Keski-ikäisten painoindeksi ja keskivartalolihavuus - Selvitys Helsingin kaupungin henkilöstön terveystutkimusaineistosta

Lihavuus on yhä yleisempi kansanterveysongelma (1,2), johon liittyvistä sairauksista ja hoidoista aiheutuu yhteiskunnalle huomattavia kustannuksia (3). Suomalaisista työikäisistä naisista 49 % ja miehistä 66 % on painoindeksin (BMI) mukaan vähintään lievästi lihavia, ja joka viides on vähintään merkittävästi lihava (2,4). Myös keskivartalolihavuus näyttää yleistyneen Suomessa (4). Keskivartalolihavuuden esiintyvyydestä on kuitenkin toistaiseksi melko vähän tutkimustietoa, eikä eri lihavuusindikaattoreita juuri ole tarkasteltu rinnakkain samassa tutkimuksessa. On tärkeää, että keskivartalolihavuutta tutkitaan, sillä siihen liittyy lisääntynyt metabolisen oireyhtymän riski (5,6). Painoindeksi ei yksinään riitä tämän arviointiin, sillä se ei ota huomioon rasvan sijaintia elimistössä (7). Jotta terveydenhuollon toimia voidaan kohdentaa entistä paremmin lihavuuden haittojen ennaltaehkäisyyn, tarvitaan monipuolisia tietoja lihavuuden ja keskivartalolihavuuden esiintyvyydestä.

Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää lihavuuden ja keskivartalolihavuuden esiintyvyyttä Helsingin kaupungin 40-60-vuotiaan henkilöstön keskuudessa. Tarkastelussa käytettiin erilaisia lihavuusindikaattoreita eli painoindeksiä, vyötärön ympärysmittaa ja vyötärö-lantiosuhdetta. Tavoitteena oli lisäksi vertailla eri indikaattoreita keskenään. Tutkimus kuvaa lihavuutta ja keskivartalolihavuutta kaupungin keski-ikäisen henkilöstön keskuudessa sekä tuottaa metodista tietoa lihavuusindikaattorien käytöstä. Tuloksia voidaan hyödyntää lihavuuden ja keskivartalolihavuuden ennaltaehkäisyssä sekä riskiryhmien tunnistamisessa.

Aineisto ja tutkimusmenetelmät

Aineiston edustavuutta tutkittiin vertaamalla tutkimukseen osallistuneiden naisten ja miesten ikä- ja ammattiasemajakaumia kohderyhmän jakaumiin. Naisten jakaumat vastasivat hyvin toisiaan, mutta miehistä aliedustettuina olivat nuorimmat eli 40-vuotiaat ja alemmat toimihenkilöt. Tämä vastaa Helsinki Health Studyn kyselyaineiston katoanalyysin tuloksia (10). Nämä seikat huomioiden voidaan kuitenkin olettaa, että tutkimuksen aineisto edustaa kohtuullisen hyvin kohderyhmäänsä eli yli 40 -vuotiaita Helsingin kaupungin henkilöstöön kuuluvia.

Painoindeksi (BMI)

Vyötärön ympärys

Vyötärö-lantiosuhde

Lihavuutta ja keskivartalolihavuutta tutkittiin prevalenssien eli esiintyvyyksien sekä keskiarvojen ja keskihajontojen avulla. Lihavuusindikaattorien keskinäisiä yhteyksiä analysoitiin prosenttijakaumien ja ristiintaulukoiden avulla. Prevalensseille ja keskiarvoille laskettiin 95 %:n luottamusvälit (lv). Aineiston analyysit toteutettiin SAS-tilasto-ohjelmalla. Kaikki analyysit tehtiin erikseen miehille ja naisille.

Tulokset

Taulukossa 1 esitetään tutkittavien jakautuminen lihavuusindikaattorien mukaisiin luokkiin. Naisista lähes puolet oli painoindeksillä mitattuna vähintään lievästi lihavia ja 17 % oli vähintään merkittävästi lihavia. Miehistä jopa 66 % oli vähintään lievästi lihavia ja lähes viidesosa vähintään merkittävästi lihavia. Naisista noin kolmasosa oli keskivartalolihavia, mutta miehillä keskivartalolihavuuden yleisyys riippui käytettävästä mittarista. Vyötärön ympärysmitan mukaan 35 % miehistä oli keskivartalolihavia, mutta vyötärö-lantiosuhteen mukaan keskivartalolihavia oli miehistä vain 14 % (taulukko 1).

Painoindeksiltään normaalipainoisista tutkittavista suositusta suurempi vyötärön ympärysmitta oli naisista 28 %:lla ja miehistä 35 %:lla. Lievästi lihavista suositusta suurempi vyötärön ympärysmitta oli 90 %:lla (taulukko 2).

Pohdinta

Tutkimuksessamme painoindeksin mukainen lievä lihavuus oli yhtä yleistä kuin aikaisemmissa tutkimuksissa (2), mutta vähintään merkittävästi lihavien osuus oli hieman pienempi kuin Suomen koko työikäisessä väestössä. Terveys 2000 -tutkimuksen mukaan 22 % naisista ja 21 % miehistä (4), ja Finriski 2002 -tutkimuksen mukaan 18 % naisista ja 20 % miehistä oli vähintään merkittävästi lihavia (2).

