1. Lääkärilehti
  2. Tieteessä
  3. Kokemukselliset oppimismenetelmät edistävät lääketieteen opiskelijoiden vuorovaikutustaitoja
Alkuperäis­tutkimus 6/2014 vsk 69 s. 387 - 393

Kokemukselliset oppimismenetelmät edistävät lääketieteen opiskelijoiden vuorovaikutustaitoja

Lähtökohdat

Aiemmat tutkimukset osoittavat, että kokemukselliset oppimismenetelmät ovat vuorovaikutusosaamisen oppimisessa tehokkaampia kuin luennot tai mallioppiminen. Kokemuksellisista oppimismenetelmistä on kuitenkin vähän vertailututkimusta, eikä aiemmissa tutkimuksissa ole kiinnitetty laajasti huomiota menetelmien erityispiirteisiin. Tässä tutkimuksessa kuvataan ja verrataan lääketieteen opiskelijoiden näkemyksiä työpajateatterin, simuloitujen potilaiden ja roolipelin erityispiirteistä sekä menetelmien soveltuvuudesta vuorovaikutusosaamisen oppimiseen. Vuorovaikutuskoulutuksen vaikuttavuutta arvioidaan itsearvioitujen oppimistulosten ja asenteiden muuttumisen näkökulmista.

Menetelmät

Tutkimuksessa toteutettiin lääketieteen opiskelijoille suunnattu vuorovaikutuskoulutus. Toisen vuosikurssin opiskelijat (n = 132) jaettiin satunnaisesti kolmeen ryhmään, joissa oppimismenetelminä käytettiin työpajateatteria (n = 43), simuloituja potilaita (n = 44) ja roolipeliä (n = 45). Monimenetelmäisen tapaustutkimuksen menetelminä olivat kyselylomake, täsmäryhmähaastattelut ja vuorovaikutustaitojen oppimisen asennemittari.

Tulokset

Opiskelijoiden kokemusten mukaan kaikki tutkitut oppimismenetelmät edistivät vuorovaikutustaitojen oppimista. Vähintään 84 % opiskelijoista koki työpajateatterin, simuloitujen potilaiden ja roolipelin soveltuvan hyvin tai erittäin hyvin vuorovaikutusosaamisen oppimiseen. Eri ryhmissä olleiden opiskelijoiden näkemyksissä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. Opiskelijat kokivat oppineensa vuorovaikutustaitoja, uutta tietoa lääkäri-potilasvuorovaikutuksesta ja potilaskeskeisyyttä. Lisäksi he tulivat tietoisiksi vuorovaikutusosaamisen merkityksestä lääkärin työssä. Opiskelijoiden asenteet vuorovaikutustaitojen oppimista kohtaan muuttuivat myönteisemmiksi koulutuksen aikana.

Päätelmät

Työpajateatteri, simuloidut potilaat ja roolipeli soveltuvat hyvin vuorovaikutusosaamisen oppimiseen. Ne mahdollistavat vuorovaikutustilanteiden havainnoinnin ja analysoinnin, kokemuksen aktiivisen pohdinnan ja käsitteellistämisen sekä vuorovaikutustaitojen harjoittelun lääkärin ammattiroolissa. Turvallinen oppimisilmapiiri tukee vuorovaikutusosaamisen oppimista näiden menetelmien avulla.

Vuorovaikutusopinnot ovat vakiintuneet osaksi lääkäreiden peruskoulutusta sekä ulkomailla että Suomessa (11 Pyörälä E, Hietanen P. Vuorovaikutustaidot osana lääkärin ammatillista kehittymistä. Suom Lääkäril 2011;6:469-73.). Vuorovaikutusosaaminen on tärkeää lääkärin työssä, sillä lukuisat tutkimustulokset ovat osoittaneet, että lääkärin ja potilaan välisen vuorovaikutuksen onnistuminen on yhteydessä potilaan kokemaan hoitotyytyväisyyteen, hoito-ohjeiden ymmärtämiseen ja muistamiseen, hoitomyöntyvyyteen, hoitotuloksiin, potilasvalitusten vähenemiseen sekä lääkärin työssä jaksamiseen (22 Brown J B, Steward M, Ryan B L. Outcomes of patient-provider interaction. Kirjassa: Thompson T, Dorsey A M, Miller K I, Parrot R, toim. Handbook of health communication, Mahwah: Lawrence Erlbaum 2003;141-61.,33 Ong L M L, De Haes J C J M, Hoos A M, Lammes F B. Doctor-patient communication: a review of the literature. Soc Sci Med 1995;40:903-18.). Sen vuoksi vuorovaikutusosaamista harjoitellaan nykyisin lääketieteen opintojen alkuvaiheesta saakka.

Vuorovaikutusosaaminen koostuu tiedollisesta, taidollisesta ja affektiivisesta ulottuvuudesta, jotka ovat yhteydessä toisiinsa (44 Spitzberg B H, Cupach W R. Interpersonal skills. Kirjassa: Knapp M L, Daly J A, toim. Handbook of interpersonal communication, 3. painos. Lontoo: SAGE 2002;564-611.). Vuorovaikutusosaaminen on viestintäkulttuuriin, -tilanteeseen ja -suhteeseen nähden tarkoituksenmukaista, tehokasta ja eettistä toimintaa, joka rakentuu ja määrittyy vuorovaikutuksen molempien osapuolten yhteistyönä. Siihen liittyy olennaisesti osapuolten taito ennakoida, säädellä ja arvioida viestintäkäyttäytymistään (44 Spitzberg B H, Cupach W R. Interpersonal skills. Kirjassa: Knapp M L, Daly J A, toim. Handbook of interpersonal communication, 3. painos. Lontoo: SAGE 2002;564-611.,55 Koponen J. Kokemukselliset oppimismenetelmät lääketieteen opiskelijoiden vuorovaikutuskoulutuksessa. Väitöskirja. Acta Universitatis Tamperensis 1734/2012.).

