Lehti 44: Alkuperäis­tutkimus 44/2021 vsk 76 s. 2578 - 2584

FinRavinto 2017 -tuloksia: D-vitamiinin saanti ja seerumipitoisuus aikuisilla

Lähtökohdat D-vitamiinin saanti ja pitoisuus seerumissa olivat Suomessa riittämättömällä tasolla ­2000-luvun alkuun asti. Tutkimme aikuisten D-vitamiinin saantia ja seerumin 25-hydroksi-D-vitamiinipitoisuutta (S-25(OH)D).

Menetelmät Aineisto käsittää 1 757 FinRavinto-tutkimukseen v. 2017 osallistunutta 18–74-vuotiasta. ­S-25(OH)D-pitoisuus määritettiin seeruminäytteistä ja D-vitamiinin saanti haastattelujen perusteella.

Tulokset Miehillä D-vitamiinin kokonaissaanti oli keskimäärin 23 µg/vrk ja naisilla 26 µg/vrk. ­S-25(OH)D-pitoisuus oli vastaavasti 67 nmol/l ja 76 nmol/l. Saanti jäi alle keskimääräisen tarpeen 7 %:lla. Puutosrajan S-25(OH)D < 30 nmol/l alapuolelle jäi 6 % miehistä ja 2 % naisista. Ruoista tärkeimmät D-vitamiinin lähteet olivat täydennetyt elintarvikkeet ja kala.

Päätelmät Suosituksiin nähden D-vitamiinin saanti ja pitoisuus seerumissa olivat keskimäärin kohtuullisella tasolla. Pieni osa tutkittavista jäi alle puutosrajan. Täydennettyjen elintarvikkeiden merkitys D-vitamiinin lähteenä korostui niillä, jotka eivät käytä lisiä. Tilannetta on tärkeää seurata.

Susanna RaulioHeli TapanainenLiisa ValstaTuija JääskeläinenSuvi VirtanenIris Erlund
D-vitamiinin lähteet
Päivittäinen D-vitamiinin saanti ja seerumin 25(OH)D-pitoisuus
D-vitamiinin saanti ruoasta ja valmisteista (µg/vrk) ja seerumin 25(OH)D-pitoisuus

Suomalaisten D-vitamiinin saanti ja S-25(OH)D-pitoisuus olivat suosituksiin nähden pieniä 2000-luvun alussa (1,2). Vuonna 2003 suositeltiin siksi elintarvikkeiden D-vitamiinitäydennystä siten, että nestemäisiin maitovalmisteisiin lisättiin 0,5 µg D-vitamiinia / 100 g ja rasvalevitteisiin 10 µg D-vitamiinia / 100 g.

Vaikka tilanne parani, pieniä S-25(OH)D-pitoisuuksia esiintyi yhä. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan asettama työryhmä kaksinkertaisti lisättävän D-vitamiinimäärän vuonna 2010 (3). Sen jälkeen väestön D-vitamiinin saanti ja S-25(OH)D-pitoisuudet ovat suurentuneet (4,5).

Työikäiset miehet saivat v. 2012 keskimäärin riittävästi D-vitamiinia ruoasta. Ravintolisiä käyttävillä naisilla saanti ruoasta ja lisistä yhteensä oli tuolloin suositukseen nähden riittävää (4). D-vitamiinia sisältäviä ravintolisiä käyttävillä työikäisillä aikuisilla S-25(OH)D-pitoisuus oli v. 2012 keskimäärin yli 70 nmol/l (4).

D-vitamiinin saanti ei kuitenkaan yltänyt suosituksiin niillä, jotka eivät käyttäneet ravintolisiä, ja D-vitamiinilisien käyttösuositusta täsmennettiin v. 2014 (6). Useimpien asiantuntijoiden mukaan väestön seerumin 25(OH)D-pitoisuuden tulisi olla noin 50 nmol/l (1). Raja-arvoa 30 nmol/l käytetään D-vitamiinin puutteen rajana, ja pitoisuutta 30–49,9 nmol/l pidetään riittämättömänä. Raja-arvoa 125 nmol/l ei tulisi ylittää (7).

