Lehti 5: Alkuperäis­tutkimus 5/1997 vsk 52 s. 421

Oikeuskemiallisesti todetut myrkytyskuolemat vuosina 1993-1995

Myrkytyskuolemien kehitykselle on muutamana viime vuotena ollut leimallista myrkytysten kokonaismäärän kasvu. Suurimmaksi osaksi syynä olivat alkoholimyrkytykset. Lääkeainemyrkytysten kasvu oli vähäisempää ja painottui pääasiassa masennuslääkkeiden ja opioidien osalle. Tärkein yksittäinen lääkeaine oli dekstropropoksifeeni, joka on johtanut myrkytyskuolematilastoa koko 1990-luvun ajan.

Erkki VuoriIlkka OjanperäIlpo Rasanen

Asetuksen 169/48 mukaisesti kuolemansyyn selvittämiseksi oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen yhteydessä otetut oikeuskemialliset näytteet tulee tutkia Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen laitoksen oikeuskemian osastolla. Tutkimusten keskittäminen takaa samantasoisen analytiikan koko maan näytteille. Laboratoriotoiminnassa kiinnitetään entistä enemmän huomiota laatuun, ja keskittäminen takaa riittävästi tutkimuksia, jolloin harvinaisempienkin tutkimusten laatua voidaan ylläpitää ja arvioida.

Oikeuskemiallinen analytiikka on kehittynyt merkittävästi viime vuosina (1). Kehitystyön tavoitteena ovat olleet luotettavat laaja-alaiset seulontamenetelmät, jotka ovat mahdollisimman pitkälle automatisoitavissa (2). Oikeuskemian osasto tutkii edelleen lääkkeet ja myrkyt kahdesta eri kudoksesta kahdella eri menetelmällä. Menetelmien kehittyminen on johtanut siihen, että nykyisin tutkimuksessa löytyy samasta vainajasta yhä useampia lääkeaineita, joiden pitoisuus on terapeuttinen tai vielä sitäkin pienempi. Sen sijaan esimerkiksi myrkytysitsemurhien tutkimisessa menetelmien kehittymisellä ei ole yhtä suurta merkitystä: toksikologisesti tärkeimmän löydöksen pitoisuudet ovat näissä tapauksissa yleensä niin suuria, että useimmat aineet olisivat löytyneet myös vuosikymmenien takaisilla menetelmillä.

Vuosina 1993, 1994 ja 1995 Suomessa oikeuslääketieteellisten ruumiinavauksien lukumäärät olivat 8 348, 8 656 ja 9 175, ja oikeuskemiallisia näytteitä tutkittiin vastaavasti 4 158, 4 406 ja 4 525 tapauksessa. Toksikologista selvitystä tarvittiin oikeuslääkärin mielestä siten keskimäärin joka toisen kuolemansyyn selvittämisen yhteydessä. Myrkytyskuolemat on tässä katsauksessa ryhmitelty samalla tavoin kuin aiemmissa raporteissa (1,3), ja tämä mahdollistaa aikasarjojen seuraamisen.

MYRKYTYSKUOLEMIEN MÄÄRÄ KASVUSSA

Myrkytyskuolemat yleistyivät 1980-luvulla, ja tuhannen vuosittaisen tapauksen raja ylittyi ensi kerran vuonna 1990 (kuvio 1). Aikasarjoista käy ilmi, että alkoholien ja lääkkeiden aiheuttamia myrkytyskuolemia on vuosittain ollut suunnilleen yhtä paljon. Viime vuosikymmenellä alkoholimyrkytykset lisääntyivät selvästi ja nostivat myrkytyskuolemien kokonaismäärää. Tämän vuosikymmenen alussa sen sijaan alkoholimyrkytysten määrä kääntyi laskuun ja lääkeainemyrkytysten määrä ylitti alkoholimyrkytykset. Häkämyrkytykset ovat viime vuosina vähentyneet tasaisesti. Vuoteen 1987 osuu epidemia, jossa tapahtui poikkeuksellisen paljon auton pakokaasulla tehtyjä itsemurhia (kuvio 1) (4).

Vuosina 1993-95 myrkytyskuolemia on ollut koko ajan yli tuhat vuodessa, toistaiseksi suurin määrä kautta aikojen oli vuonna 1995 todettu 1 131 tapausta (taulukko 1). Suomessa ei ole vuosiin kuollut yhtään lasta tapaturmaisiin myrkytyksiin, lukuun ottamatta häkämyrkytyksiä, eikä tarkastelun alaisina vuosinakaan ollut tällaisia tapauksia. Alle 20-vuotiaita kuoli myrkytyksiin 21 vuonna 1993, 18 vuonna 1994 ja 21 vuonna 1995.