Suomessa lääkäreiden vuorovaikutusopinnot alkoivat 1990-luvulla (66 Vainiomäki P. Kasvamassa lääkäriksi: Tutkimus juonneopetuksen suunnittelusta, toteutumisesta ja vaikutuksista. Turun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa vuosina 1989-1993. Väitöskirja. Turun yliopiston julkaisuja. Sarja C Scripta lingua Fennica edita 1995.,77 Pyörälä E. Reflektiivinen toimintatapa palautekeskustelussa - haaste lääkäreiden vuorovaikutuskoulutukselle. Pedaforum 2006:30-2.). Kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että vuorovaikutuskoulutukseen osallistuneiden lääketieteen opiskelijoiden ja asiantuntijoiden vuorovaikutustaidot ovat kohentuneet koulutuksen myötä (88 Fallowfield L, Jenkins V, Farewell V, Solis-Trapala I. Enduring impact of communication skills training: results of a 12-month follow-up. Br J Cancer 2003;89:1445-9.,99 Berkhof M, van Rijssen H J, Schellart A J M, Anema J R, van der Beek A J. Effective training strategies for teaching communication skills to physicians: An overview of systematic reviews. Patient Educ Couns 2011;84:152-62.,1010 Aspegren K. BEME Guide No. 2: Teaching and learning communication skills in medicine - a review with quality grading of articles. Med Teach 1999;21:563-70.). Kokemukselliset oppimismenetelmät ovat tehokkaampia vuorovaikutustaitojen oppimisessa kuin luennot tai mallioppiminen (1010 Aspegren K. BEME Guide No. 2: Teaching and learning communication skills in medicine - a review with quality grading of articles. Med Teach 1999;21:563-70.). Suosittuja kokemuksellisia oppimismenetelmiä ovat simuloidut potilaat ja roolipeli (1111 Nestel D, Tabak, D, Tierney T, Layat-Burn C, Robb A, Susan Clark, Morrison T, Jones N, Ellis E, Smith C, McNaughton N, Knickle K, Higham J, Kneebone R. Key challenges in simulated patient programs: An international comparative case study. BMC Medical Education 2011;11:69. www.biomedcentral.com/1472-6920/11/69.,1212 Lane C, Rollnick S. The use of simulated patients and role-play in communication skills training: A review of the literature to August 2005. Patient Educ Couns 2007;67:13-20.,1313 May W, Park J H, Lee J P. A ten-year review of the literature on the use of standardized patients in teaching and learning: 1996-2005. Med Teach 2009;31:487-92.), koska ne mahdollistavat vuorovaikutusosaamisen harjoittelun ilman pelkoa siitä, että harjoittelusta olisi haittaa aidoille potilaille. Vuorovaikutuskoulutuksissa on käytetty myös teatteriesityksiä ja improvisaatiotekniikoita (1414 Shapiro J, Hunt L. All the world’s a stage: the use of theatrical performance in medical education. Med Educ 2003;37:922-7.,1515 Hoffman A, Utley B, Ciccarone D. Improving medical student communication skills through improvisational theatre. Med Educ 2008;42:537-8.). Sen lisäksi vuorovaikutustaitoja harjoitellaan aidoissa potilastilanteissa.

Opiskelijoiden kokemuksia vuorovaikutustaitojen oppimisesta simuloitujen potilaiden ja oikeiden potilaiden kanssa on vertailtu (1616 Bokken L, Rethans JJ, Quirign J, Duvivier R, Scherpbier A, van der Vleuten C. Instructiveness of Real Patients and Simulated Patients in Undergraduate Medical Education: A Randomized Exmperiment. Acad Med 2010;85:148-154.). Erilaisia kokemuksellisia oppimismenetelmiä on vertailtu keskenään vähän. Aiemmissa tutkimuksissa ei ole kiinnitetty laajasti huomiota lääketieteen opiskelijoiden näkemyksiin erilaisista menetelmistä (1111 Nestel D, Tabak, D, Tierney T, Layat-Burn C, Robb A, Susan Clark, Morrison T, Jones N, Ellis E, Smith C, McNaughton N, Knickle K, Higham J, Kneebone R. Key challenges in simulated patient programs: An international comparative case study. BMC Medical Education 2011;11:69. www.biomedcentral.com/1472-6920/11/69.). Koska erilaiset menetelmät mahdollistavat erilaisen oppimiskokemuksen, on tärkeää tutkia, millaiset menetelmät soveltuvat millekin kohderyhmälle, millaisia oppimistuloksia niiden avulla voidaan saavuttaa ja millaiset erityispiirteet kussakin menetelmässä ovat oppimista edistäviä tai heikentäviä.

Tässä tutkimuksessa kuvataan ja verrataan lääketieteen opiskelijoiden (n = 132) näkemyksiä työpajateatterin, simuloitujen potilaiden ja roolipelin erityispiirteistä sekä menetelmien soveltuvuudesta vuorovaikutusosaamisen oppimiseen. Vuorovaikutuskoulutuksen vaikuttavuutta arvioidaan itsearvioitujen oppimistulosten ja asenteiden muuttumisen näkökulmista sekä vertaamalla oppimistuloksia koulutukselle asetettuihin tavoitteisiin. Tutkimuksen tulokset perustuvat väitöskirjatutkimukseen (55 Koponen J. Kokemukselliset oppimismenetelmät lääketieteen opiskelijoiden vuorovaikutuskoulutuksessa. Väitöskirja. Acta Universitatis Tamperensis 1734/2012.), joka koostui neljästä osatutkimuksesta (1717 Koponen J, Pyörälä E, Isotalus P. Lääketieteen opiskelijoiden näkemyksiä työpajateatterista. Puhe ja Kieli 2010;30:21-40.,1818 Koponen J, Pyörälä E, Isotalus P. A comparison of medical students’ perceptions of three experiential methods. Health Educ 2011; 111: 296-318.,1919 Koponen J, Pyörälä E, Isotalus P. ”On tärkeää kuunnella potilasta tarkkaan ja myös osoittaa se” - lääketieteen opiskelijoiden itsearvioidut oppimistulokset kolmessa ryhmässä. Kirjassa: Valo M, Sivunen A, Laaksonen V, toim. Prologi. Puheviestinnän vuosikirja 2011;7-24.,2020 Koponen J, Pyörälä E, Isotalus P. Comparing three experiential learning methods and their effect on medical students’ attitudes to learning communication skills. Med Teach 2012; 34: e198-e207.).

Aineisto ja menetelmät

Vuorovaikutuskoulutuksen teoreettinen tausta

Tutkimuksessa toteutettiin vuorovaikutuskoulutus yhteistyössä lääketieteen ja puheviestinnän opettajien kanssa. Tavoitteena oli 1) antaa valmiuksia lääkäri-potilassuhteen vuorovaikutuksen osatekijöiden analysoimiseen, 2) harjoitella vuorovaikutustaitoja sekä 3) auttaa opiskelijaa ymmärtämään ja arvostamaan viestinnän ja vuorovaikutustaitojen merkitys lääkäri-potilassuhteessa. Harjoittelun kohteena olleet vuorovaikutustaidot (suhteen luominen potilaaseen, kysymysten käyttö, kuunteleminen, sanaton viestintä ja vastaanoton rakenteen hahmottaminen) valittiin kansainvälisesti laajalti käytetystä ns. Calgary-Cambridge -vuorovaikutusopetuksen mallista (2121 Kurtz S M, Silverman J, Draper J. Teaching and learning communication skills in medicine, 2. painos. Oxford: Radcliffe Publishing 2005.). Malli valittiin siksi, että siinä vuorovaikutustaidot yhdistetään systemaattisesti lääkärin vastaanoton eri vaiheisiin.

Vuorovaikutuskoulutuksen teoriatausta perustui alakohtaiseen viestintäpedagogiikkaan (2222 Dannels D. Time to speak up: a theoretical framework of situated pedagogy and practice for communication across the curriculum. Comm Educ 2001;50:144-158.) ja draamakasvatukseen. Alakohtaisen viestintäpedagogiikan mukaan vuorovaikutusosaaminen määrittyy alakohtaisesti eli eri aloilla tarvitaan ja arvostetaan erilaista vuorovaikutusosaamista. Vuorovaikutuskoulutuksessa harjoitellaan keskeisiä vuorovaikutustaitoja niissä tilanteissa, jotka ovat alalle keskeisiä, sekä osallistutaan asiantuntijayhteisön toimintaan (2222 Dannels D. Time to speak up: a theoretical framework of situated pedagogy and practice for communication across the curriculum. Comm Educ 2001;50:144-158.). Tässä tutkimuksessa alakohtaisuus tarkoittaa lääkärin ammattia. Lääketieteen opiskelijat harjoittelivat potilashaastattelua vastaanotolla, jota simuloitiin kolmen menetelmän avulla. Opetukseen sisältyi tutustuminen lääkärin käytännön työhön terveyskeskuspäivien aikana.