Kansallisissa ravitsemussuosituksissa D-vitamiinin kokonaissaanniksi suositellaan kaikille alle 75-vuotiaille normaalisti kesäkuukausina ulkoileville 10 µg vuorokaudessa joko ravinnosta tai ravintolisistä (6,8). Työikäiset eivät tarvitse D-vitamiinilisää, jos syövät kalaa ainakin kahdesti viikossa ja/tai käyttävät vitaminoituja elintarvikkeita säännöllisesti. D-vitamiinin keskimääräinen tarve on 7,5 µg/vrk (7,9). Keskimääräisellä tarpeella tarkoitetaan pienintä määrää ravintoainetta, joka riittää tyydyttämään ravintoaineen tarpeen puolella väestöstä olettaen, että ravintoaineen tarve on jakautunut normaalisti (7,9).

Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia työikäisten suomalaisten D-vitamiinin saantia ruoasta ja ravintolisistä sekä seerumin 25(OH)D-pitoisuutta vuonna 2017.

Aineisto ja menetelmät

Aineisto koostuu FinTerveys 2017 -tutkimuksen (10) FinRavinto-alaotoksesta (11). FinRavinto -tutkimukseen kutsuttiin satunnaisesti valittu otos (30 %, n = 3 099) 18–74-vuotiaista henkilöistä, jotka poimittiin FinTerveys-tutkimuksen Manner-Suomen väestöä edustavasta otoksesta (n = 10 247).

Nyt julkaistava tutkimuksemme käsittää pääasiassa FinRavinto-tutkimuksen ensimmäiseen 24 tunnin ruoankäyttöä koskevaan haastatteluun osallistuneet 1 757 miestä ja naista. Aineisto ja menetelmät kuvataan tarkemmin liitteessä (liite 1).

Tutkimuksen kenttävaihe toteutettiin 50 paikkakunnalla tammi–toukokuussa 2017. Se sisälsi laajan terveystarkastuksen laboratoriomäärityksineen ja kyselylomakkeita (10). Tulokset seerumin D-vitamiinin pitoisuuksista perustuvat analyyseihin, jotka tehtiin terveystarkastuksessa pääosin helmi–huhtikuussa otetuista verinäytteistä.

Ruoankäyttötiedot perustuvat FinRavinto-tutkimuksessa kasvokkain tutkittavan kanssa tehtyyn haastatteluun, joka koski 24 tunnin ruoankäyttöä (11). Vitamiinivalmisteiden käyttäjiksi määriteltiin henkilöt, jotka ilmoittivat käyttäneensä D-vitamiinia sisältäviä vitamiinivalmisteita.

Ruoankäyttöhaastattelut toteutettiin tietokoneavusteisesti Finessi-ohjelmistolla. Haastattelijat tallensivat tiedot kaikista haastattelua edeltäneen päivän aikana syödyistä ruoista ja juomista sekä ravintolisistä. Ruoka-annosten kokoa arvioitiin Ruokien annoskuvakirjan ja tuotemerkkien annospainojen avulla (11).

Tilastollisissa analyyseissä (12) huomioitiin osallistumiskatoa korjaavat painokertoimet sekä FinTerveys 2017 -tutkimuksen otanta-asetelma, ositus ja ryvästys väestöä edustavien tulosten laskemiseksi.

Tulokset

Keskimääräinen D-vitamiinin saanti 18–74-vuotiailla miehillä oli 23 µg/vrk: D-vitamiinivalmisteita käyttävillä 46 µg/vrk ja 12 µg/vrk niillä, jotka eivät käyttäneet valmisteita. Samanikäisillä naisilla keskimääräinen D-vitamiinin saanti oli 26 µg/vrk: valmisteita käyttävillä 44 µg/vrk ja 9 µg/vrk niillä, jotka eivät käyttäneet valmisteita (taulukko 1).

