongelmallisena juuri tietoteknisten laitteiden käytön hankaluutta (1414 Väyrynen H. Kiire kuormittaa lääkäreitä eniten. Suom Lääkäril 2020;75:598–9.). Digitaalisen osaamisen merkitys lääkärikunnassa todennäköisesti lisääntyy edelleen, kun etävastaanottoja ja etäyhteyksiä hyödynnetään aiempaa enemmän (55 Furu H, Koivisto H, Parviainen H ym. Erikoislääkärikoulutus digitalisoituu – työterveyshuolto edelläkävijä. Suom Lääkäril 2019;74:2742–4.,1515 Tuomisto E. Digistä tulee uusi normaali koronakevään jälkeen – Kysyntä moninkertaistunut. Mediuutiset 29.5.2020.).

Henkisen tuen tarvetta pandemia-aikana kokivat erikoistujien lisäksi myös kouluttajalääkärit, vaikka terveydenhuollon työntekijöiden pandemiaan liittyvän henkisen kuormittumisen riskitekijöinä ovat erityisesti nuori ikä ja vähäinen työkokemus (1616 Kisely S, Warren N, McMahon L, Dalais C, Henry I, Siskind D. Occurrence, prevention, and management of the psychological effects of emerging virus outbreaks on healthcare workers: rapid review and meta-analysis. BMJ 2020;369:m1642. DOI:10.1136/bmj.m1642.). Lääkärien psykososiaalisen kuormittumisen yleisiä riskitekijöitä ovat kiire, työprosessien sujuvuuden ongelmat, ristiriidat työyhteisössä ja johtamisessa sekä vähäiset vaikutusmahdollisuudet omaan työhön (1717 Elovainio M, Virtanen M, Oksanen T. Lääkärien työolot, terveys ja työkyky. Duodecim 2017;133:647–52.). Pandemia on vaikuttanut työn hallittavuuteen, ja kuormittumiseen tiedetään vaikuttavan myös pelko omasta tai läheisen sairastumisesta (1616 Kisely S, Warren N, McMahon L, Dalais C, Henry I, Siskind D. Occurrence, prevention, and management of the psychological effects of emerging virus outbreaks on healthcare workers: rapid review and meta-analysis. BMJ 2020;369:m1642. DOI:10.1136/bmj.m1642.), joten lääkärit voivat olla pandemia-ajan kuormittumisen suhteen riskiryhmässä (1818 Väyrynen H. Joko pää hajoaa? Koronaväsymys koettelee lääkäreitä. Suom Lääkäril 2021;76 171–2.).

Lue myös

Yksi syy ohjausten ilmapiirin osittaiseen paranemiseen voi olla kouluttajien reagointi erikoistujien kokemaan henkisen tuen tarpeeseen. Säännöllisen ohjauksen merkitys on suuri erikoisalan taitojen oppimisen ohella myös erikoistuvien lääkärien työssä jaksamiselle ja henkiselle hyvinvoinnille.

Stressinhallintaa käsittelevät ryhmäkeskustelut ja henkisen kuormituksen reflektoinnit kouluttajalääkärin kanssa voivat toimia kuormittumiselta suojaavina tekijöinä (1717 Elovainio M, Virtanen M, Oksanen T. Lääkärien työolot, terveys ja työkyky. Duodecim 2017;133:647–52.,1919 Komppa J, Jokela S, Salomaa A, Muurinen H. Ohjaaja ja emotionaalinen tuki. Yliopistopedagogiikka 3/2019.), ja joskus tukemiseen riittää jo tunteiden salliminen ja sanoittaminen (1919 Komppa J, Jokela S, Salomaa A, Muurinen H. Ohjaaja ja emotionaalinen tuki. Yliopistopedagogiikka 3/2019.,33 Vehviläinen S. Ohjaustyön opas: yhteistyössä kohti toimijuutta. 4. painos. Helsinki: Gaudeamus 2020.). Kuitenkin on tärkeää tunnistaa ohjaustoiminnan rajat ja ohjata erikoistuva tarvittaessa työterveyshuoltoon tai varsinaiseen työnohjaukseen. Jos työnohjaukselliset ainekset korostuvat ohjauksessa liikaa, riskinä on ohjaajan oma kuormittuminen (1717 Elovainio M, Virtanen M, Oksanen T. Lääkärien työolot, terveys ja työkyky. Duodecim 2017;133:647–52.,1919 Komppa J, Jokela S, Salomaa A, Muurinen H. Ohjaaja ja emotionaalinen tuki. Yliopistopedagogiikka 3/2019.).

