Alkuperäis­tutkimus 28/1997 vsk 52 s. 3201

Kohonneen verenpaineen seurannassa olevien 35-54-vuotiaiden turkulaisten elintavat

Kohonneen verenpaineen vuoksi pitkäaikaisseurannassa olevien terveystietoisuus on varsin hyvä, mutta se ei välttämättä välity elintapoihin, ilmeni tutkimuksessa, jolla selvitettiin keski-ikäisten, ilman lääkitystä toimeen tulevien ravinnonsaantia ja liikuntatottumuksia Turussa. Suolan käytön ja tyydyttyneen rasvan saannin sekä alkoholin suurkulutuksen vähentämiseen ja täysjyvävalmisteiden, kasvisten, hedelmien ja marjojen käytön sekä liikunnan lisäämiseen tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota. Vaikka puolet tutkituista oli saanut terveysneuvontaa edeltäneen vuoden aikana, eivät sen vaikutukset näkyneet tutkittavien elintavoissa toivotulla tavalla. Terveydenhuollossa tulisi kokeilla ja kehittää tehokkaiksi todettuja ruokavalioneuvonnan ja liikunnan ohjauksen malleja, joita voitaisiin toteuttaa terveyskeskusten ryhmissä.

Antti JulaRitva SeppänenTuula Aaltonen

Elintapamuutosten avulla voidaan alentaa kohonnutta verenpainetta ja ehkäistä verenpaineen iänmukaista kohoamista. Natriumin saannin vähentäminen on muutoksista tärkein. Muita keskeisiä tekijöitä ovat riittävä kaliumin saannin turvaaminen, alkoholin käytön kohtuullistaminen, säännöllinen kuntoliikunta ja ylipainoisilla laihduttaminen. Ravinnon rasvahapot vaikuttavat sydän- ja verisuonisairauksien vaaraan ensisijaisesti glukoosi- ja lipidiaineenvaihdunnan, verihiutaleiden ja endoteelin toiminnan ja veren hyytymis- ja fibrinolyysijärjestelmien välityksellä.

Kohonneen verenpaineen ehkäisyä, toteamista ja hoitoa käsitelleet työryhmät ovat vuosien 1990 ja 1994 kannanotoissaan asettaneet tavoitteita suomalaisten elintavoille (1,2). Suolan saanniksi suositellaan alle viittä grammaa päivässä, jos verenpaine on kohonnut tai vaarassa kohota. Muun väestön päivittäistä suolan käyttöä pyritään vähentämään vuoteen 2004 mennessä kolmella grammalla eli keskimäärin alle seitsemään grammaan, pitemmällä aikavälillä alle viiteen grammaan. Kaliumia runsaasti sisältävien elintarvikkeiden käyttöä suositellaan lisättäväksi. Rasvojen osuus energian kokonaissaannista tulisi olla enintään 30 prosenttia. Uusimman pohjoismaisen ravintosuosituksen mukaan tyydyttyneiden ja transrasvahappojen saannin tulisi olla yhteensä enintään 10 energiaprosenttia, monityydyttymättömien rasvahappojen 5-10 ja yksinkertaisesti tyydyttymättömien 10-15 energiaprosenttia (3). Nuoren tai keski-ikäisen potilaan tavoiteltava painoindeksi on alle 27 kg/m2 (1,2). Säännöllistä alkoholin käyttöä suositellaan vähennettävän ja alkoholin suurkuluttajia seulottavan ja ohjattavan hoitoon. Kuntoliikunnan tulisi aiheuttaa hikoilua ja hengästymistä, toteutua vähintään kolmasti viikossa ja kestää kerrallaan ainakin 30-40 minuuttia.

Tässä raportoitavan tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, missä määrin kohonneen verenpaineen johdosta säännöllisessä seurannassa olleet 35-54-vuotiaat turkulaiset toteuttivat vuonna 1993 nykysuositusten mukaisia elintapoja.