Kun huomioitiin D-vitamiinin päivittäinen saanti ruoasta ja valmisteista, saanti jäi 7 %:lla miehistä ja naisista alle keskimääräisen tarpeen, eli alle 7,5 µg/vrk (liitekuvio 1). Keskimääräinen tarve tarkoittaa pienintä määrää ravintoainetta, joka on riittävä tyydyttämään ravintoaineen tarpeen puolella väestöstä olettaen, että ravintoaineen tarve on normaalisti jakautunut. Tutkittavista 1 % sai D-vitamiinia yli turvallisen saannin ylärajan (100 µg/vrk).

Seerumin 25(OH)D-pitoisuus oli miehillä keskimäärin 67 nmol/l, valmisteita käyttävillä keskimäärin 89 nmol/l ja niillä, jotka eivät käyttäneet valmisteita, 57 nmol/l. Naisilla seerumin keskimääräinen 25(OH)D-pitoisuus oli 76 nmol/l, D-vitamiinivalmisteiden käyttäjillä 91 nmol/l ja niillä, jotka eivät käyttäneet valmisteita, 63 nmol/l (taulukko 1).

Miehistä 6 %:lla ja naisista 2 %:lla seerumin 25(OH)D-pitoisuus oli alle 30 nmol/l (taulukko 2). Turvallisena pidetyn pitoisuuden (125 nmol/l) ylitti 6 % miehistä ja 8 % naisista (taulukko 2).

Miehillä D-vitamiinin saannissa ei ollut eroa ikäryhmittäin, mutta S-25(OH)D-pitoisuudet olivat suuremmat vanhemmilla miehillä, jotka eivät käyttäneet valmisteita (taulukko 1). Naisilla sekä D-vitamiinin saanti että seerumipitoisuudet olivat suurempia vanhemmissa ikäryhmissä ja korkeammin koulutetuilla (taulukko 1).

D-vitamiinin saantia ruoasta ja valmisteista tarkasteltiin S-25(OH)D-pitoisuuden mukaan (taulukko 2). Pienimmän S-25(OH)D-pitoisuuden ryhmään (< 30 nmol/l) kuuluvilla miehillä ja naisilla D-vitamiinin keskimääräinen saanti ruoasta ja valmisteista yhteensä jäi alle suosituksen (10 µg/vrk). Kun S-25(OH)D-pitoisuus oli 30–49 nmol/l, D-vitamiinin keskimääräinen saanti ruoasta oli miehillä yli 10 µg/vrk, mutta jäi naisilla alle suosituksen. D-vitamiinivalmisteiden käyttö kuitenkin korjasi tilannetta niin, että keskimääräinen saanti vitamiinivalmisteista ja ruoasta yhteensä oli yli 10 µg/vrk myös naisilla. Niillä, joilla S-25(OH)D-pitoisuus oli yli 125 nmol/l, valtaosa D-vitamiinista tuli valmisteista.

Tärkeimmät D-vitamiinin lähteet ravinnosta olivat täydennetyt rasvalevitteet ja maitovalmisteet sekä kalaruoat (kuvio 1). Pienimmillä (< 30 nmol/l) S-25(OH)D-pitoisuuksilla naisilla korostui kalan merkitys ja miehillä täydennettyjen rasvalevitteiden käyttö. Valmisteet olivat selvästi merkittävin D-vitamiinin lähde ryhmissä, joissa S-25(OH)D-pitoisuus oli suurempi kuin 50 nmol/l.