Työpajateatteri, simuloidut potilaat ja roolipeli liittyvät draamakasvatukseen, koska kaikkien näiden menetelmien avulla voidaan toteuttaa teatterinkaltaista toimintaa: samalla kun toiset toimivat fiktiossa, toiset seuraavat fiktion tapahtumia katsomossa (2323 Jacobsen T, Baerheim A, Lepp M R, Schei E. Analysis of role-play in medical communication training using a theatrical device the fourth wall. BMC Med Educ 2006;6:51.DOI:10.1186/1472-6920-6-51.,2424 Heikkinen H. Draaman maailmat oppimisalueina. Draamakasvatuksen vakava leikillisyys. Jyväskylä Studies In Education, Psychology and Social Research 201. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto 2002.). Draamakasvatuksessa oppiminen nähdään yhteisöllisenä, luovana, aktiivisena ja kokemuksellisena prosessina (2424 Heikkinen H. Draaman maailmat oppimisalueina. Draamakasvatuksen vakava leikillisyys. Jyväskylä Studies In Education, Psychology and Social Research 201. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto 2002.,2525 Østern A-L, Heikkinen H. The aesthetic doubling. A central concept for the theory of drama education? Kirjassa Rasmussen B, Kjølner T, Rasmusson V, Heikkinen H, toim. Nordic Voices in drama theatre and education. Bergen: IDEA publications 2001;110-123.). Oppiminen on oppijan aktiivista kognitiivista ja sosiaalista toimintaa, jossa hän itse rakentaa uutta tietoa ja ymmärrystä (2626 Boud D, Cohen R, Walker D. Introduction: understanding learning from experience. Kirjassa: Boud D, Cohen R, Walker D, toim. Using experience for learning. Buckingham: SRHE and Open University Press 1993;1-17.,2727 Tynjälä P, Heikkinen H L T, Huttunen R. Konstruktivistinen oppimiskäsitys oppimisen ohjaamisen perustana. Kirjassa: Kalli P, Malinen A, toim. Konstruktivismi ja realismi 2005;20-48.). Oppimisen kannalta olennaista on reflektoida eli aktiivisesti pohtia ja käsitteellistää kokemusta (2626 Boud D, Cohen R, Walker D. Introduction: understanding learning from experience. Kirjassa: Boud D, Cohen R, Walker D, toim. Using experience for learning. Buckingham: SRHE and Open University Press 1993;1-17.,2828 Schön D A. The reflective practitioner. How professionals think in action. New York: Basic Books 1983.,2929 Yardley S, Teunissen P, Dornan T. Experiential learning: AMEE guide no. 63. Med Teach 2012;34:e102-e115.) sekä verrata fiktiivisen ja sosiaalisen todellisuuden kokemuksia toisiinsa (2424 Heikkinen H. Draaman maailmat oppimisalueina. Draamakasvatuksen vakava leikillisyys. Jyväskylä Studies In Education, Psychology and Social Research 201. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto 2002.,2525 Østern A-L, Heikkinen H. The aesthetic doubling. A central concept for the theory of drama education? Kirjassa Rasmussen B, Kjølner T, Rasmusson V, Heikkinen H, toim. Nordic Voices in drama theatre and education. Bergen: IDEA publications 2001;110-123.).

Tutkimusasetelma ja tutkimusjoukko

Vuorovaikutuskoulutus koostui luennosta (2 t), vuorovaikutusharjoituksista (4 t), terveyskeskuspäivistä (2 pv) sekä reflektointiharjoituksista (2 t). Luennolla kerrottiin vuorovaikutuksen merkityksestä lääkäri-potilassuhteessa, sovittiin palautteen pelisäännöt, analysoitiin lääkäri-potilasvuorovaikutusta ja asetettiin henkilökohtaiset taitotavoitteet. Sen jälkeen opiskelijat jaettiin satunnaisesti ryhmiin A, B ja C, joissa käytettiin erilaisia oppimismenetelmiä. Vuorovaikutusharjoituksissa näyteltiin potilastilanteita, joiden käsikirjoitukset oli otettu perusterveydenhuollon elävästä elämästä. Potilastilanteet olivat samanlaisia kaikissa ryhmissä.

Ryhmässä A käytettiin työpajateatteria, joka on kehittynyt Britanniassa 1960-luvun puolivälissä (3030 Jackson T. Learning through theatre - new perspectives on Theatre in Education. London: Routledge 1993.). Ryhmäkoko oli 13-16 opiskelijaa ja kutakin pienryhmää ohjasi kaksi opettajaa. Koulutetut harrastajanäyttelijät esittivät pienoisnäytelmän, jota lääketieteen opiskelijat katsoivat. Näytelmät sisälsivät vuorovaikutushaasteita (esimerkiksi lääkäri ei ottanut katsekontaktia potilaaseen, ei vastannut potilaan huoliin, ei käyttänyt avoimia kysymyksiä eikä kuunnellut potilasta tarkkaavaisesti). Näytelmän herättämiä ajatuksia tarkasteltiin pari- ja pienryhmäkeskustelun, draamakasvatuksen työtapojen sekä sovelletun foorumiteatterin keinoin. Sovelletussa foorumiteatterissa näytelmän kohtaus esitettiin uudelleen ja opiskelijat saivat pysäyttää sen heti kun heistä tuntui, että lääkäri voisi muuttaa viestintäkäyttäytymistään. Opiskelijat tekivät ehdotuksia tilanteen muuttamiseksi ja saivat kokeilla, kuinka tilanteessa voisi toimia toisin. Työpajan lopuksi he reflektoivat työskentelyä.

Ryhmässä B oppimismenetelmänä käytettiin simuloituja potilaita. Simuloitu potilas tarkoittaa koulutettua henkilöä, joka eläytyy ennalta sovittuun potilastapaukseen (1111 Nestel D, Tabak, D, Tierney T, Layat-Burn C, Robb A, Susan Clark, Morrison T, Jones N, Ellis E, Smith C, McNaughton N, Knickle K, Higham J, Kneebone R. Key challenges in simulated patient programs: An international comparative case study. BMC Medical Education 2011;11:69. www.biomedcentral.com/1472-6920/11/69.,2121 Kurtz S M, Silverman J, Draper J. Teaching and learning communication skills in medicine, 2. painos. Oxford: Radcliffe Publishing 2005.). Ryhmäkoko oli 5-6 opiskelijaa ja kutakin pienryhmää ohjasi yksi opettaja. Simuloituina potilaina toimivat koulutetut harrastajanäyttelijät. Opiskelijat olivat vuorollaan lääkärin roolissa ja haastattelivat näyttelijäpotilasta. Lääkärin roolissa ollut opiskelija sai pysäyttää harjoituksen ja kysyä neuvoa opiskelijatovereiltaan potilashaastattelun etenemiseksi. Neuvojen antamisen jälkeen harjoitus jatkui. Harjoituksen lopuksi käytiin palautekeskustelu, jossa lääkärin roolissa ollut opiskelija arvioi harjoituksen onnistumista sekä sai palautetta näyttelijäpotilaalta, vertaisryhmän jäseniltä ja opettajalta.

