Alkuperäis­tutkimus 14/1997 vsk 52 s. 1689

Laman vaikutus suomalaisten mielenterveyteen

Laman vaikutusta suomalaisten mielenterveyteen selvitettiin suomalaisen aikuisväestöotoksen puhelinhaastatteluin kerätystä aineistosta kolmena perättäisenä vuonna 1993-95. Mielenterveyshäiriön esiintyvyyttä kartoitettiin 12-osioisella General Health -kyselylomakkeella (GHQ). Kaikkina tutkimusvuosina miehistä hieman alle viidennes ja naisista yli viidennes kärsi mielenterveyshäiriöistä. Erityisesti mielenterveyshäiriöitä todettiin henkilöillä, jotka olivat työttömiä, joiden taloudellinen tilanne ja terveydentila oli huono ja jotka olivat saaneet toimeentulotukea. Suomalaisten mielenterveys ei oleellisesti muuttunut tutkimuksen kuluessa, vaikka väestön jakautuminen hyvin selviytyviin työllisiin ja toisaalta syrjäytyviin huono-osaisiin jatkui. Hoidon järjestämisen kannalta ehkä lohdulliseksi tulkittava löydös oli eniten vaikeuksissa olevien runsas terveyspalvelujen käyttö. Näin ollen etenkin terveyskeskuslääkärit ovat avainasemassa mielenterveyshäiriöisten havaitsemisessa ja hoidon suunnittelussa.

Heimo ViinamäkiOsmo KontulaJukka HintikkaLeo NiskanenKaj Koskela

Suomea kohtasi 1990-luvun alussa nopea taloudellinen taantuma, jonka syvyys yllätti monet. Taantuman seurauksena työttömyys lisääntyi nopeasti. Vuonna 1990 Suomessa oli noin 87 000 työtöntä, mutta vuonna 1993 jo noin 450 000 henkilöä eli 18 % työvoimasta oli työttömänä (1). Työttömyys lisääntyi ensin miesvaltaisilla ja sen jälkeen naisvaltaisilla aloilla. Työttömyys on kohdistunut kaikkiin työntekijäryhmiin. Vuonna 1995 työttömiä oli lähes yhtä paljon kuin vuonna 1993.

Mielenterveyshäiriöt painottuvat usein työttömiin ja sosiaalisissa ja taloudellisissa vaikeuksissa oleviin (2,3,4). Lehtinen ja työtoverit (5) esittivät tutkimuksessaan, että lama vaikeutti heidän seuraamansa väestökohortin mielenterveyttä etenkin 37-50-vuotiaiden ikäryhmässä. Tutkimuksessa seurattiin suureen väestöotokseen kuuluvien henkilöiden tilannetta 22 vuotta. Tuorein seurantatieto on vuodenvaihteesta 1992-93. Tutkimuksen päätelmiä on kritisoitu ja tulosten on arvioitu antavan mahdollisuuden toisenlaisiinkin tulkintoihin (6).

Toistaiseksi emme riittävästi tiedä, miten suomalaisten mielenterveys on kehittynyt 1990-luvun taloudellisen taantuman aikana. Selvitimme tässä tutkimuksessa suomalaisen aikuisväestön mielenterveyden muutoksia ja niihin yhteydessä olevia tekijöitä kolmena perättäisenä vuotena 1993-95.

AINEISTO JA MENETELMÄT

Tutkimusaineisto koottiin Tilastokeskuksessa helmi-maaliskuussa 1993, 1994 ja 1995 pääosin puhelinhaastatteluilla; noin 94 % haastateltiin puhelimitse, loput henkilökohtaisesti. Kunkin vuoden otos poimittiin satunnaisotantana väestön keskusrekisteristä siten, että se edusti 18-74-vuotiaita vakinaisesti Suomessa asuvia henkilöitä. Otoksen koko oli vuosittain noin 1 800 henkilöä ja vastausosuus noin 82 %.

Tutkimuslomakkeella kerättiin tietoa iästä, sukupuolesta, siviilisäädystä, taloudellisesta tilanteesta, mahdollisesta toimeentulotuesta, sosiaalisesta tuesta, terveydentilasta ja terveyskäyttäytymisestä. Lomakkeella selvitettiin lisäksi itsemurha-ajatusten tai yritysten esiintymistä edeltävien 12 kuukauden aikana.

