Psykiatrisia häiriöitä esiintyy noin 5–16 prosentilla lapsista (1,2). Viime vuosina lasten itseraportoima mielialaoireilu on lähes kaksinkertaistunut Suomessa (3).

Myös ulkomaisten tutkimusten mukaan lasten ahdistuneisuusoireet ja itseä vahingoittava käytös vaikuttavat lisääntyneen (4,5,6). Lasten mielenterveyspalvelujen käyttö on lisääntynyt useissa maissa (7,8,9,10).Suomessa lapsille asetetut mielenterveyshäiriöiden diagnoosit ja erikoissairaanhoidon käyntien määrä ovat olleet kasvusuuntaiset viime vuosina (11,12). Väestötasolla lasten mielenterveyshäiriöiden esiintyvyys vaikuttaa kuitenkin pysyneen melko tasaisena tai jopa vähentyneen vuosikymmenten aikana (7,13,14,15,16,17).

Mielenterveyspalvelujen lisääntyneen käytön taustasyyt ovat osin tuntemattomat. Häiriöiden parempi tunnistaminen, palvelujärjestelmän haasteet ja hakeutuminen aiemmin avun piiriin saattavat olla osaltaan selittämässä lisääntynyttä hoitoon hakeutumista (11,18,19).

Lastenpsykiatrinen erikoissairaanhoito vastaa alle 13-vuotiaiden lasten vaikeiden mielenterveyshäiriöiden tutkimisesta ja hoidosta tilanteissa, joissa lapsen toimintakyky on selvästi heikentynyt oireiden vuoksi, perustason hoidosta ei ole ollut riittävää apua tai oireilu on pitkittynyt (11,20). Erikoissairaanhoito vastaa myös kiireellistä ja päivystyksellistä osasto- tai avohoitoa vaativien lasten tutkimisesta ja hoidosta.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Tampereen yliopistollisen sairaalan (Tays) lastenpsykiatrian vastuualueelle ohjautuneiden lähetteiden määrissä, syissä ja lapsipotilaiden psykososiaalisissa taustatekijöissä mahdollisesti tapahtuneita muutoksia vuosina 2009–2019.

Aineisto ja menetelmät

Tutkimus toteutettiin kaksiosaisena. Ensimmäinen osa oli rekisteritutkimus, johon liittyen koottiin tiedot Taysin lastenpsykiatrian vastuualueelle vuosina 2009–2019 ohjautuneiden 0–13-vuotiaiden lasten lähetteiden kokonaismäärästä ja lähetteiden kiireellisyydestä.

Toinen osa oli retrospektiivinen potilasasiakirjatutkimus, jonka aineisto koostui Taysin lastenpsykiatrian vastuualueelle 1) 1.1.2009 alkaen ja 2) 1.1.2019 alkaen saapuneista sadasta ensimmäisestä lähetteestä.

Lähetteistä koottiin tiedot lapsen sukupuolesta, iästä, oirekuvasta ja mahdollisesta lääkehoidosta. Niistä koottiin tiedot myös perheen tilanteesta ja mahdollisista psykososiaalisista kuormitustekijöistä (perheen mielenterveysongelmat, vanhempien välinen tai lapseen kohdistuva väkivalta, koulukiusaaminen).

Lapsiin tai heidän vanhempiinsa ei otettu yhteyttä tutkimuksen aikana. Tutkimukseen saatiin lupa Taysin tiedekeskukselta.

Aineistosta suljettiin pois potilaat, joiden lähetettä ei hyväksytty, sekä potilaat, joilla oli lähetteen saapuessa jo meneillään oleva hoitokontakti Taysin lastenpsykiatrialla. Tutkimusaineiston (n = 100) keräämiseksi vuodelta 2009 käytiin läpi 171 aikavälillä 1.1.–15.4.2009 tullutta lähetettä. Vuodelta 2019 käytiin läpi vastaavasti 161 lähetettä aikavälillä 1.1. – 6.3.2019.