Pohdinta

Tutkimuksemme osoittaa, että D-vitamiinin keskimääräinen saanti ja seerumin 25(OH)D-pitoisuus ovat suomalaisella aikuisväestöllä kohtalaisen hyvällä tasolla nykysuosituksiin nähden. Kun otettiin huomioon saanti sekä ruoasta että valmisteista, D-vitamiinin saanti jäi 7 %:lla tutkituista alle keskimääräisen tarpeen (7,5 µg). Se on tällöin kohtalaisen todennäköisesti riittämätöntä. Seerumin 25(OH)D-pitoisuus on keskimäärin suurempi kuin 50 nmol/l, jota yleisesti pidetään riittävän saannin raja-arvona. Niiden osuus, joilla S-25(OH)D on alle 50 nmol/l, näyttää pysyneen jokseenkin ennallaan verrattuna tilanteeseen vuonna 2012, ja naisilla osuus on hiukan pienentynyt (4).

Pienellä osalla tutkituista seerumin 25(OH)D-pitoisuus on alle 30 nmol/l, jota pidetään puuterajana. Suurin osa (noin 90 %) henkilöistä, joilla pitoisuus jää puuterajan alapuolelle, ei käytä D-vitamiinivalmisteita. Näiden valmisteiden käyttösuositusta täsmennettiin v. 2014 (6): käyttöä suositellaan työikäisille, jotka eivät päivittäin käytä D-vitaminoituja elintarvikkeita ja/tai kalaa vuoden pimeimpänä aikana (loka–maaliskuu). D-vitamiinivalmisteiden käyttö on pysynyt ennallaan (11) vuoden 2012 tuloksiin verrattuna (4). Tulosten perusteella käyttösuositus tulisi kohdistaa vielä selvemmin niille, jotka eivät käytä säännöllisesti D-vitamiinin ruokalähteitä.

Lue myös

Kun S-25(OH)D-pitoisuus on alle 50 nmol/l, tärkeimmät D-vitamiinin lähteet ovat D-vitaminoidut elintarvikkeet, eli ravintorasvat ja maitovalmisteet, sekä kala. Täydennettyjen maitovalmisteiden positiivinen yhteys D-vitamiinin saantiin ja S-25(OH)D-pitoisuuteen on todettu aiemminkin (5,13). Kalan merkitys D-vitamiinin lähteenä korostuu naisilla, joilla seerumin 25(OH)D-pitoisuus on alle 30 nmol/l. Miehet saivat yli 40 % ja naiset yli 60 % D-vitamiinista vitamiinivalmisteista, kun S-25(OH)D-pitoisuus oli 50 nmol/l tai enemmän, ja yli 80 %, kun S-25(OH)D-pitoisuus oli > 125 nmol/l.

Seerumin 25(OH)D-pitoisuutta 125 nmol/l pidetään rajana, jonka jälkeen mahdollisten haittavaikutusten riski kasvaa (7). Rajan ylitti tässä tutkimuksessa 6 % miehistä ja 8 % naisista, ja heistä lähes jokainen käytti vitamiinivalmisteita. He myös saivat valtaosan D-vitamiinistaan valmisteista.

Tutkimuksen verinäytteet otettiin tutkittavilta pääosin helmi–huhtikuun aikana. D-vitamiinin ihosynteesin kannalta tehokasta auringonvaloa saadaan Suomessa vain huhti–syyskuussa. S-25(OH)D-pitoisuus on siten pienimmillään kevätkaudella, jos täydennettyjä elintarvikkeita ja kalaa ja/tai D-vitamiinivalmisteita ei käytetä (14). Tämän tutkimuksen aineistossa tutkittavien ruoankäyttö selvitettiin käyttämällä 24 tunnin ruoankäyttöhaastattelua. Menetelmä soveltuu hyvin ryhmätason ruoankäyttötietojen vertailuun suurissa väestötutkimuksissa (15).

FinRavinto-tutkimukseen osallistui myös muita kuin kantasuomalaisia, mutta heidän tuloksiaan ei ole mahdollista analysoida erikseen. Vaikka tummaihoiset saavat enemmän D-vitamiinia kuin valkoihoiset, D-vitamiinin puutteen tiedetään olevan tummaihoisilla yleisempää (16,17).

