Epäillyt torjunta-ainemyrkytykset Suomessa Yhteydenotot Myrkytystietokeskukseen kesällä 2002

Sekä aikuiset että lapset voivat altistua tapaturmaisesti kotona tai kotitarveviljelyssä käytettäville torjunta-aineille. Lisäksi altistumistilanteita sattuu työssään torjunta-aineita käyttäville. Torjunta-aineet voivat imeytyä elimistöön paitsi ruoansulatuskanavan ja hengitysteiden kautta, myös ihon läpi. Työperäisessä altistumisessa iho on usein merkittävin altistumisreitti. Altistumista työssä ja kotitarveviljelyssä tapahtuu levitettäessä torjunta-aineita, sekoitettaessa käyttöliuosta, levityslaitteiden huoltotöissä, käsiteltäessä torjunta-aineella ruiskutettuja kasveja jne. (1). Puutteellisen suojautumisen, huonon hygienian tai muun huolimattomuuden seurauksena altistuminen voi johtaa myrkytysoireisiin. Torjunta-aineilla tarkoitetaan tässä raportissa sekä kasvinsuojeluainevalmisteita että biosididirektiivin mukaisia tuhoeläinkarkotteita.

Pikkulapsilla altistumisreittinä on useimmiten ruoansulatuskanava (2). Pieni lapsi panee suuhunsa kaikenlaista, mutta ei välttämättä niele sitä. Jos aineen, jota lapsi on pannut suuhunsa, tiedetään tai epäillään olevan vaarallinen, soitetaan siitä herkästi Myrkytystietokeskukseen. Tämänkaltaisten tapahtumien yleisyyttä kuvaa, että Myrkytystietokeskuksen vuosittain vastaanottamasta, noin 24 000:sta ihmistä koskevasta myrkytyspuhelusta reilu puolet koskee alle 6-vuotiaita lapsia (56,7 % vuonna 2001). Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, että suurin osa torjunta-aineisiin liittyvistä kyselyistä koskee alle kaksivuotiaita lapsia, jotka ovat päässeet käsiksi hyttyskarkotepakkaukseen. Nämä altistumistilanteet johtavat harvoin vakaviin oireisiin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa viiden vuoden seurannassa myrkytyskeskuksiin tuli hieman yli 9000 kyselyä koskien N,N-dietyyli-m-toluamidi-hyttyskarkotetta (yleisin myös Suomessa). Näistä tapauksista 98,8 % luokiteltiin oireettomiksi tai hyvin lieväoireisiksi (3).

Suomessa on tutkittu sairaalahoitoon johtaneita torjunta-ainemyrkytyksiä vuosina 1980-82 ja 1987-88. Torjunta-ainemyrkytysten osuus kaikista myrkytyksistä oli tuolloin 0,42% (1980-82) ja 0,11 % (1987-88). Vähenemisen syyksi arveltiin akuutisti myrkyllisimpien torjunta-aineiden kieltämistä kahdeksankymmentäluvun puolivälissä ja torjunta-aineiden käytön vähenemistä yleensäkin ko. aikana 10- 15% (4,5). Tutkituista myrkytystapauksista 29 % luokiteltiin työperäisiksi. Kaikki tapaturmaiset myrkytykset (16 % kaikista) tapahtuivat lapsille. Samanaikaista alkoholinkäyttöä raportoitiin 23 %:ssa tapauksista. Tutkimuksessa pääteltiin, että jopa 41 % myrkytyksistä olisi liittynyt itsemurhayritykseen (4).

