Huumeita kokeilleet varusmiehet kesällä 1996

Varusmiesikäisten miesten huumekokeiluja on kartoitettu sekä kyselylomakkein vuosina 1968-1992 (1) että biokemiallisin seulonnoin vuosina 1987 ja 1993 (2). Syksyn 1992 kyselylomaketutkimuksessa kokeilijoiden osuus (17 %) oli kaksinkertaistunut vuodesta 1987 (8,2 %). Samansuuntaisesti lisääntyi myös tetrahydrokannabinolilöydösten osuus (0,1 %) vuodesta 1987 vuoteen 1993 (0,5 %).

Vuoden 1992 varusmiestutkimuksen kyselylomaketta käytettiin siviilipalvelusmiesten päihteiden käytön selvittämisessä vuonna 1995 (3). Kahden viikon siviilipalveluksen jälkeen tehdyssä tutkimuksessa 39 % vastaajista ilmoitti kokeilleensa huumeita joskus elämänsä aikana ja yli 60 %:lle oli tarjottu huumeita.

Myös viime vuosien suomalaisissa nuorisotutkimuksissa (4,5,6) on havaittu huumeiden kokeilijoiden osuuden kasvu sekä lisääntynyt sosiaalinen altistuminen huumeille (kokeiluja kaveripiiriin verrattuna), mikä on tulkittu toiseksi huumeaalloksi. Käsitystä tukevat sekä poliisin että tullin tilastot.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kyselylomakkeen avulla varusmiesikäisten nuorten miesten huumeiden kokeilun yleisyyttä heinäkuussa 1996.

AINEISTO JA MENETELMÄT

Tutkimuksen kohderyhmän varusmiehet astuivat palvelukseen maavoimien joukko-osastoihin heinäkuussa 1996. Otanta tehtiin aiemman kyselylomaketutkimuksen perustein (1).

Tutkimustilaisuudet järjestettiin välittömästi palvelukseen astumista seuranneiden kolmen päivän kuluessa. Otannan perusteella tutkimusjoukkoon valittu varusmies täytti kyselylomakkeen itsenäisesti ja nimettömänä puolustusvoimien terveydenhuoltohenkilöstöön kuuluvan valvomassa rauhallisessa tutkimustilaisuudessa. Vastaaja sulki vastauslomakkeen itse erilliseen kuoreen, ja kuoret toimitettiin (avaamattomina) yhteislähetyksenä virkateitse Pääesikunnan terveydenhuolto-osastoon.

Lomakkeita palautettiin 984 kappaletta (98,4 % kaikista). Kato (satunnaiset poissaolot) liittyi oleellisesti varusmiespalvelukseen astumista seuraavien ensimmäisten päivien palvelustehtäviin tai -velvollisuuksiin. Vastaajien keski-ikä oli 19,6 vuotta (vaihteluväli 17-29 vuotta).

Kyselylomakkeen kysymyksiä huumeiden kokeiluun liittyen täydennettiin ajallisten määreiden osalta, lisäksi lomakkeeseen liitettiin kysymyksiä sukupuolikäyttäytymisestä sekä terveyspalvelujen käytöstä. Lomaketiedot tallennettiin ja analysoitiin Epi Info -ohjelmalla.

Tulokset esitetään lukumäärinä ja osuuksina (%). Tilastollisen yhteyden voimakkuus ilmoitetaan ristitulosuhteena (odds ratio, OR), jolle laskettiin luottamusväli 95 %:n tasolla. Jakaumien varianssien homogeenisuus selvitettiin Bartlettin testillä, ja sen ollessa tilastollisesti merkitsevä käytettiin mediaanierojen tutkimiseen parametritöntä Kruskall-Wallisin testiä (H-luku).