AINEISTO JA MENETELMÄT

Tutkimusaineiston muodostavat Turun talousalueella (Kaarina, Lieto, Raisio ja Turku) asuneet 35-54-vuotiaat henkilöt, joiden verenpaine oli kohtalaisesti tai huomattavasti kohonnut. Heidän systolinen verenpaineensa oli ollut terveydenhuollon säännöllisessä seurannassa tasolla 180-220 mmHg tai diastolinen verenpaineensa tasolla 100-120 mmHg. Verenpainetta alentavaa lääkehoitoa ei ollut vielä aloitettu. Tutkimuksen ulkopuolelle rajattiin raskaana olevat naiset ja henkilöt, joilla oli sepelvaltimotauti, aivoverenkierron sairaus, insuliinihoitoinen diabetes tai merkittävä läppävika. Tutkimuksesta tiedotettiin kaikille Turun talousalueen yleis-, työterveys- ja sisätautilääkäreille. Soveltuvat potilaat pyydettiin ohjaamaan tarkempiin tutkimuksiin Kelan Tutkimuskeskukseen. Lähetetyistä 252 potilaasta tutkimukseen soveltui 239. Heistä ruoankäyttötiedot saatiin 238:lta.

Ravinnonsaanti laskettiin Nutrica-laskentaohjelman avulla neljän vuorokauden ruokapäiväkirjasta. Tutkittavista 227 piti ruokapäiväkirjaa torstaista sunnuntaihin ja 11 keskiviikosta lauantaihin. Alkoholista saatavaa energiaa ei otettu huomioon hiilihydraattien, proteiinin ja rasvojen energiaosuuksia laskettaessa. C-vitamiinin saannissa otettiin huomioon ruoanvalmistuksen aiheuttamat vitamiinihäviöt. Natriumin ja kaliumin saantia arvioitiin ruokapäiväkirjan ohella vuorokausivirtsan natriumin, kaliumin ja kreatiniinin määritysten avulla. Virtsan keräystä pidettiin täydellisenä, jos vuorokausivirtsan kreatiniini ylitti miehillä 7,8 ja naisilla 6,9 mmol. Raja-arvot ovat Intersalt-tutkimukseen vuonna 1985 osallistuneiden 100 turkulaisen miehen ja 100 turkulaisen naisen vuorokausivirtsan kreatiniinijakaumien 2,5 prosentin persentiilit.

Pituus mitattiin cm:n tarkkuudella ilman jalkineita. Paino punnittiin automaattisesti toimivalla digitaalivaa'alla tutkittavien ollessa kevyesti puettuina ja ilman kenkiä. Painoindeksi laskettiin käyttäen kaavaa paino/pituus2 (kg/m2).

Tupakointia, keskimääräistä viikoittaista alkoholinkäyttöä, vapaa-ajan liikunnan useutta, kestoa ja tehoa, terveyskäyttäytymistä ja tutkittavien saamaa terveysneuvontaa selvitettiin kyselylomakkeiden avulla. Alkoholin suurkulutuksen rajana pidettiin miehillä 280 g/vko eli noin 23 annosta ja naisilla 190 g/vko eli noin 16 annosta (4). Kertakäyttöä arvioitiin ruokapäiväkirjoista. "Turvallisen" kertakäytön rajana pidettiin miehillä 80 g/päivä ja naisilla 60 g/päivä (4).