Suomessa rekisteröidään vuosittain vain muutamia torjunta-aineiden aiheuttamia ammattitautitapauksia. Vuosina 1990-2001 rekisteriin päätyi 17 tapausta (6). Käytännössä on havaittu, että erilaisia myrkytysoireita aiheuttavia altistumisia tapahtuu kuitenkin huomattavasti enemmän. Maanviljelijöiden (n = 74) torjunta-ainealtistumista koskevassa kyselyssä todettiin, että 31 %:lla oli ilmennyt päänsärkyä, 15 %:lla pahoinvointia, 9 %:lla iho-oireita ja 2 %:lla huimausta (Siuko, julkaisematon aineisto). Yhdysvalloissa kahdessa eri tutkimuksessa pääteltiin torjunta-aineiden aiheuttamien terveyshaittojen olevan yli kymmenkertaisia raportoituihin verrattuina (7,8). Aliraportoinnin syiksi esitettiin potilaiden hakeutumattomuus hoitoon, oireiden epämääräisyys (jolloin oikeaa diagnoosia ei tehdä) ja raportoinnin unohtuminen (8).

Verrattaessa torjunta-ainemyrkytystilannetta muihin maihin voidaan havaita, että Suomessa torjunta-aineiden aiheuttamat ongelmat ovat usein huomattavasti vähäisempiä. Vakavat torjunta-aineiden aiheuttamat myrkytykset ja jopa kuolemantapaukset ovat lähinnä kehitysmaiden ongelma. Noin 90 % akuuteista tapaturmaisista kuolemaan johtaneista torjunta-ainemyrkytyksistä sattuu kehitysmaissa (9).

Helsingin yliopistollisen keskussairaalan Myrkytystietokeskukseen tulee erityisesti kesäaikaan useita satoja torjunta-aineisiin liittyviä kyselyjä. Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää syitä, jotka johtivat torjunta-ainemyrkytysepäilyyn ja sen vuoksi yhteydenottoon Myrkytystietokeskukseen, mm. oliko käyttö ja suojautuminen asianmukaista. Torjunta-ainevalmisteille myyntiluvan myöntävä torjunta-ainelautakunta arvioi mm. torjunta-ainepakkausten turvallisuusominaisuudet sekä käyttö- ja suojainohjeiden sisällön. Tutkimuksen avulla pyrittiin selvittämään, onko pakkauksissa ennalta arvaamattomia tai viranomaisilta huomaamatta jääneitä puutteita ja ovatko käyttöohjeet ja muut pakkausmerkinnät riittävän selkeitä ja yksiselitteisiä. Tutkimuksen avulla selvitettiin koettuja myrkytysoireita, niiden kestoa, vakavuutta ja mahdollista hoidon tarvetta.

AINEISTO JA MENETELMÄT

Tutkimukseen otettiin mukaan kaikki Myrkytystietokeskukseen torjunta-ainealtistumisen tai sen epäilyn vuoksi 15.5.-31.7.2002 välisenä aikana tulleet puhelut. Tiedustelut, jotka koskivat torjunta-aineita yleisesti tai eläimille sattuneita altistumisia, eivät kuuluneet tutkimusotokseen. Myrkytystietokeskuksessa kysyttiin soiton yhteydessä tapahtuman arvioimisen edellyttämät tiedot ja annettiin hoito-ohjeet normaalin tapaan. Soittajalta pyydettiin lopuksi suostumus tutkimukseen osallistumiseen ja uuteen yhteydenottoon jälkeenpäin. Altistuneen sukupuoli ja ikä, tapahtumatiedot pääpiirteittäin, tapahtuma-ajankohta, mahdolliset oireet, altistumisaine, annetut ohjeet ja hoitosuositukset rekisteröitiin. Tutkimukseen soveltuvilta henkilöiltä kysyttiin yhteystiedot. Tutkimuksesta kieltäytyminen kirjattiin. Tiedot lähetettiin Kuopion aluetyöterveyslaitokselle, josta tutkittaville soitettiin viikon sisällä siitä, kun he olivat ottaneet yhteyttä Myrkytystietokeskukseen.