Tutkimuksen vahvuuksiin kuuluu ajankohtaisen pandemian ja sen lääkärien erikoistumiskoulutusta koskevien vaikutusten tarkastelu ohjauksen näkökulmasta. Vaikka erikoislääkärikoulutuksen toteutumista on kartoitettu aiemmin (66 Ala-Mursula L, Horppu R, Heikkinen J ym. Työterveyshuoltoon erikoistuvien lääkärien ohjaaminen palkitsee. Suom Lääkäril 2014;69:139–144.,88 Malin M, Palosaari M, Toivonen A ym. Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen kehittäminen osana muuttuvaa sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Teoksessa: Hakulinen H, Kangas P, Pesonen S, toim. Yhteistyöllä toimivampi työikäisten terveydenhuolto: TYÖKE – Verkostoilla tehoa SOTEen, työkyvyn tukeen ja työikäisten terveyteen -hankkeen loppuraportti. Työterveyslaitos 2020;50–65.,2020 Räsänen K, Toivonen A, Pyörälä E, Hakkarainen K, toim. Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen arviointi kaudelta 2009–2013. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 11/2015, 110 s.), on edelleen tarvetta säännölliselle koulutuksen arvioinnille (2020 Räsänen K, Toivonen A, Pyörälä E, Hakkarainen K, toim. Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen arviointi kaudelta 2009–2013. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 11/2015, 110 s.).

Kyselyn heikkoutena on vastausprosentin pienuus. Tämä voi johtua mahdollisista puutteista kouluttajalääkärien sähköpostiosoitteiston ajantasaisuudessa, lyhyestä vastausajasta sekä siitä, etteivät ne kouluttajat vastanneet, joilla ei kyselyajankohtana ollut erikoistuvia ohjattavana.

Kysely lähetettiin vain kouluttajalääkäreille, joten tietoa ei ole siitä, miten erikoistuvat lääkärit ovat kokeneet ohjauksen pandemia-aikana. Velvoitteen osallistumisesta koulutuksen laadun arviointiin tulisi jatkossa sisältyä jo koulutuspaikkaoikeuteen, sillä tämä on edellytys koulutuksen kehittämiselle (2020 Räsänen K, Toivonen A, Pyörälä E, Hakkarainen K, toim. Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen arviointi kaudelta 2009–2013. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 11/2015, 110 s.).

Tutkimuksen tulokset kertovat kouluttajalääkärien toiminnasta pandemian aikana ja sen aiheuttamista haasteista erikoislääkärikoulutuksen toteuttamiselle. Kovin suuria muutoksia pandemia-aika ei tuonut kouluttajalääkärien toimintaan, mahdollisesti koska heidän ohjaustyötään tukivat alan koulutuksen vakiintuneet toimintamallit, kuten viikoittaiset ohjaustapaamiset ja pitkäjänteisesti toteutettu kouluttajalääkärikoulutus.

Työterveyshuollossa oli kokemusta etäohjauksesta jo aiemmin, mutta etäohjauksen määrä kasvoi pandemian aikana. Tämän tutkimuksen pohjalta voi suositella etäohjauksen hyödyntämistä ja koulutuksen laadun arviointia muillakin erikoisaloilla. Erikoislääkärikoulutuksen tulee antaa valmiudet myös oppimisen ohjaamiseen ja osaamisen arviointiin.

Ilman ohjausta ja koulutusta ei kehity hyviä ohjaajia, ja kouluttajalääkärien ohjaustaitojen edistäminen onkin yksi erikoislääkärikoulutuksen kehittämiskohde kaikilla erikoisaloilla. Tärkeänä tutkimuksen ja kehittämisen aiheena tulisi vastaisuudessa olla myös lääkärien henkisen kuormittumisen tunnistaminen, työssä jaksamisen tukitoimet ja yhteisöllisyyden edistäminen.