Ryhmässä C oppimismenetelmänä käytettiin roolipeliä (1111 Nestel D, Tabak, D, Tierney T, Layat-Burn C, Robb A, Susan Clark, Morrison T, Jones N, Ellis E, Smith C, McNaughton N, Knickle K, Higham J, Kneebone R. Key challenges in simulated patient programs: An international comparative case study. BMC Medical Education 2011;11:69. www.biomedcentral.com/1472-6920/11/69.,2121 Kurtz S M, Silverman J, Draper J. Teaching and learning communication skills in medicine, 2. painos. Oxford: Radcliffe Publishing 2005.). Opiskelijat toimivat vuorollaan potilaan, lääkärin sekä palautteenantajan rooleissa. Ryhmäkoko oli 5-6 opiskelijaa ja kutakin pienryhmää ohjasi yksi opettaja. Potilaan rooleissa olleet opiskelijat saivat opetuskerran alussa kirjalliset potilastapaukset omaksuttaviksi. Myös tässä ryhmässä lääkärin roolissa olleella opiskelijalla oli mahdollisuus pysäyttää harjoitus ja kysyä neuvoa opiskelijatovereilta potilashaastattelun etenemiseksi. Harjoituksen lopuksi käytiin samanlainen palautekeskustelu kuin ryhmässä B.

Ryhmäopetuksen jälkeen opiskelijat osallistuivat terveyskeskuspäiville. He havainnoivat ja analysoivat aitoja lääkärin ja potilaan välisiä vuorovaikutustilanteita sekä kirjoittivat havainnoistaan raportin. Viimeisessä kokoontumisessa analysointitehtävät käsiteltiin pienryhmissä. Vuorovaikutustaidot arvioitiin asteikolla hyväksytty/hylätty.

Koko toisen vuosikurssin opiskelijoista (n = 136) yhteensä 132 (97 %) osallistui tutkimukseen syksyllä 2006 Kuopion yliopistossa. Ryhmässä A (n = 43), jossa käytettiin työpajateatteria, oli 13 miestä ja 30 naista, joiden ikä oli 20-29 vuotta (keskiarvo 21,7, mediaani 21). Ryhmässä B (n = 44), jossa käytettiin simuloituja potilaita, oli 14 miestä ja 30 naista, joiden ikä oli 20-34 vuotta (keskiarvo 22,6, mediaani 22). Ryhmässä C (n = 45), jossa käytettiin roolipeliä, oli 19 miestä ja 26 naista, joiden ikä oli 19-31 vuotta (keskiarvo 22,1, mediaani 22). Satunnainen ryhmäjako oli onnistunut (² = 1,659, df = 2, p = 0,436).

Tutkimuksen eettinen ennakkoarviointi toteutettiin siten, että tutkimuksesta pyydettiin arvio yliopiston lakimieheltä. Yliopistossa ei tutkimuksen tekohetkellä ollut toimikuntaa, joka olisi toteuttanut opetusta koskevan tutkimuksen eettisen ennakkoarvioinnin. Opiskelijoilta pyydettiin tutkimusluvat suullisesti ja kirjallisesti.

Tilastomenetelmät

Tutkimus on luonteeltaan monimenetelmäinen tapaustutkimus (3131 Creswell J, Plano Clark V L. Designing and conducting mixed methods research, 2. painos. Thousand Oaks: SAGE 2011.). Tutkimusmenetelminä käytettiin a) kyselylomaketta, b) täsmäryhmähaastatteluja sekä c) suomennettua vuorovaikutustaitojen oppimisen asennemittaria (3232 Rees C, Sheard C, Davies S. The development of a scale to measure medical students’ attitudes towards communication skills learning: the Communication Skills Attitude Scale (CSAS). Med Educ 2002;36:141-7.). Kyselylomakkeella ja täsmäryhmähaastatteluilla kerättiin aineistot opetuskokeilun jälkeen. Suomennetulla vuorovaikutustaitojen oppimisen asennemittarilla kerättiin aineisto ennen ja jälkeen opetuskokeilun.

Tutkimuksen laadulliset aineistot analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin ATLAS.ti 5.5.9 -tietokoneohjelman avulla (3333 Miles M B, Huberman A M. Qualitative data analysis. An expanded sourcebook, 2. painos. Thousand Oaks: SAGE 1994.). Analyysissä käytettiin lisäksi tapausten välisen vertailun menetelmää (3333 Miles M B, Huberman A M. Qualitative data analysis. An expanded sourcebook, 2. painos. Thousand Oaks: SAGE 1994.). Laadullisen sisällönanalyysin luotettavuutta lisättiin rinnakkaiskoodauksen avulla (3131 Creswell J, Plano Clark V L. Designing and conducting mixed methods research, 2. painos. Thousand Oaks: SAGE 2011.). Tutkimuksessa rinnakkaiskoodattiin 50 % kyselylomakkeen avointen kysymysten vastauksista. Rinnakkaiskoodauksen yksimielisyysprosentiksi saatiin ryhmässä A 93 %, ryhmässä B 96 % ja ryhmässä C 93 %. Tutkimuksen määrälliset aineistot analysoitiin SPSS 17.0 -tietokoneohjelman avulla käyttäen ei-parametrisia testejä (Kruskall-Wallisin testi, pääkomponenttianalyysi, summamuuttujien muodostaminen, Cronbachin alfa-arvojen laskeminen, Wilcoxonin testi ja Mann-Whitneyn U-testi). Vuorovaikutustaitojen oppimisen asennemittari suomennettiin tätä tutkimusta varten (2020 Koponen J, Pyörälä E, Isotalus P. Comparing three experiential learning methods and their effect on medical students’ attitudes to learning communication skills. Med Teach 2012; 34: e198-e207.). Suomennetun asennemittarin reliabiliteetti ja validiteetti osoittautuivat hyviksi (2020 Koponen J, Pyörälä E, Isotalus P. Comparing three experiential learning methods and their effect on medical students’ attitudes to learning communication skills. Med Teach 2012; 34: e198-e207.).

Tulokset

Tulokset osoittivat, että vähintään 84 % kussakin ryhmässä olleista opiskelijoista koki työpajateatterin, simuloitujen potilaiden ja roolipelin soveltuvan hyvin tai erittäin hyvin vuorovaikutusosaamisen oppimiseen. 5-7 % kussakin ryhmässä olleista opiskelijoista ajatteli, etteivät nämä menetelmät soveltuneet hyvin vuorovaikutusosaamisen oppimiseen. Eri ryhmissä olleiden opiskelijoiden näkemyksissä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja (1717 Koponen J, Pyörälä E, Isotalus P. Lääketieteen opiskelijoiden näkemyksiä työpajateatterista. Puhe ja Kieli 2010;30:21-40.,1818 Koponen J, Pyörälä E, Isotalus P. A comparison of medical students’ perceptions of three experiential methods. Health Educ 2011; 111: 296-318.).

Oppimismenetelmissä oli useita yhteisiä piirteitä: lääkärin rooli, potilaan rooli, reflektiivinen osallistuminen, tunnereaktiot ja opettajien toiminta. Vuorovaikutustaitojen harjoitteleminen lääkärin roolissa, realistisiksi koetut potilastapaukset ja näytelmän käsikirjoitukset, vuorovaikutuksen havainnointi ja analysointi, positiiviset tunnereaktiot sekä positiivisesti koettu opettajien toiminta edistivät opiskelijoiden näkemysten mukaan oppimista. Positiiviset tunnereaktiot, kuten rentous ja turvallisuus, sekä opettajien asiantunteva, kannustava ja empaattinen toiminta tekivät oppimisilmapiiristä oppimista edistävän.