Tutkimuksen aikana (15.5.-31.7. 2002) Myrkytystietokeskus vastaanotti 9 837 puhelua, joista 252 koski torjunta-ainealtistumisia. Suostumus osallistumisesta tai yhteystiedot jäivät kysymättä 95 soittajalta. Tutkimukseen osallistumisesta kieltäytyi 19 henkilöä. Myrkytystietokeskuksesta toimitettiin Kuopion aluetyöterveyslaitokselle tiedot 138 tutkimukseen soveltuvasta yhteydenotosta. Näistä suostumuksensa antaneista 100 tavoitettiin ja 108 henkilöä koskeva haastattelu voitiin tehdä (joissakin tapauksissa altistuneita oli useampia). Tässä vaiheessa tutkimuksen ulkopuolelle jäi siis vielä 38 soittajaa (noin 26 %). Näistä osa kieltäytyi tässä vaiheessa tutkimuksesta, joitakin ei tavoitettu viikon aikana, yhteystiedot olivat puutteelliset tai altistuminen oli sittenkin tapahtunut jollekin muulle aineelle.

Kuopion aluetyöterveyslaitoksella haastattelut teki työterveyshuoltoon erikoistuva lääketieteen lisensiaatti käyttäen strukturoitua kyselylomaketta. Kysymyssarja vaihteli sen mukaan, oliko kyse työssä tai kotona tapahtuneesta altistumisesta, tai oliko kyse lapsen altistumiseen johtaneesta tilanteesta. Lisätaustatietona tässä vaiheessa kysyttiin myös soittajan/altistuneen koulutustasoa ja ammattia. Taulukossa 1 on esitelty pääpiirteittäin kysymysten sisältö.

Tutkimukseen pyydettäville henkilöille kerrottiin tietosuojasta ja korostettiin tutkimuksen vapaaehtoisuutta. Tutkimuksella oli Husin tutkimuslupa.

TULOKSET

Tutkimusaineisto koostui 60 lapsen ja 48 aikuisen torjunta-ainealtistumistiedoista. Altistumistilanteet ja -tyypit on kuvattu tarkemmin taulukossa 2. Lapsilla yleisin altistumisreitti oli ruoansulatuskanava ja aikuisilla iho ja hengitystiet (kuvio 1). Lapsilla yleisin altistumisepäilyn aiheuttanut tehoainetyyppi oli hyönteiskarkote, joka aiheutti 75 % yhteydenotoista (kuvio 2). Altistuneiden lasten ikä- ja sukupuolijakauma on esitetty kuviossa 3.

Lasten altistuminen

Myrkytystietokeskuksen puhelujen yleisen profiilin mukaisesti suurin osa (56 %) yhteydenotoista tutkimusaikana koski lapsia, joista 75 % oli alle kaksivuotiaita (kuvio 3). Lapset altistuivat useimmiten kotona helposti esillä oleville muurahaisten torjuntaan tarkoitetuille aineille ja hyttys- ym. hyönteiskarkotteille. Noin viidesosalla lapsista oli joitakin, yleensä lieviä oireita ja vain noin viidesosassa näistä tapauksista otettiin yhteyttä myös terveyskeskukseen tai sairaalaan. Lääkäri arvioi oireiden mahdollisesti johtuvan torjunta-aineista kahdella lapsella.

Kymmenessä tapauksessa Myrkytystietokeskukseen otettiin yhteyttä muurahaisrasian nuolemisen vuoksi. Kaikissa tapauksissa valvonnan hetkeksi herpaannuttua pieni lapsi sai käsiinsä lattialla olleen rasian, jota maisteli. Yhdessäkään tapauksessa lapsi ei ollut saanut rasiaa auki. Yksikään lapsista ei saanut oireita, joten suun ja käsien huuhtelun ja seurannan lisäksi muita toimenpiteitä ei tarvittu. Kaikki lapset, jotka olivat altistuneet muurahaisten kulkureiteille maahan ja lattialle levitettävälle muurahaissirotteelle, olivat saaneet ainetta ainakin käsiinsä ja useimmiten myös suuhunsa. Vain yhdelle kuudesta altistuneesta tuli vatsaoireita, joiden alkuperäksi terveyskeskuksessa kuitenkin diagnosoitiin mahatauti. Ohjeeksi altistuneille annettiin käsien ja suun huuhtelu ja tilanteen seuranta.

