1. Lääkärilehti
  2. Tieteessä
  3. Lääkäreiden muuttuva yhteiskuntasuhde
Alkuperäis­tutkimus 44/2019 vsk 74 s. 2501 - 2508

Lääkäreiden muuttuva yhteiskuntasuhde

Lähtökohdat Julkisen terveyspalvelujärjestelmän murros on haastanut lääkäreiden ammatillisen identiteetin. Suomessa on tehty lääkäreiden yhteiskuntasuhteesta vain vähän profession omia puhetapoja tarkastelevaa laadullista tutkimusta.

Menetelmät Aineistona on 263 Lääkärilehden pääkirjoitusta, jotka on poimittu joka toiselta vuodelta ajanjaksolla 1980–2014. Ammattijärjestölehden ajatellaan heijastelevan ammattikunnan sisäistä keskustelua. Aineisto analysoitiin sisällön- ja diskurssianalyysin avulla.

Tulokset Lääkäriprofession yhteiskuntasuhteesta puhutaan työtehtävien, työn ideologioiden ja työskentely­olosuhteiden kautta. Työskentelyolosuhteisiin liittyvä puhe yleistyy ajanjakson 1980–2014 loppupuolella. Samalla työtehtäviä korostavat puhetavat vähenevät.

Päätelmät Lääkärikunta näyttäisi omaksuneen työskentelyolosuhteita koskevan argumentaation osaksi ammatillisen yhteiskuntaroolin määrittelyä. Tämä heijastelee erityisesti perusterveydenhuollon haasteita lääkäreiden sitouttamisessa.

Lääkäreiden muuttuva yhteiskuntasuhde Kuva 1 / 5 Kuva: Adobe/AOP
         

Lääkäriprofessio on julkisen terveyspalvelujärjestelmän selkäranka. Keskiössä on lääkärin ja potilaan välinen hoivaan ja parantamiseen liittyvä suhde, samalla kun profession velvoite on toteuttaa terveydenhuollon yhteiskunnallista ja kansanterveydellistä perustehtävää. Lääkäri tuottaa palveluita hyvinvointivaltion tavoitteiden mukaisesti ja toimii kansalaisten ja julkisten palveluiden välisenä linkkinä (11 Evertsson L. The Swedish welfare State and the Emergence of female Welfare State Occupations. Gender Work Org 2000;7:230–41.,22 Kuhlmann E. Sosiology of Professions: Towards International Context-Sensitive Approaches. South African Rev Sociol 2013;44:7–17.).

Profession ja yhteiskunnan suhde on kuitenkin neuvoteltava aina uudelleen yhteiskunnallisissa muutoksissa, kuten globalisaatiossa tai julkisen sektorin hallintotapojen muuttuessa (22 Kuhlmann E. Sosiology of Professions: Towards International Context-Sensitive Approaches. South African Rev Sociol 2013;44:7–17.,33 Swick H. Toward a Normative Definition of Medical Professionalism. Acad Med 2000;75:612–6.,44 Barbour J, Lammers J. Measuring professional identity: a review of the literature and multilevel confirmatory factor analysis of professional identity constructs. J Prof Org 2015;2:38–60.).

Terveydenhuollossa uudistuksia on tehty sekä taloudellisin että kansanterveydellisin perustein (55 Mattila Y. Suuria käännekohtia vai tasaista kehitystä? Tutkimus Suomen terveydenhuollon suuntaviivoista. Kela, Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 116/2011.). Tiivis yhteistyö valtion kanssa on tarjonnut lääkäreille merkittävää asiantuntijavaltaa ja mahdollisuuden aktiiviseen toimijuuteen.

Keskeinen vaikuttaja neuvotteluissa on ollut Suomen Lääkäriliitto, joka on toiminut ammattikunnan edunvalvojana vuodesta 1910 (6–8).

Tutkimme lääkäreiden puhetta omasta työstään ja roolistaan osana suomalaista yhteiskuntaa ja terveydenhuoltoa. Keskeinen tutkimuskysymys oli, minkälaisia muutoksia yhteiskuntasuhteisiin liittyvissä positioissa on tapahtunut 1980-luvulta nykypäivään.

