Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen ja sen varhainen toteaminen kouluterveydenhuollossa

Tutkimusten mukaan mielenterveyden häiriöitä esiintyy noin 20-30 %:lla nuorista (1). Yleisimpiin nuoruudessa alkaviin häiriöihin kuuluvat syömishäiriöt, joista laihuushäiriön esiintyvyydeksi on arvioitu 0,1-1 %, ahmimishäiriön 0,5-5 % ja epätyypillisten syömishäiriöiden 5-10 % (2,3,4,5,6). Hoitoon ohjautuu kuitenkin vain pieni osa syömishäiriötä sairastavista nuorista (7), sillä ongelman havaitseminen on vaikeaa häpeän ja salailun sekä sairaudentunteen puuttumisen vuoksi (8). Syömiskäyttäytymisessä ilmenevien häiriöiden varhainen tunnistaminen ja hoitoon ohjaus on tärkeää, sillä häiriön kesto ennen hoidon aloittamista vaikuttaa ennusteeseen; hoidon viivästyminen johtaa vakaviin fyysisiin, psyykkisiin ja sosiaalisiin haittoihin, jotka heikentävät yksilön terveyttä myös aikuisiällä ja lisäävät ennenaikaisen kuoleman riskiä (9). Kouluterveydenhuolto on avainasemassa syömiskäyttäytymisen häiriöiden havaitsemisessa, ennaltaehkäisyssä ja hoitoon ohjauksessa kohdatessaan murrosikäiset nuoret vuosittain terveystarkastuksen yhteydessä. Valtaosa psykiatriseen hoitoon päätyneistä syömishäiriöisistä nuorista on ohjattu hoitoon kouluterveydenhuollosta (10).

Tämän artikkelin tarkoituksena on kuvata murrosikäisten nuorten syömishäiriön puhkeamista ennakoivan, nuorten itse ilmoittaman, oireilun esiintyvyyttä ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä. Tutkimuksen tavoitteena on edistää syömishäiriön puhkeamista ennakoivan oireilun havaitsemista, syömishäiriöiden ennaltaehkäisyä ja hoitoon ohjausta kouluterveydenhuollossa.

Syömishäiriön puhkeamista ennakoiva oireilu määritellään tässä tutkimuksessa poikkeavuudeksi syömiskäyttäytymiseen ja/tai painoon liittyvissä asenteissa ja/tai toimintatavoissa. Poikkeavuuden arviointi pohjautuu laihuus- ja ahmimishäiriöiden keskeisten oireiden mittaamiseen (11). Yhdestä oireesta ilmoittaneet nuoret luetaan tässä tutkimuksessa lievästi oireileviksi, kahdesta tai useammasta oireesta raportoineet merkittävästi oireileviksi.

TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT

Tutkimus toteutettiin kouluterveydenhuollossa Turun suomenkielisen yleisopetuksen yläkouluissa (n = 11) lukuvuoden 2003-04 aikana. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoidulla kyselylomakkeella sekä poimimalla taustamuuttujatiedot nuorten terveyskertomuksista. Syömishäiriön puhkeamista ennakoivaa oireilua mittaava kyselylomake jaettiin kaikille tutkimukseen osallistuneiden koulujen 9. luokalla oleville oppilaille (n = 1 374). Nuoret saivat lomakkeen ennen terveystarkastusta, vastasivat siihen itse valitsemanaan ajankohtana ja palauttivat sen terveystarkastuksen yhteydessä. Kyselyyn vastasi 67 % (n = 923) oppilaista. Palautetuista lomakkeista 68 (7 %) jouduttiin hylkäämään puutteellisten merkintöjen vuoksi. Tutkimusaineisto koostuu siten 855 (62 %) nuoren vastauksista ja käytettävissä olleista terveystiedoista. Taustamuuttujina käytettiin tietoja Turun kouluterveydenhuollossa peruskoulun 9. luokan terveystarkastukseen liittyvästä terveyskyselylomakkeesta ja huoltajalle osoitetusta kyselystä. Lisäksi oppilaan terveyskertomuksesta kerättiin pituutta, painoa ja suhteellista painoa koskevat tiedot 8. ja 9. luokalta sekä tiedot nuoren 8. luokalla ilmoittamasta arviosta omaa ulkonäköään koskien. Seuraavassa raportoidaan taustamuuttujista ainoastaan ne, joiden yhteys syömishäiriön puhkeamista ennakoivaan oireiluun oli tilastollisesti merkitsevä (p < 0,05).