Sosiaalinen tuki arvioitiin kysymällä, saako vastaaja tarvittaessa riittävästi ymmärrystä ja tukea läheisiltä ihmisiltä ongelmissaan. Vastausluokkia oli kuusi ja analyysissä luokat 1-2 (riittävästi) ja 3-6 (vähän) yhdistettiin.

Terveydentila ja taloudellinen tilanne arvioitiin viisiluokkaisella asteikolla. Vastaajalta kysyttiin, millainen on hänen yleinen terveydentilansa ja millainen on hänen taloudellinen toimeentulonsa, ja vastausvaihtoehdot yhdistettiin kahdeksi luokaksi (vaihtoehdot 1-2 hyvä, 3-5 huono).

Lisäksi selvitettiin lääkärin toteamat sairaudet, viat tai vammat, jotka haittaavat jokapäiväistä toimintaa (kyllä/ei). Tupakoivaksi luokiteltiin henkilö, joka ilmoitti tupakoivansa säännöllisesti tai satunnaisesti, ja alkoholia käyttäväksi henkilö, joka ilmoitti käyttäneensä edellisten 12 kuukauden aikana olutta, viiniä tai väkevää alkoholia. Myös terveyspalvelujen käyttöä edellisten 12 kuukauden aikana kysyttiin.

Mielenterveyshäiriön esiintyvyyttä kartoitettiin 12-osioisella kyselylomakkeella (General Health Questionnaire, GHQ). Kysymykset kartoittavat ahdistuneisuutta, masentuneisuutta, itsetuntoa ja jokapäiväisen elämän vaikeuksia. GHQ-kysymykset ovat toiminnallisia ja niiden pääpaino on jokapäiväisen elämän eri puolissa. Menetelmä kohdistuu mielenterveyden häiriön aiheuttamaan haitta-asteeseen. GHQ-lomake ei kuvaa psyykkisen häiriön erilaisia ulottuvuuksia tai vaikeusastetta. Vastauksien perusteella saadaan välillä 0-12 vaihteleva pistearvo. Mielenterveyshäiriö on todennäköinen, jos vastausten antama pistemäärä on 3 tai suurempi. Tätä pienempi pistemäärä merkitsee normaalia psyykkistä hyvinvointia (7). Vastaajat jaettiin vastausten perusteella kahteen ryhmään sen mukaan, oliko heillä mielenterveyshäiriö vai ei.

Vastaajien keski-ikä vaihteli eri vuosien otosten kesken vain vähän: vuosien 1993-95 otoksissa miesten keski-iät olivat 43,3 vuotta (n = 785), 43,9 vuotta (n = 840) ja 43,9 vuotta (n = 678) ja naisten 44,1 vuotta (n = 771), 44,1 vuotta (n = 992) ja 44,9 vuotta (n = 802).

TULOKSET

Naisilla oli GHQ-asteikon mukaisia mielenterveyshäiriöitä yleisemmin kuin miehillä jokaisena tutkimusvuonna. Mielenterveyshäiriöt olivat hieman yleisempiä 18-34-vuotiaiden ja 35-54-vuotiaiden ikäryhmissä kuin sitä vanhemmilla (taulukko 1). Miehillä psyykkinen tilanne oli seuranta-ajan loppupuolella helpottumassa, naisilla ei (taulukko 2).

Siviilisääty ja GHQ-asteikon mukainen mielenterveyshäiriö eivät olleet voimakkaasti yhteydessä toisiinsa. Työttömillä tai lomautetuilla miehillä sekä naisilla oli mielenterveyshäiriöitä useammin kuin perusväestössä. Työttömien naisten tilanne pysyi eri tutkimusvuosina samana, mutta työttömien miesten tilanne helpottui seuranta-aikana. Niistä haastatelluista, joiden taloudellinen tilanne oli huono, noin kolmannes miehistä ja lähes puolet naisista kärsi mielenterveyshäiriöistä. Tämä tilanne ei muuttunut oleellisesti seuranta-aikana. Toimeentulotukea saavilla oli enemmän mielenterveyshäiriöitä kuin perusväestössä jokaisena tutkimusvuonna (taulukko 2).