Kansanterveyslakiuudistuksen (1972) jälkeen, vuonna 1980, nykyaikainen terveyskeskusjärjestelmä oli vakiintunut. Palvelujärjestelmän uudistamistyö jatkui seuraavina vuosikymmeninä. Oletamme, että profession yhteiskuntasuhde ja terveyspalvelujärjestelmän muutokset ovat kytköksissä toisiinsa.

Tutkimuksen keskeisenä käsitteenä on professio eli ammatti, jonka olemassaolo perustuu laajan tieteellisen ja kokemuksellisen tiedon ja taidon hallintaan. Profession jäsenet hyödyntävät taitojaan yhteiseen hyvään sekä sitoutuvat pätevyyden, rehellisyyden ja moraalin ylläpitämiseen sekä yhteisiin eettisiin sopimuksiin. Nämä oikeuttavat legitiimin toimijuuden yhteiskunnassa (99 Crues S, Johnston S, Crues R. “Profession”: A Working Definition for Medical Educators. Teach Learn Med 2010;16:74–6.).

Lääkärikunnan ammatti-ihanteet täyttävät profession määritelmän (66 Julkunen R. Hyvinvointipalvelujen uusi politiikka. Kirjassa: Henriksson L, Wrede S, toim. Hyvinvointityön ammatit. Helsinki: Gaudeamus 2004;168–86.,1010 Löyttyniemi V. Kerrottu identiteetti, neuvoteltu sukupuoli. Tampereen yliopiston terveystieteiden laitos, väitöskirja 2004.). Suomessa lääkärikunta on nauttinut suuresta arvostuksesta ja poikkeuksellisesta autonomiasta viimeksi kuluneina vuosisatoina (88 Vuolio V. Kunnanlääkärin ammatillinen autonomia – tulos onnistuneesta professionaalisesta projektista. Kirjassa: Konttinen E, toim. Ammattikunnat, yhteiskunta ja valtio – Suomalaisten professioiden kehityskuvia. Jyväskylän yliopiston sosiologian laitos, Julkaisuja 55/2013:106–130.,1111 Konttinen E, toim. Ammattikunnat, yhteiskunta ja valtio – Suomalaisten professioiden kehityskuvia. Jyväskylän yliopiston sosiologian laitos, Julkaisuja 55/1993.).

Aikaisemmista tutkimuksista tiedetään, että lääkäriopiskelijat tulevat ylemmistä yhteiskuntaluokista ja että ala naisistuu. Lääkäriksi hakeudutaan humaanien piirteiden, ammatillis-tieteellisten syiden, arvostuksen ja taloudellisten motiivien vuoksi (12–15). Suomalainen lääkäriprofessio on mukautunut yhteiskunnallisiin muutoksiin laajentamalla osaamista ja säilyttänyt näin arvostetun asemansa muihin hoitoalan ammatteihin verrattuna (66 Julkunen R. Hyvinvointipalvelujen uusi politiikka. Kirjassa: Henriksson L, Wrede S, toim. Hyvinvointityön ammatit. Helsinki: Gaudeamus 2004;168–86.,1616 Kurunmäki L. A hybrid profession - the acquisition of management accounting expertise by medical profession. Account Org Society 2004;29:327–47.). Julkisten palvelujen kehityksen edetessä lääkärien työ on muuttunut virkasuhteiseksi sekä jakautunut sairaalan erikoisaloihin ja yleislääketieteeseen (1717 Riska E. The Medical Profession in the Nordic Countries. Kirjassa: Hafferty F, McKinlay J, toim. The Changing Medical Profession: An International Perspective. New York: Oxford University Press 1993;150–61.).

Viime vuosina tutkimusta suomalaisten lääkärien työnkuvasta ja työhyvinvoinnista on tehty suhteellisen paljon (15,18–24). Lisäksi Wrede ym. ovat tutkineet julkisella sektorilla toimivien lääkäreiden käsityksiä autonomiasta (2525 Wrede S, Olakivi A, Fischer N, Sigfrids A. Autonomia ja ammatillisuus käytännön lääkäreiden näkökulmasta. Suomen Lääkäriliitto, verkkojulkaisu 2016:86–8.).