Tässä tutkimuksessa käytettiin lähtökohtana kansallisia ja pohjoismaisia D-vitamiinisuosituksia (6,8,9). Niiden mukaan terveen väestön keskimääräisen seerumipitoisuuden tulisi olla noin yli 50 nmol/l ja puutoksen raja on alle 30 nmol/l. Samojen lukujen käyttöä suosittelee Yhdysvaltojen Institute of Medicine (IOM) (7).

Tulokset osoittavat, että valtaosalla suomalaisista D-vitamiinin saanti ja seerumin taso olivat vuonna 2017 lähellä nykysuosituksia. Pieni osa väestöstä jäi kuitenkin yhä alle puutosrajan. Siksi on tärkeää korostaa D-vitamiinilisien merkitystä niille, jotka eivät käytä säännöllisesti D-vitamiinia sisältäviä ruokia. Ruokailutottumusten muuttuessa on seurattava tilannetta ja tehtävä tarvittaessa korjausliikkeitä. Tavallisten elintarvikkeiden täydentäminen D-vitamiinilla on tehokas tapa lisätä D-vitamiinin saantia väestötasolla.

Tutkimukseen on saatu rahoitusta maa- ja metsätalousministeriöltä.


Sidonnaisuudet

Susanna Raulio, Heli Tapanainen, Liisa Valsta, Tuija Jääskeläinen, ­Suvi Virtanen, Iris Erlund: Ei sidonnaisuuksia.


Faktat

Tämä tiedettiin

D-vitamiini vaikuttaa merkittävästi kalsiumin aineenvaihduntaan ja luustoon mutta myös immuunijärjestelmän toimintaan.

Suomalaisten keskimääräinen D-vitamiinin saanti ja S-25(OH)D-pitoisuus olivat suositeltua pienemmät 2000-luvun alussa.

Arvot kohentuivat, kun elintarvikkeita alettiin täydentää D-vitamiinilla ja D-vitamiinilisien käyttösuositus uudistettiin.

Tutkimus opetti

D-vitamiinin saanti oli riittävää 93 %:lla tutkituista, ja seerumin 25(OH)D-pitoisuuden yli 50 nmol/l saavutti talvikuukausina 73 % miehistä ja 85 % naisista.

Saanti jää alle keskimääräisen tarpeen 7 %:lla miehistä ja naisista, kun huomioidaan saanti ruoasta ja valmisteista.

Vitaminoitujen elintarvikkeiden merkitys vitamiinin lähteinä korostuu, kun S-25(OH)D-pitoisuus on alle 50 nmol/l.