Kirjoittajat
Elina Ruotsalainen
työterveyshuollon erikoislääkäri, ma. kliininen opettaja
Itä-Suomen yliopisto, ­lääketieteen laitos, kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö, työterveyshuolto
Marianne Rytkönen
TtM, yliopisto-opettaja
Itä-Suomen yliopisto, lääketieteen laitos, kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö, työterveyshuolto
Jarmo Heikkinen
työterveyshuollon erikoislääkäri, kliininen opettaja
Itä-Suomen yliopisto, lääketieteen laitos, kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö, työterveyshuolto
Tuula Oksanen
LT, professori
Itä-Suomen yliopisto, lääketieteen laitos, kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö, työterveyshuolto
Sidonnaisuudet

Ei sidonnaisuuksia.

Faktat

Tämä tiedettiin:

COVID-19-pandemialla on ollut vaikutusta työterveyslääkärien työhön.

Ei tiedetä, vaikuttiko se myös kouluttajalääkärien toteuttamaan erikoistuvien lääkärien ohjaukseen.

Tutkimustietoa ohjauksen toteutumisesta ja sisällöstä tarvitaan erikoistumiskoulutuksen laadun parantamiseksi.

Tutkimus opetti:

Pandemia muutti työterveyshuoltoon erikoistuvien lääkärien ohjausta, ja osa kouluttajista koki ohjauksen toteutuksen haasteelliseksi.

Jopa puolet kouluttajista toteutti pandemia-aikana pääasiallisesti etäohjausta.

Pandemia lisäsi sekä kouluttaja- että erikoistuvien lääkärien henkisen tuen tarvetta.

Kirjallisuutta
1
Erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksen tavoitteet: Sosiaali- ja terveysministeriön asetus erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksesta sekä yleislääketieteen erityiskoulutuksesta annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen muuttamisesta 30.1.2020. www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2020/20200055
2
STM. Erikoislääkärikoulutuksen toimenpideohjelma 2017–19. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 62/2016.
3
Vehviläinen S. Ohjaustyön opas: yhteistyössä kohti toimijuutta. 4. painos. Helsinki: Gaudeamus 2020.
4
Ala-Mursula L, Heikkinen J, Horppu R, Päätalo K, Toivonen A. Kysy, kuuntele, kannusta ja kehity – Työterveyshuollon kouluttajalääkärin opas. Helsinki: Työterveyshuollon virtuaaliyliopisto 2016;42–51.
5
Furu H, Koivisto H, Parviainen H ym. Erikoislääkärikoulutus digitalisoituu – työterveyshuolto edelläkävijä. Suom Lääkäril 2019;74:2742–4.
6
Ala-Mursula L, Horppu R, Heikkinen J ym. Työterveyshuoltoon erikoistuvien lääkärien ohjaaminen palkitsee. Suom Lääkäril 2014;69:139–144.
7
Rytkönen M, Heikkinen J, Räsänen K. Työterveyshuollon kouluttajalääkärien kokemuksia monimuotoisesti toteutetusta pedagogispainotteisesta koulutuksesta. Yliopistopedagogiikka 2014;21:79–83.
8
Malin M, Palosaari M, Toivonen A ym. Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen kehittäminen osana muuttuvaa sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Teoksessa: Hakulinen H, Kangas P, Pesonen S, toim. Yhteistyöllä toimivampi työikäisten terveydenhuolto: TYÖKE – Verkostoilla tehoa SOTEen, työkyvyn tukeen ja työikäisten terveyteen -hankkeen loppuraportti. Työterveyslaitos 2020;50–65.
9
Niemi-Murola L, Martikainen M. Osaamisen arviointi erikoistujan tukena. Duodecim 2019;135:2184–8
10
Niemi-Murola L. Luotettavasti osoitettu pätevyys (EPA) uudistaa erikoislääkärikoulutuksen käytäntöä. Duodecim 2017;133:77–83.
11
Pihlava M. Epidemia ei pidennä erikoistumista. Suom Lääkäril 2020;75:1018–20.
12
Erikoislääkärikoulutuksen opinto-opas 1.8.2020.
13
Poikkeuksellisilla opetusjärjestelyillä vaikutuksia tasa-arvoiseen ja yhdenvertaiseen oppimiseen – Poikkeustilanne toi digiloikan, mutta oppimisen tuki ei ollut riittävää. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus, Raportti 14.12.2020. karvi.fi/2020/12/14/
14
Väyrynen H. Kiire kuormittaa lääkäreitä eniten. Suom Lääkäril 2020;75:598–9.
15
Tuomisto E. Digistä tulee uusi normaali koronakevään jälkeen – Kysyntä moninkertaistunut. Mediuutiset 29.5.2020.
16
Kisely S, Warren N, McMahon L, Dalais C, Henry I, Siskind D. Occurrence, prevention, and management of the psychological effects of emerging virus outbreaks on healthcare workers: rapid review and meta-analysis. BMJ 2020;369:m1642. DOI:10.1136/bmj.m1642.
17
Elovainio M, Virtanen M, Oksanen T. Lääkärien työolot, terveys ja työkyky. Duodecim 2017;133:647–52.
18
Väyrynen H. Joko pää hajoaa? Koronaväsymys koettelee lääkäreitä. Suom Lääkäril 2021;76 171–2.
19
Komppa J, Jokela S, Salomaa A, Muurinen H. Ohjaaja ja emotionaalinen tuki. Yliopistopedagogiikka 3/2019.
20
Räsänen K, Toivonen A, Pyörälä E, Hakkarainen K, toim. Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen arviointi kaudelta 2009–2013. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 11/2015, 110 s.
English summary