Lääkäriliiton julkaisema Lääkärilehti levittää ammatissa toimiville ja opiskelijoille lääketieteen ja terveydenhuollon tutkimustietoa sekä toimii ammattijärjestölehtenä (2626 Lääkärilehden verkkosivut. Ilmoittajalle (siteerattu 29.1.2019). www.laakarilehti.fi/yhteydet/#ilmoittajalle). Lehdessä "jaetaan näkemyksiä, huonoja ja hyviä kokemuksia sekä seurataan työympäristön muutoksia ja ammattiliiton edunvalvontatyötä" (2727 Eränkö P, Idänpää-Heikkilä J, Ilvesmäki V. Lukijatutkimuksen mukaan monipuolista sisältöä arvostetaan. Suom Lääkäril 2011;66:446–7.).

Pääkirjoitukset ovat tekstityyppinä keskustelevia ja kantaaottavia. Päätoimittaja on valinnut kirjoituksen aiheen ja pyytänyt kirjoittajiksi erityisesti Lääkäriliiton luottamus- ja toiminnanjohdon edustajia, mutta myös muita asiantuntijoita (Ollikainen, Hannu, henkilökohtainen tiedonanto). Pääkirjoitukset noudattavat ensisijaisesti lehden omia ja jossain määrin myös julkaisijan, Lääkäriliiton, näkemyksiä. Tässä tutkimuksessa pääkirjoitusaineisto nähdään profession sisäisenä keskusteluna ja yhtä kirjoittajaa laajemman ammattikunnan tuottamana puheena (2828 Saarinen A. Suomalaiset lääkärit ja Suomen Lääkäriliitto osana hyvinvointivaltiota ja sen terveyspolitiikkaa. Kela, Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 114/2010.).

Aineisto ja menetelmät

Aineisto koostuu 263:sta Lääkärilehden pääkirjoituksesta vuodesta 1980 toukokuuhun 2014. Aineiston valikoituminen on esitetty kuviossa 1 ja liitekuviossa 1 sekä analyysi tarkemmin verkkoliitteessä 1 (Liitekuvio 1 ja verkkoliite 1 artikkelin sähköisessä versiossa, www.laakarilehti.fi > Sisällysluettelot > 44/2019).

Aineisto analysoitiin sisällön- ja diskurssianalyyttisesti. Siitä etsittiin positioita, jotka määrittelevät henkilölle tietyt oikeudet, velvollisuudet ja sitoumukset suhteessa asioihin ja tekoihin, jotka ovat mahdollisia kyseisessä positiossa. Positiot ovat ohimeneviä ja muuttuvia, niitä haastetaan ja muutetaan sekä kielletään ja hyväksikäytetään. Siten positio on joustavampi kuin henkilön rooli.

Mitä pääkirjoituksissa sanotaan, ja miten asioita vastaanotetaan tai tulkitaan, riippuu positiosta, johon kirjoittaja on itsensä tai lukijat asettanut (29.)

Aineisto koodattiin aineistolähtöisesti Atlas.ti-ohjelmassa. Analyysiyksikkönä toimi ajatuskokonaisuus, ja aineistoon merkittiin yhteensä 804 sitaattia, jotka käsittelivät lääkäriprofession ja yhteiskunnan suhdetta. Sitaatit yhdisteltiin yhteensä 14 positioksi ja nämä edelleen kolmeksi positiotyypiksi, joiden mukaisesti tulokset esitetään. Pitkittäisaineisto mahdollisti myös kvantifioinnin eli laadullisen aineiston laskemisen (3030 Sarajärvi A, Tuomi J. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Uudistettu laitos. Helsinki: Tammi 2009.). Aineistosta laskettiin positioiden esiintymistä pääkirjoituksissa ja suhteutettiin se pääkirjoitusten määrään viiden vuoden ajanjaksoissa. Ajallista muutosta testattiin tilastollisesti (χ2-testi).

Tulokset

Pääkirjoituksista löytyivät lääkärin työtehtävien yhteiskuntasuhdetta, työn ideologioita ja työskentelyolosuhteita käsittelevät positiotyypit (taulukko 1).