TULOKSET

Huumeiden kokeilu

Huumeita joskus elämänsä aikana kokeilleita oli 19,9 % (n = 195). Vastaajista 7 % ilmoitti kokeilleensa huumeita yli vuosi sitten, 8 % viimeksi kuluneiden 12 kuukauden ja 5 % viimeksi kuluneiden 4 viikon aikana.

Joskus elämänsä aikana huumeita kokeilleista 8 % ilmoitti ensimmäisen huumeiden kokeilun tapahtuneen yli 5 vuotta sitten, kun 62 % kokeili huumeita ensi kerran 1-5 vuotta sitten, 17 % 6-12 kuukautta sitten, 7 % 1-5 kuukautta kyselyä edeltäen sekä 6 % viimeksi kuluneiden 4 viikon aikana.

Suurin osa (94 %) huumeita kokeilleista oli ensimmäisellä kerralla käyttänyt kannabistuotteita (hasista tai marihuanaa) (taulukko 1). Ensimmäisen kerran jälkeen uudelleen huumeita oli käyttänyt 57 % (n = 109) kokeilijoista: yleisimmin käytettiin tällöinkin hasista ja marihuanaa (96 %).

Vastaushetkellä parisuhteessa elävillä oli vähemmän huumekokeiluja kuin naimattomilla (OR = 0,55; 95 %:n luottamusväli 0,2-1,7) (taulukko 2). Ammattikoulun (OR = 0,65), opistotutkinnon (OR = 0,66) ja ylioppilastutkinnon suorittaneilla (OR = 0,60) sekä muun koulutuksen ilmoittaneilla (OR = 0,72) oli vähemmän huumekokeiluja kuin pelkän peruskoulun suorittaneilla (taulukko 2).

Omien vanhempiensa kanssa lapsena asuneilla (taulukko 2) oli pienempi riski kokeilla huumeita kuin vain toisen oman vanhemman luona (OR = 1,7; 95 %:n luottamusväli 1,0-2,8), muussa yksityiskodissa, lastenkodissa tai laitoksessa lapsena asuneilla (OR = 3,8; 95 %:n luottamusväli 1,1-12,6).

Tupakointi

Elämänsä aikana oli tupakoinut 71 % (n = 691) (taulukko 3) vastanneista. Säännöllisesti (lähes joka päivä ainakin yhden vuoden ajan) tupakoineita oli 45 % (n = 439). Vastaushetkellä säännöllisesti tupakoivia oli 36 % (n = 350): 1-10 savuketta päivässä poltti 18 % ja yli 10 savuketta 17 % vastaajista. Satunnaisesti tupakoivia oli 17 %. Nuuskan käyttäjiä oli 4,9 %.

Huumeiden kokeilijoista joskus elämänsä aikana oli tupakoinut 92 %, kun tupakoitsijoiden osuus oli 65 % huumeista pidättyneiden joukossa (taulukko 3). Elämän aikana tupakointi yksittäisenä huumeiden kokeiluun altistavana tekijänä oli voimakas riski-indikaattori (OR = 6,0; 95 %:n luottamusväli 3,4-10,7). Huumeita joskus elämänsä aikana kokeilleista tupakoi vastaushetkellä säännöllisesti 61 %, kun vastaava osuus oli 29 % huumeista pidättyneiden joukossa. Säännöllinen tupakointi vastaushetkellä oli kohtalainen riski-indikaattori huumeiden kokeilulle (OR = 3,8; 95 %:n luottamusväli 2,7-5,3).

Alkoholin käyttö

Alkoholin käyttö mitattiin alkoholityypeittäin (olut, viini, väkevät). Alkoholia elämänsä aikana ei ollut ilmoituksensa mukaan käyttänyt 4,5 % vastaajista (n = 44) (taulukko 4). Alkoholia käyttävien joukossa olutta käytti 91 %, viiniä 61 % ja väkeviä 90 % vastaajista. Vähintään kerran viikossa olutta joi 28 %, viiniä 19 % ja väkeviä 6 %. Alkoholia käyttävistä tosi humalaan asti itsensä joi harvemmin kuin kerran kuukaudessa 51 %, kun kerran-pari kuukaudessa käyttäviä oli 38 % ja kerran viikossa tai sitä useammin tosi humalaan asti joi 11 % vastaajista.