Impact of the COVID-19 pandemic on guidance of specializing doctors in occupational health care in spring 2020 in Finland

Background The Covid-19 pandemic had a huge impact on health care work in spring 2020. We wanted to examine whether it also had an effect on educational supervision in specialist training in occupational health care.

Methods We conducted an online survey of the effects of the Covid-19 pandemic on the work and guidance of specialists and trainees in occupational health care in spring 2020. Altogether 55 supervising specialists responded. The results were analyzed using quantitative and qualitative methods.

Results The Covid-19 pandemic restrictions in spring 2020 changed the work and guidance among most of the supervising specialists and their trainees. Most of the supervisors conducted remote guidance, and some of them experienced an improved atmosphere in remote guidance. The results also showed an increased need for psychological support among supervisors and trainees.

Conclusions In a pandemic, postgraduate medical education may undergo unexpected changes that have an effect on educational supervision. These changes need to be monitored to maintain and improve the quality of specialist training. Attention should be paid to doctors’ well-being at work.

Etusivulla juuri nyt

Ajassa
Olli Vapalahti: Uudessa virusvariantissa on huolestuttavia piirteitä

Vielä ei voi päätellä, miten hyvin eteläisessä Afrikassa havaittu variantti leviää erilaisissa olosuhteissa.

Tiedepääkirjoitus
Eteisvärinää löytyy, jos sitä haetaan – mutta mikä on terveyshyöty?

Eteisvärinän seulonnan terveyshyödyt ovat vielä osoittamatta, kirjoittavat Mika Lehto ja Juhani Airaksinen.

Kolumni
Tunnustan

Taide selviää kaikesta, jopa somesta, vaikka fiktion voisi jo julistaa kuolleeksi, kirjoittaa Roope Sarvilinna.

Ajassa
THL kehottaa välttämään matkustamista eteläiseen Afrikkaan

Kyseessä on varotoimi uuden koronavirusvariantin varalta.

Tieteessä
Lupaavia lääke-ehdokkaita suolen mikrobiston suojaksi antibiooteilta

Tarkempi analyysi anti­bioottien tehosta suolistobakteereihin on tähän asti puuttunut.

Tieteessä
Hyödyttääkö geenimuutosten seulonta oireettomassa neutropeniassa?

Geenitutkimuksella yritettiin selvittää, onko tila oikeasti harmiton.