Nuorten ja nuorten aikuisten psyykenlääkkeiden käyttö on lisääntynyt 2000-luvulla

Lasten ja nuorten psyykkiseen oireiluun ja sairastumiseen on kiinnitetty viime aikoina yhä enemmän huomioita, ja oireiden epäillään sekä lisääntyneen että vaikeutuneen. Suomalaisten tutkimusten mukaan 8-vuotiaiden lasten itse ilmoittamat masennusoireet ja psykosomaattiset oireet lisääntyivät huomattavasti vuodesta 1989 vuoteen 2005 (1). Peruskouluikäisten tyttöjen keskivaikea ja vaikea masennusoireilu lisääntyi viime vuosituhannen lopulta nykyvuosiin siirryttäessä (2). Toisaalta on arvioitu, että suuri osa suomalaisista lapsista, joilla esiintyy merkittävästi psykiatrisia oireita, ei ole edelleenkään hoidon piirissä (1,3,4). Tuoreen katsauksen mukaan lasten psykiatristen oireiden kokonaisesiintyvyys ei kuitenkaan näyttäisi olevan lisääntynyt, mutta tulokset ovat osin ristiriitaisia (5).

Nuorten ja nuorten aikuisten, erityisesti naisten, psyykkinen oireilu lisääntyy iän myötä (6). Psyykkisesti oireilevat käyttävät terveyspalveluja enemmän kuin oireettomat, mutta apua haetaan useammin somaattisista syistä kuin mielenterveysongelmien vuoksi (6). Toisaalta nuorten psykiatrisen hoidon tarve on osoittautunut hoitoresursseja suuremmaksi (7). Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön mielenterveyspalvelujen kysyntä kasvoi vuosina 2000-2005 kaikkiaan 43 % (8) ja kasvaa edelleen (Pylkkänen K, suullinen tiedonanto 2008). Nuorten aikuisten, etenkin 21-25-vuotiaiden, masennuslääkitys on samoin lisääntynyt selvästi 2000-luvulla (9). Palvelujen tarpeen kasvu ja hoidon aloituksen lisääntyminen voivat kertoa paitsi lisääntyneestä hoidon tarpeesta myös alentuneesta kynnyksestä sekä hakea että saada hoitoa mielenterveysongelmiin.

Olemme pyrkineet kuvaamaan lasten ja nuorten mielenterveydessä ja psyykkisessä oireiluissa tapahtuneita muutoksia Kelan rekisteritietojen avulla. Aiemmin olemme raportoineet, että mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden vuoksi myönnettyjen hoitotukien määrä on lisääntynyt huomattavasti 2000-luvulla. Tämä koskee erityisesti 7-15-vuotiaita poikia, mutta myös tyttöjä (10). 2000-luvun aikana mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt ovat enenevästi heikentäneet nuorten ja nuorten aikuisten opiskelu-, työ- ja toimintakykyä. Tämä ilmenee sekä sairauspoissaolopäivien määrän että työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen kasvuna (11).

Yksi tapa tarkastella psyykkisten oireiden aiheuttamaa hoidon tarvetta on seurata siihen usein sisältyvää psyykenlääkkeiden käyttöä. Tässä tutkimuksessa kuvaamme lasten, nuorten ja nuorten aikuisten psyykenlääkkeiden käyttöä vuodesta 1997 vuoteen 2007 Kelan reseptitiedoston avulla. Tutkimuksen avulla pyrimme saamaan kuvan avohoidossa toteutetusta lasten, nuorten ja nuorten aikuisten mielenterveyteen ja käyttäytymiseen liittyvän oireilun lääkkeellisestä hoidosta sekä siinä tapahtuneista muutoksista.