Oppimismenetelmistä löydettiin myös eroja. Työpajateatterissa oppimista edisti erityisesti kollektiivinen vuorovaikutustilanteen analysointi ja reflektointi sekä erilaisten ratkaisuvaihtoehtojen pohtiminen ja kokeileminen. Oppimista heikensivät puolestaan motivaation puute ja osallistumisen vältteleminen. Simuloitujen potilaiden ja roolipelin avulla opiskeltaessa oppimista edistivät erityisesti monipuoliset palautekeskustelut vuorovaikutusharjoituksen jälkeen. Oppimista heikensivät negatiivinen kokemus lääkärin roolissa olemisesta, lääketieteellisen tiedon puute, jännittäminen, epärealistisiksi koetut potilastapaukset tai näytelmän käsikirjoitukset sekä negatiivisesti koettu opettajien toiminta (1717 Koponen J, Pyörälä E, Isotalus P. Lääketieteen opiskelijoiden näkemyksiä työpajateatterista. Puhe ja Kieli 2010;30:21-40.,1818 Koponen J, Pyörälä E, Isotalus P. A comparison of medical students’ perceptions of three experiential methods. Health Educ 2011; 111: 296-318.).

Opiskelijat kokivat oppineensa samansuuntaisia asioita kaikissa kolmessa ryhmässä. He arvioivat oppineensa vuorovaikutustaitoja ja uutta tietoa lääkäri-potilasvuorovaikutuksesta. Opiskelijat kokivat tulleensa tietoisiksi sekä omasta että lääkärin työssä vaadittavasta vuorovaikutusosaamisesta. Erityisesti työpajateatteriryhmässä olleet opiskelijat kokivat oppineensa potilaskeskeisyyttä. Pieni osa opiskelijoista ei kokenut oppineensa uutta (1919 Koponen J, Pyörälä E, Isotalus P. ”On tärkeää kuunnella potilasta tarkkaan ja myös osoittaa se” - lääketieteen opiskelijoiden itsearvioidut oppimistulokset kolmessa ryhmässä. Kirjassa: Valo M, Sivunen A, Laaksonen V, toim. Prologi. Puheviestinnän vuosikirja 2011;7-24.).

Lääketieteen opiskelijoiden (n = 129) positiiviset asenteet vuorovaikutustaitojen oppimista kohtaan lisääntyivät ja heidän negatiiviset asenteensa vähenivät opetuksen myötä. Toisin sanoen lääketieteen opiskelijoiden asenteet vuorovaikutustaitojen oppimista kohtaan muuttuivat myönteisemmiksi vuorovaikutuskoulutuksen aikana. Kolmen ryhmän välillä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja opiskelijoiden myönteisissä tai kielteisissä asenteissa. Naisten asenteet vuorovaikutustaitojen oppimista kohtaan olivat myönteisempiä kuin miesten sekä ennen vuorovaikutuskoulutusta että sen jälkeen. Suomennetun mittarin validiteetti osoittautui hyväksi (2020 Koponen J, Pyörälä E, Isotalus P. Comparing three experiential learning methods and their effect on medical students’ attitudes to learning communication skills. Med Teach 2012; 34: e198-e207.).

Kolmea oppimismenetelmää koskevat keskeiset tulokset on tiivistetty taulukkoihin 1 ja 2 (55 Koponen J. Kokemukselliset oppimismenetelmät lääketieteen opiskelijoiden vuorovaikutuskoulutuksessa. Väitöskirja. Acta Universitatis Tamperensis 1734/2012.).

Pohdinta

Tulokset osoittivat, että lääketieteen opiskelijat suhtautuivat hyvin myönteisesti simuloitujen potilaiden, roolipelin ja työpajateatterin käyttöön vuorovaikutuskoulutuksessa. Kolmessa eri ryhmässä olleiden opiskelijoiden näkemyksissä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja (1717 Koponen J, Pyörälä E, Isotalus P. Lääketieteen opiskelijoiden näkemyksiä työpajateatterista. Puhe ja Kieli 2010;30:21-40.,1818 Koponen J, Pyörälä E, Isotalus P. A comparison of medical students’ perceptions of three experiential methods. Health Educ 2011; 111: 296-318.). Tulokset ovat samansuuntaisia aiempien kansainvälisten tutkimustulosten kanssa, joissa lääketieteen opiskelijoiden on havaittu suhtautuvan myönteisesti simuloituihin potilaisiin (3434 Eagles J M, Calder S A, Nicoll K S, Walker L. A comparison of real patients, simulated patients and videotaped interview in teaching medical students about alcohol misuse. Med Teach 2001;23:490-3.,3535 Rees C, Sheard C, McPherson A. Medical students’ views and experiences of methods of teaching and learning communication skills. Patient Educ Couns 2004;54:119-21.) ja roolipeliin (3636 Nestel D, Tierney T. Role-play for medical students learning about communication: guidelines for maximising benefits. BMC Med Educ 2007;7:3.). Lisäksi tulokset osoittivat, että lääketieteen opiskelijat suhtautuivat työpajateatteriin yhtä myönteisesti kuin roolipeleihin ja simuloituihin potilaisiin.

Lue myös

Opiskelijoiden itsearvioidut oppimistulokset olivat hyvin samansuuntaisia kaikissa kolmessa ryhmässä (1919 Koponen J, Pyörälä E, Isotalus P. ”On tärkeää kuunnella potilasta tarkkaan ja myös osoittaa se” - lääketieteen opiskelijoiden itsearvioidut oppimistulokset kolmessa ryhmässä. Kirjassa: Valo M, Sivunen A, Laaksonen V, toim. Prologi. Puheviestinnän vuosikirja 2011;7-24.). Opiskelijoiden asenteet vuorovaikutustaitojen oppimista kohtaan muuttuivat positiivisemmiksi vuorovaikutuskoulutuksen aikana (2020 Koponen J, Pyörälä E, Isotalus P. Comparing three experiential learning methods and their effect on medical students’ attitudes to learning communication skills. Med Teach 2012; 34: e198-e207.). Kun oppimistuloksia verrataan koulutukselle asetettuihin tavoitteisiin, voidaan todeta, että vuorovaikutuskoulutuksen tavoitteet saavutettiin hyvin.

Toisaalta tulosten vertaaminen osoitti, että ne opiskelijat (n = 7), joilla oli kielteisiä ennakko-odotuksia oppimismenetelmiä kohtaan ja joiden asenteet vuorovaikutustaitojen oppimista kohtaan olivat keskimääräistä kielteisempiä, arvioivat menetelmien soveltuvan huonosti vuorovaikutusosaamisen oppimiseen. Nämä opiskelijat kokivat myös oppineensa hyvin vähän tai eivät lainkaan uusia asioita vuorovaikutuskoulutuksen aikana. Tulos vahvistaa ajatuksen siitä, että opiskelijoiden negatiiviset odotukset ja kielteiset asenteet vaikuttavat kielteisesti oppimiseen (55 Koponen J. Kokemukselliset oppimismenetelmät lääketieteen opiskelijoiden vuorovaikutuskoulutuksessa. Väitöskirja. Acta Universitatis Tamperensis 1734/2012.,2626 Boud D, Cohen R, Walker D. Introduction: understanding learning from experience. Kirjassa: Boud D, Cohen R, Walker D, toim. Using experience for learning. Buckingham: SRHE and Open University Press 1993;1-17.). Sen vuoksi opiskelijoiden negatiivisiin asenteisiin tulisi kiinnittää enemmän huomiota heti vuorovaikutuskoulutuksen alussa.