Myrkyttämällä tehdyt henkirikokset ovat olleet Suomessa hyvin harvinaisia. Vuosina 1993-95 todettiin kuitenkin yhteensä 6 myrkytysmurhaa, mikä on poikkeuksellisen paljon. Osa näistä murhista oli ns. laajennettuja itsemurhia, joissa tekijä tappoi myös itsensä: poika myrkytti lääkkeillä vanhan isänsä (1994), vaimo myrkytti miehensä (1993), äiti sytytti talon palamaan, poika kuoli savukaasuihin (1993). Mukana on myös pistämällä suoritettuja henkirikoksia: uhriin pistettiin dekstropropoksifeenia (1995) tai aiheutettiin kuolemaan johtanut hypoglykemia insuliinilla (1995). Kuudennessa tapauksessa käytetty aine oli torjunta-aine, parationi (1994).

ALKOHOLIMYRKYTYSKUOLEMAT SEURAAVAT KULUTUSTA

Alholimyrkytysten määrä seuraa alkoholin kulutusta. Tilastojen mukaan alkoholin kulutus väheni 1990-luvun alkuvuosina (5), ja samoin vähenivät myrkytyskuolemat. Kulutus kääntyi kasvuun vuonna 1995 ja oli tällöin 10 % suurempi kuin edellisenä vuonna; arviossa on mukana ns. tilastoimaton kulutus (6). Kulutuksen kasvun myötä myrkytyskuolemien määrä kasvoi edellisvuotisesta neljänneksellä (taulukko 2). Miesten osuus alkoholimyrkytyskuolemista oli keskimäärin 84 %.

Myrkytyskuolemien määrän vaihtelu eri vuosina ei johdu erilaisesta veren alkoholipitoisuuden tulkinnasta: miesten veren alkoholipitoisuuden mediaani oli 3,3 promille vuonna 1993, 3,3 promille vuonna 1994 ja 3,4 promille vuonna 1995. Suurimmat todetut alkoholipitoisuudet olivat vastaavasti 7,4 promille, 7,4 promille ja 5,5 promille.

Vuosina 1993-95 alkoholimyrkytyksiin kuolleiden miesten iän mediaanit olivat 47, 50 ja 48 vuotta, suurin kymmenvuotisikäryhmä oli kaikkina vuosina 40-49-vuotiaat, johon ryhmään kuului vähän yli kolmasosa kaikista alkoholimyrkytykseen kuolleista. Toiseksi suurin ryhmä oli kaikkina vuosina 50-59-vuotiaat, ryhmän suuruus oli neljäsosa kuolemista. Naisten iän mediaanit olivat vastaavasti 47,5, 51 ja 47 vuotta ja suurin kymmenvuotisikäryhmä niin ikään 40-49-vuotiaat. Kolmena tarkasteluvuonna alkoholimyrkytykseen kuoli kaikkiaan kolme alle 20-vuotiasta miestä, joista yksi oli 18-vuotias ja kaksi 19-vuotiaita.

Läänikohtainen alkoholimyrkytyskuolemien tarkastelu ei ole mahdollinen kaikkien maamme läänien osalta, koska on ilmeistä, että myrkytysdiagnooseja on tehty myös muiden laboratorioiden tutkimustulosten perusteella. Eräistä lääneistä päätelmiä voidaan kuitenkin tehdä. Kun vertailukohdaksi otetaan vuosi 1988, jolloin alkoholimyrkytyskuolleisuus oli ennätyksellisen suuri, havaitaan Uudenmaan, Hämeen, Mikkelin, Pohjois-Karjalan ja Vaasan läänien tapausmäärien kehityksen olevan yleisen trendin mukainen. Uudenmaan ja Hämeen lääneissä alkoholimyrkytyskuolemien määrä jopa väheni vuodesta 1988 tarkasteluvuosiin tultaessa. Sen sijaan Kuopion ja Keski-Suomen lääneissä alkoholimyrkytysten lukumäärä kaksinkertaistui vuodesta 1994 vuoteen 1995, ja Kymen läänissä samanlainen lisäys tapahtui jo vuotta aikaisemmin.