Aineisto ja menetelmät

Kelan reseptitiedosto sisältää tiedot sairausvakuutuksen korvaamista lääkeostoista. Tutkimusta varten tiedostosta poimittiin vuosilta 1996-2007 alle 27-vuotiaille korvatut lääkeostot, jotka sisälsivät seuraavia lääkeryhmiä: ADHD-lääkkeet (ATC-luokka N06BA), psykoosilääkkeet (N05A), rauhoittavat lääkkeet (N05B), unilääkkeet (N05C) ja masennuslääkkeet (N06A ja N06C). Rauhoittavista lääkkeistä poistettiin hydroksitsiinihydrokloridi (Atarax), jota käytetään Suomessa pääasiassa allergisten oireiden hoitoon. Tulosten analyysia varten lääkkeiden käyttäjät jaettiin 0-6-, 7-10-, 11-15-, 16-20- ja 21-26-vuotiaiden ikäryhmiin.

Kunakin vuonna lääkkeen käyttäjäksi määriteltiin henkilö, jolle oli korvattu ko. lääkkeen kustannuksia vähintään kerran vuoden aikana. Käyttäjien määrä suhteutettiin kyseisen ikäryhmän kokoon väestössä (vuosittainen prevalenssi). Uudeksi lääkkeen käyttäjäksi määriteltiin henkilö, jonka edellisestä samaan lääkeryhmään kuuluvan lääkkeen ostosta oli kulunut yli vuosi. Heidän määränsä suhteutettiin samoin ikäryhmän kokoon (vuosittainen ilmaantuvuus).

Reseptitiedoston sisältöön vaikuttaa kulloinkin voimassa oleva lääkekorvausjärjestelmä. Tarkasteluajanjakson aikana merkittävin korvausjärjestelmän muutos tuli voimaan vuoden 2006 alusta. Vuoden 2005 loppuun asti korvattiin vain sellaisia lääkeostoja, joissa kerralla ostettujen lääkkeiden yhteenlaskettu kustannus ylitti ns. kiinteän omavastuuosuuden. Vuonna 1996 peruskorvausluokan kiinteä omavastuu oli 50 markkaa ja vuonna 2005 se oli 10 euroa. Vuoden 2006 alusta peruskorvausluokan kiinteä omavastuu poistettiin ja korvausta alettiin maksaa 42 % lääkkeen kustannuksesta. Muutoksen seurauksena edulliset lääkeostot ovat kirjautuneet aikaisempaa paremmin reseptitiedostoon. Tällä on vaikutusta erityisesti rauhoittavien lääkkeiden ja unilääkkeiden kirjautumiseen. Myös osa halvemmista masennuslääkkeistä on saattanut jäädä kirjautumatta lääkerekisteriin ennen vuotta 2006.

Tarkasteltuihin lääkeryhmiin kuuluu myös lääkepakkauksia, jotka eivät ole korvattavia lainkaan, eivätkä niiden ostot näin ollen kirjaudu rekisteriin. Tällaisia ovat mm. osa pienistä rauhoittavien ja unilääkkeiden pakkauksista. ADHD-lääkkeistä atomoksetiinilla ei ole korvattavuutta ja pitkävaikutteinen metyylifenidaattivalmiste sai korvattavuuden vasta vuonna 2004. Näistä tekijöistä johtuen rauhoittavien sekä unilääkkeiden käyttötietoja esitetään yksityiskohtaisesti vain vuodelta 2007 ja ADHD-lääkkeiden käyttötietoja vuodesta 2004 alkaen.

Tulokset

Aineistomme käsitti yhteensä 208 750 henkilöä, jotka olivat tehneet 1,9 miljoonaa psyykenlääkeostoa. Psyykenlääkkeitä käyttävien lasten ja nuorten määrä lisääntyi koko tarkastelujakson ajan. Vuonna 1997 ainakin yhtä psyykenlääkettä käytti 11,6 tuhannesta, kun vastaava luku vuonna 2007 oli 33,8, joten käyttäjien määrä on lähes kolminkertaistunut (kuvio 1). Uusien käyttäjien vuotuinen määrä nousi tutkimusjakson aikana 2,3-kertaiseksi (6,5 henkilöstä 15,2 henkilöön tuhatta kohti). Vuonna 1997 käyttäjistä 63,2 %:lla oli useampia ostokertoja kuin yksi. Vuonna 2007 vastaava osuus oli 74,0 %.