Taustamuuttujat luokiteltiin biologisiin, psykologisiin ja sosiaalisiin tekijöihin. Biologisia tekijöitä olivat oppilaan sukupuoli ja suhteellinen paino sekä suhteellisen painon muutos kahdeksannen ja yhdeksännen luokan terveystarkastusten välillä. Suhteellista painoa tarkasteltiin kolmessa luokassa: alle -15 % = alipainoinen, välillä -15 % - +20 % = normaalipainoinen ja yli +20 % = ylipainoinen. Suhteellisen painon muutos jaettiin niinikään kolmeen luokkaan: alentunut yli 10 % = poikkeava painonlasku, välillä ±10 % = normaali painonvaihtelu ja lisääntynyt yli 10 % = poikkeava painonnousu (12). Biologisiin tekijöihin liittyen kysyttiin lisäksi, noudattiko oppilas erityisruokavaliota.

Psykologisten tekijöiden luokkaan kuuluvana tarkasteltiin vastaajan kahdeksannella luokalla antamaa vastausta kysymykseen "Minkälaisena pidät olemustasi ja ulkonäköäsi?" Vastaukset jaettiin kolmeen luokkaan: tyytyväinen, neutraali ja tyytymätön. Lisäksi kysyttiin, oliko vastaaja tyytyväinen painoonsa sekä oliko hän ollut toistuvasti viimeisen puolen vuoden aikana stressaantunut, jännittynyt, alakuloinen tai masentunut.

Sosiaalisten tekijöiden luokkaan sisältyvinä taustamuuttujina tarkasteltiin yksinäisyyttä, perheongelmia, tupakan ja alkoholin käyttöä sekä liikunnan harrastamista. Alkoholin kulutusta mitattiin AUDIT-kyselyn avulla käyttäen tarkastelussa luokkia: 0-1 pistettä = ei ongelmia, 2-3 pistettä = hieman ongelmia, 4-24 pistettä = paljon ongelmia (13,14). Liikuntaharrastuksen osalta oppilasta pyydettiin nimeämään liikuntalajit, joita harrastaa vapaa-aikanaan. Liikuntalajit jaettiin luokkiin esteettiset lajit, voimailulajit ja muut liikuntalajit. Esteettisiin lajeihin luettiin aerobic, cheerleading, taitoluistelu, tanssi ja voimistelu. Voimailulajeihin sijoitettiin nyrkkeily, paini, painonnosto ja itämaiset kamppailulajit.

Syömishäiriön puhkeamista ennakoivan oireilun mittaamiseen käytettiin Englannissa kehitettyä syömishäiriöseulaa (SCOFF, 11), joka käännettiin suomen kielelle kaksoiskäännöksenä. Mittarin validiteettia on testattu Englannissa (11,15,16) nuorten ja keski-ikäisten aikuisten, Kolumbiassa (17) murrosikäisten nuorten sekä Espanjassa (18) esimurrosikäisten lasten keskuudessa. Mittari on arvioitu lupaavimmaksi tällä hetkellä olemassa olevista syömishäiriöseuloista (19). SCOFF-syömishäiriöseula koostuu viidestä kysymyksestä dikotomisine kyllä- ja ei -vastausvaihtoehtoineen. Kysymykset perustuvat laihuus- ja ahmimishäiriöiden keskeisiin diagnostisiin kriteereihin. Jokaisesta kyllä-vastauksesta annettiin yksi piste ei-vastauksen jäädessä ilman pisteitä. Tuloksia tarkasteltiin luokiteltuna vastaajan saaman kokonaispistemäärän mukaan: 0 pistettä = ei ilmoitettua oireilua, 1 piste = lievää oireilua ja 2-5 pistettä = merkittävää oireilua.

Aineisto analysoitiin tilastollisesti SPSS for Windows 10 -ohjelmistolla. Ryhmien välisissä vertailuissa käytettiin ristiintaulukointia ja Khiin neliö -testiä.

Tutkimuksessa noudatettiin yleisiä tutkimuseettisiä periaatteita. Koska kohdejoukko koostui alaikäisistä nuorista, lähetettiin heidän vanhemmilleen tutkimuksesta kertova tiedote. Lupa alle 15-vuotiaiden nuorten terveystietojen käyttöön pyydettiin nuoren huoltajalta, 15 vuotta täyttäneiltä lupa pyydettiin nuorelta itseltään. Tutkimuksella oli Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin eettisen toimikunnan sekä kouluterveydenhuollosta vastaavan aluejohtajan myöntämä lupa. SCOFF-syömishäiriöseulan käyttölupa oli saatu mittarin kehittäjältä.