Alkoholin käyttö oli riski-indikaattori huumekokeiluille: olut (OR = 2,0; 95 %:n luottamusväli 1,0-4,3), viini (OR = 2,8; 95 %:n luottamusväli 1,9-4,1) ja väkevät (OR = 1,2; 95 %:n luottamusväli 0,7-2,1).

Kysymys tosihumalaan juomisesta osoittautui annos-vastetyyppiseksi suhteessa huumeiden kokeiluun elämän aikana. Kun verrataan niihin, jotka ilmoituksensa mukaan eivät juoneet itseään tosi humalaan, harvemmin kuin kerran kuukaudessa "tosihumaltuvien" riski (OR) oli 5,1-kertainen, muutaman kerran kuukaudessa humaltuvien 12,3-kertainen sekä kerran viikossa tai useammin humaltuvien 36,5-kertainen huumeiden kokeilun suhteen.

Alkoholin, lääkkeiden ja muiden aineiden sekakäyttöä mitattiin erillisellä kysymyksellä. Viimeisen 12 kuukauden aikana alkoholia juodessaan samalla kertaa (tai parin tunnin kuluessa) lääkkeitä tai muita aineita ei-lääkinnälliseen tarkoitukseen käyttäneiden osuudet vastaajista olivat: hasis tai marihuana (9,4 %), kipulääkkeet (2,5 %), rauhoittavat lääkkeet (1,1 %), unilääkkeet (0,9 %), piristävät lääkkeet (0,9 %), amfetamiini (0,3 %), impattavat liuottimet (0,2 %) sekä heroiini (0,1 %).

Sukupuoliyhdyntä

Huumeiden kokeilijoista 93 % oli ollut sukupuoliyhdynnässä, kun vastaava osuus oli 73 % huumeista pidättyneiden joukossa. Sukupuoliyhdynnässä olleista 24 % ja 6,2 % niistä, jotka eivät olleet kokeneet sukupuoliyhdyntää oli kokeillut huumeita elämänsä aikana. Sukupuoliyhdyntä yksittäisenä muuttujana oli kohtalainen riski-indikaattori huumeiden kokeilulle (OR = 4,8; 95 %:n luottamusväli 2,6-8,8).

Työttömyys

Vastaajista 35 % oli ollut työttömänä ennen varusmiespalvelukseen astumista (taulukko 2). Keskimääräinen työttömyysaika oli 3,5 kuukautta. Työttömyys ennen varusmiespalvelukseen tuloa oli heikko yksittäinen riski-indikaattori huumeiden kokeilulle (OR = 1,3; 95 %:n luottamusväli 0,9-1,8). Huumeita kokeilleet varusmiehet olivat olleet keskimäärin 2,5 kuukautta pidempään työttömänä kuin huumeista pidättyneet.

Huumeiden käyttö tuttavapiirissä

Vastaajista 49,1 % (n = 478) tunsi ystävä- tai tuttavapiirissä huumeiden käyttäjän. Huumeita kokeilleista tunsi käyttäjän 91 %, pidättyneiden ryhmässä osuus oli 39 %. Keskimäärin tunnettiin siviilissä 8 huumeiden käyttäjää. Huumeiden kokeilijat tunsivat siviilissä keskimäärin 14 käyttäjää (Md 8 käyttäjää) ja kokeilusta pidättyneet tunsivat keskimäärin 5 käyttäjää (Md 3 käyttäjää). Mediaaniero ei johdu sattumasta (H = 80, df = 1, p < 0,0001). Siviilissä tuttavapiiriin kuuluva huumeiden käyttäjä oli voimakas riski-indikaattori (OR = 15,6; 95 %:n luottamusväli 9,2-27,0).