Eri lääkeryhmistä yleisintä oli masennuslääkkeiden käyttö, joka kasvoi voimakkaasti ja tasaisesti koko tutkimusjakson ajan (kuvio 2). Vuonna 1997 masennuslääkkeitä käytti 5,4 tuhannesta, kun vuonna 2007 osuus oli 18,8 tuhannesta. Myös uusien, masennuslääkettä ensi kertaa käyttävien määrä on kasvanut tasaisesti koko jakson ajan (kuvio 3). Tytöt ja nuoret naiset käyttävät masennuslääkkeitä noin kaksi kertaa niin usein kuin pojat tai nuoret miehet (taulukko 1), ja sukupuolten välinen ero kasvoi seuranta-aikana. Masennuslääkkeiden käyttö oli yleisintä vanhimmissa ikäryhmissä, mutta uusien käyttäjien määrässä tapahtui myös 11-15-vuotiaiden ryhmässä pientä kasvua 2000-2007 (kuvio 4).

Myös psykoosilääkkeitä käyttävien määrä kasvoi hieman (kuvio 2), vaikka uusien käyttäjien määrä pysyikin lähes ennallaan (kuvio 3). Pojat käyttävät psykoosilääkkeitä yleisemmin kuin tytöt, paitsi 16-20-vuotiaiden ikäluokassa, jossa tytöillä käytön prevalenssi on suurempi (taulukko 1).

Pojat käyttivät ADHD-lääkkeitä useammin kuin tytöt (taulukko 1). ADHD-lääkitys aloitetaan yleisimmin 7-10 vuoden iässä, ja alle kouluikäiset sekä yli 15-vuotiaat käyttävät näitä lääkkeitä vain harvoin.

Rauhoittavien ja unilääkkeiden käyttö lisääntyy merkittävästi 20 ikävuoden jälkeen. Nuoret naiset ja nuoret miehet käyttävät rauhoittavia lääkkeitä yhtä yleisesti, mutta unilääkkeitä naiset käyttävät useammin kuin miehet (taulukko 1).

Pohdinta

Rekisteritutkimuksiin liittyy joukko menetelmällisiä ongelmia, jotka vaihtelevat sen mukaan, mihin tarkoitukseen rekisteri on perustettu. Edellytys lääkeoston kirjautumiseen reseptitiedostoon on, että lääkkeelle on myönnetty korvattavuus. Tiedostoon kirjautuu vain avohuollossa toteutunut lääkitys, joten sieltä puuttuvat mm. lastenkoteihin sijoitettujen ja asepalvelusta suorittavien henkilöiden lääkeostot. Tiedoston sisältöön vaikuttavat myös korvausjärjestelmän muutokset, joista merkittävin on kiinteän omavastuun poistuminen vuonna 2006.

Tutkimuksessa käytetyn rekisterin avulla ei pystytä selittämään sairausperusteisia syitä lääkeostoihin ja lääkkeiden käytön muutoksiin. Psyykenlääkkeiden käyttöaiheet ovat myös laajentuneet, eikä rekisteri sisällä tietoa lääkkeen todellisesta syystä ja taustalla olevasta mielenterveyden tai käytöksen häiriöstä. Tässä tutkimuksessa ei ollut myöskään mahdollista selvittää, kuinka moni psyykenlääkkeitä käyttäneistä henkilöistä oli käyttänyt muita mielenterveyspalveluja tai saanut psykiatrista kuntoutusta.

Kymmenen vuoden seurannassa reseptitietokantaan oli kirjautunut liki kaksi miljoonaa alle 27-vuotiaiden tekemää psyykenlääkeostoa. Masennuslääkeostot muodostivat ostoista suurimman osan. Masennuslääkkeiden käyttäjien määrä on yli kolminkertaistunut 10 vuoden seuranta-aikana. SSRI-tyyppisen masennuslääkityksen haitoista nuorille aikuisille on viime vuosina varoitettu, ja erityisesti alle 18-vuotiaille tulisi määrätä masennuslääkkeitä vain erityisin hoidollisin perustein, koska niiden käyttö saattaa lisätä itsetuhoisia ja itsemurha-ajatuksia (12).Toisaalta nuorten tekemien itsemurhien määrä ei ole 2000-luvulla lisääntynyt, vaan pikemmin vähentynyt (13).