Hyttysaerosolialtistumiset sattuivat useimmiten niin, että pieni lapsi oli saanut pullon käsiinsä ja suihkuttanut ainetta suuhunsa ja kasvoilleen. Kolmessa tapauksessa lapsi sai pullon suihkeosan irti ja joi hyttyskarkotetta. Muutama lapsi oli myös suihkutellut huonetilaan runsaasti karkotetta, jolloin laajat ihoalueet altistuivat. Kuudella lapsella seitsemästätoista altistuneesta oli oireita. Voimakkaita tai kohtalaisia oireita (pahoinvointi, mahakipu, silmäoireet tai ihon voimakas ärsytys) saaneet kolme lasta ohjattiin lääkäriin jatkotutkimuksiin ja hoitoon. Kahden oireita pidettiin hyttyskarkotteesta johtuvina, yksi tapaus jäi epäselväksi.

Muut hyttyskarkotteet -luokka sisältää hyvin erityyppisiä valmisteita, kuten hyttyssavut, nestemäiset, puikkomaiset, hyytelömäiset valmisteet sekä sähköiset hyttyskarkotteet. Altistumistapaukset olivat useimmiten sattuneet siten, että pikkulapsen epäiltiin syöneen löytämäänsä karkotevalmistetta. Sähköistä karkotinta oli käytetty tilassa, jossa lapsi oli päiväunilla. Vasta myöhemmin luettiin käyttöohje, jossa kielletään tuotteen käyttö tilassa, jossa on pieniä lapsia. Altistuneista vain yhdellä hyttyssavuvalmistetta imeskelleellä lapsella oli lieviä yleisoireita. Myrkytystietokeskuksen ohjeet olivat suun ja käsien huuhtelu ja tilanteen seuranta.

Muihin torjunta-aineisiin kuuluivat hyönteisaerosolit, rotanmyrkyt, rikkakasvien torjunta-aine (glyfosaatti) ja etanantorjunta-aine. Tapaukset sattuivat kotona tai kotipihalla (10 tapausta), kolme lasta altistui suihkuttamalleen hyönteismyrkylle yhtä aikaa asuntovaunussa. Molemmat rotanmyrkkyä syöneet lapset vietiin terveyskeskukseen Myrkytystietokeskuksen kehotuksesta, ja heille annettiin lääkehiiltä. Oireita ei esiintynyt. Muissa tapauksissa lapset söivät käsiteltyjä marjoja tai vihanneksia, juoksentelivat käsitellyllä alueella tai koskivat käsiteltyihin esineisiin tai pintoihin. Näilläkin lapsilla todetut oireet olivat lieviä tai niitä ei ollut lainkaan. Vanhemmat aikoivat olla jatkossa huolellisempia torjunta-aineiden käytön ja säilytyksen suhteen.

Aikuisten altistuminen

Tutkimuksessa havaituista tapaturmista ja altistumistilanteista 44 % sattui aikuisille. Kotonaan altistuneista 75%:lla oli oireita, ja heistä yli puolet hakeutui lääkäriin. Kuitenkaan kenenkään oireita ei yhdistetty torjunta-ainealtistumiseen. Työssään altistuneista neljästätoista henkilöstä yhdellätoista oireet kestivät vuorokauden tai kauemmin. Kuusi altistunutta hakeutui lääkärin hoitoon ja kolmessa tapauksessa lääkäri arvioi oireiden johtuneen torjunta-ainealtistumisesta. Sairauslomaa sai kaksi pahiten oireillutta (10 ja 2 vrk).

Aikuisten altistuminen kotikäytön aikana

Altistuminen kotikäytössä -luokka tarkoittaa tapauksia, joissa torjunta-aineita on itse käytetty (17 tapausta) tai altistuttu toisen henkilön käytön aikana (2 tapausta) kotitarveviljelyssä, kotona, pihassa tai puutarhassa. Altistuneista naisia oli 14 ja miehiä viisi.