Vapaa-ajan liikunta luokiteltiin kuntoliikunnaksi, jos se aiheutti hikoilua ja hengästymistä ja kesti keskimäärin 30 minuuttia tai enemmän. Kuntoliikunnaksi luettiin myös kerrallaan alle 30 minuuttia kestänyt, mutta runsasta hikoilua ja hengästymistä aiheuttanut liikunta. Muuksi kuntoliikunnaksi luettiin satunnainen tai lievästi hikoilua ja hengityksen kiihtymistä aiheuttanut, kerrallaan alle 30 minuuttia kestänyt liikunta. Liikuntaa pidettiin rauhallisena virkistysliikuntana, jos se ei aiheuttanut juuri lainkaan hengityksen kiihtymistä tai hikoilua. Kuntoliikunnan energiankulutus (MJ/vko) määritettiin liikunnan useuden (kertoja/viikko), keston (tuntia/kerta), tehon (perusaineenvaihdunnan kerrannaisen) ja perusaineenvaihdunnan (MJ/t) tulona. Perusaineenvaihdunnan laskemiseen käytettiin Mifflinin kaavaa (5). Tutkittaville tehtiin maksimaalinen portaittainen polkupyörärasituskoe. Kuntoluokka arvioitiin painoon suhteutetusta epäsuorasta hapenottokyvystä Åstrandin ja Shwartzin luokituksia käyttäen (6,7).

Hoitaja mittasi tutkittavien verenpaineet elohopeamittarilla. Mansetin kumipussiosan leveys oli 15 cm. Tutkittavan verenpaine oli neljällä tutkimuskäynnillä huolellisesti mitatun yhteensä kahdeksan mittauksen keskiarvo.

TULOKSET

Tutkittavien, 139 miehen ja 99 naisen, tiedot on kuvattu taulukossa 1. Heidän verenpaineensa oli todettu ensi kerran kohonneeksi keskimäärin 7,6 vuotta ennen tutkimushetkeä. Säännöllisemmin painetasoa oli seurattu keskimäärin neljä vuotta (0-23 vuotta). Mittaustilaisuuksia oli tutkimusta edeltäneen vuoden aikana ollut yhdeksän (1-33). Kahden viimeisen mittauksen verenpainekeskiarvo oli miehillä 161,1/106,5 mmHg ja naisilla 162,6/104,2 mmHg. Tutkimuksessa mitattu verenpaine oli merkittävästi matalampi (taulukko 1).

Terveysneuvonta, terveystietoisuus ja elintapojen muuttaminen

Noin 40 % tutkittavista oli saanut liikuntaan liittyvää neuvontaa tai terveyskasvatusta tutkimusta edeltäneen vuoden aikana. Joka kolmas mies ja joka kuudes nainen oli saanut alkoholi- ja tupakkavalistusta. Kolmannes oli saanut ruokavalioneuvoja lääkäriltä, puolet muilta terveydenhuoltoalan ammattilaisilta, puolet tiedotusvälineistä ja kolmannes ystäviltään. Joka toinen koki edelleen tarvitsevansa neuvontaa ja tukea muuttaakseen ruokatottumuksiaan ja joka kolmas lisätäkseen liikuntaa. Tukea alkoholin käytön vähentämiseen tai lopettamiseen kaipasi naisista 4 %, miehistä 12 % ja alkoholia suurkuluttavista miehistä 22 %. Puolet tupakoitsijoista koki tuentarvetta tupakointinsa lopettamiseen.

Tupakoinnin lopettamisen, ylipainoisilla laihduttamisen ja kuntoliikunnan terveyttä ylläpitävät tai edistävät vaikutukset tunnustettiin lähes yksimielisesti. Miehistä 70 % ja naisista 90 % piti suolankäytön vähentämistä terveyden kannalta tärkeänä. Noin kolmannes tutkittavista arveli, ettei ravinnon rasvojen määrällä ja laadulla, hedelmillä, kasviksilla ja täysjyväviljavalmisteilla ole olennaisia terveyttä edistäviä vaikutuksia.

Miehistä 42 % ja naisista 15 % oli lopettanut tupakoinnin. Joka toinen arvioi muuttaneensa suolan ja rasvojen käyttöä sen jälkeen, kun verenpaine oli todettu kohonneeksi. Suolan käyttöä muuttaneiden ja muuttamattomien miesten natriumin saannit eivät kuitenkaan poikenneet toisistaan. Suolan käyttöä muuttaneiden naisten natriumin saanti oli suolan käyttöä muuttamattomia pienempi (p < 0,05). Joka seitsemäs tutkittava arvioi laihtuneensa yli kaksi kiloa kohonneen verenpaineen toteamisen jälkeen. Kolminkertainen joukko oli lihonut yli kaksi kiloa. Miesten paino oli keskimäärin 3,2 kg ja naisten 3,9 kg kohonneen verenpaineen toteamishetken ilmoitettua painoa suurempi.