Aineisto jaettiin iän mukaan alle kouluikäisiin (0–6-vuotiaat) ja kouluikäisiin (7–12-vuotiaat). Luokiteltuja muuttujia kuvaillaan frekvensseillä ja niiden eroja testattiin Khiin neliö - ja Fisherin eksaktilla testillä. Tilastollisesti merkitsevänä pidettiin p-arvoa < 0,05. Jatkuvista muuttujista raportoidaan mediaani ja kvartaaliväli. Iän eroja testattiin Mann–Whitneyn U-testillä. Tilastolliset analyysit tehtiin IBM SPSS Statistics (v. 29) -ohjelmalla.

Tulokset

Taysin lastenpsykiatrian vastuualueelle ohjautuneiden lähetteiden kokonaismäärä suhteutettuna lapsiväestöön lähes kaksinkertaistui vuosien 2009 ja 2019 välillä (kuvio 1). Erityisen suuri nousu havaittiin vuosien 2016 ja 2017 välillä, jolloin alueen lapsiväestöön suhteutettu lähetteiden määrä kasvoi 24 %.

Vuosien 2009 ja 2019 välillä myös päivystyslähetteiden määrä yli kaksinkertaistui. Kiireellisten lähetteiden (1–28 vrk) määrä pysyi melko muuttumattomana.

Erikoissairaanhoitoon vuonna 2009 lähetetyistä lapsista 66 %:lla oli kaksi tai useampia oireita, kun vuonna 2019 vastaava osuus oli 57 %.

Vuonna 2009 alle kouluikäisistä lastenpsykiatriseen hoitoon ohjatuista potilaista suurin osa oli poikia (taulukko 1). Poikien määrä kuitenkin väheni tässä ikäryhmässä tilastollisesti merkitsevästi vuonna 2019 (75 % vs. 48 %, p = 0,010).

Alle kouluikäisten ryhmässä keskimääräisessä lähettämisiässä ei tapahtunut tilastollisesti merkitseviä muutoksia (2009: mediaani 3,8; kvartaaliväli 0,6–4,7 vs. 2019: 1,4; 0,1–4,8, NS = ei-merkitsevä ero).

Lapsista kaksi kolmesta asui vähintään toisen biologisen vanhemman luona molempina tarkasteluvuosina. Perheen psykososiaalisissa kuormitustekijöissä ei tapahtunut muutoksia (taulukko 1).

Alle kouluikäisten lasten lähettämisen syynä olevat psykiatriset oireet pysyivät varsin muuttumattomina tarkasteluvuosien välillä. Sosiaalisten taitojen haasteita tuli kuitenkin esille merkitsevästi vähemmän vuonna 2019 kuin vuonna 2009 (23 % vs. 4 %, p = 0,010). 

Lapsen syntymän jälkeinen tai vaikean somaattisen sairauden toteamiseen liittyvä vanhempien tuen tarve lisääntyi merkitsevästi vuonna 2019 verrattuna vuoteen 2009 (23 % vs. 46 %, p = 0,023).

Lähetteissä raportoiduissa alle kouluikäisten lasten psykiatristen lääkehoitojen määrässä ei ollut havaittavissa muutoksia tarkasteluvuosien välillä (taulukko 2).

Kouluikäisistä lastenpsykiatriseen hoitoon ohjatuista potilaista yli puolet oli poikia vuosina 2009 ja 2019 (taulukko 1). Keskimääräisessä lähettämisiässä ei havaittu merkitseviä muutoksia (2009: 9,8; 8,6–11,0 vs. 2019: 9,6; 8,8–10,6, NS).

Lasten asumisessa ei tapahtunut muutoksia tarkasteluvuosien välillä. Lähetteissä mainitut perheenjäsenten mielenterveysongelmat lisääntyivät merkitsevästi verrattaessa vuosia 2009 ja 2019 (10 % vs. 27 %, p = 0,020) (taulukko 1).

Kouluikäisten lasten lähettämisen syissä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä muutoksia vuosien 2009 ja 2019 välillä. Lähetteissä raportoitu kouluikäisten lasten psykiatristen lääkehoitojen määrä kuitenkin lisääntyi merkitsevästi vuosien 2009 ja 2019 välillä (12 % vs. 27 %, p = 0,039) (taulukko 2).