Huonoksi koettu terveys ja lääkärin toteama toimintakykyä heikentävä sairaus olivat jokaisena tutkimusvuotena yhteydessä mielenterveyshäiriöön etenkin naisilla. Tupakoijilla oli hieman mielenterveyshäiriöitä enemmän kuin perusväestössä sukupuolesta riippumatta, mutta alkoholinkäyttö tämän tutkimuksen tapaan mitattuna ei ollut yhteydessä mielenterveyshäiriöön (taulukko 2).

Naisilla vähäinen sosiaalinen tuki oli yhteydessä GHQ-asteikon mukaiseen mielenterveyshäiriöön. Niistä, jotka ilmoittivat ajatelleensa tai yrittäneensä itsemurhaa edeltäneiden 12 kuukauden aikana, ilmeni tutkimushetkellä mielenterveyshäiriö hieman yli puolella (taulukko 2). Itsemurha-ajatusten tai yritysten summaprevalenssi vaihteli tutkimusvuosittain seuraavasti: miehet 3,6 %, 3,2 % ja 3,7 %, naiset 3,4 %, 3,0 % ja 3,6 %.

GHQ:n mukaisesta mielenterveyshäiriöstä kärsivistä 66 % oli käynyt terveyskeskuksessa edellisten 12 kuukauden aikana, muista 56 %. Vastaava osuus itsemurha-alttiutta osoittaneista oli 68 % (vs 58 % muista), terveydentilansa huonoksi kokeneista 82 % (vs 56 % muista), toimeentulotuen saajista 76 % (vs 57 % muista) ja työttömistä 60 % (vs 58 % muista).

Psykiatriseen erikoissairaanhoitoon oli ollut yhteydessä tutkimusta edeltäneiden 12 kuukauden aikana GHQ:n mukaisesta mielenterveyshäiriöstä kärsivistä 11 %, muista 3 %. Vastaava osuus itsemurha-alttiutta osoittaneista oli 27 % (vs 4 % muista), terveydentilansa huonoksi kokeneista 15 % (vs 4 % muista), toimeentulotuen saajista 15 % (vs 4 % muista) ja työttömistä 6 % (vs 5 % muista).

POHDINTA

Tutkimuksemme perusteella suomalaisten mielenterveys näin arvioituna ei oleellisesti muuttunut vuosina 1993-95. Miesten mielenterveys näytti hieman kohentuvan laman hellittäessä, mutta naisilla tilanne pysyi melko vakaana. Sinällään huolestuttava löydös oli, että miehistä hieman alle 20 %:lla ja naisista yli 20 %:lla todettiin mielenterveyshäiriö. Kaikissa alaryhmissä tuli yllättävän voimakkaana esiin yhteys taloudellisten, sosiaalisten ja terveysongelmien sekä mielenterveyshäiriöiden välillä. Lienee perusteltua olettaa, että mielenterveyshäiriöisten tutkiminen ja hoito on 1990-luvun suuri yhteiskuntapoliittinen haaste, jonka terveyspoliittiset vaikutukset ulottuvat laajalti psykiatrisen erikoissairaanhoidon ulkopuolelle. Tätä tukee myös tiedot, joiden mukaan uusista työkyvyttömyyseläkkeistä suurin ryhmä on nykyään mielenterveyshäiriöiden perusteella myönnetyt eläkkeet (8).

Aholan (9) ja Huuhkan ym. (10) tutkimuksissa haastateltiin vuonna 1986 kaikkiaan 12 057:ää ja vuonna 1994 kaikkiaan 8 650:tä 15 vuotta täyttänyttä suomalaista. Tutkimuksissa vastaajat arvioivat psyykkisiä oireitaan. Vuonna 1986 miehistä 51 % ja naisista 66 % ilmoitti vähintään kaksi kysytyistä yhdeksästä oireesta (mm. unettomuus, masentuneisuus, ylirasittuneisuus). Kahdeksan vuotta myöhemmin vastaavat luvut olivat 59 % ja 70 %. Koetut oireet olivat siten lisääntyneet, mutta tulosten arviointia vaikeuttaa se, ettei mielenterveyden osalta käytetty standardoitua asteikkoa.