TULOKSET

Tutkimusjoukon kuvaus

Vastaajat olivat pääosin 15-16-vuotiaita nuoria. Valtaosa (93 %) oppilaista oli syntynyt vuonna 1988. Vuonna 1987 syntyneitä oli 5 % ja vuonna 1989 syntyneitä 2 %. Yksi vastaajista oli syntynyt vuonna 1986. Tyttöjä oli vastaajajoukossa hieman enemmän kuin poikia (55 % vs. 45 %). Vastaajien suhteellinen paino vaihteli 9. luokalla välillä -25 % - +135 % ollen keskimäärin +11,5 % (SD 18,8). Kahdeksannella luokalla oppilaiden suhteellinen paino oli vaihdellut välillä -30 % - +125 % keskiarvon ollessa +8,9 % (SD 18,7). Muut taustamuuttujat esitetään taulukossa 1.

Ennakoiva oireilu

Syömishäiriön puhkeamista ennakoiva oireilu oli suhteellisen harvinaista. Valtaosa oppilaista (87 %) ei ilmoittanut oireilua eli vastasi kielteisesti kaikkiin syömishäiriöseulan kysymyksiin. Lievää oireilua (yksi kyllä-vastaus) esiintyi 9 %:lla vastaajista, merkittävää oireilua (2-5 kyllä-vastausta) 4 %:lla. Yleisin oire oli huoli syömisen hallinnan menettämisestä. Vähiten raportoitiin pyrkimyksestä oksentaa olon tuntuessa epämiellyttävän kylläiseltä (taulukko 2).

Biologiset tekijät

Sukupuoli ja syömishäiriön puhkeamista ennakoiva oireilu olivat yhteydessä keskenään. Lievää oireilua ilmeni tytöillä lähes kaksinkertaisesti poikiin verrattuna, merkittävää oireilua sitäkin enemmän (taulukko 3).

Ylipainoisilla oppilailla esiintyi sekä lievää että merkittävää oireilua enemmän kuin normaalipainoisilla. Alipainoiset nuoret olivat vastaustensa perusteella oireettomia. Myös suhteellisessa painossa tapahtunut muutos oli yhteydessä syömishäiriöoireiluun. Sekä lievä että merkittävä oireilu oli yleisempää nuorilla, joiden suhteellinen paino oli noussut tai laskenut yli 10 %, kuin oppilailla, joiden suhteellisen painon muutos oli normaalin rajoissa (taulukko 3).

Erityisruokavaliota noudattavat kertoivat syömishäiriöoireista yleisemmin kuin muut. Suurin ero oli merkittävän oireilun esiintyvyydessä, joka erityisruokavaliota noudattavilla oli nelinkertainen muihin verrattuna. Lievemmän oireilun osalta ryhmien välinen ero jäi marginaaliseksi (taulukko 3).

Psykologiset tekijät

Kahdeksannella luokalla ulkonäköään kielteisesti arvioineet raportoivat yhdeksännellä luokalla muita enemmän sekä lievää että merkittäväksi luokiteltavaa syömishäiriöoireilua. Myös omaa painoa kohtaan koetulla tyytymättömyydellä ja syömishäiriöoireilulla oli merkittävä yhteys. Lievää oireilua oli lähes kolminkertaisesti, merkittävää oireilua yli kymmenkertaisesti painoonsa tyytymättömien joukossa verrattuna painoonsa tyytyväisiin nuoriin (taulukko 4).

Stressaantuneiden nuorten keskuudessa esiintyi syömishäiriöoireita moninkertaisesti muihin verrattuna. Vastaavasti oppilailla, jotka raportoivat toistuvasta jännityksestä tai alakulosta ja masennuksesta ilmeni muita yleisemmin syömishäiriöoireita (taulukko 4).

Sosiaaliset tekijät

Nuoren kokema yksinäisyys, perheongelmat, tupakointi ja alkoholin käyttö olivat yhteydessä syömishäiriötä ennakoivaan oireiluun. Näitä ongelmia kokevilla nuorilla ilmeni etenkin merkittävää oireilua muita yleisemmin. Esteettisiin tai voimailulajeihin luettavaa liikuntamuotoa harrastavat oppilaat raportoivat muita yleisemmin sekä lievästä että merkittävästä syömishäiriöoireilusta (taulukko 5).