Teknisten alkoholien aiheuttamien myrkytyskuolemien kohdalla on tapahtunut selvä muutos. Aikaisemmin yleisin löydös on ollut etyleeniglykoli, auton jäähdyttäjässä käytetty pakkasneste, joka tyypillisesti on aiheuttanut parikymmentä myrkytyskuolemaa vuodessa. Jakson alussa näin vielä olikin, mutta vuonna 1995 tapausten määrä oli pudonnut kahdeksaan. Auton polttoaineessa ja useimmissa lasinpesunesteissä käytetyn jäätymisen estoaineen isopropanolin osuus myrkytyskuolemista on pysynyt ennallaan, kymmenkuntana tapauksena vuodessa. Sen sijaan metanolimyrkytykset ovat lisääntyneet, eikä syynä ole "myrkytetty itäviina" vaan uudet metanolia sisältävät auton tuulilasin pesunesteet.

DEKSTROPROPOKSIFEENI JA MASENNUSLÄÄKKEET LÄÄKEMYRKYTYSTEN KÄRJESSÄ

Lääkeainemyrkytysten kohdalla tapahtui tarkasteluajan kuluessa kaksi merkittävää muutosta: barbituraatit hävisivät lähes kokonaan tilastoista, mutta myrkytysten kokonaismäärä kuitenkin kasvoi. Lisäys johtuu pääasiassa kahdesta lääkeaineryhmästä: depression hoidossa käytetyistä lääkkeistä ja opioideista (taulukko 3). Masennuslääkkeet ovat nykyisin eniten myrkytyskuolemia aiheuttava ryhmä, ja se ohitti neuroleptien aiheuttamat myrkytyskuolemat vuonna 1994. Sairaalakäyttöä lukuun ottamatta muut barbituraatit kuin epilepsian hoidossa käytetty fenobarbitaali eivät ole enää olleet markkinoilla vuodesta 1994, ja myynnin rajoitus näkyi nopeasti myrkytystilastoissa (taulukko 3).

Lääkeainemyrkytyksistä suurin osa, keskimäärin 68 %, on itsemurhia. Itsemurhien osuus kuitenkin vaihtelee lääkeaineryhmittäin: beetasalpaajamyrkytyksistä itsemurhia oli noin 90 %, masennuslääkemyrkytyksistä 75 % ja neuroleptimyrkytyksistä 66 %.

Kuten aikaisemminkin (3) lääkeainemyrkytyskuolemissa uhrin veren alkoholipitoisuus oli yli 0,5 promille noin puolella miehistä (48 % vuonna 1995) ja kolmasosalla naisista (36 % vuonna 1995). Lääkeainelöydösten määrä on lisääntynyt entisestä. Vuonna 1995 vain yhtä lääkeainetta todettiin 18 %:ssa, kahta lääkeainetta 24 %:ssa, kolmea 20 %:ssa ja neljää tai useampaa lääkeainetta 37 %:ssa vainajista. Lääke-ainelöydösten määrän lisääntymisestä ei voi kuitenkaan päätellä, että myrkytykset olisivat tulleet monimuotoisemmiksi, koska seulontamenetelmien kehitystyö on ollut jatkuvaa. Tilaston laatimisen yksinkertaistamiseksi lääkkeet on ryhmitelty tärkeimmän löydöksen mukaan. Jos vainajasta on löydetty useita lääkeaineita, luokitus tehdään sen aineen mukaan, jonka todettu pitoisuus suhteutettuna terapeuttiseen pitoisuuteen on ollut suurin (3).

Tärkeimpänä löydöksenä todettujen lääkeaineiden listan (taulukko 4) kärkitiloja ovat jo vuosia hallinneet dekstropropoksifeeni, amitriptyliini, levomepromatsiini ja doksepiini: vuonna 1995 niiden osuus oli 41 % kaikista lääkeainemyrkytyksistä. Löydösten määrä tulee suhteuttaa lääkkeen yleisyyteen. Yleisyyttä ja saatavuutta voidaan arvioida DDD/1 000 asukasta/vrk-indeksillä, joka osoittaa sen ihmismäärän, joka päivittäin kuluttaa määritellyn päivittäisen annoksen (7). Tarkastelu voidaan kohdistaa lääkeaineryhmään tai yksittäiseen lääkkeeseen.