Huumeiden tarjonta

Vastaajista 45 %:lle (n = 439) oli tarjottu tai kaupattu huumeita joskus elämän aikana, 30 %:lle viimeksi kuluneen 12 kuukauden ja 11 %:lle viimeksi kuluneiden 4 viikon aikana.

Huumeiden kokeilijoille oli pääsääntöisesti (95 %) tarjottu huumeita elämän aikana, kun niistä pidättyneistä 32 % oli saanut huumetarjouksia. Osuudet viimeksi kuluneiden 12 kuukauden osalta olivat 77 % ja 18 % sekä viimeksi kuluneiden 4 viikon aikana 37 % ja 5 %.

Henkilöt, joille oli tarjottu tai kaupattu huumeita, olivat myös kokeilleet niitä. Tarjonnan kohteena olleiden riski kokeilla huumeita oli joskus elämän aikana (OR = 43,2; 95 %:n luottamusväli 21,0-92,4), viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana (OR = 3,4; 95 %:n luottamusväli 2,1-5,5) sekä viimeisten 4 viikon aikana (OR = 2,6; 95 %:n luottamusväli 1,5-4,4).

Asenteet huumeiden vaarallisuuteen

Huumeita kokeilleista miehistä 14 % piti hasista ja marihuanaa vaarallisena (luvun 4 tai 5 antaneiden osuus kaikista asteikolla 1-5), kun vastaava osuus oli 49 % huumeista pidättyneiden ryhmässä. Kovat huumeet ja anaboliset steroidit arvioitiin yhtä vaarallisiksi (taulukko 5).

Tyypillinen huumeiden kokeilija

Moodiluokkiin perustuva tyypillinen huumeiden kokeilija asui pääkaupunkiseudulla (Helsinki, Espoo, Vantaa tai Kauniainen), oli toistaiseksi naimaton, oli asunut lapsena molempien vanhempiensa luona, ei ollut työttömänä ennen varusmiespalvelustaan, oli tupakoinut joskus elämänsä aikana ja tupakoi vastaushetkellä säännöllisesti, käytti olutta 1-2 kertaa viikossa sekä viiniä tai väkeviä harvemmin kuin kerran kuukaudessa, käytti alkoholia tosi humalaan asti pari kertaa kuukaudessa, tunsi ystävä- tai tuttavapiirissä huumeiden käyttäjiä ja hänelle oli tarjottu tai kaupattu huumeita.

Tyypillinen huumeista pidättynyt asui 20 000-100 000 asukkaan kaupungissa, oli toistaiseksi naimaton, oli asunut lapsena molempien vanhempiensa luona, ei ollut työttömänä ennen varusmiespalvelustaan, oli tupakoinut joskus elämänsä aikana mutta ei tupakoinut vastaushetkellä, käytti olutta 1-3 kertaa kuukaudessa, ei käyttänyt viiniä sekä käytti väkeviä harvemmin kuin kerran kuukaudessa, käytti alkoholia tosi humalaan asti 3-4 kertaa vuodessa, ei tuntenut ystävä- tai tuttavapiirissä huumeiden käyttäjiä eikä hänelle oltu tarjottu tai kaupattu huumeita.

POHDINTA

Vuoden 1996 heinäkuussa 984 varusmiestä vastasi nimettömästi huumeiden kokeilua selvittäneeseen lomakekyselyyn: 19,9 % vastaajista oli kokeillut elämänsä aikana huumeita, 45 %:lle oli tarjottu huumeita sekä 49 % vastaajista tunsi ystävä- tai tuttavapiirissään huumeiden käyttäjän. Kokeilleiden osuus (19,9 %) on korkein vuosien 1968-1996 kyselylomakkein varusmiesikäisten kohorteissa tehty havainto. Siviilin ystävä- ja tuttavapiirissä käytettyjen huumeiden jakauma muuttui vuodesta 1992 vuoteen 1996 niin, että kannabiksen osuus väheni kun taas kovien huumeiden, erityisesti heroiinin, amfetamiinin ja LSD:n osuudet lisääntyivät.