POHDINTA

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata murrosikäisten nuorten syömishäiriön puhkeamista ennakoivan, nuorten itse ilmoittaman oireilun esiintyvyyttä ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä. Lievää syömishäiriön puhkeamista ennakoivaa oireilua esiintyi 9 %:lla nuorista, merkittävää oireilua 4 %:lla. Syömishäiriöoireilusta raportoivat muita yleisemmin tytöt ja ylipainoiset nuoret sekä oppilaat, joiden suhteellinen paino oli muuttunut normaalia enemmän 8. ja 9. luokan välillä. Myös erityisruokavaliota noudattavat ilmoittivat oireilusta muita yleisemmin. Lisäksi syömishäiriöoireilu oli muita yleisempää nuorilla, jotka olivat 8. luokalla antaneet kielteisen arvion ulkonäöstään, 9. luokalla olleet tyytymättömiä omaan painoonsa tai toistuvasti kokeneet stressiä, jännitystä tai masennusta. Syömishäiriöoireilua esiintyi muita yleisemmin myös yksinäisillä, perhe- tai alkoholiongelmia kokeneilla ja tupakoivilla nuorilla sekä oppilailla, jotka harrastivat esteettisiin tai voimailulajeihin luettavaa liikuntaa.

Yleisin syömishäiriön puhkeamista ennakoiva oire oli huoli syömisen hallinnan menettämisestä. Nuorista, jotka raportoivat kyseisestä oireesta tai kokivat ruoan hallitsevan elämäänsä tai uskoivat olevansa lihavia muiden päinvastaisesta mielipiteestä huolimatta, valtaosa oli normaalipainoisia. Tulos kertoo kyseisten nuorten problematisoituneesta asenteesta ruokaan ja syömiseen sekä kielteisestä suhteutumisesta omaan kehoon. Virheellistä käsitystä omasta lihavuudesta esiintyi kuitenkin suhteellisesti vähemmän (tytöt 7 %, pojat alle 1 %) kuin 1990-luvun lopulla, jolloin painoindeksin mukaan normaalipainoisista 16-vuotiaista tytöistä 28 % ja pojista 6 % koki itsensä ylipainoiseksi (20). Syynä saattaa olla nuorten ylipainoisuuden yleistyminen. Verratessaan itseään ikätovereihinsa nuoret kokevat aikaisempaa yleisemmin olevansa normaalipainoisia (20) ja ovat tyytyväisiä painoonsa. Tyytyväisyys voi osaltaan vähentää nuoren syömishäiriöriskiä, mutta toisaalta se saattaa estää ylipainon alentamiseen tähtäävät toimenpiteet.

Laihtumista koskevaan kysymykseen (kysymys 3, taulukko 2) vastasi myöntävästi vain muutama nuori. Kysymys pohjautuu laihuushäiriön diagnostisiin kriteereihin ja soveltuu parhaiten aikuisille. Nuorille aliravitsemus saattaa aiheuttaa suhteellisen painon laskua varsinaisen painon alenemisen sijaan tilanteissa, joissa nuoren paino pysyy ennallaan pituuskasvun jatkuessa (21). Nuorista, joiden suhteellinen paino oli alentunut vuoden sisällä poikkeavan paljon, vain joka neljäs ilmoitti laihtuneensa yli kuusi kiloa kolmessa kuukaudessa. Tuloksen perusteella suhteellisen painon poikkeavaa muutosta voidaan pitää varsinaista laihtumista herkempänä mittana nuoren ravitsemustilanteen arvioinnissa.

Harvinaisin nuorten ilmoittama syömishäiriöoire oli tahallinen oksentaminen, jota esiintyi noin yhdellä sadasta vastaajasta. Esiintyvyys oli hieman pienempi kuin saman vuoden kouluterveyskyselyssä (22) havaittu, ja johtui mahdollisesti erilaisesta kysymyksenasettelusta. Molempien tutkimusten mukaan tarkoituksellinen oksentaminen on harvinaista. Kouluterveydenhuollossa on syytä muistaa, että nuorten häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä voi esiintyä ilman havaittavaa laihtumista tai bulimiaa (23).