Ravinto ja liikapaino

Tutkittavien ravinto sisälsi hiilihydraatteja, proteiinia ja tyydyttymättömiä rasvahappoja keskimäärin suosituksia vastaavasti (taulukko 2). Miehistä noin 10 % ja naisista 20 % sai monityydyttymättömiä rasvahappoja liian vähän. Joka kymmenes nainen sai yksinkertaisesti tyydyttymättömiä rasvahappoja suosituksia vähemmän. Tyydyttyneen rasvan saanti oli keskimäärin 60-70 % suosituksia suurempi (taulukko 2). Miehillä 15 % ja naisilla 14 % tyydyttyneestä rasvasta tuli voista, vastaavasti 9 % ja 12 % maidosta ja piimävalmisteista, 13 % ja 18 % juustosta, 11 % ja 12 % muista maitovalmisteista, 12 % ja 11 % lihasta ja 14 % ja 7 % makkarasta. Miesten ravintokuidun saanti oli noin 20 % ja naisten noin 30 % suosituksia pienempi. Ravintokuidun saannin suositustason 25 grammaa päivässä alitti miehistä noin 70 % ja naisista noin 90 %.

A-, D-, E- ja C-vitamiinin keskimääräiset saannit vastasivat suosituksia (3) (taulukko 3). Kuitenkin noin puolet tutkittavista sai näitä vitamiineja suosituksia vähemmän (kuvio 1). Joka neljäs henkilö sai A-vitamiinia ja joka seitsemäs mies ja joka kolmas nainen D-vitamiinia alle vähimmäistarpeen (3) (kuvio 1).

Vuorokausivirtsaan erittyi natriumia 18 % ruokapäiväkirjoista laskettua saantia enemmän (taulukko 3). Natriumin eritys vastasi miehillä 11,6 g ja naisilla 8,4 g päivittäistä suolan saantia. Hypertensiivisille asetettuun suolan saannin tavoitteeseen, alle viiteen grammaan päivässä, pääsi joka kahdeskymmenes mies ja joka kymmenes nainen (kuvio 2).

Vuorokausivirtsan kaliumin eritys oli miehillä 11 % ja naisilla 8 % ruokapäiväkirjoista laskettua kaliuminsaantia pienempi (taulukko 3). Noin kolmannes miehistä ja puolet naisista sai kaliumia, kalsiumia ja magnesiumia alle nykysuositusten, mutta kuitenkin yli vähimmäistarpeen (kuvio 2).

Mineraalisuolan käyttäjiksi ilmoittautuneet ja mineraalisuolaa käyttämättömät henkilöt saivat ravinnostaan natriumia yhtä paljon (taulukko 4). Mineraalisuolaa käyttävien miesten kaliumin saanti oli 17 % mineraalisuolaa käyttämättömiä suurempi. Ryhmien verenpaineet eivät eronneet toisistaan.

Noin 70 % tutkittavista oli vähintään lievästi liikapainoisia (taulukko 5). Painoindeksin 27 kg/m2 ylitti miehistä 58 % ja naisista 46 %.

Alkoholi ja tupakointi

Miehet joivat alkoholijuomia viikossa keskimäärin 13:a ja naiset kolmea ravintola-annosta vastaavasti (taulukko 6). Joka viides mies oli alkoholin suurkuluttaja. Joka viides mies ja joka kahdeksas nainen tupakoi säännöllisesti. Miehistä yhdeksän ja naisista kuusi prosenttia tupakoi satunnaisesti. Alkoholia suurkuluttavista miehistä 30 % tupakoi säännöllisesti ja 11 % satunnaisesti.