Päätelmät

Tampereen yliopistollisen sairaalan lastenpsykiatriseen erikoissairaanhoitoon ohjattujen lähetteiden kokonaismäärä ja päivystyslähetteiden määrä lähes kaksinkertaistuivat tarkasteluaikana (2009–2019). Myös ulkomaisissa tutkimuksissa on havaittu sama suuntaus erityisesti akuutin lastenpsykiatrisen hoidon tarpeessa (21,22,23).

Vaikka hoidon tarve on selvästi lisääntynyt, ulkomaisissa tutkimuksissa mielenterveydenhäiriöiden väestötason esiintyvyys lapsilla vaikuttaa kuitenkin pysyneen melko tasaisena viime vuosikymmenten aikana (7,13,14,15,16). Toisaalta tutkimusten mukaan lasten ahdistuneisuusoireiden ja itsetuhoisuuden esiintyvyys on lisääntynyt melko vastaavana ajanjaksona kuin tässä tutkimuksessa (4,5,6).

Taysin lastenpsykiatrian vastuualueella lisääntyneeseen akuuttihoidon kysyntään vastattiin vuonna 2017 muuttamalla osastohoitoa akuuttihoitopainotteiseksi (23). Lisäksi vuonna 2019 toteutettiin suurempi organisaatiomuutos, jolla parannettiin sekä kiireettömään että kiireelliseen hoitoon pääsyä.

Lasten perustason mielenterveyspalveluissa ei Pirkanmaan alueella tapahtunut laaja-alaisia muutoksia vastaavana aikana. Lähetteiden määrän kasvusta huolimatta erikoissairaanhoitoon ohjattujen lasten lähettämisen syyt vaikuttavat pysyneen varsin samanlaisina.

Molemmissa tarkastelluissa ikäryhmissä yleisimpiä syitä olivat käytösoireet, aggressiivisuus, masennus ja ahdistuneisuus sekä keskittymisvaikeudet. Useamman samanaikaisen oireen esiintyminen oli tavallista. Tutkimuksissa lasten yleisimpiä psykiatrisia häiriöitä ovat ahdistuneisuushäiriö, aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ADHD sekä käytöshäiriö (24).

Vaikka lasten oirekuvassa ei lähetteiden perusteella havaittu juuri muutoksia, perheiden tuen tarve vaikutti lisääntyneen tarkasteluvälillä molemmissa ikäryhmissä. Alle kouluikäisten lasten vanhemmat ohjattiin useammin lastenpsykiatrisen hoidon piiriin lapsen syntymän tai lapsen somaattisen sairauden toteamisen jälkeen vuonna 2019 kuin 10 vuotta aiemmin.

Tulokseen voi osittain vaikuttaa se, että vuonna 2019 hoitoon ohjatuista vauvaikäisten osuus korostui verrattuna vuoteen 2009. Vanhempien lisääntyneeseen tuen tarpeeseen lapsen varhaisvaiheiden aikana voivat olla muun muassa vaikuttamassa synnyttäneiden keski-iän kasvu sekä terveydelliset syyt (25). Taustalla voivat olla myös lisääntynyt tietoisuus varhaisen vuorovaikutuksen tukemisen merkityksestä sekä erilaiset yhteiskunnalliset tekijät.

Kouluikäisten lasten ryhmässä vanhempien mielenterveysongelmat vaikuttivat lähetetietojen mukaan lisääntyneen vuosien 2009 ja 2019 välillä. Löydös voi liittyä osittain esimerkiksi muuttuneisiin kirjaamiskäytäntöihin ja mielenterveyshäiriöihin liittyvän stigman vähentymiseen tarkasteluvälillä. Vanhempien voi olla aiempaa helpompi kertoa lähettävälle lääkärille omista mielenterveyteen liittyvistä haasteistaan.