Vuosien 1992 ja 1996 aineistot olivat iän, siviilisäädyn, lapsena asumisen sekä ilmoitetun työttömyyden osalta samanlaiset. Varusmiespalvelusta edeltäväksi pääasialliseksi tulonlähteeksi vuoden 1992 vastaajista 18 % (35 % vuonna 1996) ilmoitti vanhemmat, 55 % (36 %) työn, 12 % (18 %) opintotuen sekä 16 % (11 %) muun lähteen. Osa eroista selittynee kyselyajankohdan eroilla, sillä kesän saapumiseriin valikoituu perinteisesti "enemmän opiskelleita" kuin muihin saapumiseriin. Osa eroista liittyy mitä ilmeisimmin kansantalouden lamaan ja sen seurausilmiöihin, mitä tutkimuksessa ei selvitetty tarkemmin.

Huumeita kokeilleiden osuudet olivat sekä 1970- että 1990-luvun tutkimuksissa 17-20 %, kun osuudet 1980-luvulla olivat 8-10 %. Osuuksien erot eivät selity sattumalla. Lisäksi sekä 1970- että 1990-luvun tutkimuksissa 45-51 % tunsi huumeiden käyttäjän ystävä- tai tuttavapiirissään, kun vastaavat osuudet 1980-luvulla olivat 29-34 %. Sekä 1970-luvun että 1990-luvun osuudet olivat 1980-luvun tutkimusten osuuksia suuremmat, eivätkä erot selity sattumalla. Oleellisesti sama havainto liittyy myös huumeiden tarjoamiseen tai kauppaamiseen.

Varusmiesikäisten nuorten miesten aikasarjatutkimusten perusteella voidaan todeta Suomen ensimmäisen huumeaallon sijoittuneen 1970-luvun alkupuolelle, ja toisen huumeaallon ainakin alkaneen 1990-luvun alussa.

1990-luvun huumeaalto vaikuttaisi myös muuttavan luonnettaan: kannabistuotteet ovat menettäneet "markkinoitaan" kovemmille huumeille kuten amfetamiini, LSD, heroiini (ehkä poltettava muoto) sekä eräille uusille amfetamiinijohdannaisille (ekstaasi). Huumeiden kokeilijoiden "metsästämisestä" ja huumeisiin totuttamisesta siirrytään jo koukkuun jääneiden käyttäjien ylläpitoon. Muutoksen seurausilmiöt ovat tunnetut: lisääntynyt käyttö näkyy katukuvassa, huumeisiin liittyvä rikollisuus ja väkivalta lisääntyvät, perheiden sekä yksittäisten ihmisten - niin käyttäjien kuin heidän omaistensa - hätä, tuska ja suru ovat osa yhä suuremman väestön arkipäivää.

Sekä vuonna 1992 että 1996 verrattiin vastaajien asenteita huumeiden vaarallisuuteen viisiluokkaisilla Likert-tyyppisillä asennemuuttujilla (taulukko 5). Kannabis (hasis ja marihuana) koettiin vaarallisemmaksi vuonna 1992 sekä huumekokeilijoiden (37 %) että niistä pidättyneiden (75 %) joukossa kuin vuonna 1996 (14 % ja 49 %). Ryhmien välillä todettiin siirtymä, mutta ryhmien välinen absoluuttinen prosenttiero säilyi (38 % vuonna 1992 ja 35 % vuonna 1996). Myös amfetamiini koettiin vähemmän vaaralliseksi vuonna 1996: kokeilijat (95 % vuonna 1992 ja 80 % vuonna 1996) ja pidättyneet (95 % ja 84 %). Huumeita kokeilleet kokivat myös LSD:n vähemmän vaaralliseksi vuonna 1996 (93 %) kuin vuonna 1992 (99 %).