Kuntoliikunta

Kunto- ja virkistysliikunta muodostivat noin kolme prosenttia energian kokonaiskulutuksesta. Miehet kuluttivat viikossa energiaa kunto- tai virkistysliikuntaan keskimäärin 2,7 MJ ja naiset keskimäärin 1,9 MJ. Joka kymmenes tutkittava kuntoili kolmasti viikossa tai useammin, kerrallaan vähintäin 30 minuuttia (taulukko 7). Joka kolmas runsaasti kuntoileva mies liikkui voimakasta hikoilua ja hengityksen kiihtymistä aiheuttaen. Naisilla kuntoliikunta aiheutti vain jonkin verran hikoilua ja hengityksen kiihtymistä. Miesten fyysinen kunto oli yleensä keskinkertainen tai välttävä, naisten välttävä tai huono (taulukko 7).

POHDINTA

Tutkimusaineisto kerättiin vastaamaan kohonneen verenpaineen lääkehoidon harkinnassa olevia oireettomia, työikäisiä avoterveydenhuollon potilaita. Aineiston sukupuolijakauma vastasi samanikäisen hypertensiivisen väestönosan sukupuolijakaumaa (8).

Puolet tutkittavista oli saanut liikunta- ja ravitsemusneuvontaa tai terveyskasvatusta tutkimusta edeltäneen vuoden aikana. Tärkeimmät terveyskasvatustiedon lähteet olivat terveydenhuolto, tiedotusvälineet ja ystävät. Runsas puolet katsoi tarvitsevansa edelleen lisätukea elintapojensa muuttamiseen. Eniten tuentarvetta koettiin ruokavaliomuutosten toteuttamiseen ja tupakoinnin lopettamiseen, vähiten alkoholin suurkulutuksen kohtuullistamiseen.

Tutkittavien terveystietoisuus oli varsin hyvä. Tieto ei välttämättä heijastunut elintapoihin. Tutkittavat söivät, joivat ja liikkuivat lähes muuta samanikäistä väestöä vastaavasti (8). Rasvojen osuus energian kokonaissaannista oli muuta väestöä jonkin verran suurempi (8). Suosituksia suurempi rasvan energiaosuus johtui pääosin runsaasta tyydyttyneen rasvan saannista. Alle kymmenen prosentin tyydyttyneen rasvan energiaosuuteen päästäisiin käyttämällä rasvatonta maitoa ja piimää ja vähärasvaisia tai kasvirasvapohjaisia maitovalmisteita (juustoja, jäätelöä, kermavalmisteita) ja välttämällä voita, rasvaista lihaa ja rasvaisia lihajalosteita.

Lue myös

Suolan saanti ylitti miehillä yli ja naisilla lähes kaksinkertaisesti verenpainepotilaille asetetut suositukset. Suositustasolla oli vain muutama. Kolmannes tutkittavista ilmoitti käyttävänsä mineraalisuolavalmisteita, joissa 40-50 prosenttia natriumkloridista on korvattu kaliumkloridilla ja magnesiumsulfaatilla. Mineraalisuolaa ja tavallista ruokasuolaa käyttävien henkilöiden natriumin saannit eivät kuitenkaan poikenneet toisistaan. Löydös vastasi aiempia kotimaisia havaintoja (9). Selittäviä tekijöitä on ainakin kaksi. Ruoanvalmistussuola ja pöydässä ruokaan lisätty suola muodostavat keskimäärin noin 40 prosenttia suolan kokonaissaannista. Työssä käyvän henkilön suolan saannista noin 10-20 prosenttia tulee kotona ruokaan valmistuksen yhteydessä tai pöydässä lisätystä suolasta. Saman suolaisuuden maun saavuttamiseen tarvitaan kolmannes enemmän mineraalisuolaa (10). Vähäinen mineraalisuolan kotikäyttö aiempia makutottumuksia vastaavasti ei johda toivottuun lopputulokseen, vaikka potilas itse niin uskoisi.