LÄÄKEAINEIDEN MYRKYTYSRISKISSÄ ON EROA

Myrkytyskuoleman riski lääkeaineryhmittäin tarkasteltuna on muuttunut suuresti. Depressiolääkkeisiin (N06A) liittynyt riski oli 6,9 kuolemantapausta yhtä DDD/1000 asukasta/vrk-yksikköä kohti vuonna 1995, kun vastaava luku vuonna 1990 oli 15,5 (8). Sen sijaan neuroleptien (N05A) vastaavat riskiluvut olivat samaa suuruusluokkaa, 8,5 ja 7,1. Sellaisten lääkeaineiden, joiden käyttöön tai käytön syynä olevaan sairauteen ei liittyne erityistä itsemurhan tai yliannoksen vaaraa, riskiluvut ovat huomattavasti pienempiä. Esimerkiksi sydänlääkkeiden ryhmästä digitalisglykosidien riski oli 0,64 vuonna 1995. Paradoksaalisesti masennuslääkkeisiin liittyvä myrkytysriski on pienentynyt samanaikaisesti, kun näiden lääkkeiden myynti on kasvanut vuodesta 1990 kolminkertaiseksi. Myynnin ja käytön lisääntyminen on kohdistunut uusiin lääkkeisiin, joihin tiedetään liittyvän selvästi pienempi myrkytyskuoleman riski kuin vanhoihin trisyklisiin lääkkeisiin (9). Suomalaisissa tutkimuksissa eri masennuslääkkeiden keskinäisten erojen on todettu olevan jopa yli kymmenkertaisia (8; Öberg A, Vuori E, Klaukka T, Lönnqvist J, julkaisematon havainto 1996).

Lue myös

Yksittäisistä lääkkeistä suurin riskiluku, peräti 28,7, liittyy dekstropropoksifeeniin. Sen jälkeen tulevat doksepiini (22,7) ja amitriptyliini (14,4). Tematsepaamin ja tsopiklonin riskit (0,76 ja 0,62) ovat samaa suuruusluokkaa kuin digoksiinin. Dekstro-propoksifeeniin liittyvät ongelmat johtuvat lääkkeen laajasta väärinkäytöstä (10). Tilanne ei ole helpottunut, vaan kuolemantapausten määrä on jatkuvasti kasvanut. Mukana on myös nuorten väärinkäyttäjien kuolemia: vuonna 1995 alle 20-vuotiaiden 21 myrkytyskuolemasta dekstropropoksifeeni oli tärkein löydös 6 tapauksessa, nuorin väärinkäytön uhri oli 15-vuotias poika.

HUUMAUSAINEMYRKYTYKSET OPIAATTIEN AIHEUTTAMIA

Klassisten huumausaineiden opiaattien, kannabiksen ja amfetamiinin löydökset myrkytystapauksissa lisääntyivät koko 1990-luvun. Vuosina 1993-95 löydöksiä oli 50, 66 ja 76. Suurin ryhmä oli opiaatit, sitten kannabis ja amfetamiini. Kokaiinitapauksia todettiin kolmen vuoden ajanjaksona vain yksi (1994). Huumausainemyrkytys paljastui kuolinsyyksi vuosittain noin joka toisessa tapauksessa siinä ryhmässä, jossa huumausaineita todettiin. Kukaan ei kuollut kannabismyrkytykseen, amfetamiinimyrkytys aiheutti yhden kuoleman vuonna 1995, mutta eniten myrkytyskuolemia aiheuttivat opiaatit: tapausten määrät vuosittain olivat 11, 21 ja 28. Vuoden 1995 opioidimyrkytystapauksista oli morfiini- tai heroiinimyrkytyksiä 9, kodeiini- tai etyylimorfiinimyrkytyksiä oli 10, dekstropropoksifeenimyrkytyksiä 7 ja metadonimyrkytyksiä 2.

SAUNASSA EI ENÄÄ OLE HÄKÄÄ

Suurin syy häkämyrkytyskuolemien vähenemiseen (taulukko 5) on pakokaasulla tehtyjen itsemurhien väheneminen. Auto-letku-itsemurhia oli tutkimuskaudella 56, 31 ja 34 tapausta. Tämä itsemurhatapa on yleensä miesten suosima (4); naisia oli kahtena ensimmäisenä tarkasteluvuonna kumpanakin vain yksi, vuonna 1995 naisia oli neljä. Epätyypillisiä pakokaasuitsemurhia olivat mm. moottorisahan käyttäminen kellarissa, pakettiautossa ollut agregaatti ja sisätiloihin otettu ruohonleikkuri.