Ruiskulla annosteltavien huumeiden osuus vaikuttaisi lisääntyneen myös varsin valikoituneissa aineistoissamme. Havaintomme kuvannee kuitenkin vain karkealla tasolla vallitsevaa siviilielämän todellisuutta.

Ruiskulla annosteltavien huumeiden käyttöön liittyy sekä äkillisiä että pitkäaikaisia tauteja. Suomessa raportoitiin esimerkiksi 1995 yksittäiset hepatiitti A- ja hepatiitti B -epidemiat huumeiden käyttäjien joukossa (7,8). Vuonna 1995 lisääntyi myös Kansanterveyslaitoksen tartuntatautirekisteriin ilmoitettujen uusien hepatiitti C -tapausten määrä oleellisesti, mikä lähes yksinomaan liitetään suonensisäisten huumeiden ja ruiskulla annosteltavien hormonien tai vastaavien aineiden käyttöön (9).

Huumeiden kokeilukin on estettävä (10), mikä on perusteltua myös terveyssyin. Huumeiden vastaisessa työssä keskeisiä ovat valistus, koulutus, tutkimus ja liikennevalvonnan kaltainen näkyvä kontrolli, joka estää huumeiden kokeilun. Huumeiden kysynnän lisäksi on ehkäistävä myös tarjontaa, mihin tarvitaan korkeatasoista huumerikostutkintaa ja kiinnijäämisriskiä. Tärkeää on myös eri viranomaisten toisiaan tukeva yhteistyö ja rehellinen tarkoitus vastustaa huumeongelmaa (10).

Huumeiden kokeilu ja käyttö ovat lisääntyneet nuorison keskuudessa siinä määrin, että huumetestaukset ovat arkipäivää esimerkiksi englantilaisissa kouluissa (11). Vastaavat työelämään liittyvät testaukset ovat aiheuttaneet keskustelua myös Ruotsissa (12).

Vuoden 1992 kyselylomaketta käytettiin myös armeijatilanteesta huomattavasti poikkeavan siviilipalveluksen suorittajien päihteiden käytön selvittämisessä 1995 (3). Siviilipalvelusmiehistä 39 % oli kokeillut joskus elämänsä aikana huumeita ja yli 60 %:lle oli tarjottu huumeita. Havaitut osuudet ovat kaksinkertaiset verrattuna vuosien 1992 ja 1996 varusmiestutkimuksiin.

Armeijatilanteista täysin poikkevissa olosuhteissa kuten vankiloissa on huumeiden käyttö ja kokeilu yleistä. Englannin ja Walesin kahdeksassa vankilassa tehtiin 1 089 testiä helmikuun ja toukokuun välillä 1995. Kannabista todettiin 33 %:ssa näytteistä ja 4 % oli positiivisia opiaatti- tai bentsodiatsepiinilöydöksiä. Vastaavat osuudet kesäkuun ja joulukuun välillä (2 282 testiä) olivat 29 % ja 7 % (13). Suomalaisissa vankiloissa selvitettiin 30-35-vuotiaiden vankien huumeiden kokeilua ja käyttöä kyselytutkimuksella, jonka vastausaktiivisuudeksi saatiin 83 %. Lähes kolme neljäsosaa eli 73 % vangeista oli kokeillut joskus huumeita ja 31 % ilmoitti käyttävänsä huumeita sijoitusvankilassaan (14).

Pitkä opiaattialtistus murentaa terveyden (15). Miehillä alkoholin käyttö ja naisilla savukkeiden polttaminen toimivat astinlautoina kannabistuotteiden ja muiden huumeiden käyttöön (16). Yhdysvaltalaiset opiskelijat aloittavat savukkeiden polton, alkoholin tai marihuanan käytön todennäköisimmin 20-29-vuotiaina (17). Kannabiksen käytön pitkäaikaisvaikutuksia on pohdittu nimettömässä pääkirjoituksessa hiljattain (18).