Suomalaiset kyselytutkimukset viittaavat siihen, että erityisesti tyttöjen kokemat tunne-elämän oireet, kuten masennus, ovat lisääntyneet (3) ja että tyttöjen masennusoireilu on kaksi kertaa niin yleistä kuin poikien. Masennuslääkkeiden käyttö on kuitenkin kouluikäisten ryhmässä vielä harvinaista; vuonna 2007 noin yksi 200:sta 11-15-vuotiaasta tytöstä ja yksi 250:sta pojasta käytti niitä. Peruskouluiässä lääkkeiden käytön yleisyys siis eroaa tytöillä ja pojilla vähemmän kuin masennusoireiden yleisyys. Sukupuolten välinen ero lääkkeiden käytössä lisääntyy 15 ikävuoden jälkeen, ja 21-26-vuotiaista naisista jo yksi 14:sta ja miehistä yksi 27:sta käytti masennuslääkkeitä. Verrattaessa diagnosoidun masennuksen prevalenssiin aikuisväestössä (noin 5 %) (14), voitaneen masennuslääkkeiden käytön prevalenssia pitää nuorten aikuisten osalta melko suurena. On toisaalta muistettava, että nuorisopsykiatrisia avohoitopoliklinikoita on edelleen vähän (7), ja masennuksen diagnosointi sekä tarvittavan hoidon aloitus tapahtunee useimmiten perusterveydenhuollossa, opiskelijoiden terveydenhuollossa tai nuorilla aikuisilla työterveyshuollossa. Lääkehoidon hyödystä on näyttöä lähinnä aikuisiän masennusoireyhtymän, ei yksittäisen oireen hoidossa (14). Selvittämättä jääkin, aloitetaanko lääkitys masennuksen oireiden vai varsinaisen masennusoireyhtymän hoitoon. Masennuslääkkeiden käyttöindikaatioiden laajentuminen on myös otettava huomioon tuloksia tulkittaessa (15).

Psykoosilääkkeiden käyttö on jatkuvasti lisääntynyt, joskin hitaammin kuin masennuslääkkeiden. Ulkomaisten tutkimusten perusteella psykoosilääkkeitä käytetään yhä enemmän aggressiivisuuden ja käyttäytymisen häiriöiden hoitoon (16), ei pelkästään psykoottisiin oireisiin. Muutos johtunee uusien neuroleptien lievemmistä haittavaikutuksista vanhoihin lääkkeisiin verrattuna. Pojille psykoosilääkitys aloitetaan lähes yhtä usein 7-10 vuoden iässä kuin tätä vanhemmissa ikäluokissa. Psykoosilääkitystä käyttävien poikien ja nuorten miesten määrät yli kaksinkertaistuvat siirryttäessä ikäluokasta toiseen, joten lääkityksen tarve ja taustalla oleva psyykkinen oireisto näyttäisi edellyttävän pitkäaikaista hoitoa. Tytöille psykoosilääkitys aloitetaan myöhemmin kuin pojille, ja 16-20-vuotiaat tytöt käyttävät poikkeuksellisesti psykoosilääkkeitä jopa yleisemmin kuin pojat. Tämä saattaa kuvastaa tuoreessa kotimaisessa katsauksessa esitettyä näkemystä, että nuoruusiän fysiologiset ja psykososiaaliset muutokset altistavat tyttöjä psyykkisille häiriöille voimakkaammin kuin poikia (17).