Syömishäiriöitä ennakoiva oireilu oli yleisempää tytöillä kuin pojilla. Oireilun esiintyvyyssuhde tyttöjen ja poikien välillä (lievä oireilu 2:1, merkittävä oireilu 5:1) vastasi kansainvälisissä tutkimuksissa (18,23,24,25) havaittua naisten ja miesten epätyypillisten ja lievien syömiskäyttäytymishäiriöiden esiintyvyyssuhdetta.

Ylipainoiset nuoret raportoivat merkittävästä oireilusta yli kaksinkertaisesti normaalipainoisiin verrattuna. Myös aikaisempien tutkimusten mukaan ylipainoisilla nuorilla on muita suurempi syömisongelmien vaara (8,24,25,26). Suhteellisen painon mukaan tarkasteltuna nuorten ylipainoisuus yleistyi ja siitä tuli etenkin tyttöjen ongelma aikaisemmista vuosikymmenistä poiketen (vrt. 27). Ilmiö on huolestuttava sekä ylipainoisten tyttöjen että heidän tulevien jälkeläistensä terveyden kannalta, sillä lisääntyneen syömishäiriöriskin ohella ylipainoisuuteen liittyy useita fyysisiä ja psykososiaalisia terveyshaittoja. Koska ylipainoon johtavat elintavat omaksutaan lapsuudessa, muodostavat perheen ruoka- ja liikuntatottumukset perustan uuden sukupolven terveydelle. Tyttöjen ylipainoisuus voidaan siten nähdä uhkana tulevaisuuden kansanterveydelle ja haasteena tämän päivän kouluterveydenhuollolle.

Alipainoisilla nuorilla ei oireilua havaittu. Osittain syynä saattaa olla alipainoisten verrattain pieni suhteellinen osuus tutkimusjoukossa. Koska syömiskäyttäytymisen häiriöt ovat suhteellisen harvinaisia, on aineiston koko saattanut jäädä liian pieneksi poikkeavuuden esiin saamiseksi. Lisäksi alipainoisista valtaosa oli poikia, joiden syömishäiriöoireilu on harvinaisempaa kuin tyttöjen. Edelleen on syytä muistaa poikkeavaan syömiskäyttäytymiseen liittyvä salailu, häpeä ja kieltäminen: osa alipainoisten nuorten vastauksista saattaa olla vääriä negatiivisia.

Ulkonäkökriittisyys on yleistä murrosikäisillä ja johtaa usein poikkeavaan syömiskäyttäytymiseen (28,29,30). Tutkimukseen osallistuneista nuorista 16 % oli antanut kielteisen arvion ulkonäöstään. Painoonsa tyytymättömiä oli runsas neljännes. Nuoren kriittisyys ulkomuotoaan kohtaan merkitsi muita yleisemmin eriasteista poikkeavuutta syömiskäyttäytymisessä ja -asenteissa.

Toistuvaa stressiä, jännitystä, masennusta tai yksinäisyyttä kokevilla oppilailla ilmeni muihin verrattuna moninkertaisesti merkittävää oireilua. Myös perhehuolia omaavilla sekä tupakkatuotteita tai alkoholia käyttävillä nuorilla esiintyi muita yleisemmin syömishäiriön puhkeamista ennakoivaa oireilua. Tulokset antavat kuvan syömishäiriöoireista raportoivien nuorten moniongelmaisuudesta, sosiaalisen tuen ja yhteenkuuluvuuden tunteen puutteesta (23,31). Tutkimuksesta ei käynyt ilmi eri oireiden ajallista ilmenemisjärjestystä. Syömishäiriöoireilu saattaa siten olla yhtälailla syy kuin seuraus nuoren kokemaan stressiin, jännitykseen, masennukseen ja yksinäisyyteen sekä päihteiden käyttöön (31-37).

Liikunnalla on todettu olevan syömishäiriölle altistavia, mutta myös siltä suojaavia ominaisuuksia. Riskiä lisäävinä tekijöinä pidetään muun muassa painon ja hoikan ulkomuodon korostumista tietyissä lajeissa. Suojaavana tekijänä voidaan puolestaan pitää liikuntaharrastuksen tarjoamaa sosiaalista tukiverkkoa (38). Tässä tutkimuksessa esteettisten ja voimailulajien harrastajilla esiintyi merkitsevästi yleisemmin eriasteista oireilua kuin muilla. Koska liikuntaa koskevaan kysymykseen vastasi alle puolet tutkimusjoukosta ja heistä liikuntaa harrastamattomia oli vain muutama, ei liikunnan mahdollista suojavaikutusta voitu havaita.