Alkoholi on edelleen suomalaisnuorten valtapäihde (19). Peruskoulun 15-vuotiaista 90 % on kokeillut alkoholia elämänsä aikana ja useampi kuin joka toinen viimeksi kuluneen kuukauden aikana. Alkoholin ja pillereiden yhteiskäyttöä on kokeillut joka viides ja marihuanaa tai hasista joka kahdeskymmenes, pääkaupunkiseudulla joka seitsemäs peruskoulun 15-vuotias. Pääkaupunkiseudun poikien mukaan huumeita saa helpommin kuin uni- ja rauhoittavia lääkkeitä (19). Tarjontaan erityisesti pääkaupunkiseudulla vaikuttaa Baltian alueen maiden kautta tapahtuva välitystoiminta, mikä on havaittu myös Tukholmassa (20,21).

Suomalaisten nuorten päihteiden käyttö muistuttaa muiden maiden nuorison päihdekäyttöä. Englannissa 7 722 oppilaan (15-16-vuotiaita) kyselylomaketutkimuksessa lähes kaikki ilmoittivat käyttäneensä alkoholia, 36 % oli tupakoinut viimeksi kuluneen kuukauden aikana ja 42 % ilmoitti kokeilleensa elämänsä aikana huumeita, pääasiassa kannabista (22). Tupakointi ja huumeiden kokeilu liittyivät voimakkaasti toisiinsa, mikä on havaittu myös Suomessa (1,5,23). Wolverhamptonissa vuosina 1969-94 tehdyissä kyselylomaketutkimuksissa (24) havaittiin Suomen tavoin kaksi huumeaaltoa erityisesti kannabiksen ja LSD:n kokeiluissa: vuodesta 1989 vuoteen 1994 niin tuttavapiirissä olevien huumeiden käyttäjien kuin huumetarjousten saaneiden osuudet lisääntyivät yllättävän voimakkaasti.

Yhdysvalloissa maanlaajuisessa nuorisotutkimuksessa (high school) 42 % oli polttanut marihuanaa elämänsä aikana ja 25 % kyselyä edeltäneen kuukauden aikana (25). Kokaiinin kokeilijoiden osuudet olivat 7 % ja 3 %. Steroideja (hormoneja) oli käyttänyt 3,7 % ja ruiskun avulla annosteltavia huumeita 2 % vastaajista. Nuoret miehet ilmoittivat naisia useammin käyttäneensä huumeita tai steroideja.

Ruotsissa 1990-luvulla 15-vuotiaiden peruskoululaisten huumekokeilijoiden osuudet ovat olleet 4-5 %:n tasolla; suuntaus on ollut laskeva 1970-luvun alusta, jolloin kokeilleiden osuudet olivat 12-14 %:n tasolla (26). Ruotsin varusmiestutkimuksissa elämänsä aikana huumeita kokeilleiden osuus oli korkeimmillaan 19,2 % vuonna 1980, jonka jälkeen osuudet laskivat 1980-luvun lopun 6 %:n tasolle. Huumeita kokeilleiden varusmiesten osuudet ovat kasvaneet hieman 1990-luvulla: osuudet olivat 5,8 % vuonna 1992 ja 8,9 % vuonna 1994.

Vuoden 1996 heinäkuussa 984 varusmiehen nimettömästi kerätyssä kyselylomakeaineistossa 19,9 % oli kokeillut elämänsä aikana huumeita, 45 %:lle oli tarjottu huumeita ja 49 % vastaajista tunsi ystävä- tai tuttavapiirissään huumeiden käyttäjän. Suomen tilannetta on syytä seurata ja selvittää tarkemmin myös jatkotutkimuksissa.

KIRJALLISUUTTA