Kuusi henkilöä oli altistunut rikkakasvien torjunta-aineelle. Tapaukset sattuivat ruiskutuksen tai sivelykäsittelyn aikana. Yhdessä tapauksessa altistunut oli muu kuin torjunta-aineen käyttäjä. Kukaan ei hakeutunut hoitoon, ja oireet (iho-oireet ja nenänielun limakalvoärsytys) hävisivät itsestään. Asianmukainen suojautuminen olisi estänyt altistumisen kaikissa tapauksissa. Tuhoeläinten torjunta-aineille altistui viisi henkilöä, joista kolmella oli asianmukaiset suojaimet. Neljässä tapauksessa altistui torjunta-aineen käyttäjä ja kerran käsitellyltä mansikkamaalta rikkaruohoja kitkenyt henkilö. Oireet olivat yleensä lieviä pahoinvointi-, päänsärky- sekä iho-oireita. Organofosfaatille altistunut sai koliiniesteraasi-inhibitioon viittaavia oireita (lisääntynyt limaneritys ja hengenahdistus). Tässä tapauksessa potilas kävi lääkärissä Myrkytystietokeskuksen kehotuksesta. Sisätiloissa käytettäville hyönteisaerosoleille altistui kuusi henkilöä. Heidän oireensa olivat ihon ja hengitysteiden ärsytysoireita, pahoinvointia, päänsärkyä yms. Lääkärinhoitoa ei tarvittu.

Työperäinen altistuminen

Työssään altistuneista 12 oli miehiä ja kaksi naisia. Altistunut oli torjunta-aineen käyttäjä 12 tapauksessa, kahdessa tapauksessa altistunut istutti aiemmin käsiteltyjä metsätaimia. Altistuneista yhdeksän oli maanviljelijöitä. Lisäksi haastatelluissa oli maatalouskonehuoltaja, puutarhuri, tutkimusmestari ja yrittäjä. Altistumistilanteet, käytetyt aineet ja koetut oireet on esitetty taulukossa 3.

Aikuisten tapaturmainen altistuminen

Tapaturmaisesti altistui kahdeksan naista ja seitsemän miestä. Tähän ryhmään kuuluvat tapaukset olivat hyvin vaihtelevia. Torjunta-aineiden käsittelyyn liittyviä tapaturmia oli kahdeksan. Rotanmyrkylle oli altistuttu siivouksen yhteydessä, malationia sisältänyttä ruiskua siirrettäessä letku oli osunut suuhun, muurahaisaerosolia oli joutunut silmiin kompastumisen takia, paljain käsin kannetuille puille oli puuvajassa valunut ampiaispesän tuhoamiseen käytettyä ainetta jne. Muissa tapauksissa oli vahingossa syöty torjunta-aineilla käsiteltyjä kasveja tai elintarvikkeita. Raportoidut oireet olivat yleensä varsin lieviä. Siideripulloon tehtyä glyfosaattiliuosta juoneella oli pahoinvointia sekä käsien ja jalkojen pistelyä kolme vuorokautta. Sairaalassa ei osattu kuitenkaan sanoa, johtuivatko oireet torjunta-ainealtistumisesta. Yleensä oireista selvittiin seurannalla ja kotihoidolla.

POHDINTA

Aluksi on syytä korostaa tutkimuksen lähtökohtia, joiden takia tutkimusaineisto on valikoitunut. Tutkimusaineistoon kuuluminen edellytti yhteydenottoa Myrkytystietokeskukseen, joten esim. suoraan lääkäriin hakeutuneet eivät joutuneet tutkimukseen. Tällaiset mahdollisesti vakavatkin tapaukset ovat siis jääneet tutkimuksen ulkopuolelle. Yhteydenottajista 43 % jäi tutkimuksen ulkopuolelle. Joko heitä ei tavoitettu lainkaan, he kieltäytyivät tai tutkimuslupa jäi kokonaan pyytämättä. Tutkimus ei siten anna epidemiologisesti luotettavaa kuvaa tapaturmaisten torjunta-ainealtistumisten esiintymisestä.