Työpajateatteria, simuloituja potilaita ja roolipeliä oppimismenetelminä ei ole aiemmin vertailtu. Simuloituja potilaita ja roolipeliä verranneissa tutkimuksissa menetelmien on havaittu olevan yhtä tehokkaita, kun on opetettu motivoivan haastattelun tekniikoita (3737 Lane C, Hood K, Rollnick S. Teaching motivational interviewing: using role-play is as effective as using simulated patients. Med Educ 2008;42:637-44.) tai tupakoinnin lopettamisen neuvontatekniikoita (3838 Papadakis M A, Croughan-Minihane M, Fromm L J, Wilkie H A, Ernster V L. A comparison of two methods to teach smoking-cessation techniques to medical students. Acad Med 2008;72:725-7.). Tämän tutkimuksen tulosten perusteella työpajateatteri, simuloidut potilaat ja roolipeli soveltuvat yhtä hyvin vuorovaikutusosaamisen oppimiseen. Tulokset osoittavat, että kaikki kolme tutkittua oppimismenetelmää soveltuvat hyvin lääketieteen toisen vuosikurssin opiskelijoiden vuorovaikutuskoulutukseen. Tutkitut menetelmät mahdollistavat vuorovaikutustilanteiden havainnoinnin ja analysoinnin, reflektiivisen osallistumisen ja vuorovaikutustaitojen harjoittelun lääkärin ammattiroolissa. Turvallinen oppimisilmapiiri tukee vuorovaikutusosaamisen oppimista näiden menetelmien avulla.

Tulokset opiskelijoiden asenteiden positiivisesta muutoksesta eroavat aiempien tutkimusten tuloksista. Aiemmissa tutkimuksissa, joissa on mitattu lääketieteen opiskelijoiden asenteita vuorovaikutustaitojen oppimista kohtaan samalla mittarilla, opiskelijoiden asenteet ovat muuttuneet negatiivisemmiksi vuorovaikutuskoulutuksen aikana (3939 Bombeke K, Van Roosbroeck S, De Winter B ym. Medical students trained in communication skills show a decline in patient-centered attitudes: an observational study comparing two cohorts during clinical clerkships. Patient Educ Couns 2011;84:310-8.,4040 Harlak H, Gemalmaz A, Gurel F S, Dereboy C, Ertekin K. Communication skills training: effects on attitudes toward communication skills and empathic tendency. Educ Health 2008;21.,4141 Rees C, Sheard C. Evaluating first-year medical students’ attitudes to learning communication skills before and after a communication skills course. Med Teach 2003;25:302-7.). Tuloksia on kuitenkin mahdoton suoraan verrata, sillä eri tutkimuksissa koulutuksen sisällöt, kesto ja toteutustavat eroavat toisistaan. Yhdessäkään edellä mainituista tutkimuksista vuorovaikutuskoulutukseen ei ole integroitu terveyskeskuspäiviä, kuten tässä tutkimuksessa. Yksi syy tämän tutkimuksen positiivisiin tuloksiin voi olla se, että aitojen vuorovaikutustilanteiden analysointi terveyskeskuspäivillä auttoi opiskelijoita ymmärtämään vuorovaikutusosaamisen merkityksen lääkärin työssä. Tutkimus tukeekin sellaista vuorovaikutusopintojen mallia, jossa simuloidut ja aidot potilastilanteet täydentävät toisiaan.

Tulosten tulkinnassa on otettava huomioon tutkimuksen rajoitteet. Tutkimuksessa ei ollut kontrolliryhmää. Aineistot kerättiin samalta tutkimusjoukolta ennen ja jälkeen koulutuksen. Asenteissa tapahtuneet muutokset tai itsearvioidut oppimistulokset ovat voineet johtua myös muista tekijöistä kuin koulutuksesta (4141 Rees C, Sheard C. Evaluating first-year medical students’ attitudes to learning communication skills before and after a communication skills course. Med Teach 2003;25:302-7.). Satunnaistettu ja kontrolloitu koeasetelma olisi lisännyt tulosten luotettavuutta. Vaikka opiskelijoiden kokonaismäärä (n = 132) oli riittävä, olivat vastaajamäärät kolmessa ryhmässä suhteellisen pieniä. Tulokset voidaan yleistää tutkittavaan joukkoon ja ne antavat suuntaa suomalaisten lääketieteen opiskelijoiden asennoitumisesta vuorovaikutustaitojen oppimista kohtaan. Vuorovaikutustaitojen oppimisen asennemittarin validiteetti osoittautui hyväksi (2020 Koponen J, Pyörälä E, Isotalus P. Comparing three experiential learning methods and their effect on medical students’ attitudes to learning communication skills. Med Teach 2012; 34: e198-e207.). Tutkimustulosten luotettavuutta vahvistettiin yhdistämällä tutkimukseen erilaisia aineistoja sekä siten, että kaksi eri tutkijaa arvioi saman tekstiosion ja heidän yksimielisyysprosenttinsa analysoitiin (3333 Miles M B, Huberman A M. Qualitative data analysis. An expanded sourcebook, 2. painos. Thousand Oaks: SAGE 1994.).

Tulokset rohkaisevat käyttämään kokemuksellisia oppimismenetelmiä lääketieteen vuorovaikutuskoulutuksessa myös jatkossa. Erityisen hyvin nämä kolme tutkittua menetelmää soveltuvat lääketieteen opintojen alkuvaiheessa olevien opiskelijoiden vuorovaikutuskoulutukseen. Ensimmäisiä opintovuosina vuorovaikutusopinnot motivoivat opiskelijoita muuten hyvin teoreettisten opintojen aikana. Lääkärin ja potilaan välistä vuorovaikutusta voi tehokkaasti harjoitella simuloiduissa potilastilanteissa (55 Koponen J. Kokemukselliset oppimismenetelmät lääketieteen opiskelijoiden vuorovaikutuskoulutuksessa. Väitöskirja. Acta Universitatis Tamperensis 1734/2012.). Simulaatioharjoitusten lisäksi lääketieteen opiskelijoiden vuorovaikutuskoulutukseen on tärkeää yhdistää aidoissa potilastilanteissa tapahtuvaa oppimista.