Lääkäri yhteiskunnallisissa tehtävissä

Yhteiskunnallista tehtävää korostavissa positioissa työn peruskysymykset yhdistyivät suomalaiseen terveydenhuoltojärjestelmään. "Yhteiskunnallisen vaikuttajan" positiossa lääkäri osallistuu oman työn ohessa aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun ja toimii kysymysten ratkaisemiseksi. "Kansanterveystyön toteuttajana" lääkäri toimii yhteiskunnallisten terveysongelmien poistamiseksi. Tässä positiossa lääkäri ajaa yhteiskunnan etua ja toteuttaa länsimaisen hyvinvointiyhteiskunnan keskeisiä terveyspoliittisia tavoitteita.

"Portinvartijan" positiossa lääkäri asemoidaan yhteiskunnan ja potilaan väliin. Lääkäriprofessiolle on annettu tehtävä, valta ja oikeutus lausua potilaastaan kannanottoja etuuksien myöntämiseksi tai rajoitusten asettamiseksi. "Potilaan oikeuksien puolustajan" positiossa lääkäri tavoittelee potilaan parasta, huolehtii oikeudenmukaisesta kohtelusta ja turvaa potilaalle lain määrittelemät palvelut.

"Kollegiaalisen lääkärin" positiossa viitataan kollegiaalisuuteen velvoittavana toimijuutena, jolla voidaan tukea ammatti-identiteetin kehitystä sekä turvata profession yhtenäisyyttä ja arvostusta yhteiskunnassa.

"Terveyspalvelujen johtajana" lääkäri sijoitetaan sekä esimiesasemaan että organisaatioiden hallintotehtäviin ja asiantuntijaksi. Lääkäri toimii pääosin yhteiskunnan varoin toimivassa palvelujärjestelmässä ja saa siten "talousvastuullisen lääkärin" position. Taloudelliset resurssit vaikuttavat työhön, ja työ tuottaa kansantaloudellisesti merkityksellisiä kustannuksia.

Lääkärin työ ideologioina

Kolmessa positiossa kuvattiin lääkärintyön ja yhteiskunnan suhdetta ajassa tarkasteltavana ammatillisena kysymyksenä. "Profession ihanteiden kannattelijana" toimiva lääkäri ansaitsee profession sisäistä arvostusta. Positiossa professionaalisiksi ihanteiksi kuvataan esimerkiksi altruismia ja edelläkävijyyttä.

Kun kirjoituksessa viitataan menneeseen aikaan ja ammatin mukana kulkeviin perinteisiin ominaisuuksiin, arvomaailmaan ja asemaan yhteiskunnassa, lääkäri sijoitetaan "traditionaalisen lääkärin" positioon. Lääkärin työtä ja asemaa pohditaan useammin suhteessa tulevaisuuden yhteiskuntaan, kuin historiaan ja nykyisyyteen. Tämä on lajityypillistä pääkirjoituksille. Positiossa "lääkäri tulevaisuuden yhteiskunnassa" luodaan tulevaisuuskuvia professiolle.

Lääkärin työ työskentelyolosuhteina

Työskentelyolosuhteita käsittelevät positiot viittaavat lääkärin työympäristön ja olosuhteiden erityisiin piirteisiin. Positiossa "professio uhkien kohteena" lääkärin ammatti-identiteettiä, arvostusta tai asemaa nähtiin uhkaavan heikentyvät työskentelyolosuhteet tai jopa suoranainen syrjäyttäminen. "Ristipaineiden kärsijän" positiossa lääkäri tekee arkista työtään osana terveyspalvelujärjestelmää, ja läsnä ovat sekä potilas että yhteiskunta. Työskentelyolosuhteissa tapahtuvien muutosten nähtiin olevan ristiriidassa hoitamisen velvoitteen kanssa.

"Normien ja sopimusten velvoittaman profession" positiossa lääkärin työtä ohjataan työtehtävien, työnkuvan, potilastyön, virkavelvollisuuksien, palvelujärjestelmän, työskentelyolosuhteiden, palkan tai työehtosopimuksen muodossa. "Julkissektorin virkatyöläisenä" lääkäri sijoitetaan julkisen palvelujärjestelmän työntekijäksi esimerkiksi virkasuhteen kautta. Positio kuvataan normatiivisena asetelmana, jossa lääkäri on toimeenpanija. Virkasuhde on turvallinen, haluttu, sisäisesti tyydyttävä ja aito työ. Positiossa esiintyy myös tyytymättömyyttä perusterveydenhuollon työhön, työskentelyolosuhteisiin, heikkoihin resursseihin sekä muita epätyydyttäviä sävyjä. Pääkirjoituksissa positio toimii tehokeinona: siihen yhdistyy usein esimerkiksi työskentelyolosuhteisiin tai palkkaukseen liittyviä ehtoja ja vaatimuksia.