Tutkimuksen luotettavuutta ja tulosten yleistettävyyttä heikentää vastaajajoukon valikoituminen. Tässä tutkimuksessa vastausprosentti oli 62 %, jota voidaan pitää tyydyttävänä otoksen edustavuuden kannalta (39). Koska tutkimuksen kohteena oli suhteellisen harvinainen ilmiö, on 38 %:n kato saattanut kuitenkin johtaa liian myönteiseen kuvaan poikkeavan syömiskäyttäytymisen esiintyvyydestä.

Syömishäiriöoireiluun yhteydessä olevia tekijöitä koskevien tulosten yleistettävyyttä heikentää taustamuuttujatietojen - etenkin liikuntaa koskevien - puuttuminen osalta tutkimusjoukosta johtuen terveystarkastuskäytäntöjen koulukohtaisista eroista. Lisäksi tutkimuksen kertakyselyluonteisuus estää taustamuuttujien tarkastelun mahdollisina syömishäiriöiden riskitekijöinä. Tulosten luotettavuutta heikentää tutkimusaineiston kerääminen itse täytettävällä kyselylomakkeella. Tuloksista ei voida pois sulkea väärien positiivisten ja negatiivisten vastausten mahdollisuutta. Tutkimuksen luotettavuutta lisää suhteellista painoa koskevien tietojen perustuminen terveydenhoitajan ilmoitukseen terveystarkastuksen yhteydessä suoritetun mittauksen ja punnituksen pohjalta (40,41).

SCOFF-syömishäiriöseulan herkkyys havaita syömishäiriöoireilu ja kyky erottaa oireettomat oireilevista on aikuisten ja murrosikäisten syömishäiriötutkimuksissa todettu melko hyväksi (11,15,16,17). Varhaisnuorten (11-13-vuotiaat) keskuudessa mittarin sensitiivisyys ja spesifisyys ovat olleet hieman heikommat (18). Kriteerimittarin puuttuessa ei edellä mainittuja mittarin ominaisuuksia voitu tässä tutkimuksessa testata.

PÄÄTELMÄT JA HAASTEET JATKOTUTKIMUKSILLE

Tutkimuksen mukaan 18 % 15-16-vuotiaista tytöistä ja 7 % vastaavan ikäisistä pojista raportoi syömishäiriöoireista. Oireilusta raportoivat etenkin ylipainoiset ja erilaisia psykososiaalisia ongelmia kokevat nuoret. Kouluterveydenhuollossa tulisi opastaa nuoria terveelliseen painon hallintaan sekä kiinnittää erityistä huomiota stressaantuneisiin ja masentuneisiin sekä yksinäisiin nuoriin. Nuoren terveysriskien kartoituksessa tulisi ottaa huomioon tupakan ja päihteiden lisäksi nuoren perheolot ja harrastukset. Lähempään tarkasteluun tulisi myös ottaa kaikki nuoret, joiden suhteellisessa painossa on tapahtunut poikkeavan suuri muutos, tai joiden käyttäytymisestä tai asenteista näkyy epänormaali suhtautuminen omaan painoon ja syömiseen. Syömishäiriöoireilun havaitsemiseksi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa tulisi kouluterveydenhuollossa seuloa kaikki nuoret yläasteen aikana. Lisäksi kouluterveydenhuollon ja kaikkien koulussa toimivien yhteistyönä tulisi tukea ja vahvistaa nuorten elämän hallintaa ja voimavaroja sekä edistää yhteisöllisyyden toteutumista kouluympäristössä.

Jatkotutkimuksissa tulisi nuorten syömiskäyttäytymistä seurata pitkällä aikavälillä syömishäiriöriskiä lisäävien, oireilua laukaisevien ja ylläpitävien riskitekijöiden sekä niiltä suojaavien tekijöiden tunnistamiseksi. Tarkasteltavien tekijöiden määrää tulisi laajentaa tulosten kattavuuden parantamiseksi. Tarkastelussa tulisi ottaa huomioon syömishäiriöriskin sukupuolisidonnaisuus: tyttöjen ja poikien syömiskäyttäytymiseen vaikuttavia tekijöitä tulisi tarkastella erikseen. Seurantatutkimuksella tulisi lisäksi selvittää nuorten syömiskäyttäytymisen vaihtelua, jotta ennalta ehkäisevät ja hoidolliset interventiot osattaisiin kohdistaa oikeaan aikaan niistä eniten hyötyville nuorille.