Vuorovaikutuskoulutus on vakiintunut ja tärkeä osa lääkäreiden peruskoulutusta, mutta vuorovaikutusopetuksen osuus tutkinnossa on jäänyt pieneksi. Nykyisestä vuorovaikutusopintojen tilanteesta ei kuitenkaan ole tehty tutkimusta, joten tarkan kuvan saaminen vaatisi koulutusohjelmien välisen vertailun. Koska lääketieteen opiskelijoiden potilaskeskeiset asenteet heikkenevät opintojen kliinisessä vaiheessa (3939 Bombeke K, Van Roosbroeck S, De Winter B ym. Medical students trained in communication skills show a decline in patient-centered attitudes: an observational study comparing two cohorts during clinical clerkships. Patient Educ Couns 2011;84:310-8.), tulisi vuorovaikutuskoulutuksen muodostaa systemaattinen jatkumo läpi opetussuunnitelman. Vuorovaikutuskoulutusta tulisi olla opintojen kliinisessä vaiheessa, jolloin ne tukevat lääkäreiden kliinisen ammattitaidon kehittymistä. Lisäksi vuorovaikutuskoulutuksen opettajia täytyy kouluttaa ja vuorovaikutuskoulutusta pitää jatkuvasti kehittää (55 Koponen J. Kokemukselliset oppimismenetelmät lääketieteen opiskelijoiden vuorovaikutuskoulutuksessa. Väitöskirja. Acta Universitatis Tamperensis 1734/2012.). Myös näyttelijät tulee kouluttaa toimimaan lääketieteen vuorovaikutusharjoituksissa ja antamaan opiskelijoille rakentavaa palautetta (55 Koponen J. Kokemukselliset oppimismenetelmät lääketieteen opiskelijoiden vuorovaikutuskoulutuksessa. Väitöskirja. Acta Universitatis Tamperensis 1734/2012.).

Tulevaisuudessa vuorovaikutusosaamista tulisi arvioida taitonäkökulmasta objektiivisempien arviointitapojen avulla. Lisäksi tarvittaisiin seurantatutkimusta lääketieteen opiskelijoiden vuorovaikutusosaamisen kehittymisestä opintojen kliinisessä vaiheessa ja heidän siirryttyään työelämään.

Tästä asiasta tiedettiin

Simuloituja potilaita ja roolipeliä käytetään runsaasti lääketieteen vuorovaikutuskoulutuksessa.

Erilaisista kokemuksellisista oppimismenetelmistä ei ole juuri tutkittua vertailutietoa.

Suomalaisten lääketieteen opiskelijoiden asenteita vuorovaikutustaitojen oppimista kohtaan ei ole aiemmin tutkittu

Tämä tutkimus opetti

Lääketieteen opiskelijat suhtautuvat myönteisesti kokemuksellisiin oppimismenetelmiin.

Tutkimuksessa löydettiin uusi oppimismenetelmä, työpajateatteri, joka soveltuu vuorovaikutusosaamisen oppimiseen yhtä hyvin kuin simuloidut potilaat ja roolipeli.

Lääketieteen opiskelijoiden asenteet vuorovaikutustaitojen oppimista kohtaan muuttuivat myönteisemmiksi vuorovaikutuskoulutuksen aikana.

Kirjoittajat
Jonna Koponen
FT, yliopistonlehtori
Itä-Suomen yliopisto, kauppatieteiden laitos
jonnapauliina.koponen@uef.fi
Eeva Pyörälä
dosentti, FT, MME, pedagoginen yliopistonlehtori
Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta,
Medipeda, lääketieteen koulutuksen tutkimus- ja tukitiimi
Sidonnaisuudet
Kirjoittajat ovat ilmoittaneet sidonnaisuutensa seuraavasti (ICMJE:n lomake): Ei sidonnaisuuksia.
Kirjallisuutta
1
Pyörälä E, Hietanen P. Vuorovaikutustaidot osana lääkärin ammatillista kehittymistä. Suom Lääkäril 2011;6:469-73.
2
Brown J B, Steward M, Ryan B L. Outcomes of patient-provider interaction. Kirjassa: Thompson T, Dorsey A M, Miller K I, Parrot R, toim. Handbook of health communication, Mahwah: Lawrence Erlbaum 2003;141-61.
3
Ong L M L, De Haes J C J M, Hoos A M, Lammes F B. Doctor-patient communication: a review of the literature. Soc Sci Med 1995;40:903-18.
4
Spitzberg B H, Cupach W R. Interpersonal skills. Kirjassa: Knapp M L, Daly J A, toim. Handbook of interpersonal communication, 3. painos. Lontoo: SAGE 2002;564-611.
5
Koponen J. Kokemukselliset oppimismenetelmät lääketieteen opiskelijoiden vuorovaikutuskoulutuksessa. Väitöskirja. Acta Universitatis Tamperensis 1734/2012.
6
Vainiomäki P. Kasvamassa lääkäriksi: Tutkimus juonneopetuksen suunnittelusta, toteutumisesta ja vaikutuksista. Turun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa vuosina 1989-1993. Väitöskirja. Turun yliopiston julkaisuja. Sarja C Scripta lingua Fennica edita 1995.
7
Pyörälä E. Reflektiivinen toimintatapa palautekeskustelussa - haaste lääkäreiden vuorovaikutuskoulutukselle. Pedaforum 2006:30-2.
8
Fallowfield L, Jenkins V, Farewell V, Solis-Trapala I. Enduring impact of communication skills training: results of a 12-month follow-up. Br J Cancer 2003;89:1445-9.
9
Berkhof M, van Rijssen H J, Schellart A J M, Anema J R, van der Beek A J. Effective training strategies for teaching communication skills to physicians: An overview of systematic reviews. Patient Educ Couns 2011;84:152-62.
10
Aspegren K. BEME Guide No. 2: Teaching and learning communication skills in medicine - a review with quality grading of articles. Med Teach 1999;21:563-70.
11
Nestel D, Tabak, D, Tierney T, Layat-Burn C, Robb A, Susan Clark, Morrison T, Jones N, Ellis E, Smith C, McNaughton N, Knickle K, Higham J, Kneebone R. Key challenges in simulated patient programs: An international comparative case study. BMC Medical Education 2011;11:69. www.biomedcentral.com/1472-6920/11/69.
12
Lane C, Rollnick S. The use of simulated patients and role-play in communication skills training: A review of the literature to August 2005. Patient Educ Couns 2007;67:13-20.
13
May W, Park J H, Lee J P. A ten-year review of the literature on the use of standardized patients in teaching and learning: 1996-2005. Med Teach 2009;31:487-92.
14
Shapiro J, Hunt L. All the world’s a stage: the use of theatrical performance in medical education. Med Educ 2003;37:922-7.
15
Hoffman A, Utley B, Ciccarone D. Improving medical student communication skills through improvisational theatre. Med Educ 2008;42:537-8.
16
Bokken L, Rethans JJ, Quirign J, Duvivier R, Scherpbier A, van der Vleuten C. Instructiveness of Real Patients and Simulated Patients in Undergraduate Medical Education: A Randomized Exmperiment. Acad Med 2010;85:148-154.
17
Koponen J, Pyörälä E, Isotalus P. Lääketieteen opiskelijoiden näkemyksiä työpajateatterista. Puhe ja Kieli 2010;30:21-40.
18
Koponen J, Pyörälä E, Isotalus P. A comparison of medical students’ perceptions of three experiential methods. Health Educ 2011; 111: 296-318.
19
Koponen J, Pyörälä E, Isotalus P. ”On tärkeää kuunnella potilasta tarkkaan ja myös osoittaa se” - lääketieteen opiskelijoiden itsearvioidut oppimistulokset kolmessa ryhmässä. Kirjassa: Valo M, Sivunen A, Laaksonen V, toim. Prologi. Puheviestinnän vuosikirja 2011;7-24.
20
Koponen J, Pyörälä E, Isotalus P. Comparing three experiential learning methods and their effect on medical students’ attitudes to learning communication skills. Med Teach 2012; 34: e198-e207.
21
Kurtz S M, Silverman J, Draper J. Teaching and learning communication skills in medicine, 2. painos. Oxford: Radcliffe Publishing 2005.
22
Dannels D. Time to speak up: a theoretical framework of situated pedagogy and practice for communication across the curriculum. Comm Educ 2001;50:144-158.
23
Jacobsen T, Baerheim A, Lepp M R, Schei E. Analysis of role-play in medical communication training using a theatrical device the fourth wall. BMC Med Educ 2006;6:51.DOI:10.1186/1472-6920-6-51.
24
Heikkinen H. Draaman maailmat oppimisalueina. Draamakasvatuksen vakava leikillisyys. Jyväskylä Studies In Education, Psychology and Social Research 201. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto 2002.
25
Østern A-L, Heikkinen H. The aesthetic doubling. A central concept for the theory of drama education? Kirjassa Rasmussen B, Kjølner T, Rasmusson V, Heikkinen H, toim. Nordic Voices in drama theatre and education. Bergen: IDEA publications 2001;110-123.
26
Boud D, Cohen R, Walker D. Introduction: understanding learning from experience. Kirjassa: Boud D, Cohen R, Walker D, toim. Using experience for learning. Buckingham: SRHE and Open University Press 1993;1-17.
27
Tynjälä P, Heikkinen H L T, Huttunen R. Konstruktivistinen oppimiskäsitys oppimisen ohjaamisen perustana. Kirjassa: Kalli P, Malinen A, toim. Konstruktivismi ja realismi 2005;20-48.
28
Schön D A. The reflective practitioner. How professionals think in action. New York: Basic Books 1983.
29
Yardley S, Teunissen P, Dornan T. Experiential learning: AMEE guide no. 63. Med Teach 2012;34:e102-e115.
30
Jackson T. Learning through theatre - new perspectives on Theatre in Education. London: Routledge 1993.
31
Creswell J, Plano Clark V L. Designing and conducting mixed methods research, 2. painos. Thousand Oaks: SAGE 2011.
32
Rees C, Sheard C, Davies S. The development of a scale to measure medical students’ attitudes towards communication skills learning: the Communication Skills Attitude Scale (CSAS). Med Educ 2002;36:141-7.
33
Miles M B, Huberman A M. Qualitative data analysis. An expanded sourcebook, 2. painos. Thousand Oaks: SAGE 1994.
34
Eagles J M, Calder S A, Nicoll K S, Walker L. A comparison of real patients, simulated patients and videotaped interview in teaching medical students about alcohol misuse. Med Teach 2001;23:490-3.
35
Rees C, Sheard C, McPherson A. Medical students’ views and experiences of methods of teaching and learning communication skills. Patient Educ Couns 2004;54:119-21.
36
Nestel D, Tierney T. Role-play for medical students learning about communication: guidelines for maximising benefits. BMC Med Educ 2007;7:3.
37
Lane C, Hood K, Rollnick S. Teaching motivational interviewing: using role-play is as effective as using simulated patients. Med Educ 2008;42:637-44.
38
Papadakis M A, Croughan-Minihane M, Fromm L J, Wilkie H A, Ernster V L. A comparison of two methods to teach smoking-cessation techniques to medical students. Acad Med 2008;72:725-7.
39
Bombeke K, Van Roosbroeck S, De Winter B ym. Medical students trained in communication skills show a decline in patient-centered attitudes: an observational study comparing two cohorts during clinical clerkships. Patient Educ Couns 2011;84:310-8.
40
Harlak H, Gemalmaz A, Gurel F S, Dereboy C, Ertekin K. Communication skills training: effects on attitudes toward communication skills and empathic tendency. Educ Health 2008;21.
41
Rees C, Sheard C. Evaluating first-year medical students’ attitudes to learning communication skills before and after a communication skills course. Med Teach 2003;25:302-7.
English summary