Tämän tutkimuksen alkaessa vuonna 1993 suomalaiset olivat keskellä syvintä lamaa. Vuotta 1993 edelsi kansantalouden romahdus ja työttömyyden raju kasvu. Aiemmin on todettu, että epävarmoissa työsuhteissa työskentelevillä on jopa enemmän psyykkisiä paineita kuin työttömillä (11,12). Erityisen kuormittavaa psyykkisesti on tulevaisuudenuskon romahtaminen (13). On mahdollista, että suomalaisten mielenterveydessä tapahtui muutoksia juuri ennen tutkimuksen alkua. Tähän viittaa sekin, että vuodesta 1992 vuoteen 1993 koetut mielenterveysoireet lisääntyivät väestössä noin viidesosalla (14).

Lehtinen työtovereineen (5) päättelivät tulostensa perusteella, että vakavat mielenterveyshäiriöt ovat lisääntyneet laman aikana. Tuloksemme eivät tue eivätkä kumoa tätä havaintoa, koska menetelmämme ei mahdollista diagnostista arviointia eikä mielenterveyshäiriön vaikeusasteen määrittelyä.

Tutkimusten tulosten kannalta ratkaiseva kysymys on tutkimusmenetelmän luotettavuus. Aiemmin on todettu, että puhelinhaastattelussa ilmoitetaan vähemmän mielenterveysoireita kuin kahdenkeskisessä haastattelussa (15,16). Näin ollen tutkimuksemme mielenterveyshäiriöiden esiintyvyysluvut saattavat olla todellisia lukuja pienempiä.

GHQ:n kysymykset ovat toiminnallisia ja siten helppoja ja ymmärrettäviä. Väestöotoksissa GHQ:n sensitiivisyys ja spesifisyys on ollut 70-90 %, eli menetelmän toimivuus on varsin hyvä (7). Suomalaisessa irtisanottuihin puunjalostustehtaan työntekijöihin kohdistuvassa tutkimuksessa GHQ-12:n sensitiivisyys oli kliiniseen psykiatriseen haastatteluun verrattuna 70 % ja spesifisyys 75 % (17). GHQ:n käyttökelpoisuutta väestön mielenterveyttä arvioivana asteikkona osoittaa myös havainto, jonka mukaan mielenterveyshäiriöiden esiintyvyyden muutokset väestössä ovat lineaarisesti yhteydessä GHQ-pisteiden keskiarvon muutokseen (18). Käyttämäämme mielenterveyden asteikkoa voidaan siis pitää kohtuullisen luotettavana.

Lue myös

Tutkimuksemme vahvuus on, että analysoimme satunnaisesti valittua suomalaista aikuisväestöä edustavia väestöotoksia perättäisinä vuosina. Näin menetellen mahdollisuus havaita lyhyen aikavälin muutoksia on tavallista parempi. Vastaavanlaisia suomalaisen aikuisväestön mielenterveyteen kohdistuvia tutkimuksia ei ole aiemmin tehty. Tutkimusajankohdan alku edusti vaikean taloudellisen taantuman aikaa ja loppuvaiheessa taloudellinen taantuma oli jo helpottumassa lukuun ottamatta työttömyyttä. Näin ollen väestötason tuloksemme voidaan jossain määrin suhteuttaa myös yleiseen taloudelliseen kehitykseen.

Itsemurhien määrä on jonkin verran vähentynyt viime vuosina (19). Tämän yksittäisen muuttujan perusteella voi arvioida, että vaikeasti itsetuhoiset prosessit eivät ole ainakaan lisääntyneet väestössä laman aikana. Itsemurhien yleisin taustatekijä 1980-luvun loppupuolen Suomessa oli hoitamaton masennus (20). Osaselitys itsemurhien vähenemiselle voi olla depression diagnostiikan ja hoidon kehittyminen. Toisaalta useissa maissa todettu masennuksen lisääntyminen näyttää liittyvän muihin mielenterveyshäiriöihin ja vaikeisiin psykososiaalisiin tilanteisiin (21). Tällaisen ns. sekundaarisen masennuksen hoitoennuste on usein huonompi kuin "puhtaan" masennuksen. Tämä saattaa osaltaan selittää masennuksesta johtuvien työkyvyttömyyseläkkeiden lisääntymistä.