Tiedot altistumisesta perustuvat anamneesiin eikä altistumisen määrästä voi tehdä luotettavia päätelmiä. Esim. lapsia koskeneissa myrkytysepäilyissä on melko tavallista, että lapsi ei itse asiassa olekaan syönyt tai juonut epäiltyä ainetta. Samoin oireet perustuvat potilaan itsensä tai esim. lasten vanhempien ilmoitukseen, eikä oireiden todellista syytä tässä tutkimuksessa pystytty varmistamaan. Tutkimus lähinnä kuvaa tilanteita, joissa lapsen tai aikuisen oltua tekemisissä torjunta-aineen kanssa herää epäily mahdollisesta tai todennäköisestä altistumisesta ja äkillisen myrkytyksen mahdollisuudesta.

Tutkimus kartoittaa sitä harmaata aluetta (läheltä piti -tilanteita), joka on vakavien, erilaisiin tilastoihin päätyvien torjunta-ainealtistumisten alapuolella ja jolla voi olla merkitystä turvallisuutta parantavissa toimissa. Tutkimuksen luotettavuutta parantaa se, että jokaista tutkimukseen osallistunutta henkilöä haastateltiin kaksi eri kertaa ja molemmilla kerroilla haastattelijana oli eri henkilö. Kyselytutkimusta tehtiin vain muutaman kuukauden ajan, mutta juuri ajankohtana, jolloin Myrkytystietokeskuksessa vastaanotetaan valtaosa torjunta-aineisiin liittyvistä kyselyistä. Aikuisten altistumistapauksissa (kotikäyttö ja tapaturmat) huomattavan suuri osa soittajista oli hoito- tai opetusalan koulutuksen saaneita tai muutoin pitkälle koulutettuja. Tämä voi johtua siitä, että he ovat keskimääräistä valveutuneempia terveysriskien suhteen. On myös mahdollista, että koulutettujen ryhmä oli yliedustettuna tutkimusluvan antaneissa.

Yksikään lapsi ei altistunut maatilalla tai muussa sellaisessa paikassa, jossa käytetään erityisen haitallisia torjunta-aineita. Torjunta-aineet onkin lain mukaan säilytettävä erillisessä tilassa. Myrkylliset aineet on säilytettävä lukitussa paikassa. Myös kodeissa torjunta-aineiden säilytys oli yleensä asiallista. Tyypillinen lasten altistumistapaus sattui siten, että matkalle lähdettäessä tai kotiin palattaessa matkatavarat olivat jääneet hetkeksi vartioimatta, jolloin lapsi oli saanut valmisteen käsiinsä. Usein lasten tapaturmat sattuivat myös muualla kuin kotona. Suurimmassa osassa haastatelluista tapauksista vastaisuudessa aiotaan kiinnittää enemmän huomiota torjunta-aineiden säilytykseen poissa lasten ulottuvilta. Muutoin käyttötapojen muuttamista ei katsottu tarpeelliseksi.

Lasten vanhemmat olivat hyvin tietoisia suun ja ihon puhdistuksen tärkeydestä heti vahingon jälkeen. Useimmiten tämä olikin jo tehty ennen yhteydenottoa Myrkytystietokeskukseen. Kymmenessä tapauksessa iho ja/tai suu huuhdottiin vasta jälkeenpäin, kun ohjeet tähän oli saatu.

Vanhemmat toivoivat hyönteiskarkotteisiin turvakorkkeja. On ilmeistä, että hyvinkin pienet lapset saavat pakkaukset auki ja jopa suutinosia irrotettua. Turvakorkin avulla suurin osa lasten tapaturmista saataisiinkin todennäköisesti estettyä. Yhdysvalloissa, jossa torjunta-aineiden käyttö kotitalouksissa on aivan eri luokkaa kuin Suomessa, arvioitiin turvakorkkien osaltaan vaikuttaneen siihen, että kuolemaan johtaneet torjunta-ainemyrkytykset lapsilla on saatu selvästi vähenemään (10).