Noin kolmannes miehistä ja puolet naisista sai kaliumia ja magnesiumia alle suositusten. Noin puolet tutkittavista sai A-, C- ja E-vitamiinia alle suositusten, neljännes A-vitamiinia alle vähimmäistarpeen. Ravintokuidun saanti oli liian vähäistä. Kaliumin, magnesiumin, kuidun ja antioksidanttivitamiinien saannissa suosituksiin päästäisiin lisäämällä täysjyväviljavalmisteiden, kasvisten, hedelmien ja marjojen käyttöä.

Kalsiumin ja D-vitamiinin riittävä saanti ovat erityisen tärkeitä luukadon ehkäisemiseksi. Runsas natriumin saanti puolestaan edistää kalsiumin eritystä virtsaan ja lisää osteoporoosin vaaraa (11). Miehistä vajaa ja naisista yli kolmannes sai kalsiumia suosituksia vähemmän. Tutkittavista valtaosa sai D-vitamiinia alle suositusten, kolmannes naisista alle turvalliseksi katsottavan vähimmäissaannin rajan. Suositusten mukainen kalsiumin saanti (800-900 mg/pv) voidaan turvata käyttämällä riittävästi rasvatonta maitoa ja hapanmaitovalmisteita (kalsiumia 120 mg/100 ml) ja vähärasvaisia juustoja (kalsiumia 400-1 000 mg/100 g). Aikuisten päivittäiseksi D-vitamiinin saanniksi suositellaan viittä mikrogrammaa alle 61-vuotiaille ja kymmentä mikrogrammaa 61-vuotiaille tai sitä vanhemmille (3). Tärkeimmät suomalaisen ruokavalion D-vitamiinin lähteet ovat kala (D-vitamiinia 5-25 myyg/100 g), margariini (7 myyg/100 g) ja kananmunan keltuainen (1,3-15,1 myyg/100 g) (12).

Tutkittavista runsas kaksi kolmannesta oli liikapainoisia. Miehet painoivat keskimäärin viisi ja naiset neljä kiloa enemmän kuin samanikäiset turkulaiset. Miesten ja naisten paino oli laihdutusyrityksistä huolimatta noussut seitsemässä vuodessa keskimäärin puoli kiloa vuodessa. Muutos vastaa samanikäisen väestön vuotuista painon lisääntymistä (13). Liikapainoisuus pienenisi merkittävästi, jos tyydyttyneen rasvan saanti vähenisi kymmeneen energiaprosenttiin ilman, että muu ravinnonsaanti samalla lisääntyisi. Miesten paino alenisi pitkällä aikavälillä keskimäärin 11 kg ja naisten 9 kg. Kolmanneksen lisäys kuntoliikuntaan lisäisi energian kokonaiskulutusta keskimäärin prosentin verran. Naisten ja miesten paino alenisi vastaavasti 1-2 kg.

Tutkittavien melko huono fyysinen kunto kertoi vähäisestä liikuntaharrastuksesta. Vain murto-osa liikkui sydän- ja verenkiertoelimistön kunnon kannalta riittävästi. Kunto- ja virkistysliikuntaan kului energiaa noin kolme prosenttia energian kokonaiskulutuksesta, työmatkaliikuntaan puolta vähemmän. Valtaosa kulki työmatkansa henkilöautolla tai bussilla, osin ehkä pitkistä matkoista johtuen. Huono kunto luokituksen perustana oleviin aineistoihin (6,7) verrattuna voi osittain johtua myös siitä, että työn fyysinen kuormitus on viimeisten vuosikymmenien aikana olennaisesti pienentynyt.

YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET

Kohonneen verenpaineen pitkäaikaisseurannassa olleiden keski-ikäisten turkulaisten miesten ja naisten terveystietoisuus oli varsin hyvä. Tieto ei kuitenkaan heijastunut terveyskäyttäytymiseen. Tutkittavista noin puolet koki tarvitsevansa edelleen neuvoja ja tukea elintapojensa muuttamiseen. Tärkeimmät muutostarpeet olivat suolan käytön, tyydyttyneen rasvan saannin ja alkoholin suurkulutuksen vähentäminen sekä täysjyväviljavalmisteiden, kasvisten, hedelmien ja marjojen käytön ja liikunnan lisääminen.