Positioiden ajallinen muutos

Positioiden esiintyvyyden havaittiin muuttuvan ajanjaksolta 1980–1984 ajanjaksolle 2000–2014 (p = 0,0057) (kuviot 2 ja 3): lääkärin yhteiskunnallista tehtävää korostava puhe vähentyi, ja työskentelyolosuhteita kuvaava puhe lisääntyi. Läpi koko aineiston vähiten puhutaan lääkärin työstä ideologioina.

Päätelmät

Tutkimuksessa tarkasteltiin lääkäriprofession yhteiskunnallista suhdetta ja sen muutosta vuosina 1980–2014. Lääkärilehden pääkirjoituksista tunnistettiin kolme positiotyyppiä, jotka liittyivät yhteiskunnallisiin tehtäviin, ideologioihin ja työskentelyolosuhteisiin.

Lue myös

Puhetapojen havaittiin muuttuneen. Työskentelyolosuhteita käsittelevä puhe näyttää lisääntyneen erityisesti 2000-luvulla. Tulos oli odotettu, koska terveyskeskusten työskentelyolosuhteet ovat puhuttaneet pitkään: työnkuvan on koettu muuttuneen raskaammaksi ja pakkotahtiseksi, työmäärää on pidetty ylivoimaisena ja työntekijöistä on ollut pulaa (1818 Sumanen M, Vänskä J, Heikkilä T ym. Lääkäri 2013 – Kyselytutkimus vuosina 2002–2011 valmistuneille lääkäreille. Sosiaali- ja terveysministeriö, Raportteja ja muistioita 12/2015.,1919 Vänskä J, Kangas M. Lääkärivajeen taustalla paikalliset ongelmat. Suom Lääkäril 2008;63:4436–40.,2222 Saxén U, Jaatinen P, Isoaho R, Kivelä S. Lääkärivaje Satakunnan ja Varsinais-Suomen terveyskeskuksissa – syitä, seurauksia ja parannusehdotuksia. Suom Lääkäril 2005;60:1437–41.). Kiinnostavaa on, miten perusterveydenhuollon työskentelyolosuhteet kehittyvät mahdollisen sote-uudistuksen myötä. Kaupallistuva terveyssektori saattaa korostaa omia intressejään kansanterveystyön sijaan (3131 Timmermans S, Oh H. The Continued Social Transformation of the Medical Profession. J Health Social Behav 2010;51:S94–106.).

Profession ja yhteiskunnan suhde on aina kaksisuuntainen: molemmat muuttavat toisiaan (3232 Jespersen P, Wrede S. The Changing autonomy of the Nordic Medical Professions. Kirjassa: Magnussen J, Vranqbaek K, Saltman R. Nordic Health Care Systems: Recent Reforms and Current Policy Challenges. WHO, European Observatory on Health Systems and Policies Series 2009;151–179.). Lääkäriprofession yhteiskunnalliset oikeudet ja velvollisuudet ovat osa vuoropuhelua, johon vaikuttavat myös omat intressit, olosuhteet ja ideologiat. Tanskassa huomattiin, että julkisen sektorin johtamisjärjestelmän muutos sai lääkärikunnan omaksumaan talousdiskurssin osaksi ammatillista kieltään, vaikka se oli usein ristiriidassa ammattietiikan kanssa (3333 Malmmose M. Management accounting versus medical profession discourse: Hegemony in a public health care debate – A case from Denmark. Crit Persp Account 2015;27:155–59.). Jones ja Green taas osoittivat, että lääkärikunnan ammattikäsitykset olivat alan modernisaatiossa jakautuneet "uuteen" ja "perinteiseen" puhetapaan yleislääkärin työstä (3434 Jones L, Green J. Shifting discourses of professionalism: a case study of general practitioners in the United Kingdom. Sociol Health Illn 2006;28:927).