Kirjallisuutta
1
Lamberg-Allardt C, Brustad M, Meyer HE, Steingrimsdottir L. Vitamin D – a systematic literature review for the 5th edition of the Nordic Nutrition Recommendations. Food Nutr Res 2013;57. DOI: 10.3402/fnr.v57i0.22671.
2
Lamberg-Allardt C, Viljakainen H. A working group follow-up study on the vitamin D status in the Finnish population 2002 and 2004. Reports of the Ministry of Social Affairs and Health 2006:9.
3
Valtion ravitsemusneuvottelukunta. D-vitamiinityöryhmän raportti. 2010. https://www.ruokavirasto.fi/globalassets/teemat/terveytta-edistava-ruokavalio/ravitsemus--ja-ruokasuositukset/erityisohjeet-ja-rajoitukset/d-vitamiiniraportti2010.pdf (Luettu 19.11.2020).
4
Raulio S, Erlund I, Männistö S ym. Successful nutrition policy: improvement of vitamin D intake and status in Finnish adults over the last decade. Eur J Public Health 2017:27:268–73.
5
Jääskeläinen T, Itkonen ST, Lundqvist A ym. The positive impact of general vitamin D food fortification policy on vitamin D status in a representative adult Finnish population: evidence from an 11-y follow-up based on standardized 25-hydroxyvitamin D data. Am J Clin Nutr 2017;105:1512–20.
6
Valtion ravitsemusneuvottelukunta. D-vitamiinivalmisteiden käyttösuosituksiin tarkennuksia. 2014. http://www.ravitsemusneuvottelukunta.fi/portal/fi/ajankohtaista?bid=3938 (luettu 15.2.2021).
7
Ross AC, Taylor CL, Yaktine AL, Del Valle HB, ed. Institute of Medicine (US) Committee to Review Dietary Reference Intakes for Vitamin D and Calcium. Dietary Reference Intakes for Calcium and Vitamin D. Washington (DC): National Academies Press (US), 2011. PMID: 21796828.
8
Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Terveyttä ruoasta. Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014. Helsinki 2014.
9
Nordic Council of Ministers. Nordic Nutrition Recommendations 2012. Integrating nutrition and physical activity. Nord 2014:002 2014.
10
Koponen P, Borodulin K, Lundqvist A, Sääksjärvi K, Koskinen S. Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa. FinTerveys 2017 -tutkimus. THL 2018.
11
Valsta L, Kaartinen N, Tapanainen H, Männistö S, Sääksjärvi K. Ravitsemus Suomessa – FinRavinto 2017 -tutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Raportti 12/2018. Helsinki 2018.
12
Dekkers AL, Verkaik-Kloosterman J, van Rossum CT, Ocke MC. Spade, a new statistical program to estimate habitual dietary intake from multiple food sources and dietary supplements. J Nutr 2014;144:2083–91.
13
Itkonen ST, Erkkola M, Lamberg-Allardt CJE. Vitamin D fortification of fluid milk products and their contribution to vitamin D intake and vitamin D status in observational studies – A review. Nutrients 2018 August 09; 10(08):10.3390/nu10081054.
14
Huotari A, Herzig KH. Vitamin D and living in northern latitudes – an endemic risk area for vitamin D deficiency. Int J Circumpolar Health 2008;67:164–78.
15
Männistö S, Freese R. Ruoankäytön tutkimusmenetelmät ja saantia kuvaavat biomerkkiaineet. Teoksessa: Mutanen M, Niinikoski H, Schwab U, Uusitupa M, toim. Ravitsemustiede. Duodecim 2021.
16
Adebayo FA, Itkonen ST, Öhman T ym. Vitamin D intake, serum 25-hydroxyvitamin D status and response to moderate vitamin D3 supplementation: a randomised controlled trial in East African and Finnish women. Br J Nutr 2018;119:431–41.
17
Cashman KD, Ritz C, Adebayo FA ym. Differences in the dietary requirement for vitamin D among Caucasian and East African women at Northern latitude. Eur J Nutr 2019;58:2281–91.


English summary

Vitamin D intake and serum levels in the Finnish adult population – Results from the national FinDiet 2017 survey

Background Insufficient intake of vitamin D and low vitamin D levels were observed in Finland until the beginning of the 21st century. The aim was to investigate vitamin D intake and status among Finnish adults.

Methods The data were collected from 1655 participants aged 18–74 years from the national ­FinDiet 2017 survey. S-25(OH)D levels were measured from serum samples and intake was calculated from 24-hour dietary recalls.

Results Mean overall intake of vitamin D was 23 µg/d for men and 26 µg/d for women. Mean S-25(OH)D concentration was 67 nmol/l and 76 nmol/l, respectively. In a small part of the population (7% of the participants) intake fell below the average requirement (7.5 µg/d). S-25(OH)D concentration was below the cutoff for deficiency (30 nmol/l) in 6% of the men and 2% of the women. Foods fortified with vitamin D as well as fish dishes were the most important dietary sources of vitamin D.

Conclusions Intake and status of vitamin D were in the recommended range on average, but a small proportion of the participants did not reach vitamin D sufficiency. Fortified foods are the most important sources of vitamin D for non-supplement users. It is important to monitor vitamin D intake and status to ensure sufficient intake of vitamin D in the entire population.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030