Terveydenhuollon tulisi kokeilla ja kehittää kontrolloiduissa hoitokokeissa tehokkaiksi ja toimiviksi todettuja ruokavalioneuvonnan ja liikunnan ohjauksen malleja. Ryhmätoiminnan mahdollisuudet tulisi ottaa huomioon. Väestötoimenpiteiden merkitys korostuu. Niitä ovat muun muassa jatkuva terveysvalistus, esimerkillisesti toteutettu joukkoruokailu, terveellistä ruokavaliota suosivat lainsäädännölliset ja veropoliittiset keinot ja liikuntamahdollisuuksia edistävä yhdyskuntasuunnittelu.

KIRJALLISUUTTA

Kirjoittajat

Kirjoittajat
Antti Jula
LKT, erikoislääkäri
Ritva Seppänen
dosentti, ravitsemustutkija
Tuula Aaltonen
valt.yo, tutkimussihteeri
Kansaneläkelaitos, Tutkimus- ja kehitysyksikkö


Kirjallisuutta
1
Kohonneen verenpaineen ehkäisy, toteaminen, tutkiminen ja hoito. Suomen Sydäntautiliiton verenpainetyöryhmän suositus. Helsinki 1990.
2
Kohonneen verenpaineen ehkäisy. Suomen Sydäntautiliiton työryhmän kannanotto. Suom Lääkäril 1994;49:1821-1828.
3
Nordiska näringsrekommendationer 1996. Rapport utarbetad av: Sandström B, Aro A, Becker W, Lyhne N, Pedersen JI, Pórsdóttir I. Nordiska ministerrådet, Köpenhamn 1996.
4
Sillanaukee P, Kiianmaa K, Roine R, Seppä K. Alkoholin suurkulutuksen kriteerit. Suom Lääkäril 1992;47:2919-2921.
5
Mifflin MD, St Jeor ST, Hill LA, Scott BJ, Daugherty SA, Koh YO. A new predictive equation for resting energy expenditure in healthy individuals. Am J Clin Nutr 1990;51:241-247.
6
Åstrand I. Aerobic work capacity in men and women with special reference to age. Acta Physiol Scand 1960;49(Suppl 169):2-92.
7
Shwartz E, Reibold RC. Aerobic fitness norms for males and females aged 6 to 75 years: a review. Aviat Space Environ Med 1990;61:3-11.
8
Vartiainen E, Jousilahti P, Tamminen M ym. Finriski 92. Tutkimus kansanterveydellisistä riskitekijöistä, niihin liittyvistä elintavoista, oireista ja terveyspalvelujen käytöstä. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B/1993. Helsinki 1993.
9
Pietinen P, Ruotsalainen P, Tanskanen A, Puska P. Sodium intake reduction in volunteer families by using a salt substitute and nutrition counselling. Ann Nutr Metab 1981;25:371-380.
10
Tuorila H. Suola elintarvikkeiden makutekijänä. Kotitalous 1992;56(10):12-15.
11
Devine A, Criddle RA, Drick IM, Kerr DA, Prince RL. A longitudinal study of the effect of sodium and calcium intakes on regional bone density in postmenopausal women. Am J Clin Nutr 1995;62:740-745.
12
Mattila P. Analysis of cholecalciferol, ergocalciferol and their 25-hydroxylated metabolites in foods by HPLC. Helsingin yliopisto. Soveltavan kemian ja mikrobiologian laitos. EKT-sarja 995. Helsinki 1995.
13
Heliövaara M, Aromaa A. Suomalaisten aikuisten pituus, paino ja lihavuus. Kansaneläkelaitoksen julkaisuja ML:19. Helsinki 1980.

Taulukot
1 Taulukko 1
2 Taulukko 2
3 Taulukko 3
4 Taulukko 4
5 Taulukko 5
6 Taulukko 6
Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030