Tässä tutkimuksessa löydetyt positiotyypit ovat linjassa Wreden ym. tutkimuksen kanssa. Kyseisessä tutkimuksessa myös arvotettiin positioita: haastatellut lääkärit pitivät esimerkiksi parantajan ja terveysvalmentajan positioita keskeisinä ja myönteisinä rooleina. Ei-toivottuja rooleja sen sijaan olivat terveysteknikko, liukuhihnatyöntekijä, reseptiautomaatti, virkamies, pelinappula ja paimenkoira. Yhteistä tämän tutkimuksen kanssa olivat myös kollegiaalisuudelle annettu merkitys sekä taloudellisten reunaehtojen läsnäolo, joista jälkimmäinen koettiin Wreden ym. tutkimuksessa autonomiaa uhkaavana tekijänä (2525 Wrede S, Olakivi A, Fischer N, Sigfrids A. Autonomia ja ammatillisuus käytännön lääkäreiden näkökulmasta. Suomen Lääkäriliitto, verkkojulkaisu 2016:86–8.).

Tämän tutkimuksen aineiston pitkä ajanjakso mahdollisti pitkittäistutkimuksen. Ajallinen vertailu toi esiin muutosta, mutta on mahdotonta sanoa varmasti, onko kyse todellisesta puhetapojen muutoksesta vai aineiston satunnaisesta vaihtelusta tai valikoitumisesta. Tähän epävarmuuteen vaikuttaa etenkin se, että aineistoksi valittiin pääkirjoitukset joka toiselta vuodelta.

Tutkimuksen puutteena on, että analyysissä ei tutkittu muutosta yhteiskunnallisten tapahtumien näkökulmasta tai tarkasteltu lääkärin työskentelysektorin vaikutusta puhetapoihin. Aineistovalinnan vuoksi analyysi kohdentui yhteiskunnallisen vuoropuhelun yhteen osapuoleen. Toisenlainen lähdeaineisto olisi voinut tuottaa erilaisia johtopäätöksiä.

Tutkimus toi näkyviin suomalaisen lääkäriprofession yhteiskuntasuhteen keskeiset teemat, ja kuvasi sen kehitystä viime vuosikymmeninä. Muutoksen esiin tuominen auttaa pohtimaan profession yhteiskuntasuhteen suuntaa tulevaisuudessa.

Kirjoittajat
Ada Pentinmikko
VTM, toimintaterapeutti (AMK), erityisasiantuntija
Vantaan kaupunki, Sosiaali- ja terveydenhuollon toimiala
Riikka Lämsä
VTT, sh, yliopistonlehtori
Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, sosiaali- ja terveystutkimuksen ja -johtamisen maisteriohjelma
Sidonnaisuudet

Ada Pentinmikko ja Riikka Lämsä: 
Ei sidonnaisuuksia.

Faktat

Tämä tiedettiin:

Lääkäriprofession asema julkisessa terveydenhuollossa on ollut murroksessa kansan­terveys­laki­uudistuksesta lähtien.

Ammattikunnan sisäisestä keskustelusta on julkaistu vähän laadullisia pitkittäistutkimuksia.

Julkista terveydenhuoltoa on vaivannut lääkäripula viime vuosikymmenet.

Tutkimus opetti:

Profession sisäinen puhe lääkärintyön suhteesta yhteiskuntaan on muuttunut Lääkärilehden pääkirjoituksissa vuosina 1980–2014.

1980-luvulla puhetavoissa korostuu suhteessa enemmän yhteiskunnallinen tehtävä.

2000-luvulla korostuvat työskentelyolosuhteet.