ADHD on epidemiologisten tutkimusten mukaan pojilla huomattavasti yleisempi kuin tytöillä (18), ja tulostemme mukaan myös ADHD-lääkitys aloitetaan useammin pojille kuin tytöille. Lääkitys aloitetaan yleensä 7-10-vuotiaana, ja prevalenssi pienenee molemmilla sukupuolilla 11-15-vuotiaiden ikäryhmään siirryttäessä. Yli 15-vuotiaiden ADHD-lääkitys on harvinaista. Tuoreessa Käypä hoito -suosituksessa todetaan, että ADHD-lääkkeistä on hyötyä hoidettaessa tarkkaamattomuus-, impulsiivisuus- ja yliaktiivisuusoireita ja että oikea-aikaisella kokonaisvaltaisen hoidon aloituksella voidaan ennaltaehkäistä sekundaarisia ongelmia, kuten heikkoa koulusuoriutumista, käytöshäiriöitä ja sosiaalisia ongelmia (18). Hoitamaton ADHD voi myös johtaa väkivaltaiseen käyttäytymiseen myöhemmällä iällä (19). ADHD-lääkityksen keskittyminen ala-asteikäisiin lapsiin vastaa siten Käypä hoito -suosituksen ohjetta ja sitä voitaneen pitää suotuisana ilmiönä. Kansainvälisissä vertailuissa ADHD-lääkkeiden käyttö on Suomessa edelleen vähäistä (20).

Rauhoittavien lääkkeiden käyttö erityisesti alle 7-vuotiaiden ryhmässä selittynee suurelta osin kuumekouristuksiin ja epileptisiin kohtauksiin käytetyillä diatsepaamivalmisteilla. Rauhoittavien lääkkeiden käyttö lisääntyy oleellisesti vasta 21-26 vuoden iässä ja naisilla, mikä voi johtua lisääntyneestä hoidon tarpeesta ahdistus- ja paniikkihäiriöiden vuoksi.

Lopuksi

Lasten, nuorten ja nuorten aikuisten mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt voivat hoitamattomana johtaa itseen tai toisiin kohdistuviin väkivaltaisiin tekoihin, syrjäytymiseen, työttömyyteen ja pitkäaikaisiin psykiatrisiin häiriöihin. Kysymykseen, johtuuko psyykenlääkkeiden käytön lisääntyminen oireiden vaikeutumisesta, hoitoon hakeutumiskynnyksen madaltumisesta, hoidon saatavuuden parantumisesta, hoitokäytäntöjen muutoksista, muiden mielenterveyskuntoutusmahdollisuuksien puuttumisesta vai lääkityksen aloituskynnyksen madaltumisesta, emme pysty rekisteritietojen perusteella vastaamaan. Tämän tutkimuksen tulokset kuitenkin viittaavat siihen, että nuoret ja nuoret aikuiset hakeutuvat yhä useammin saamaan hoitoa masennusoireisiinsa ja että lasten käytöshäiriöitä hoidetaan yhä useammin lääkkeillä. Tutkimuksemme tulos herättää kysymään, ovatko muut hoitomahdollisuudet lisääntyneet vastaavalla tavalla vai korvaako lääkehoito muita varhaisen puuttumisen vaihtoehtoja? Ovatko varhaisen psykososiaalisen tuen resurssit Suomessa riittävät? Myös tärkeä kysymys on, miten kouluikäisten itse ilmoitetun masennusoireilun lisääntymiseen tulisi reagoida, jotta lapsuuden masennusoireilun vaikeutuminen nuoruusiän masennusoireyhtymäksi voitaisiin estää.

Tästä asiasta tiedettiin

- Lasten - erityisesti tyttöjen - masennusoireilu on lisääntynyt.

- Nuorten aikuisten masennuslääkitys on lisääntynyt 2000-luvulla.

- ADHD-lääkkeiden käyttö on Suomessa vähäistä verrattuna muihin maihin.

Tämä tutkimus opetti

- Lasten, nuorten ja nuorten aikuisten psyykenlääkkeiden käyttö on kolminkertaistunut kymmenen viime vuoden aikana.

- Masennuslääkkeet ovat selvästi yleisimmin käytetty lääkeryhmä.

- Pojille psykoosilääkitys aloitetaan usein jo esimurrosiässä ja sen käyttö on pitkäaikaista.

- ADHD-lääkitys aloitetaan yleisimmin 7-10 vuoden iässä. Yli 15-vuotiaat käyttävät sitä harvoin.