Kansainvälisesti lastenpsykiatrisessa hoidossa olevien lasten vanhempien mielenterveysoireilu vaihtelee 16 prosentista 79 prosenttiin riippuen tutkimustavasta (26). On myös todettu, että psykiatrisesti oireilevien vanhempien lasten riski sairastua mielenterveyshäiriöihin on suurempi kuin muilla samanikäisillä (27).

Perheiden lisääntynyt tuen tarve on tarkasteluvälillä havaittavissa myös lastensuojelun tilastoissa. Lastensuojeluilmoitusten määrä kasvoi noin kolmasosan ja kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten kuudenneksella vuosien 2009 ja 2019 välillä (28).

Tulosten perusteella kouluikäisten lasten psykiatrinen lääkehoito ennen erikoissairaanhoidon lastenpsykiatrista hoitokontaktia lisääntyi tarkasteluvälillä. Vastaava löydös on havaittu myös muissa tutkimuksissa sekä Suomessa että ulkomailla (29,30,31).

Etenkin ADHD-lääkityksen käyttö on lisääntynyt (32,33). ADHD:n oireiden parempi tunnistaminen ja diagnoosien yleistyminen ovat osittain selittämässä lääkehoidon lisääntymistä (34). Psykiatrisen lääkehoidon lisääntymisen taustalla voi kuitenkin olla myös palvelujen lisääntynyt käyttö, aktiivisempi lääkehoitokulttuuri ja psykososiaalisten hoitojen rajallinen tarjonta (10,35).

Tutkimuksen vahvuuksia olivat pitkä tarkasteluväli sekä tilastoaineiston lisäksi toteutettu potilasasiakirjatutkimus, joka mahdollisti myös lähetteiden sisällöllisten muutosten tarkastelun. Rajoitteena oli kuitenkin aineiston kohtalaisen pieni koko, jonka vuoksi kaikkia muutoksia ei välttämättä voitu havaita.

Myös alkuvuoden lähetteisiin liittyvä painotus saattoi olla vaikuttamassa tuloksiin, koska lasten oirekuvassa saattaa olla vaihtelua vuodenaikojen välillä liittyen esimerkiksi kouluvuoden vaiheeseen ja arjen kuormitukseen. Myös lähetteisiin kirjatut tiedot ja niiden tarkkuus voivat vaihdella ja siten vaikuttaa tuloksiin.

Tutkimuksen ajanjakso ajoitettiin tarkoituksellisesti loppumaan ennen covid-19-pandemiaa. Pandemia ja sen seuraamuksena tullut sosiaalisten kontaktien rajoittaminen ovat tutkimusten mukaan lisänneet maailmalla lasten mielenterveysoireilua, etenkin masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta (36,37,38).

Tämän tutkimuksen mukaan lähetteiden määrä alkoi kuitenkin lisääntyä jo ennen pandemiaa. Lähettämisen syyt ovat kuitenkin pysyneet varsin samanlaisina.

Lasten oirekuvan vakavuudessa tapahtuneisiin muutoksiin ei tämän tutkimuksen perusteella voi ottaa suoraan kantaa, koska oireiden vaikutusta lasten toimintakykyyn ei ole tutkimuksessa arvioitu.

Havaittu päivystyslähetteiden määrän kasvu saattaa kuitenkin viitata hoitoon ohjautuneiden lasten oireiden vakavuuden lisääntymiseen. Myös laajassa suomalaistutkimuksessa havaittiin viitteitä osastohoidossa olevien lasten toimintakyvyn heikkenemisestä ja itsetuhoisten tekojen lisääntymisestä suurin piirtein samalla ajanjaksolla, mikä voi liittyä kasvaneeseen kiireellisen hoidon tarpeeseen (39).

Jatkossa tarvitaan lisää tutkimusta lasten psykiatrisen oireilun esiintyvyydestä ja taustatekijöistä, oireilun vaikutuksesta lasten toimintakykyyn sekä lastenpsykiatristen tukipalveluiden käytöstä.

Perheen kuormitus ja stressikokemukset lisäävät lapsen psyykkistä oireilua (26). Tulevaisuudessa on syytä kiinnittää huomiota tutkimuksessa esiin nousseeseen perheiden tuen lisääntyneeseen tarpeeseen.