Kirjallisuutta
1
Evertsson L. The Swedish welfare State and the Emergence of female Welfare State Occupations. Gender Work Org 2000;7:230–41.
2
Kuhlmann E. Sosiology of Professions: Towards International Context-Sensitive Approaches. South African Rev Sociol 2013;44:7–17.
3
Swick H. Toward a Normative Definition of Medical Professionalism. Acad Med 2000;75:612–6.
4
Barbour J, Lammers J. Measuring professional identity: a review of the literature and multilevel confirmatory factor analysis of professional identity constructs. J Prof Org 2015;2:38–60.
5
Mattila Y. Suuria käännekohtia vai tasaista kehitystä? Tutkimus Suomen terveydenhuollon suuntaviivoista. Kela, Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 116/2011.
6
Julkunen R. Hyvinvointipalvelujen uusi politiikka. Kirjassa: Henriksson L, Wrede S, toim. Hyvinvointityön ammatit. Helsinki: Gaudeamus 2004;168–86.
7
Saarinen A. Ammatinharjoittajasta virkamieheksi – Suomen Lääkäriliitto ja universaalin terveydenhuoltojärjestelmän kehitys. Sosiaalilääk aikakausl 2008;45:98–110.
8
Vuolio V. Kunnanlääkärin ammatillinen autonomia – tulos onnistuneesta professionaalisesta projektista. Kirjassa: Konttinen E, toim. Ammattikunnat, yhteiskunta ja valtio – Suomalaisten professioiden kehityskuvia. Jyväskylän yliopiston sosiologian laitos, Julkaisuja 55/2013:106–130.
9
Crues S, Johnston S, Crues R. “Profession”: A Working Definition for Medical Educators. Teach Learn Med 2010;16:74–6.
10
Löyttyniemi V. Kerrottu identiteetti, neuvoteltu sukupuoli. Tampereen yliopiston terveystieteiden laitos, väitöskirja 2004.
11
Konttinen E, toim. Ammattikunnat, yhteiskunta ja valtio – Suomalaisten professioiden kehityskuvia. Jyväskylän yliopiston sosiologian laitos, Julkaisuja 55/1993.
12
Evetts J. The Sociological Analysis of Professionalism. Int Sociol 2003;18:395–415.
13
Lahelma E, Broms U, Karisto A. Pienestä pitäen olen halunnut lääkäriksi. Lääketieteen opiskelijoiden tausta ja suuntautuminen. Suom Lääkäril 2003;44:4491–6.
14
Hyppölä H, Kumpusalo E, Neittaanmäki L ym. Becoming a doctor – Was it the wrong career choise? Soc Science Med 1998;47:1383–7.
15
Elovainio M, Heponiemi T, Vänskä J ym. Miten suomalainen lääkäri voi 2000-luvulla? Suom Lääkäril 2007;62:2071–6.
16
Kurunmäki L. A hybrid profession - the acquisition of management accounting expertise by medical profession. Account Org Society 2004;29:327–47.
17
Riska E. The Medical Profession in the Nordic Countries. Kirjassa: Hafferty F, McKinlay J, toim. The Changing Medical Profession: An International Perspective. New York: Oxford University Press 1993;150–61.
18
Sumanen M, Vänskä J, Heikkilä T ym. Lääkäri 2013 – Kyselytutkimus vuosina 2002–2011 valmistuneille lääkäreille. Sosiaali- ja terveysministeriö, Raportteja ja muistioita 12/2015.
19
Vänskä J, Kangas M. Lääkärivajeen taustalla paikalliset ongelmat. Suom Lääkäril 2008;63:4436–40.
20
Lämsä R, Larivaara M, Heponiemi T, Elovainio M. Terveyskeskuslääkäri kärsii tai nauttii työn hajanaisuudesta. Suom Lääkäril 2011;66:2009–13.
21
Heponiemi T, Kouvonen A, Sinervo T, Elovainio M. Is the public healthcare sector a more strenuous working environment that the private sector for physician? Scan J Public Health 2013;41:11–7.
22
Saxén U, Jaatinen P, Isoaho R, Kivelä S. Lääkärivaje Satakunnan ja Varsinais-Suomen terveyskeskuksissa – syitä, seurauksia ja parannusehdotuksia. Suom Lääkäril 2005;60:1437–41.
23
Lindeman S, Laara E, Hakko H, Lönnqvist J. A systematic review on gender-specific suicide mortality in medical doctors. British J Psych 1996;168:274–9.
24
Lääkäriliitto, THL, Työterveyslaitos: Tutkimuksia työoloista ja hyvinvoinnista. Lääkärien työolot ja terveys 2015 – kyselytutkimuksen tuloksia. www.laakariliitto.fi/site/assets/files/1266/l_k_rin_ty_olot_ja_terveys_2015_tuloksia.pdf
25
Wrede S, Olakivi A, Fischer N, Sigfrids A. Autonomia ja ammatillisuus käytännön lääkäreiden näkökulmasta. Suomen Lääkäriliitto, verkkojulkaisu 2016:86–8.
26
Lääkärilehden verkkosivut. Ilmoittajalle (siteerattu 29.1.2019). www.laakarilehti.fi/yhteydet/#ilmoittajalle
27
Eränkö P, Idänpää-Heikkilä J, Ilvesmäki V. Lukijatutkimuksen mukaan monipuolista sisältöä arvostetaan. Suom Lääkäril 2011;66:446–7.
28
Saarinen A. Suomalaiset lääkärit ja Suomen Lääkäriliitto osana hyvinvointivaltiota ja sen terveyspolitiikkaa. Kela, Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 114/2010.
29
Harré R. The Discursive Turn in Social Psychology. Kirjassa: Schiffrin D, Tannen D, Hamilton H, toim. The Handbook of Discourse Analysis. Malden: Blackwell Publishers 2001;697–8.
30
Sarajärvi A, Tuomi J. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Uudistettu laitos. Helsinki: Tammi 2009.
31
Timmermans S, Oh H. The Continued Social Transformation of the Medical Profession. J Health Social Behav 2010;51:S94–106.
32
Jespersen P, Wrede S. The Changing autonomy of the Nordic Medical Professions. Kirjassa: Magnussen J, Vranqbaek K, Saltman R. Nordic Health Care Systems: Recent Reforms and Current Policy Challenges. WHO, European Observatory on Health Systems and Policies Series 2009;151–179.
33
Malmmose M. Management accounting versus medical profession discourse: Hegemony in a public health care debate – A case from Denmark. Crit Persp Account 2015;27:155–59.
34
Jones L, Green J. Shifting discourses of professionalism: a case study of general practitioners in the United Kingdom. Sociol Health Illn 2006;28:927
English summary