Aikuisilla peseytyminen heti tapaturman tai yleensä työskentelyn jälkeen oli harvinaisempaa kuin lapsilla. Useita altistumistapauksia sattui myös siksi, että torjunta-ainetta oli säilytetty muussa kuin torjunta-aineille tarkoitetussa astiassa. Kuluttajille ja myös ammattilaisille suunnatussa tiedottamisessa on edelleen syytä korostaa torjunta-aineiden asiallista säilyttämistä alkuperäispakkauksissaan ja peseytymistä aina työskentelyn ja etenkin tapaturman jälkeen. Useiden tutkimukseen osallistuneiden mielestä käyttö- ja etenkin suojainohjeet olivat vaikeaselkoisia. Usein ei ymmärretty, mistä materiaalista suojakäsineiden tulisi olla ja mistä niitä saa. Monet altistumistilanteiden kuvaukset (iho-oireita ranteissa ja käsivarsissa) viittasivat myös siihen, että käytetyt käsineet olivat olleet liian lyhytvartisia. Yli puolessa sekä kotikäytössä että työssä sattuneista vahingoista suojaimia ei ollut käytetty lainkaan.

Työperäisissä tapauksissa vain kolmella oli ollut täysin asianmukaiset suojaimet. Työssään altistuneista kukaan ei ollut lukenut käyttöturvallisuustiedotetta. Sairauslomaa sai kaksi työssään altistunutta. On mahdollista, että myös jotkut muut lieviä oireita raportoineet olivat ohimenevästi työkyvyttömiä, vaikkei sairauslomaa myönnetty. Huomionarvoista on, etteivät edes sairauslomaa saaneet tapaukset johtaneet ilmoitukseen ammattitautirekisteriin. Onkin todennäköistä, että ammattitautitapauksia jää vuosittain ilmoittamatta.

Tämä tutkimus viittaa mahdollisuuteen, että etenkin työperäiset torjunta- ainemyrkytykset saattavat jäädä jossain määrin alidiagnosoiduiksi suomalaisessa terveydenhuollossa. Joko hoitoon ei hakeuduta lainkaan, tai selvissäkin altistumistapauksissa oireita ei aina yhdistetä torjunta-aineisiin. Olisi kuitenkin hyvä pitää myös torjunta-aineiden aiheuttamien oireiden mahdollisuus avoimena ja pyrkiä vaikuttamaan siten, että altistunut henkilö tulee vastaisuudessa käyttämään torjunta-aineita varovaisemmin. Terveydenhuoltohenkilöstöllä tulisi olla myös resursseja opastaa torjunta-aineiden oikeasta säilytyksestä ja käytöstä, suojautumisesta sekä ensiavusta. Nämä asiat tulisi ottaa huomioon myös esimerkiksi kansalaisille suunnatussa ensiapukoulutuksessa, viljelijöiden työterveyshuollossa sekä viranomaisten taholta pakkausmerkintöjä laadittaessa. Käyttöturvallisuustiedotteiden saatavuuteen ja laatuun tulisi kiinnittää huomiota koko markkinointiketjussa.

ENGLISH SUMMARY: SUSPECTED PESTICIDE POISONINGS IN FINLAND CALLS TO THE FINNISH POISON INFORMATION CENTRE IN THE SUMMER OF 2002

Backround

People may be exposed to pesticides not only at work but also in their homes and while gardening. Calls to the Finnish Poison Information Centre concerning pesticides were considered as a signal of potential exposure and were followed-up.

Methods

A structured telephone interview was carried out within one week of the original call to estimate the manner of pesticide use and handling instructions, safety of packages and the determinants of the possible poisoning cases.

Results

Effects seen in household exposures were usually asymptomatic or only mild. In occupational poisonings, symptoms were more often significant, and in some cases they led to temporary work disability.

Conclusions

Improvements are needed in the education of workers using pesticides professionally and in the package markings of products sold to households. Safety caps in household products would in most cases prevent the exposure of children. The impression given by the register of occupational diseases is that poisonings may remain undiagnosed in health care. The false sense of security given by the apparently low numbers of poisonings does not promote safer handling.