Toiseksi suurin häkämyrkytysten aiheuttajaryhmä ovat tulipalot, joissa kuolema on yleensä tapaturmainen. Tällaisia tapaturmia olivat esimerkiksi vuonna 1994 mieshenkilön menehtyminen häkämyrkytykseen tulipalossa, joka pääsi valloilleen käytettäessä bensiiniä kiukaan sytyttämisen apuaineena, ja pikkutytön kuolema tulitikkuleikin seurauksena syttyneessä tulipalossa. Uunit, hellat ja kiukaat aiheuttavat muutamia häkämyrkytyskuolemia vuodessa. Nestekaasulaitteiden ohjeiden vastaiseen käyttöön liittyy niin ikään häkämyrkytyksen vaara. Muiden häkämyrkytysten ryhmässä kaksi kuolemaa, yksi vuonna 1993 ja toinen 1995, aiheutuivat sisälle otetusta hehkuvasta hiiligrillistä.

MUUT MYRKYTYKSET

Edellisiin ryhmiin kuulumattomat myrkytykset ovat tulleet yhä harvinaisemmiksi: yhteensä niitä oli 12 vuonna 1993, 13 vuonna 1994 ja 5 vuonna 1995. Vuonna 1993 oli kolme imppauskuolemaa (trikloorietyleeni, eetteri ja bensiini), vuonna 1994 yksi (tolueeni), mutta vuonna 1995 ei yhtään. Vastaavasti ovat vähentyneet myös torjunta-aineiden aiheuttamat myrkytyskuolemat: tarkastelujaksolla todettiin vaikuttavina aineina parationi neljä kertaa, dikvatti kaksi kertaa ja MCPA yhden kerran. Myrkyllisiä kaasuja olivat rikkivety sekä nestekaasut propaani ja butaani. Ketunmyrkkynä tunnetun strykniinin aiheuttamia myrkytyksiä oli kaksi, molemmat vuonna 1993. Sienimyrkytyksiä oli yhteensä kaksi, vuosina 1993 ja 1994; toisessa tapauksessa kyseessä oli varmasti valkoinen kärpässieni. Vuonna 1995 oli yksi ampiaisen piston aiheuttama kuolema.

MITEN EHKÄISTÄ MYRKYTYSKUOLEMIA?

Tapaturmaisten myrkytysten ehkäisemiseksi lääkärien huomiota tulisi kiinnittää laajaan dekstropropoksifeenin väärinkäyttöön, sillä osa lääkemääräyksistä menee selvästi väärinkäyttäjille. Uusien metanolipohjaisten autokemikaalien markkinoilletulon vuoksi myrkytyspotilaita hoidettaessa tulee pitää mielessä metanolimyrkytyksen mahdollisuus. Itsemurhien ehkäisynkeinojen tulee olla yksittäisen aineen rajoittamista monipuolisempia. Silti masennuksen hoidossa kannattanee, tapauskohtaisesti asiaa harkiten, suosia uusia, yliannoksena vähemmän toksisia lääkeaineita. Tässä sairaudessahan erityisongelmana ovat itsemurha-ajatukset ja -yritykset.

KIRJALLISUUTTA


Kirjallisuutta
1
Vuori E, Ojanperä I. Myrkytyskuolemat ja niiden oikeuskemiallinen tutkiminen. Kemia-Kemi 1994;20:302-306.
2
Rasanen I, Ojanperä I, Vartiovaara J, Vuori E, Sunila P. The advantage of dual-column approach and retention indices combined with refined reporting in gas chromatographic drug screening. J High Resol Chromatogr 1996;19:313-321.
3
Vuori E, Ojanperä I, Ruohonen A, Penttilä A. Myrkytyskuolemat vuosina 1988-1990. Suom Lääkäril 1992;47:1217-1222.
4
Öberg A, Lönnqvist J, Sarna S, Vuori E, Penttilä A. Trends and availability of suicide methods in Finland. Proposals for restrictive measures. Br J Psychiatry 1995;166:35-43.
5
Suomen tilastollinen vuosikirja 1995. Tilastokeskus, Helsinki 1996.
6
Faktaa alkoholista ja huumeista 1995. Stakes Tilastotiedote 1996:4, päivitetty 4.9.1996 http://www.stakes.fi/tilfakal.html
7
Suomen Lääketilasto 1995. Lääkelaitos ja Kansaneläkelaitos, Helsinki 1996
8
Vuori E. Antidepressants and neuroleptic drugs in fatal poisonings. Psychiatrica Fennica 1992:79-87.
9
Henry JA, Alexander CA, Sener EK. Relative mortality from overdose of antidepressants. BMJ 1995;310:221-224.
10
Vuori E, Ojanperä I. Dekstropropoksifeenin aiheuttamat myrkytyskuolemat. Suom Lääkäril 1995;50:1988-1989.

Taulukot
1 Taulukko 1
2 Taulukko 2
3 Taulukko 3
4 Taulukko 4
Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030