Vyötärön ympärysmitan osoittaman keskivartalolihavuuden esiintyminen oli tutkimuksessamme yhtä yleistä (1,4) kuin muissa väestötutkimuksissa, mutta miesten vyötärö-lantiosuhteen mukaisen keskivartalolihavuuden esiintyminen oli aiempia tutkimuksia huomattavasti harvinaisempaa (4). Huomioitava kuitenkin on, että Terveys 2000- ja Finriski 2002 -tutkimuksissa oli mukana myös työelämän ulkopuolella olevia ja nuorempia ikäluokkia kuin omassa tutkimuksessamme, joten aineistot eivät ole täysin vertailukelpoisia. Terveys 2000 -tutkimuksessa sovellettiin myös hieman eri raja-arvoja keskivartalolihavuutta kuvaavasta vyötärön ympärysmitasta, jotka ovat naisilla hieman tiukempia (> 88 cm) ja miehillä hieman sallivampia (> 102 cm) kuin omassa tutkimuksessamme.

Helsingin kaupungin henkilöstöllä esiintyi keskivartalolihavuutta hyvin yleisesti ja suositusta suurempia vyötärön ympärysmittoja esiintyi myös painoindeksin perusteella normaalipainoisiksi luokitelluilla. Havainto on tärkeä lihavuuden mittaamisen ja terveysriskien jakautumisen kannalta, sillä painoindeksi saattaa jättää huomioimatta henkilöitä, joilla tulevaisuudessa on riski sairastua keskivartalolihavuuteen liittyviin sairauksiin. Pelkkä painoindeksin laskeminen ei paljasta keskivartalolihavuutta, vaan tämä saadaan parhaiten selville mittaamalla vyötärön ympärys. Vyötärön ympärysmitta on vyötärö-lantiosuhdetta käyttökelpoisempi keskivartalolihavuuden indikaattori (11), sillä jälkimmäisen mittaamiseen ja tulkintaan liittyy enemmän epävarmuustekijöitä (12). Vyötärö-lantiosuhde on ongelmallinen myös laihdutuksen seurannassa (7), ja tutkimuksessamme vyötärö-lantiosuhde todennäköisesti aliarvioi miesten keskivartalolihavuuden esiintyvyyttä.

Tutkimuksemme tuloksia voidaan hyödyntää työterveyshuollossa ja perusterveydenhuollossa pyrittäessä lihavuuden riskiryhmien tunnistamiseen. Työterveyshuollossa annetaan terveyteen liittyvää ohjausta (13) ja työterveyshuollon toimilla voidaan ehkäistä lihavuudesta aiheutuvaa työkyvyn heikkenemistä ja sairauspoissaoloja. Koska myös normaalipainoisilla voi olla suositusta suurempi vyötärön ympärys, tulisi tämä ottaa entistä paremmin huomioon painonhallintatoimia kohdennettaessa. Vyötärön ympärysmitta auttaa tunnistamaan metabolisen oireyhtymän riskiryhmiä, joihin kuuluvat saattavat jäädä hoitotoimenpiteiden ulkopuolelle silloin kun heidän painoindeksinsä ei ole hälyttävä. Vastaanotolla tulisikin painoindeksin ohella selvittää mahdollinen keskivartalolihavuus mittaamalla vyötärönympärys. Pelkkä ruumiinrakenteen havainnointi ei ole riittävän tarkka menetelmä keskivartalolihavuuden toteamiseksi. Vyötärön ympärysmitan ottaminen on helppo, nopea ja yksinkertainen menetelmä keskivartalolihavuuteen liittyvien terveysriskien kartoittamiseksi ja ennaltaehkäisevien toimien käynnistämiseksi.

Tutkimuksessamme saatiin uutta tietoa keski-ikäisten työntekijöiden lihavuuden ja keskivartalolihavuuden välisistä suhteista. Aineisto oli laaja ja mittausten luotettavuuteen kiinnitettiin erityistä huomiota. Toisaalta tuloksia tulkittaessa on muistettava, että aineisto kuvaa Helsingin kaupungin naisvaltaista keski-ikäistä henkilöstöä. Tutkittujen naisten määrä oli miehiä suurempi ja siksi tiedot naisten lihavuudesta ja keskivartalolihavuudesta ovat tilastollisesti luotettavampia kuin miesten. Tutkittavista suurin osa oli pääkaupunkiseudulla asuvia toimihenkilöitä, joten tuloksia ei voida suoraan yleistää eri alojen työntekijöihin eikä eri maantieteellisiin alueisiin Suomessa.

Jatkotutkimuksia tulisi kohdentaa lihavuuden eri tyyppeihin ja vakavuusasteisiin liittyviin terveysriskeihin. Tutkimuksia tarvitaan muun muassa siitä, esiintyykö normaalipainoisilla henkilöillä, joilla on suurentunut vyötärön ympärys, tavallista enemmän korkeaa verenpainetta ja suurentuneita verensokeri- tai kolesteroliarvoja. Lihavuuden ennaltaehkäisy on kaikkein tehokkainta lihavuuden hoitoa. Keskivartalolihavuus on keskeinen metabolisen oireyhtymän riskitekijä, ja tutkimuksessamme keskivartalolihavuus oli jopa yleisempää kuin painoindeksiin perustuva lihavuus. Jotta keskivartalolihavuudesta johtuvia sairauksia voidaan ennaltaehkäistä, tarvitaan aiempaa tehokkaampaa riskiryhmien tunnistamista. Vyötärön ympärysmitta on tehokas ja yksinkertainen tapa kartoittaa keskivartalolihavuuden riskejä.