English summary: Experiential learning methods improve the communication skills of medical students

Background

This study focuses on professionally-oriented communication education in the field of medicine. Previous research on communication education in the field of medicine has shown that experiential learning methods are more effective in teaching communication skills than instructional methods. Nowadays experiential methods such as simulated patients (SP) and role-play are widely used in communication education. However, there is a lack of studies comparing medical students’ perceptions and the use and the effect of different experiential methods on learning interpersonal communication competence. In this study we explore Finnish second-year medical students’ perceptions of three experiential learning methods, their attitudes to learning communication skills and their self-reported learning outcomes in three groups using different experiential methods: SPs, role-play, and Theatre in Education (TIE). The methods were introduced on a course in communication.

Methods

In 2006 a course in communication for medical students was developed in co-operation with a speech communication lecturer and clinical lecturers. Students (N = 132) were randomly assigned to three groups where TIE method (n = 43), SPs (n = 44) and role-play (n = 45) were used. Data were collected by questionnaire, three focus group interviews and a translated version of the Communication Skills Attitude Scale. Data were analyzed using SPSS version 17.0. Open-ended questions and focus group interviews were analyzed using qualitative content analysis and cross-case analysis.

Results

The results showed that the most students (84 %) in each group found these methods suitable for learning interpersonal communication competence. There were no statistically significant differences in students’ perceptions. According to the students, these three methods had five special elements in common: the doctor’s role, the patient’s role, reflective participation, emotional reactions and teachers’ actions. The students’ self-reported learning outcomes were communication skills, knowledge of doctor-patient communication, patient-centeredness, and becoming aware of interpersonal communication competence. A few students’ reported no learning outcomes. These self-reported learning outcomes were similar in the three groups. The medical students’ attitudes to learning communication skills became more positive during the pilot course. There were no significant differences in students’ attitudes in the three groups before or after the course.

Conclusions

Reflection of the results showed that these experiential learning methods are well suitable for learning interpersonal communication competence. These methods enable observing and analyzing doctor-patient interaction, reflecting on interaction with peers, and practicing interpersonal communication skills in the doctor’s role. In addition, a safe learning atmosphere supports learning with these experiential methods.

Etusivulla juuri nyt

Ajassa
Tuula Rajaniemestä uusi puheenjohtaja

Varapuheenjohtajina jatkavat Jaana Puhakka (vas. ) ja Noora Ritamäki (oik).

Ajassa
Eläkeläisten jäsenmaksut uudistuvat – uudessa maksuluokassa alennus 75 prosenttia

Tänä vuonna tai aiemmin 70 vuotta täyttäneet yhä vapautettuja maksusta.

Ajassa
Valtuuskunta haluaa turvata pitkät potilassuhteet

Lääkäriliiton valtuuskunta vaatii parannuksia lääkärien työoloihin ja työviihtyvyyteen.

Ajassa
Radiologisten tutkimusten kokonaismäärä kasvaa

Suomessa tehtiin kuusi miljoonaa röntgentutkimusta ja -toimenpidettä vuonna 2018.

Ajassa
Sairaanhoitajan määrättävissä oleva lääkevalikoima laajenee

Rajattu lääkevalikoima laajenee vuodenvaihteessa.

Ajassa
Harva tuntee lääkehoitosuunnitelman

Lääkäreistä on tulossa lääkehoitoprosessin heikoin lenkki, jos asialle ei tehdä jotain, sanoo Päivi Ruokoniemi.