Changing relationship between the medical profession and society

Background. Physicians have a significant role when it comes to sustaining the system of public health care and public health. Changes in the public health care system have challenged the professional identity of the medical profession. There have been only a few qualitative research studies about the professional relationship between the medical profession and society in Finland that focus on the voice of the medical profession itself.

Methods. The data consist of 263 editorials of the Finnish Medical Journal between the years 1980 and 2014. As the Journal is a publication of the Finnish Medical Association, we presume that editorials reflect an inner voice of the medical profession. Content analysis and discursive analysis were used as analysis methods.

Results. The relationship between a medical profession and society is expressed by duties, working ideologies and working circumstances. The discourse has changed over the period studied. In the 80s the argumentation seems to focus more on the basic duties of the medical profession, whereas during the new millennium the emphasis is on working circumstances.

Conclusions. The medical profession in Finland seems to use argumentation focussing on work circumstances when it comes to defining their professional role and relationship with society.

The result reflects the challenges faced by primary health care during the past decades, particularly with regard to the engagement of medical professionals in their work.

Etusivulla juuri nyt

Ajassa
Tuula Rajaniemestä uusi puheenjohtaja

Varapuheenjohtajina jatkavat Jaana Puhakka (vas. ) ja Noora Ritamäki (oik).

Ajassa
Eläkeläisten jäsenmaksut uudistuvat – uudessa maksuluokassa alennus 75 prosenttia

Tänä vuonna tai aiemmin 70 vuotta täyttäneet yhä vapautettuja maksusta.

Ajassa
Valtuuskunta haluaa turvata pitkät potilassuhteet

Lääkäriliiton valtuuskunta vaatii parannuksia lääkärien työoloihin ja työviihtyvyyteen.

Ajassa
Radiologisten tutkimusten kokonaismäärä kasvaa

Suomessa tehtiin kuusi miljoonaa röntgentutkimusta ja -toimenpidettä vuonna 2018.

Ajassa
Sairaanhoitajan määrättävissä oleva lääkevalikoima laajenee

Rajattu lääkevalikoima laajenee vuodenvaihteessa.

Ajassa
Harva tuntee lääkehoitosuunnitelman

Lääkäreistä on tulossa lääkehoitoprosessin heikoin lenkki, jos asialle ei tehdä jotain, sanoo Päivi Ruokoniemi.