Itsemurha-ajatusten tai yritysten esiintyvyys ei juurikaan vaihdellut seuranta-aikana, joten tällä tavalla arvioituna suomalaisten mielenterveys ei muuttunut oleellisesti laman aikana. Aiemman havainnon mukaan lama ei lisännyt itsemurhien määrää pääkaupunkiseudulla, mutta itsemurhayritysten määrän suunta oli kasvava vuoteen 1992 saakka (22).

Mielenterveyshäiriöt olivat vahvasti yhteydessä terveydellisiin ja sosiaalisiin ongelmiin. Terveydenhuollon työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia lisää se, että psykososiaalisia ongelmia kokeneilla, työttömiä lukuun ottamatta, terveyskeskusten ja psykiatristen palvelujen käyttö oli yleisempää kuin muilla. Psyykkisistä tai vaikeista sosiaalisista ongelmista kärsineet käyttivät terveyskeskusten hoito- ja tutkimuspalveluja selvästi yleisemmin kuin psykiatrisen erikoissairaanhoidon palveluja. Mielenterveyshäiriöiden havaitsemisen kannalta perusterveydenhuollon lääkärit ovat siis avainasemassa. Toisaalta tiedetään (23), ettei terveyskeskuslääkärien ole aina helppo havaita potilaillaan esiintyviä mielenterveyshäiriöitä. Koulutus kuitenkin kannattaa: ruotsalaisten havaintojen mukaan yleislääkärien tutkimus- ja hoitovalmiudet paranivat ja alueellinen itsemurhakuolleisuus väheni samanaikaisesti koulutuksen kanssa. Tutkijat toteavat, että tulosten pysyminen edellyttää jatkuvaa täydennyskoulutusta (24).

Tässä tutkimuksessa todettiin voimakas yhteys taloudellisten ja sosiaalisten tekijöiden sekä terveysongelmien ja mielenterveyshäiriöiden välillä. Laman haitalliset mielenterveysvaikutukset kohdistuivat erityisesti niihin väestöryhmiin, joissa erilaiset kuormittavat tekijät kasautuvat. Tämä on todettu aiemmin esimerkiksi Vantaan velkaneuvonnan asiakkaista: heistä GHQ:n mukainen mielenterveyshäiriö todettiin 78 %:lla (25). Väestön terveydellisen ja sosiaalisen kahtiajaon estämiseksi kokonaisvaltaisten erityistoimenpiteiden kohdistaminen syrjäytymisvaarassa oleviin on todennäköisesti kannattavaa toimintaa - arvioidaan sitä sitten inhimillisestä tai taloudellisesta näkökulmasta.

KIRJALLISUUTTA

Kirjoittajat

Kirjoittajat
Heimo Viinamäki
LKT, apulaisprofessori
KYS, psykiatrian klinikka
Osmo Kontula
VTT, ma apulaisprofessori
Helsingin yliopisto, kansanterveystieteen laitos
Jukka Hintikka
LL, apulaisopettaja
KYS, psykiatrian klinikka
Leo Niskanen
LKT, dosentti, ma apulaisprofessori
KYS, sisätautien klinikka
Kaj Koskela
LKT, VTM, dosentti
Hengitys ja Terveys r.y.


Kirjallisuutta
1
Työvoimatilasto. Tilastokeskus. Suomen Virallinen Tilasto 1994:13.
2
Bruce ML, Takenchi D, Leaf PJ. Poverty and psychiatric status. Arch Gen Psychiatry 1991;48:470-474.
3
Dooley D, Catalano R, Wilson G. Depression and unemployment: panel findings from the Epidemiologic Cathment Area Study. Am J Commun Psychol 1994;22:745-764.
4
Viinamäki H, Koskela K, Niskanen L. Rapidly declining mental well-being during unemployment. Eur J Psychiatry 1996;10:215-221.
5
Lehtinen V, Lindholm T, Puukka P, Moring J, Veijola J, Väisänen VE. Onko lama lisännyt mielenterveyshäiriöiden esiintyvyyttä? Duodecim 1995;111:323-329.
6
Salokangas RKR. Miksi lama vähentää mielenterveyden häiriöitä? Duodecim 1995;111:1576-1585.
7
Goldberg D, Williams P. A user's guide to the General Health Questionnaire. NFER-Nelson, Basingstoke Press, 1991.
8
Kansaneläkelaitoksen eläke- ja vammaisetuustilastot. Kansaneläkelaitoksen julkaisuja T10:7, 1995.
9
Ahola A. Psyykkinen oireilu lama-Suomessa. Hyvinvointikatsaus 1995;4:9-13.
10
Huuhka M, Lahelma E, Manderbacka K, Mattila V, Karisto A, Rahkonen O. Terveydentila ja sosiaalinen murros: vuosien 1986 ja 1994 elinolotutkimukset. Tilastokeskus, Elinolot 1996:2.
11
Burchell B. The psychological consequences of unemployment: An assessment of the Jahoda Thesis. Kirjassa: Gallie D, Marsh C, Vogler C, toim. Social change and the experience of unemployment. Cambridge: Oxford University Press 1994.
12
Ahola A. Työttömyys kokemuksellisena tilanteena. Kirjassa: Ahlqvist K, Ahola A, toim. Elämän riskit ja valinnat - Hyvinvointia lama-Suomessa? Helsinki: Edita. Tilastokeskus 1996:149-179.
13
Freyer D. Debate on unemployment. Employment deprivation and personal agency during unemployment. A critical discussion of Jahoda's explanation of the psychological effects of unemployment. Social Behaviour 1986;1:3-23.
14
Kontula O, Koskela K. Taloudellisen laman terveysvaikutuksia 1992-1993. Sosiaali- ja terveysministeriö, julkaisuja 10, Helsinki 1993.
15
Herzog AR, Rodgers WL. Interviewing older adults. Mode comparison using data from a face-to-face survey and telephone resurvey. Public Opin Q 1988;52:84-99.
16
Wells KB, Burnam MA, Leake B, Robins LN. Agreement between face-to-face and telephone-administered versions of the depression section of the NIMH diagnostic interview schedule. J Psychiatr Res 1988;22:207-220.
17
Viinamäki H, Niskanen L, Koskela K. General Health Questionnaire and Beck depression scale as screening methods for psychiatric morbidity among the unemployed. Eur J Psychiatry 1995;9:209-215.
18
Whittington JE, Huppert FA. Changes in the prevalence of psychiatric disorder in a community are related to changes in the mean level of psychiatric symptoms. Psychol Med 1996;26:1253-1260.
19
Kuolemansyyt 1994. Tilastokeskus. Suomen Virallinen Tilasto. Terveys 1996:1.
20
Isometsä ET, Henriksson MM, Aro HM, Heikkinen ME, Kuoppasalmi KI, Lönnqvist JK. Suicide in major depression. Am J Psychiatry 1994;151:530-536.
21
Kessler RC, Nelson CB, McGonagle KA, Liu J, Swartz M, Blazer DG. Comorbidity of DSM-III-R major depressive disorder in the general population: results from the US National Comorbidity Survey. Br J Psychiatry 1996;168 suppl 30:17-30.
22
Öhberg A, Ostamo A, Lönnqvist J. Lama ja itsetuho. Itsemurhat Uudenmaan läänissä ja itsemurhayritykset Helsingissä 1989-1992. Suom Lääkäril 1993;48:1344-1347.
23
Poutanen O, Salokangas RKR. Depression tunnistamisen ongelma terveyskeskuksessa. Duodecim 1995;111:419-426.
24
Rutz W, von Knorring L, Wålinder J. Long-term effects of an educational program for general practioners given by the Swedish Committee for the Prevention and Treatment of Depression. Acta Psychiatr Scand 1992;85:83-88.
25
Nykänen M, Kontula O, Palonen K, Liukkonen M. Taloudellisen laman myrskynsilmässä. Tutkimus Vantaan velkaneuvonnan asiakkaiden taloudellisesta ja terveydellisestä tilanteesta. Stakes, raportteja nro 171, Jyväskylä 1995.

Taulukot
1 Taulukko 1
Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030